Naiset ei nykyään enää halua lapsia, miehet haluaa

Oikaisu otsikkoon:

Miehet haluavat TEHDÄ lapsia.

Miehet EIVÄT halua kantaa vastuuta mikä tarkoittaisi omien tapojen muuttamista sekä omasta mukavuudesta tinkimistä.

Lisäksi valitettavan moni "mies" lähtee lätkimään kun ei pikkulapsiarki ollutkaan yhtä hymyä ja pullantuoksua. 

Naiselle on itse asiassa helpompaa ja vähemmän stressaavaa tehdä lapsi jo valmiiksi sinkkuna. Eipä kuormita ainakaan sen kiukuttelevan ja hoivattavan mieslapsen hyysääminen ja jälkien siivoaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset ne vasta itsekkäitä tuntuu olevan.

Puhutaan siitä miten ne lapset sitten jatkaa sukua oman kuoleman jälkeen ja miten ne lapset käy vanhainkodissa hoitamassa. Noihan on tosi itsekkäitä syitä tehdä lapsia? :D

Jaa, voisiko olla vain kömpelöitä vastauksia jonkun velateinin perusteluvaatimuksiin - "perustele miksi hankkia lapsia?"

Yleensä lapsia hankitaan syystä, että heitä halutaan kasvattaa ja rakastaa. Yleensä tämä biologinen tarve syntyy yllättäen rakkauden huumassa ihanan kumppanin kanssa. Siksi onkin niin kätevää, että lapsi saa tyypillisesti alkunsa helposti seksin seurauksena? Evoluution näkökulmasta. Tietenkin ihminen on kohtalaisen älykäs ja moni osaa toimia jossain määrin suunnitelmallisesti ja harkitsee perheen perustamista, yrittää varmistaa vakaat elinolot kun ehkäisykin on keksitty.

Mutta nuo rakkaushormonit ovat se biologinen syy, jotka yllyttävät lasten hankintaan. Rakkaus kumppania kohtaan tekee lähes vastustamattomaksi ajatuksen omasta ja yhteisestä rakkaasta lapsesta, siis ihmisillä, joilla aina on tai jonain päivänä syttyy halu saada lapsia. Onhan se itsekästä toki, muttei meistä kukaan olisi syntynyt ilman vanhempiemme itsekyyttä.

Ja monen poikkeuksellisen itsekkäänkin ihmisen elimistössä hyrrää samat hormonit, joten tietysti hekin usein saavat lapsia Sitten itsekkyyttään keksivät, että tämähän minut hoitaa vanhana ja sairaana kun en osaa asioitani järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Oikaisu otsikkoon:

Miehet haluavat TEHDÄ lapsia.

Miehet EIVÄT halua kantaa vastuuta mikä tarkoittaisi omien tapojen muuttamista sekä omasta mukavuudesta tinkimistä.

Lisäksi valitettavan moni "mies" lähtee lätkimään kun ei pikkulapsiarki ollutkaan yhtä hymyä ja pullantuoksua. 

Naiselle on itse asiassa helpompaa ja vähemmän stressaavaa tehdä lapsi jo valmiiksi sinkkuna. Eipä kuormita ainakaan sen kiukuttelevan ja hoivattavan mieslapsen hyysääminen ja jälkien siivoaminen. 

Osittain totta,  mutta ne jaot miehiin alkaa olemaan sitten ohi. Mitäs siinä jos haluaa elää yksin

Mikä ihmeen velvollisuus on hankkia lapsia, oli nainen tai mies? Itse olen mies, enkä ole asiaa koskaan edes ajatuksen tasolla harkinnut.

Siis vaikka olisi se nainenkin tässä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluisin mäki lapsia jos olisin mies. Mikäs siinä, nainen odottais lapsia ja synnyttäisi ja olisi kotona lasten kanssa. Itse kävisin normaalisti töissä, näkisin naisen raskausaikana normaalisti kavereita ja ehkä käytäis välillä vähän parillakin ihan normaaliin tapaan. Rentoa elämää. Sitten lapsi syntyy, olisin tosi onnellinen. Sitten normaalisti taas töihin.

Miehen näkökulmasta haluaisin ehdottomasti lapsia. Näin naisena en missään tapauksessa.

Eikä se jää omiin lapsiin. Lastenlasten kohdalla on ihan sama homma. Isoäideiltä vaaditaan uhrautumista ja oman elämän hylkäämistä lastenlasten takia. Isoisät saavat poimia rusinat pullasta.

