Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita uskovaisia äitejä?
28.02.2019 |
Kirjoitteleeko täällä muita uskovaisia äitejä? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tavallisesta arjesta, odotuksista, synnytyksistä. Toki on lähipiiri, jonka kanssa puhua, mutta välillä olisi mukava näin kirjoitellakin.
Täällä kuudetta odottava äiti Pohjois-Suomesta.
Kommentit (134)
Uskon Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, joten olen uskovainen, kristitty uskovainen.
Minulla on kaksi lasta, joten olen äiti. Olen siis uskovainen äiti.
Olen eronnut lasteni isästä ja mennyt uudelleen naimisiin, tavannut nykyisen mieheni jo avioliiton ollessa vielä paperilla voimassa (kaikki henkinen yhteys oli katkennut jo vuosia aiemmin, yritin kyllä sen saada lasteni isän kanssa kuntoon, mutta yksin on paha yrittää...). Nykyinen mieheni on ateisti tai ainakin agnostikko, lasteni isä on uskovainen. Nykyinen avioliittoni on minulle rauhan satama, kahden vastuullisen aikuisen ihmisen parisuhde, jossa on hyvä olla. Uskovaisen exäni kanssa kaikki oli yhtä vääntöä.
Olen harrastanut molempien miesten kanssa seksiä ennen avioliittoa (no muita seksisuhteita mulla ei sitten ole ollutkaan kuin nämä aviomieheni), nykyisen kanssa jo silloin kun paperiliitto oli voimassa. Olen ehkäissyt ennen ja jälkeen raskauksien, nyt on sterilisaatiokin tehty. Tämä kaikki ihan järkisyistä ja oman jaksamisen takia. Siinä suossa, jota avioliitoksi kutsuin, olisi kyllä mennyt oma mielenterveys, jos olisi pitänyt vielä raskaana olla ja enemmän valvottavia pikkulapsia...
Mulle maistuu olut ja viini. En ole alkoholisti, voin olla ihan hyvin ilmankin eikä tee tiukkaa. Mutta nautin oluen ja (puna)viinin mausta, on kiva istua hämyisissä pubeissa lasillisen/parin kanssa ja jutella ystävien kanssa. En siis harrasta meluisia yökerhoja tai muuta hytkynrytkyn tissit paljaana perse heiluu -baareja, vaan tosiaan paikkoja jossa kuulee oman ja ystävänsä äänen. Joskus saatan vaikka poltella tupakkaa tai piippuakin, kesäisin terasseilla. No, alkoholi ei kuulu viikottaisin arkeen, kesällä kun ehdin nähdä ystäviä enemmän ja terasseilla on kiva istua, menee ehkä enemmän. Harvemmin humallun, pieni nousuhumalan tunne saattaa hetkellisesti tulla, mutta kännäämällä en kännää. Pointti on noissa tilanteissa ystävän/ystävien tapaaminen ja maailmanparannus puhumalla. (Voi sitä tehdä ilman pubejakin, mutta meillä nyt on näin)
Tykkään seksistä ja harrastan sitä oman puolison kanssa, mutta aina, jos ei halut kohtaa (olen huomattavasti halukkaampi), niin hoidan hommat ihan omin käsin ja saatan katsella samalla pornoakin. Jos aikuinen ihminen vapaaehtoisesti haluaa tehdä pornoa, eikä kyse ole hyväksikäytöstä eikä huumesekoilusta eikä alaikäisistä/muuten vajaavaltaisten käytöstä, niin mikäpä siinä.
