Lue keskustelun säännöt.
Naiset ei nykyään enää halua lapsia, miehet haluaa
28.02.2019 |
Otsikko on provokatiivinen ja yleistys, mutta pointti tulee siitä ilmi. Vapaaehtoinen ja itse valittu lapsettomuus on nykyään huomattavasti yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Moni nainen ei nykyään halua ollenkaan lapsia vaan haluaa elää elämänsä lapsettomana. Harva mies kuitenkaan haluaa jäädä lapsettomaksi, vaan suurin osa miehistä haaveilee perheestä ja miesten lapsettomuus ei ole oma valinta vaan johtuu siitä, että he eivät ole löytäneet/saaneet naista, jonka kanssa perustaa se perhe. Tämä ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan yleinen trendi myös esim. Keski-Euroopassa.
Kommentit (374)
Ja sitten lapsia haluavat naiset tekevät lapset miehen kanssa, joka usein päätyy hylkäämään lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.
Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.
Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!
Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?
Kansakunnan näkökulmasta sen katoaminen on huono asia. Jos se sinusta on samantekevää se todistaa väitteeni, että sinulla ja naisilla usein, ei ole lojaliteettiä kansaa kohtaan. Muiden kansalaisten oikeus on tarkastella tätä kysymystä siitä näkökulmasta.
Ainakin tämän palstan keskustelujen perusteella miehet tuntuvat vihaavan naisten haaveita perheestä. Tai jos lapsia halutaan, ei niistä saisi olla mitään vaivaa. Pahimmassa tapauksessa mies on mustasukkainen siitä huomiosta, jota lapset äidiltä saavat.
Nimenomaan siinä kolmekymppisenä moni nainen tuskailee, kun haluaisi perheen, mutta miehet eivät halua sitoutua. Sitten nelikymppisenä jotkut miehet kääntävät kelkkansa ja lapsia pitäisikin saada, mutta niiden äidiksi yritetään kaksikymppisiä tyttöjä jotka nykyään eivät halua vielä siinä iässä lapsia tehdä eikä varsinkaan puolta vanhemman miehen kanssa. Nelikymppiselle naiselle taas on jo liian myöhäistä.
Naisilta vaaditaan nykyään ura, mutta samalla pitäisi pyörittää lapsiperhearkea pullantuoksuisena kotiäitinä. Ei ihme, ettei naiset tee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämän palstan keskustelujen perusteella miehet tuntuvat vihaavan naisten haaveita perheestä. Tai jos lapsia halutaan, ei niistä saisi olla mitään vaivaa. Pahimmassa tapauksessa mies on mustasukkainen siitä huomiosta, jota lapset äidiltä saavat.
Nimenomaan siinä kolmekymppisenä moni nainen tuskailee, kun haluaisi perheen, mutta miehet eivät halua sitoutua. Sitten nelikymppisenä jotkut miehet kääntävät kelkkansa ja lapsia pitäisikin saada, mutta niiden äidiksi yritetään kaksikymppisiä tyttöjä jotka nykyään eivät halua vielä siinä iässä lapsia tehdä eikä varsinkaan puolta vanhemman miehen kanssa. Nelikymppiselle naiselle taas on jo liian myöhäistä.
No tämän palstan kautta ei nyt kannata lähteä hakemaan perusteluja yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas ihan päinvastanen tilanne. Kaikki eksäni kuumeisesti ovat halunneet lapsia tulevaisuudessa (yksi jopa lopetti salaa pillereiden käytön tullakseen raskaaksi, oli aika läheltä-piti tilanne), kun taas itselleni se olisi kauhistus, enkä halua ikinä jälkikasvua. Yksi juttu kaatuikin juuri sen takia.
-M28
Sinä olet siis se poikkeus joka vahvistaa säännöt.
Olet kyllä sen verran nuori vielä, että mielesi voi muuttua.
Meillä mies oli kyllä selvästi lapsimyönteisempi aina. Itse inhosin ajatustakin lapsenteosta.