Itseään arvostava nainen ei tee lapsia. Vain heikkoitsetuntoiset pakkomielteisesti miehiä miellyttävät naiset suostuvat tekemään lapsia.

Kommentin alku oli lupaava.  Kaksi viimeistä lausetta pilasivat sen.

Naisilla on ikävä tapa itse polkea itseään ja muita naisia.  Nainen on siis "heikkoitsetuntoinen" ja "pakkomielteisesti miehiä miellyttävä" jos haluaa lapsia. Mies sen siaan voi haluta lapsia, vaikka on ihan vain normaali.. Normaali nainen ei voi hankkia lapsia vain sen takia, että tykkää lapsista ja haluaa sellaisen.

Oisko kuitenkin ihan niin, että normaali nainen voi haluta lapsen ilman miehen miellyttämispakkoa tai heikkoa itsetuntoa?

Joku normaali nainen voi ihan itse haluta lapsen, eikä "suostua" sellaisen tekemään jonkun muun ihmisen toiveesta. Naisellakin on oikeus itsekin haluta lasta, eikä niin, että sitten hän onkin huonolla itsetunnolla varustettu, kun teki lapsen. 

Lopetetaan naiset tämä toisten naisten morkkaaminen ja höpöttäminen, että tekipä nainen niin tai näin, aina hän on sorron edessä valintansa tehnyt. Nykyään nainen tekee monesti lapsen, jos sen haluaa, ilman että sillä yritetään ketään mielistellä.

Täällä moni on sanonut, että äiti halusi heidät sen takia, että on vanhuuden turva? Outo ajatus vanhemmalta. Omani eivät onneksi niin ajatelleet, enkä omistanikaan niin ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.

Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.

Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!

Totta, itsekin olisi varmaan halunnut lapsen/lapsia jos olisi mahdollisuus olla ns. kotiäitinä, mutta nykyään kun se lapsi pitäisi tehdä kaiken muun työn ohella, niin koen ettei omat rahkeet riitä, niin että voisin kokea sen mielekkäänä.

Ja sitten kun parisuhde ja avioliittokin on muuttunut käsitteenä pelkäksi vitsiksi, niin tuntuu naisena kovin epävarmalta ottaa sitä riskiä, kun miehen vastuu lapsesta ei ole samanlainen kuin mitä se naisella on. Lapsen maailmaan saattaminen ei siis ole kannattava teko.

Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan. 

Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.

Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään. 

Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. 

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan. 

Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.

Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään. 

Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. 

Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.

Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.

Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.

Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai  ei.

Vierailija kirjoitti:

Totta, itsekin olisi varmaan halunnut lapsen/lapsia jos olisi mahdollisuus olla ns. kotiäitinä, mutta nykyään kun se lapsi pitäisi tehdä kaiken muun työn ohella, niin koen ettei omat rahkeet riitä, niin että voisin kokea sen mielekkäänä.

Ja sitten kun parisuhde ja avioliittokin on muuttunut käsitteenä pelkäksi vitsiksi, niin tuntuu naisena kovin epävarmalta ottaa sitä riskiä, kun miehen vastuu lapsesta ei ole samanlainen kuin mitä se naisella on. Lapsen maailmaan saattaminen ei siis ole kannattava teko.

Miksei ole mahdollisuutta olla kotiäitinä? Koska joku muu ei arvosta sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi naiset eivät halua lapsia on yksinkertaisesti se, että se romahduttaa naisen arvon kaikilla mittareilla. Jos yhteiskunta palkitsisi naista äitiydestä ja lasten synnyttämisestä, niitä joku ehkä mielummin tekisikin (eivät tietenkään kaikki), mutta tällä hetkellä lisääntymisestä vain rangaistaan. 

Terveydellisiä ongelmia (repeämät, vatsalihaserkaumat, laskeumat, pidätyskyvyn menetykset, selkävaivat, suonikohjut ja jopa joillekkin puhkeavat harvinaisemmat vaivat) ei kompensoida eikä korjata, niiden kanssa vain pitää elää. Nainen asettaa itsensä huomattavaan köyhyysuhkaan lisääntyessään, menettää tulojaan ja uranäkymiään. Parisuhde alkaa usein rakoilla, koska mies ei tykkääkkään lisävastuusta ja vaivasta. Nainen menettää sosiaaliset menonsa, ystäviään, työmahdollisuuksia, yleensä ulkonäön, vapaa-aikansa, ihan kaiken. Ja yhtäkkiä jokainen ympärillä, niin tutut kuin tuntemattomat, ovat kyttäämässä, tuomitsemassa ja neuvomassa. Äiti on aina syyllinen kaikkeen.