Olen luterilaisen seurakunnan jäsen ja evl on perintöni, hengellinen kotini tietyllä tavalla. Kirkossa en useinkaan käy ja en ole löytänyt paikkaa olla tälläisenä kun olen, kristittyjen yhteydessä. Mutta eipä se sinänsä minua haittaa. Jumala ei ole kirkkoon sidottu. Nuorena olin viidesläisessä herätyskristillisyydessä mukana, ja se oli kyllä elämäni ihaninta aikaa. Mutta nuoruus ja ehdottomuus ei ehkä enää ole se juttu, kun on elänyt ja nähnyt kaikkea, ja tajunnut, ettei maailma ole niin mustavalkoinen... Mutta oli ihanaa aikaa ja antoi kestävän pohjan tälle uskolle, joka on kaikesta huolimatta pysynyt.
No en mä ehkä vastannut siihen mitä kysyit enkä ole ihminen jota ehkä omassa elämäntilanteessasi kaipaat. Mutta kysyit onko uskovia äitejä, ja tunnistin itseni noista kahdesta sanasta.
Kaikkea hyvää ap, Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi nyt, aina ja ikuisesti. sinun ja perheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mievaantäältä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän tulikin mukavasti vastauksia :) Ja kyllä tänne mun puolesta ovat tervetulleet keskustelemaan kaikki nyt tänne kirjoittaneet. En halua sillä tavalla rajata tätä keskustelua mitenkään, jos siis miellät itsesi uskovaiseksi, niin tervetuloa. Oma hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta sinulla se voi olla jossain muuallakin. Vaikka eroja voi löytyä, niin kristillisyys lienee silti jossain määrin yhteinen ja yhteistä sitä kautta löytyy :)
Kyllähän tämän kuudennen kohdalla pieni mietinnän paikka on ollut. Tarkoitan siis tätä peruspohdintaa; kuten taloudellinen pärjääminen, oma ja puolison jaksaminen, arki jatkossa... Sinänsä kyllä positiivisin mielin tätä odottelen, ihanahan se on että vielä meille tällainen pieni ihme annetaan. Miten juuri meille, kun ollaan niin keskeneräisiä, sitähän sitä joskus miettii.
Meillä vanhin lapsi on tokaluokkalainen eli aika tiheästi nämä on tulleet. Niin on kyllä myös toivottukin :)
Mitä teidän muiden arkeen kuuluu?
Kyllä, itsekin 5 lapsen äitinä joskus mietin, että montakohan näitä vielä tulee. Ja jokaisen raskauden kohdalla mietityttänyt. Mutta jokainen lapsi on ollut erittäin tärkeä ja rakastettu ensi parkaisustaan lähtien. Ja tulee olemaan, vaikka 10-lapsisen perheen saisin. Lahjoja ovat.
Arki on leipätyössä käyntiä sekä perheen pyörittämistä. :)
No kyllähän niitä lapsia tulee ihan niin paljon kun seksiä harrastaa eikä ehkäisyä käytä.
Jumalaon myös luonut meille aivot joiden avulla on kehitetty turvallisia ehkäisymuotoja. Miksi niitä ei saa käyttää?
Miksi keskeytetty yhdyntä on kielletty?
Vierailija kirjoitti:
Mievaantäältä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän tulikin mukavasti vastauksia :) Ja kyllä tänne mun puolesta ovat tervetulleet keskustelemaan kaikki nyt tänne kirjoittaneet. En halua sillä tavalla rajata tätä keskustelua mitenkään, jos siis miellät itsesi uskovaiseksi, niin tervetuloa. Oma hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta sinulla se voi olla jossain muuallakin. Vaikka eroja voi löytyä, niin kristillisyys lienee silti jossain määrin yhteinen ja yhteistä sitä kautta löytyy :)
Kyllähän tämän kuudennen kohdalla pieni mietinnän paikka on ollut. Tarkoitan siis tätä peruspohdintaa; kuten taloudellinen pärjääminen, oma ja puolison jaksaminen, arki jatkossa... Sinänsä kyllä positiivisin mielin tätä odottelen, ihanahan se on että vielä meille tällainen pieni ihme annetaan. Miten juuri meille, kun ollaan niin keskeneräisiä, sitähän sitä joskus miettii.