Kun meille sitten lapsi tuli , oli mies jo lähemmäs 40v ja minäkin yli 30v. Mies sanoi , että luuli jo, ettei koskaan saa lasta. Ei kyllä koskaan painostanut lapsentekoon.
Valitettavasti pakko myöntää, että minun harteile se lapsen kasvatus ja hoito enimmäkseen jäi. Yöuniaan mies ei kertaakaan lapsen takia uhrannut. Neuvolat, koulujen vanhempainillat ym jäi kaikki minun huoleksi.
No kyllähän se tietenkin kostautuu miehelle nyt myöhemmin. Lapsi läheinen minulle, suhde isään selvästi vieraampi. Nuoriaikuinen kyllä rakastaa isäänsä, mutta joka asiassa käännytään minun puoleen. Ja yhteydenpito maailmalta käy isälleen minun kautta. Samaten mies pyytää aina minua sanomaan nuorelle sitä ja tätä, koska itse ei soita tälle. Selvästi vähän vierastavat toisiaan. Läheiselle ihmissuhteelle luodaan pohja jo lapsena.
No, onhan se mahdollista mutta erittäin epätodennäköistä, sillä en ole koskaan halunnut lapsia, ja en usko että yhtäkkiä mieli muuttuisi. Tämä voi johtua siitä, että oma lapsuuteni oli erittäin onneton (mm. äidin alkoholismi ja isän häipyminen maisemista, ja loppu onkin arvattavissa), vaikka tiedän, että olisin vanhempana varmasti parempi ja rakastavampi mitä omat vanhemmat olivat, en siltikään halua jälkikasvua.
-M28
Mä en halua miestä enkä biologisia lapsia. Lapsen voisin adoptoida mutta se on tehty niin vaikeaksi etten viitsi moiseen ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.
Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.
Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!
Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?
Kansakunnan näkökulmasta sen katoaminen on huono asia. Jos se sinusta on samantekevää se todistaa väitteeni, että sinulla ja naisilla usein, ei ole lojaliteettiä kansaa kohtaan. Muiden kansalaisten oikeus on tarkastella tätä kysymystä siitä näkökulmasta.
Naisia kuitenkin on puolet kansakunnasta. On siis aika ylimielistä ajatella edustavansa ylempiä arvoja ja olevansa parempi arvioimaan mikä on kenenkin edun mukaista. Sen perusteella, että naiset keskimäärin ovat "vähemmän lojaaleja" kansakunnan identiteettiä ja etua ajettaessa? Kun jokainen ääni on yhtä arvokas koska jokainen elämä on yhtä arvokas. Jos jonkun elämänarvot eivät ota huomioon kansakunnan identiteettiä tavoitteissaan niin onko ihminen silloin huonompi? Vai voisiko olla, että jokainen ajakoon sellaista asiaa kuin kokee oikeaksi ja sen keskiarvo on sitten reilu ratkaisu?
Mitään muita edellytyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ei ole kuin, että on ihminen. Ei voida edellyttää jotain riittävän uljaita, toisen ihmisen määrittelemiä arvoja keskusteluun osallistujilta. Joten se, että sinua harmittaa, ettei kansakunnalle olla lojaaleja, ei oikeastaan yksinään tarkoita mitään. Jos loput ihmisistä taas ajattelevat, että mitään kansakuntaa ei olla tehty kestämään ja joku haluaa jopa asettaa yksilön edut yhteisen hyvän edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.
Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.
Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!
Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?
Kansakunnan näkökulmasta sen katoaminen on huono asia. Jos se sinusta on samantekevää se todistaa väitteeni, että sinulla ja naisilla usein, ei ole lojaliteettiä kansaa kohtaan. Muiden kansalaisten oikeus on tarkastella tätä kysymystä siitä näkökulmasta.