Sen vuoksi, että joku viitsii uhrautua tekemään tähän yhteiskuntaan uuden ihmisen, pitäisi palkita avokätisesti. Naisen ja äidin aseman ja arvostuksen pitäisi olla korkea, nyt nainen muttuu kaikkien, jopa oman miehensä, silmissä pohjasakaksi kun menee lisääntymään. 

Että älkää ihmetelkö, ettei lapsia synny. Miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. 

Yksilötasolla tuo voi olla varmasti naisesta itsestään kurjaa jos ei lapsia uskalla hankkia ja luopuu lapsihaaveistaan noiden uhkien vuoksi. Toisaalta en tiedä menettääkö ihmislaji tässä paljon jos kysyy Darwinilta.

Lähes poikeuksetta kun noilta kaikilta terveysvaivoilta voi välttyä ja suurin osa niistä ei lievinä edellytä edes fyssarilla käyntiä. Kotijumppa googlein ohjein tepsii lievään erkaumaan jos vaikka useamman lapsen äitinä et ole onnistunut välttämään tietyn tyyppistä keskivartalon rasitusta rasausaikana. Muussa tapauksessa naisen kunto raskauden jäljiltä on lähes poikkeuksetta hänen omaa aikaansaannostaan ja kiinni hänen omasta aktiivisuudestaan ennen rasautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Itsestään huolehtimista ei voi kirurgi naiselle leikata. Ja repeämiä av:ssa saadaan aina päästä varpaisiin, tosi asiassa niiltä usein vältytään tai ne paranevat hyvin ja tosiaan korjaustoimenpiteitäkin saa jos tarvitsee ja hakee.

Ja jos päätä on yhtään niin nainen pärjää taloudellisestikin. Tosin älykäskin nainen voi olla psyykkisesti huonossa kunnossa eikä siksi suoriudu näistä, hyvinvointivaltiossa mahdolliseksi järjestetyissä asioissa. Silloin onkin syytä harkita lasten tekoa. Ei se kuitenkaan oikeasti niin vaikeaa ja riskaabelia ole tai jos on, niin oma kyvykkyys ei välttämättä riittäisi missään olosuhteissa perheen perustamiseen.

Aina on muka itsestä riippumattomat asiat niin huonosti ja hankalasti, todellisuudessa se on yleensä juuri itsestä kiinni onnistuuko vai  ei.

Tämä on niin totta, mutta tätähän ei saa sanoa ääneen. Nainen jonkun luonnonvoiman takia väistämättä lihoo esim raskaana ja niistä kiloista ei voi päästä eroon, koska sama luonnonvoima.

Oon kolmekymppinen nainen, ollut kymmenen vuotta suhteessa itseäni pari vuotta nuoremman miehen kanssa. Asutaan avoliitossa, suunnitteilla naimisiinmeno.

Oon jo viistoista vuotiaana sanonu, etten koskaan tee lapsia, eikä vielä tähän päivään mennessä ole tullut sellasta tunnetta että niitä haluaisin, vaikka lähipiiriin alkaa vauvoja tupsahdella. Tähän asti mies on ollut asiassa samalla linjalla, johtuen varmaan iästäkin (ei ole vielä 30v), mutta olen tiedostanut että jos mies joskus lapsen haluaa niin periaatteessa mulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta jos lastenteko jää pelkästään mun haluamisen varaan niin lapsia ei todnäk tähän suhteeseen synny.

En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua olla sidottuna useita vuosia aamusta iltaan toiseen ihmiseen, en halua että mun elämä pyörii useita vuosia vain tän toisen ihmisen ympärillä/määrittelee sen mitä voin tehdä vapaa-ajallani ja missä aikataulussa. Sen sijaan haluan harrastaa, rakastan hiljaisuutta ja vapaapäiviä jolloin ei tapahdu mitään, spontaaniutta, vaellusretkiä, kunnon yöunia, ylipäätään itsestäni huolehtimista. Koen, että äitinä joutuisin tekemään yhteisen lapsen eteen suuremman uhrauksen kuin mieheni joutuisi, enkä ole siihen valmis.