Meillä vanhin lapsi on tokaluokkalainen eli aika tiheästi nämä on tulleet. Niin on kyllä myös toivottukin :)
Mitä teidän muiden arkeen kuuluu?
Kyllä, itsekin 5 lapsen äitinä joskus mietin, että montakohan näitä vielä tulee. Ja jokaisen raskauden kohdalla mietityttänyt. Mutta jokainen lapsi on ollut erittäin tärkeä ja rakastettu ensi parkaisustaan lähtien. Ja tulee olemaan, vaikka 10-lapsisen perheen saisin. Lahjoja ovat.
Arki on leipätyössä käyntiä sekä perheen pyörittämistä. :)
No kyllähän niitä lapsia tulee ihan niin paljon kun seksiä harrastaa eikä ehkäisyä käytä.
Jumalaon myös luonut meille aivot joiden avulla on kehitetty turvallisia ehkäisymuotoja. Miksi niitä ei saa käyttää?
Miksi keskeytetty yhdyntä on kielletty?
Ei kai kukaan OIKEASTI käytä ehkäisynä keskeytettyä yhdyntää? 😮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mievaantäältä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän tulikin mukavasti vastauksia :) Ja kyllä tänne mun puolesta ovat tervetulleet keskustelemaan kaikki nyt tänne kirjoittaneet. En halua sillä tavalla rajata tätä keskustelua mitenkään, jos siis miellät itsesi uskovaiseksi, niin tervetuloa. Oma hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta sinulla se voi olla jossain muuallakin. Vaikka eroja voi löytyä, niin kristillisyys lienee silti jossain määrin yhteinen ja yhteistä sitä kautta löytyy :)
Kyllähän tämän kuudennen kohdalla pieni mietinnän paikka on ollut. Tarkoitan siis tätä peruspohdintaa; kuten taloudellinen pärjääminen, oma ja puolison jaksaminen, arki jatkossa... Sinänsä kyllä positiivisin mielin tätä odottelen, ihanahan se on että vielä meille tällainen pieni ihme annetaan. Miten juuri meille, kun ollaan niin keskeneräisiä, sitähän sitä joskus miettii.
Meillä vanhin lapsi on tokaluokkalainen eli aika tiheästi nämä on tulleet. Niin on kyllä myös toivottukin :)
Mitä teidän muiden arkeen kuuluu?
Kyllä, itsekin 5 lapsen äitinä joskus mietin, että montakohan näitä vielä tulee. Ja jokaisen raskauden kohdalla mietityttänyt. Mutta jokainen lapsi on ollut erittäin tärkeä ja rakastettu ensi parkaisustaan lähtien. Ja tulee olemaan, vaikka 10-lapsisen perheen saisin. Lahjoja ovat.
Arki on leipätyössä käyntiä sekä perheen pyörittämistä. :)
No kyllähän niitä lapsia tulee ihan niin paljon kun seksiä harrastaa eikä ehkäisyä käytä.
Jumalaon myös luonut meille aivot joiden avulla on kehitetty turvallisia ehkäisymuotoja. Miksi niitä ei saa käyttää?
Miksi keskeytetty yhdyntä on kielletty?Ei kai kukaan OIKEASTI käytä ehkäisynä keskeytettyä yhdyntää? 😮
Minä käytän ja on toiminut 15 vuotta täydellisesti.
4 lasta jotka kakki suunniteltuja ja saaneet alkunsa ekasta kierrosta kaikki (yksi tokastakun myöhästyttiin päivällä).
Ei se keskeytetty tarkoita sitä että viime sekunneilla vedetään ulos. Ovulaation aikaan ja oikeastaan menkkohen jälkeen ovulaatioon asti ei yhdyntää ollenkaan, edes keskeytettyä vaan silloinon käsipeli ja suu käytössä jos silloin tekee mieli.
Muulloin se keskeytetty. Seksi on muutakin kun pelkkää yhdyntää.