Naisia kuitenkin on puolet kansakunnasta. On siis aika ylimielistä ajatella edustavansa ylempiä arvoja ja olevansa parempi arvioimaan mikä on kenenkin edun mukaista. Sen perusteella, että naiset keskimäärin ovat "vähemmän lojaaleja" kansakunnan identiteettiä ja etua ajettaessa? Kun jokainen ääni on yhtä arvokas koska jokainen elämä on yhtä arvokas. Jos jonkun elämänarvot eivät ota huomioon kansakunnan identiteettiä tavoitteissaan niin onko ihminen silloin huonompi? Vai voisiko olla, että jokainen ajakoon sellaista asiaa kuin kokee oikeaksi ja sen keskiarvo on sitten reilu ratkaisu?
Mitään muita edellytyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ei ole kuin, että on ihminen. Ei voida edellyttää jotain riittävän uljaita, toisen ihmisen määrittelemiä arvoja keskusteluun osallistujilta. Joten se, että sinua harmittaa, ettei kansakunnalle olla lojaaleja, ei oikeastaan yksinään tarkoita mitään. Jos loput ihmisistä taas ajattelevat, että mitään kansakuntaa ei olla tehty kestämään ja joku haluaa jopa asettaa yksilön edut yhteisen hyvän edelle.
Niin kaksi vastakkaista näkökulmaa ja mielipidettä. Jos haluaa, että kansa ja sen elintapa säilyy mahdollisimman kauan, on vain yksi oikea mielipide tässä asiassa. On selvää, että sinulle se ei ole tärkeää, mutta minulle on. Kuinka paljon on oikeutettua nauttia kansankunnan/ valtion turvasta ja edusta, jos sen etu ei kiinnosta. Yksilönä sinulla on oikeus, mutta itse pidätän oikeuden muodostaa siitä omat mielipiteet ja esim äänestämiskäyttäytymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä joku voi vielä tänä vuonna 2019 ihmetellä,kun naiset ei tee lapsia. Ja typerin ehdotus oli tässä taannoin joku mimimaalinen eurolisä synnytyksistä. Onneksi ei naiset ole nykyisin niin tyhmiä ,että tekevät lapsia muutaman euron tähden ja luopuvat samalla urastaan ,vapaudestaan seur 18v ,tulevasta eläkkeestään ,hyvin nukutuista öistä.
Ei lapsia. Leppoisaa mukavaa elämää eletään ja nautitaan vain rusinat pullista samoin ,kun on miehet tehneet kautta maailman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan.
Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.
Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään.
Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne.
Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.
Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.
Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.
Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai ei.
Anna kun arvaan: olet lapseton mies :D
Päivän mansplainaaja. Olisit vain jättänyt tämän horinan kirjoittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan.
Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.
Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään.
Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne.
Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.
Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.
Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.
Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai ei.
Niitä korjaustoimenpiteitä ei saa ja ne jotka sattuvat saamaan hyötyvät korjauksista yleensä huonosti eli se mitä on rikkoutunut pysyy rikki koska naisen alapää peräsuolineen on vaikea korjata ja lisäksi on kyse vain naisista niin mitä väliä.
Turha tänne on tulla naisten todellisia vaivoja vähättelemään ja lisäksi keksiä että ne kaikki on vielä naisen itsensä syy. Hävettää että osa naisista on toisille susia.536
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.
Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.
Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!
Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?
Kansakunnan näkökulmasta sen katoaminen on huono asia. Jos se sinusta on samantekevää se todistaa väitteeni, että sinulla ja naisilla usein, ei ole lojaliteettiä kansaa kohtaan. Muiden kansalaisten oikeus on tarkastella tätä kysymystä siitä näkökulmasta.
Naisia kuitenkin on puolet kansakunnasta. On siis aika ylimielistä ajatella edustavansa ylempiä arvoja ja olevansa parempi arvioimaan mikä on kenenkin edun mukaista. Sen perusteella, että naiset keskimäärin ovat "vähemmän lojaaleja" kansakunnan identiteettiä ja etua ajettaessa? Kun jokainen ääni on yhtä arvokas koska jokainen elämä on yhtä arvokas. Jos jonkun elämänarvot eivät ota huomioon kansakunnan identiteettiä tavoitteissaan niin onko ihminen silloin huonompi? Vai voisiko olla, että jokainen ajakoon sellaista asiaa kuin kokee oikeaksi ja sen keskiarvo on sitten reilu ratkaisu?
