Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita uskovaisia äitejä?
28.02.2019 |
Kirjoitteleeko täällä muita uskovaisia äitejä? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tavallisesta arjesta, odotuksista, synnytyksistä. Toki on lähipiiri, jonka kanssa puhua, mutta välillä olisi mukava näin kirjoitellakin.
Täällä kuudetta odottava äiti Pohjois-Suomesta.
Kommentit (134)
Mun mielestä on niin älytöntä kun uskovaisia nokitellaan ja nälvitään. Ei se oo keneltäkään muulta pois, jos vaikka minä koen helpotusta siitä että tiedän poisnukkuneiden läheisten voivan hyvin taivaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on niin älytöntä kun uskovaisia nokitellaan ja nälvitään. Ei se oo keneltäkään muulta pois, jos vaikka minä koen helpotusta siitä että tiedän poisnukkuneiden läheisten voivan hyvin taivaassa.
Monille on niin vaikeaa käsittää, että joku voi oikeasti ajatella ja/tai haluta elää eri tavalla kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Syystä että?
Tyhmä edesvastuuton äiti
Kai ymmärrät että tuollainen on vihapuhetta? Kohdistuen tiettyä uskontokuntaa edustavia ihmisiä kohtaan.
Mistä tulikin mieleen yksi kysymys muille kristityille äideille: kohtaatteko te äiteinä tällaista vihapuhetta uskonne takia? Tai lapsenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä potäisi puuttua. Ja moinen suoja purkaa.
Paljonko lapsia teillä on? Montako haluatte? Miten kroppa kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
Miten saatte kaikki lapset tehokkaasti nukkumaan? Mää en saa edes tuota yhtä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä potäisi puuttua. Ja moinen suoja purkaa.
Pitäisikö lapsen kasvattaminen johonkin uskontoon siis kokonaan kieltää vai mihin vedettäisiin raja? Ja miten tämä toteutettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Paljonko lapsia teillä on? Montako haluatte? Miten kroppa kestää?
Meillä on viisi 1-9-vuotiasta lasta. Haluaisin vielä yhden tai kaksi. Hyvin on kestänyt, en olisi näin monen lapsen äiti jos ei kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyörinyt uskovaisia piireissä lapsesta asti. Sen oon huomannut että jotkut uskovaiset kuvittelevat olevansa parempia kuin muut uskon takia.
Alapeukuistakin sen huomaa että täällä on sama meininki
Vierailija kirjoitti:
Miten saatte kaikki lapset tehokkaasti nukkumaan? Mää en saa edes tuota yhtä...
Tiukoilla rutiineilla ja säännöillä. Mies hoitaa neljä vanhinta lasta unille suht helposti, aikaa menee yleensä 10-20 min. Minä tainnutan nuorimmaisen tissille. Nyt ovat olleet unilla jo tunteroisen ja ensimmäinen herää yleensä puoli kahdeksan maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Uskovaiset naiset ne vaan tekee lapsia ja valittaa, ku aina on raskaana ja ei voi erota jne plaa plaa. Ottakaa haltuun oma elämänne.
Olen uskovainen ja äiti, mutta nuorinkin on jo 9v joten ei ole enää ihan ajankohtaista. Mutta kaikkea hyvää teille =) Ja muistakaa, että vain Jeesus pelastaa, ei mihinkään tiettyyn lahkoon kuuluminen <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on niin älytöntä kun uskovaisia nokitellaan ja nälvitään. Ei se oo keneltäkään muulta pois, jos vaikka minä koen helpotusta siitä että tiedän poisnukkuneiden läheisten voivan hyvin taivaassa.
Niin. Mutta kun ongelma on se, että sinähän et sellaista tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
Ikävä kuulla hengellisestä väkivallasta =( Se ei kuulu missään nimessä aitoon uskoon! Voi tietenkin olla, että vanhempasi ovat aidosti luulleet tehneensä oikein, mutta se ei tietenkään oikeuta lakihenkisyyttä.
Elämme todeksi elävää uskoamme. Se ei siis ole mikään erillinen uskonnon saareke, vaan tulee ilmi eri tilanteissa luontevasti. Luemme Raamatunkertomuksia, meillä on yhteinen iltarukous, käymme kirkossa ja elämme ihan normaali-ihmisten tavoin.
Meillä ei ole kielletty luettelemasi asiat, vaan päinvastoin, lapset harrastaa niitä. Itsekin "jopa" käyn joskus tanssimassa viihteellä, ei vie minua kauemmaksi Jeesuksesta vaan Hän on kanssani tanssilattiallakin.
Rehellinen ja avoin pohdinta on tärkeää. Meillä ei ole tabuja, kaikesta saa kysyä ja puhua.
Itse kasvoin terveesti uskovaisessa kodissa, ja luulen että itsekin ollaan samanlainen perhe. Lapset vaikuttaa tasapainoisilta ja vapailta. Rakkaudessa ei ole pelkoa, ja kaikki on meille sallittua vaikkakaan ei hyödyksi <3
Entinen uskovainen äiti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti erottuani vl-uskosta. On ihanan helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitse kokea synnin tuntoa, eikä tehdä parannusta synneistä. Elämäntyylini on edelleen hyvin uskovainen, mutta en koe enää ahdistusta enkä syyllisyyden tunteita. Lapsillenikaan ei onneksi tarvi helvetistä puhua, vaikka esim.isovanhempieni mielestä olemme matkalla helvettiin.