Jossain vaiheessa kun olen 100% varma etten lisää lapsia halua niin menen sterilisaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on niin älytöntä kun uskovaisia nokitellaan ja nälvitään. Ei se oo keneltäkään muulta pois, jos vaikka minä koen helpotusta siitä että tiedän poisnukkuneiden läheisten voivan hyvin taivaassa.
Niin. Mutta kun ongelma on se, että sinähän et sellaista tiedä.
Tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Tottakai pyydetään myös anteeksi ja sovitaan asiat henk.kohtaisesti, esim jos puolison kanssa on riita päällä ja tullut sanottua mitä sylki suuhun tuo, en sitä menisi pyytämään anteeksi joltain ulkopuoliselta :) tarkoitan semmoista jos tulee synnintunto esim jos on omia henkilökohtaisia murheita joita haluaa sovittaa, silloin pyytää jotakin siunaamaan synnit anteeksi.. olen kyllä monesti turvautunut yksin Jumalaan ja kokenut että sekin on hyvä. Tietyt asiat mietityttää tässä uskossa, esim olemme käyttäneet ehkäisyä ensinnäkin erilaisten sairauksien vuoksi, mutta myös silloinkin kun ei ole ollut ns.pakko käyttää. Olen laittanut oman hyvinvoinnin edelle ja koen sen riittävän syyksi, edelleen kuitenkin haluaisin lapsia lisää ja rakastan lapsia,mutta tilanne on nyt tämä. Ja se harmittaa kun näistä ei vl-piirissä voi puhua. Samoten tv:tä kaipaan aika ajoittain. Nimittäin en koe että se laitteena on mikään paha koska tosi hyvää ja opettavaista ohjelmaa tulee, toki myös kaikkea huonoakin ehkä paljon enemmän. Että tietyllälailla en voi olla vapaana uskossa mutta toisaalta saan niin paljon turvaa tässä uskossa ollessani, etten halua jättääkään. Enemmän pitäisi opettaa ja kannustaa henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, kuin että tämmöisiin tiettyihin tapoihin kiintyä. Myös tässä uskossa voi olla erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä ja niitä tulisi kunnioittaa. Tuntuu välillä että tietyn kaavan mukaan oletetaan että kaikki menee, mikä ei voi tietenkään olla niin kaikilla. On niin paljon erilaisia elämäntilanteita. Ja uskon myös siihen ettei me olla ainoita jotka Taivaaseen pääsee, vaan se on yksin Jumalan käsissä. En siis usko että edes kaikki vl:t pääsee Taivaaseen. Moni tuntuu uskovan että kun vaan roikkuu tässä liikkeessä, on taivaspaikka odottamassa, vaan unohdetaa se henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa. Ja noudatetaan vain ns.sääntöjä. Tämä on se asia mistä en pidä. Muuten koen turvallisuutta ja rauhaa, ja seuroissa koen olevani turvapaikassa. Ja myös puheet on hyviä ja koen olevani Jumalan huolenpidon alla, näistä omista "vioistani" huolimatta.
Ihana kuulla, että joku vl ajattelee muidenkin voivan päästä taivaaseen! Tunnen useampia lestadiolaisia, mutta olet ensimmäinen joka on sanonut asian "ääneen", muiden ajatuksistahan en tiedä :)
Tämä monelta vl:ltä on päässyt unohtumaankin. Jumalan käsissä kaikki on lopulta, mitäs me tavalliset ihmiset olemme tuomitsemaan muita ihmisiä. Eli kaikki vl eivät todellakaan "pääse taivaaseen", sillä yhteisössä myös muodon vuoksi roikutaan, vaikkei uskossa oltaisikaan. Ja myös uskova voi olla kuulumatta vl!! Mitäs luulette, jossain päin Timbuktua, missä ei olla kuultukaan vl, että he kaikki joutuisivat helvettiin? Ei, sydämen usko pitää olla, se ei katso lahkoa. T. Vl
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
Lapset kulkee meillä mukana seuroissa, käyvät pyhäkoulussa, ollaan paljon toisten "meikäläisten" kanssa tekemisissä. Mutta mun ajatus on se, että vaikka toivonkin lasten pysyvän uskomassa, niin ei ketään voi pakottaa. Kyllä he valitsevat itse asiat.