Olen kuitenkin oppinut, ettei kannata sanoa "ei koskaan" - voihan se olla, että muutaman vuoden päästä haluankin perheen kaikesta huolimatta.

Minä olen nähtävästi bongannut itselleni sen viimeisen ainoan miehen kenen kanssa kannatti tehdä lapsi. Hän on todella omistautunut perheelleen, rakastaa lapsiaan, lapset ja koti hoidetaan 50%. Olemme koko ajan vähän väsyneitä mutta todella onnellisia.

Ongelmana olen kokenut lähinnä muun yhteiskunnan asenteet: raskaussyrjintä työelämässä, työnantajan joustamattomuus, äitimyytti: esim monet kätilöt, lastenhoitajat, terkat, päiväkodin henkilökunta, puhuneet pelkästään minulle lapsesta sivuuttaen miehen. Tässä vaan muutama esimerkki. Tuntuu siltä että koko ympäröivä yhteiskunta asenteineen on rakennettu niin että lapsi on äidin projekti. Me yritetään miehen kanssa olla välittämättä kun itse tiedetään että on tasavertainen vanhemmuus. Mutta olis täällä kyllä aika helkutisti muutostarvetta, eikä kaikilla käy näin hyvä säkä miesvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.

Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.

Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!

Samaa mieltä. Ollaan huolissaan syntyvyydestä ja Suomen väkiluvusta, vaikka muualta tulijoita olisi niin paljon kuin haluamme ottaa. Minulle on yhdentekevää, minkä värinen hoitaja pesee pyllyni sitten, kun en itse siihen enää kykene. On selvää, että syntyvyys ei tule millään keinolla enää länsimaissa nousemaan kehittyvien maiden tasolle, ja maailmanlaajuiset muuttoliikkeet tulevat vain vahvistumaan. Voi myös olla, että itse muutan suotuisampaan ilmanalaan eläkkeellä.

En pidä suomalaisia geneettisesti mitenkään erityislaatuisina enkä näe geenien sekoittumista uhkakuvana. Päinvastoin suomalaiset ovat ehkä jopa liiankin sisäsiittoista kansaa, ja esimerkiksi kansantautien näkökulmasta tekee vain hyvää saada uutta verta.

En ole koskaan pystynyt täysin hyväksymään, miten lapsi on 50% äidin ja 50% isän, kun äiti tekee niin paljon enemmän lapsen saattamiseksi maailmaan. Ymmärrän, että molempia tarvitaan lapsen saamiseen, mutta miksi on reilua, että lapsi on yhtä paljon molempien jos toinen tekee 99% työstä ja toinen sen 1%.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole mikään yllätys. Naiset on saatu niin tehokkaasti aivopestyä hedonistiseen elämäntapaan, johon esim. matkustaminen kuuluu olennaisena osana

Kiitos muuttuneiden yhteiskunnallisten rakenteiden,naisia ei painosteta lisääntymään vastoin omaa tahtoaan. Tähän ei mikään matkustelu tai hedonismi liity yhtään mitenkään. Itse en ole koskaan käynyt ulkomailla ja elän ihan tavallista elämää. En halua lapsia, niin se vain on. Ei siinä ole oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Tätä matkustava bileprinsessa velanainen-myyttiä ylläpitää lisääntyneet naiset etenkin, en tiedä että mistä syystä.

Pillu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten kohdalla on nykyään se ongelma, että nykypäivänä monet ns ”heikommat yksilöt” (jotka eivät viehätä naisia) haaveilee jälkikasvusta, mutta yhä enemmän ja enemmän ne komeat ja menestyneet miehet eivät halua lähteä vaipparalliin, ja kieltäytyvät. Onhan se tietty mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä, että joku kaljuuntuva pullukka-insinööri onnistuis saattamaan Malli-Tiinan raskaaksi

Niin kaikkihan on kiinni ulkonäöstä parisuhteessa. Huomaa ettei teistä moni ole ikinä ollut suhteessa. Tosin, naiset on erittäin pinnallisia varsinkin nykyään

No, mä en ole oikeasti ikinä nähnyt (ja nyt ei puhuta julkkiksista + miljonääreistä) lyhyttä, lihavaa ja kaljuuntuvaa miestä OIKEASTI kuvankauniin, hoikan nuoren naisen puolisona. Lyhyitä miehiä oon nähnyt, joitain kaljuja ja lihaviakin, mutta en sellasta ole päässyt todistamaan, että noi kaikki piirteet omaava tavismies olis pariutunut tähtitieteellisen kauniin naisen kanssa. Oon kyllä lyhyen, lihavan ja kaljuuntuneen miehen nähnyt avioituneenkin, mutta se nainenkaan ei ollut mikään klassisen kaunis, ja siltäkin vähän vatsankumpua löytyi. Poikkeuksia tietysti on, mutta TODELLA harvassa.