Mitään muita edellytyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ei ole kuin, että on ihminen. Ei voida edellyttää jotain riittävän uljaita, toisen ihmisen määrittelemiä arvoja keskusteluun osallistujilta. Joten se, että sinua harmittaa, ettei kansakunnalle olla lojaaleja, ei oikeastaan yksinään tarkoita mitään. Jos loput ihmisistä taas ajattelevat, että mitään kansakuntaa ei olla tehty kestämään ja joku haluaa jopa asettaa yksilön edut yhteisen hyvän edelle.
Niin kaksi vastakkaista näkökulmaa ja mielipidettä. Jos haluaa, että kansa ja sen elintapa säilyy mahdollisimman kauan, on vain yksi oikea mielipide tässä asiassa. On selvää, että sinulle se ei ole tärkeää, mutta minulle on. Kuinka paljon on oikeutettua nauttia kansankunnan/ valtion turvasta ja edusta, jos sen etu ei kiinnosta. Yksilönä sinulla on oikeus, mutta itse pidätän oikeuden muodostaa siitä omat mielipiteet ja esim äänestämiskäyttäytymisen.
Hieman ot, mutta oletko huomannut, että voimakas nationalismi ja patrioottisuus yhdistää nimenomaan länsimaisella mittapuulla epäonnistuneita yhteiskuntia? Mitä kurjempi loukko joku paikka on, sen ylpeämpiä ovat paikalliset asukkaat ylivertaisesta kansakunnastaan. Jossain Itä-Euroopassakin liehuvat kotimaan liput talojen pihoilla vuoden ympäri ja kättä vedetään koulujen päivänavauksissa lippaan, vaikka suomalaisesta näkökulmasta oikein mitään juhlittavaa ei olisi. Vastaavasti parhaiten menee maailmassa avoimilla, moniarvoisilla yhteiskunnilla, jotka eivät itse korosta omaa kansallista erinomaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan.
Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.
Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään.
Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne.
Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.
Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.
Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.
Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai ei.
Anna kun arvaan: olet lapseton mies :D
Päivän mansplainaaja. Olisit vain jättänyt tämän horinan kirjoittamatta.
2 lapsen äiti olen, joka ei syytä kaikkia muita omasta elämästään, vaan tekee siitä itse sellaisen kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisilta vaaditaan nykyään ura, mutta samalla pitäisi pyörittää lapsiperhearkea pullantuoksuisena kotiäitinä. Ei ihme, ettei naiset tee lapsia.
Kuka vaatii ja mitä sitten tapahtuu jos ei niin tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan.
Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.
Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään.
Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne.
Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.
Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.
Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.
Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai ei.
Niitä korjaustoimenpiteitä ei saa ja ne jotka sattuvat saamaan hyötyvät korjauksista yleensä huonosti eli se mitä on rikkoutunut pysyy rikki koska naisen alapää peräsuolineen on vaikea korjata ja lisäksi on kyse vain naisista niin mitä väliä.
Turha tänne on tulla naisten todellisia vaivoja vähättelemään ja lisäksi keksiä että ne kaikki on vielä naisen itsensä syy. Hävettää että osa naisista on toisille susia.536
Hienosti tartuttu juuri siihen ainoaan asiaan johon välttämättä ei itse pysty vaikuttamaan ja sivuutettu koko muu teksti 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilta vaaditaan nykyään ura, mutta samalla pitäisi pyörittää lapsiperhearkea pullantuoksuisena kotiäitinä. Ei ihme, ettei naiset tee lapsia.
Kuka vaatii ja mitä sitten tapahtuu jos ei niin tee?
naisten välistä nokittelua. Miehiä ei kiinnosta pätkääkään naisten tai miesten urat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.
Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.
Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!
Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?
Kansakunnan näkökulmasta sen katoaminen on huono asia. Jos se sinusta on samantekevää se todistaa väitteeni, että sinulla ja naisilla usein, ei ole lojaliteettiä kansaa kohtaan. Muiden kansalaisten oikeus on tarkastella tätä kysymystä siitä näkökulmasta.