Koulun järjestämässä toiminnassa meillä on suurilta osin oltu mukana, ehkä joitain yksittäisiä juttuja joista jääty pois. Eli meillä ei ehkä olla jyrkimmästä päästä. Toki, monesti tuntuu, että olisi parempi kun osaisikin sanoa sen "ein" ihan niihin harmittomiltakin vaikuttaviin asioihin.
Meillä lapset saavat olla ystäviä kaikkien kanssa, toki näin pienten kohdalla ei yleensä vielä olekaan kuvioissa mitään sellaista, mihin pahemmin tarvitsisi puuttua.
Meillä ei kotona kuunnella ns. maallista musiikkia, mutta tiedän, että kyllä sitä jossain kuulevat. Ei tästä ole tehty numeroa, mutta on juteltu siitä, onko se hyvä juttu vai ei.
Meillä itse asiassa on tv. Tosin se on ihan pelaamista varten eikä siinä ole antennia, jonka avulla voisi mitään ohjelmia katsoa. Mutta siis tv:hän se kuitenkin oikeasti on.
Minusta on hyvä, jos aika menee johonkin muuhun kuin ruutuun: esim. pelaamisessa meillä on tosi tarkat säännöt, koska muuten se riistäytyisi käsistä. Mutta onhan ruutuajassa hyviäkin puolia totta kai.
Anteeksi sekava vastaus, hieman väsyneenä tässä naputtelen.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitteleeko täällä muita uskovaisia äitejä? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tavallisesta arjesta, odotuksista, synnytyksistä. Toki on lähipiiri, jonka kanssa puhua, mutta välillä olisi mukava näin kirjoitellakin.
Täällä kuudetta odottava äiti Pohjois-Suomesta.
11 alapeukkua? Hahaha ihmiset loukkaantuvat näköjään ihan kaikesta! Ootte te naurettavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Entinen uskovainen äiti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti erottuani vl-uskosta. On ihanan helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitse kokea synnin tuntoa, eikä tehdä parannusta synneistä. Elämäntyylini on edelleen hyvin uskovainen, mutta en koe enää ahdistusta enkä syyllisyyden tunteita. Lapsillenikaan ei onneksi tarvi helvetistä puhua, vaikka esim.isovanhempieni mielestä olemme matkalla helvettiin.
Isovanhempasi eivät varmaan pidä ratkaisuasi hyvänä, ja yrittävät tuota kautta herätellä sinussa jotain. Tosin pelottelulla ja millään negatiivisella tuskin saadaan ketään miettimään uudelleen, päin vastoin. Olen itse kuullut monta kertaa vastaavista tapauksista; tarkoitus on hyvä, mutta toimintatapa ei.
Niin, ei meillä kyllä helvetistä puhuta lapsille. Seuroissa joku oikein vanha puhuja on laskemani mukaan pari kertaa käyttänyt sitä sanaa, joten itse en miellä tuon kuuluvan nykypäivään muutenkaan :)
Uskon kuuluisi olla tuki ja turva, sekä voimavara, eikä pelkoa tai ahdistusta aiheuttava asia.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps. Miksi täällä kelpaa uskovaksi äidiksi vain kristitty, mielellään vl? Elämää on muuallakin kun siellä Oulun ympärillä. Uskovainen äiti voi olla esim myös buddhisti. Tämä ketju vaan kertoo taasen siitä, kuinka vl piireissä se ainoa oikea usko on vl, johon teidät on kuitenkin vauvasta asti opetettu.