En oikeastaan pidä ihmisten seurasta. Pidän sitä aika hyvänä syynä olla lisääntymättä. Sitä paitsi lapseni perisi vaikean munuaissairauteni aika suurella todennäköisyydellä. Kukaan ei ansaitse moista rasitetta elämäänsä.

Aikaa minulla olisi vielä vuosia. Siis jos perheen perustaminen olisi suunnitelmissa. En vain näe mitään syytä ryhtyä moiseen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pystynyt täysin hyväksymään, miten lapsi on 50% äidin ja 50% isän, kun äiti tekee niin paljon enemmän lapsen saattamiseksi maailmaan. Ymmärrän, että molempia tarvitaan lapsen saamiseen, mutta miksi on reilua, että lapsi on yhtä paljon molempien jos toinen tekee 99% työstä ja toinen sen 1%.

No nyt on kyllä miesvihaa havaittavissa, tässäkin vain yläpeukkuja :D käsittääkseni naisilla on miehiin nähden esim. huoltajuuskiistoissa melkoinen etulyöntiasema. Eiköhän muutenkin vaihtele hyvin paljon yksilökohtaisesti kuinka paljon kumpikin vanhempi osallistuu. Raskaus ja synnytys sekä siitä fyysinen palautuminen, imetyskin on toki ilmeisistä syistä yksin naisen vastuulla, harvoin miehen, korkeintaan pulloruokinta. Tarkoittaako se sitten, että nainen on tehnyt jo lähes 100% kasvatustyön arvosta? Taapero lähtee jo maailmalle ja pärjätköön.... En ole muutenkaan koskaan kuullut, että lapsi on puoliksi isän, puoliksi äidin kuin suunnilleen perimältään. Eiköhän lapsi ole 100% isän ja äidin lapsi mikäli he ovat lapsen huoltajia? Erotilanteissakin varmaan edellään täysin 100% samojen vanhempien lapsi? Ja pahoittelut jos isäsi tai oma miehesi on noin p*ska, että on osallistunut vain 1% panoksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä vähäisiä suomalaisia, joita silloin on ,voi haitata. Jäävät sitten toisten kansojen jalkoihin ja sulautuvat pois. Melko edistynyt kansakunta liukenee pois. Minua se harmittaa, mutta liberaalin demokratian varjopuoliahan tämä on. Eipä mahda minkään.

Pelkkää mystifioitua ja höpöfilosofista kansallisromantiikkaa. Aivan se ja sama, kuka täällä pyörii viidensadan vuoden päästä. Ei ole mitään "kansaa", joka on edistynyt. On tietyssä paikassa maailmaa asuvia erilaisia ihmisiä, jotka ihan sattumalta ovat syntyneet sinne, minne ovat sattuneet syntymään. Sinun ajatuksesi ovat 30-luvulta ja kaikkea muuta kuin edistyneitä.

Pienet porukat kuolevat aina, sulautuvat, ja sitten niistä tulee uusia porukoita ja kansoja, ja aina löytyy ihmisiä, joille asia on kovinkin tärkeä ja pitävät itseään merkittäviä. Jopa ne burundilaiset luulee, että Burundi, se se vasta on uljas kansa ja kenialaisten invaasio on estettävä, ettemme vain sulaudu näihin alempirotuisiin. Ja kenialaiset pelkää samaa. Ja Suomessa nauretaan, että mikä semmonen Burundi on. Ja Burundissa nauretaan, että mikä semmoinen Suomi on, eihän siellä edes asu kuin joku 5 miljoonaa ihmistä, puolet vähemmän kuin meitä jaloja ja merkittäviä ja edistyneitä burundilaisia. Voi tätä liberaalia demokratiaa!

Naisille lojaalisuus kansaansa kohtaan onkin aina ollut olematonta. Siksi kansakuntatasolla naisten tasa-arvo on huono asia. Naisyksilön kannalta toki hyvä asia. Mutta yhteinen hyvä painaa puntarissa enemmän.