Naisia kuitenkin on puolet kansakunnasta. On siis aika ylimielistä ajatella edustavansa ylempiä arvoja ja olevansa parempi arvioimaan mikä on kenenkin edun mukaista. Sen perusteella, että naiset keskimäärin ovat "vähemmän lojaaleja" kansakunnan identiteettiä ja etua ajettaessa? Kun jokainen ääni on yhtä arvokas koska jokainen elämä on yhtä arvokas. Jos jonkun elämänarvot eivät ota huomioon kansakunnan identiteettiä tavoitteissaan niin onko ihminen silloin huonompi? Vai voisiko olla, että jokainen ajakoon sellaista asiaa kuin kokee oikeaksi ja sen keskiarvo on sitten reilu ratkaisu?
Mitään muita edellytyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ei ole kuin, että on ihminen. Ei voida edellyttää jotain riittävän uljaita, toisen ihmisen määrittelemiä arvoja keskusteluun osallistujilta. Joten se, että sinua harmittaa, ettei kansakunnalle olla lojaaleja, ei oikeastaan yksinään tarkoita mitään. Jos loput ihmisistä taas ajattelevat, että mitään kansakuntaa ei olla tehty kestämään ja joku haluaa jopa asettaa yksilön edut yhteisen hyvän edelle.
Niin kaksi vastakkaista näkökulmaa ja mielipidettä. Jos haluaa, että kansa ja sen elintapa säilyy mahdollisimman kauan, on vain yksi oikea mielipide tässä asiassa. On selvää, että sinulle se ei ole tärkeää, mutta minulle on. Kuinka paljon on oikeutettua nauttia kansankunnan/ valtion turvasta ja edusta, jos sen etu ei kiinnosta. Yksilönä sinulla on oikeus, mutta itse pidätän oikeuden muodostaa siitä omat mielipiteet ja esim äänestämiskäyttäytymisen.
Hieman ot, mutta oletko huomannut, että voimakas nationalismi ja patrioottisuus yhdistää nimenomaan länsimaisella mittapuulla epäonnistuneita yhteiskuntia? Mitä kurjempi loukko joku paikka on, sen ylpeämpiä ovat paikalliset asukkaat ylivertaisesta kansakunnastaan. Jossain Itä-Euroopassakin liehuvat kotimaan liput talojen pihoilla vuoden ympäri ja kättä vedetään koulujen päivänavauksissa lippaan, vaikka suomalaisesta näkökulmasta oikein mitään juhlittavaa ei olisi. Vastaavasti parhaiten menee maailmassa avoimilla, moniarvoisilla yhteiskunnilla, jotka eivät itse korosta omaa kansallista erinomaisuuttaan.
Mitä esimerkkejä näistä moniarvoisista paratiiseista on? Tulevat globaalit johtajat Kiina ja Intia ovat varsin nationalistisia. Yleensä näin ajattelevat kannattavat esim afrikkalaisen kulttuurin koskemattomuutta ja itseisaervokkuutta, mutta sama ei koske sitten länsimaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan.
Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.
Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään.
Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne.
Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.
Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.
Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.
Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai ei.
Anna kun arvaan: olet lapseton mies :D
Päivän mansplainaaja. Olisit vain jättänyt tämän horinan kirjoittamatta.
Väärin, neljättään odottava nainen, jonka alapää ja talous on kunnossa ja mieskin osallistuu. Tosiaan kun omasta elämästä ja haaveista voi itsekin ottaa vastuun eikä aina vain valittaa.
No tuohan riippuu nimenomaan näkökulmasta - kumpi on ensisijainen; yksilön vai yhteisön etu? Aika olemattomat perustelut esitit sille, miksi yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän. Miksi, missä tapauksessa? Kun NL päätti, että maaorjat uhrataan yhteisen hyvän eteen? Kansa tarvitsee leipää, ilmaista leipää. Jotta yhteinen kansa on kilpailukykyinen?