Maxwell kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitteleeko täällä muita uskovaisia äitejä? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tavallisesta arjesta, odotuksista, synnytyksistä. Toki on lähipiiri, jonka kanssa puhua, mutta välillä olisi mukava näin kirjoitellakin.
Täällä kuudetta odottava äiti Pohjois-Suomesta.
11 alapeukkua? Hahaha ihmiset loukkaantuvat näköjään ihan kaikesta! Ootte te naurettavia ihmisiä.
Varmaan se "uskovainen" sanana aiheutti ne alapeukut. Nykyäänhän sitä ei aina edes tohdi sanoa, mitä on, kun kaikkea muuta paitsi uskovainen saisit olla. Pitäisi muistaa se vapaus tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-uskovaisen miehen ex-vaimo. Liippaako läheltä? :D Loppupeleissä olen paljon uskovaisempi kuin entinen mieheni. Jopa naimisissa ollessamme koitin saada alkuaikoina miestäni palaamaan uskoon(tai meitä perheenä yhdessä), ja puhuin aina myönteisesti uskosta. Mielestäni lestadiolaisuudessa on paljon hyvää. On ihan tervettäkin tässä yhteiskunnassa kasvattaa lapsiaan ilman tv:n ja radiomusiikin aivopesua.
Mutta puhelimet ja netti ovat ihan ok ja niiden kautta tuota "maallista aivopesua" tulee aivan rajattomasti. Joten se tekosyy on listalta pois, onko muita syitä pysyä lahkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä potäisi puuttua. Ja moinen suoja purkaa.
Pitäisikö lapsen kasvattaminen johonkin uskontoon siis kokonaan kieltää vai mihin vedettäisiin raja? Ja miten tämä toteutettaisiin?
Todellakin pitäisi kieltää lasten aivopesu mihin tahansa uskoon tai ismiin. Uskonnot lähestulkoon katoaisivat maapallolta parissa sukupolvessa, jos näin voitaisiin tehdä. Mutta eihän sitä ikinä pystyisi valvomaan.
"Ehkäisyssä meillä on vapaus, eli taivaaseen pääseminen ei ole millään tavalla kytketty tähän asiaan. Ja kun luet Raamattua, huomaat sen itsekin, ehkäisyasia ei ole pelastuskysymys ollenkaan."
"Kannattaa lukea Raamattua, Pyhä Henki avaa sanaansa näissä lapsikysymyksissäkin kun sitä Häneltä pyytää."
Nuo edelliset lainaukset oli viisaasti ilmaistu. Toivon, että ne avautuvat terveellä tavalla kuormitetuille, väsyneille vl-äideille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä lasten etu menee jonkun mielikuvitusolennon palvonnan edelle aina ja joka kerta jos lähdetään käräjiltä vauhtia hakemaan.
Tässä nyt on oletus että uskontoon kuuluminen olisi vastoin lapsen etua, mistä seuraisi se että Suomen uskonnonvapauslaki olisi vastoin lastensuojelulakia ja tietääkseni tällaista ristiriitaa ei laki tai oikeuslaitos tunnusta.
Jep, se on vähän ongelmallista. Omien kokemusteni perusteella voisin sanoa, että rikoslaissa pitäisi olla - käytän nyt termiä, jonka joku mainitsi tässä keskustelussa - "hengellinen pahoinpitely", mutta eipä siellä kyllä ole henkistäkään pahoinpitelyä/väkivaltaa, vaikka se voi aiheuttaa yhtä paljon traumoja kuin fyysinenkin. Nimimerkillä uskonnosta jollain tasolla traumatisoitunut... Vanhemmathan eivät tiedosta tekevänsä väärin, kun yrittävät saada lapsensa pääsemään taivaaseen. Jalot periaatteet, mutta väärät toimintatavat - tai oikeastaan vahingollinen uskonnontulkinta, mutta kuka on sanomaan, mikä on oikea tulkinta?
Joo,nää on vaikeita asioita. Itse en enää usko, mutta ymmärrän hyvin, jos uskonto ja jumala on ihmiselle lohdullinen ajatus ja pelastus. Kaikille se ei valitettavasti sitä ole, sen takia uskontoja ja sitä myöten uskovaisia vastustetaan.
Anteeksi ot, tulin oikeastaan vain uteluaisuuttani lukemaan keskustelua ja katsomaan, onko asiattomat ateistit aiheuttaneet p*skamyrskyn, no siltä vähän vaikuttaa.
Ps. Kaikki jotka opetatte lapsillenne rakkautta ja hyväksyntää ettekä pyri rajoittamaan heidän elämäänsä uskonnon varjolla, kunnioitan teitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
Ikävä kuulla hengellisestä väkivallasta =( Se ei kuulu missään nimessä aitoon uskoon! Voi tietenkin olla, että vanhempasi ovat aidosti luulleet tehneensä oikein, mutta se ei tietenkään oikeuta lakihenkisyyttä.
Elämme todeksi elävää uskoamme. Se ei siis ole mikään erillinen uskonnon saareke, vaan tulee ilmi eri tilanteissa luontevasti. Luemme Raamatunkertomuksia, meillä on yhteinen iltarukous, käymme kirkossa ja elämme ihan normaali-ihmisten tavoin.
Meillä ei ole kielletty luettelemasi asiat, vaan päinvastoin, lapset harrastaa niitä. Itsekin "jopa" käyn joskus tanssimassa viihteellä, ei vie minua kauemmaksi Jeesuksesta vaan Hän on kanssani tanssilattiallakin.
Rehellinen ja avoin pohdinta on tärkeää. Meillä ei ole tabuja, kaikesta saa kysyä ja puhua.
Itse kasvoin terveesti uskovaisessa kodissa, ja luulen että itsekin ollaan samanlainen perhe. Lapset vaikuttaa tasapainoisilta ja vapailta. Rakkaudessa ei ole pelkoa, ja kaikki on meille sallittua vaikkakaan ei hyödyksi <3
Tämähän se onkin hassua, kun jokainen saa tuunailla siitä uskosta juuri itselleen sopivan ja kivan paketin. Eikö tämä jo kerro päivänselvästi, että kyseessä on ihmisen keksimä satu. Muinaisen ajan miehet keksivät alkuperäisen sadun, mutta nykypäivän ihmiselle tietyt osat sadusta eivät oikein enää käy ajatusmaailmaan, joten nykypäivän ihminen sitten ottaa sadusta vain ne itseä miellyttävät asiat ja säveltää loput oman mielensä mukaan. Eihän se niin voi mennä, jos se perustuu johonkin todelliseen ja muuttumattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä lasten etu menee jonkun mielikuvitusolennon palvonnan edelle aina ja joka kerta jos lähdetään käräjiltä vauhtia hakemaan.
Tässä nyt on oletus että uskontoon kuuluminen olisi vastoin lapsen etua, mistä seuraisi se että Suomen uskonnonvapauslaki olisi vastoin lastensuojelulakia ja tietääkseni tällaista ristiriitaa ei laki tai oikeuslaitos tunnusta.
Voin taata sinulle, että uskonnonvapauslaki väistää siinä kohtaa muulle lainsäädännölle, jos uskonnon harjoittaminen aiheuttaa lapselle jonkinlaista haittaa. Ei tämä sentään mikään m uslimimaa ole.
Oletko lukenut Monta soutajaa kirjan?
Ostin kirjan meille. Ihana ja rakas kirja.
Ottaisitko jostain jo julkaistusta kommentista esimerkin josta ilmenee mainitsemasi luulo olla parempi kuin muut, kiitos.
Vai olisitko sittenkin hiukan asenteellinen?