Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten helpottaa arkea, kun mies haraa kaikessa vastaan?
27.02.2019 |
Se tavallinen tarina eli ruuhkavuodet: lapsia, töitä, ikääntyvät vanhemmat, lemmikkejä, harrastuksia, ystäviä, yhdistyksiin liittyviä vastuita, pihanhoitoa, kesämökkiä jne jne. Eli aivan liian täysi, kiireinen ja väsyttävä arki. Olemme (siis mies ja minä) molemmat täystyöllistettyjä tästä arjesta ja uupuneita. Lepoaikaa on ne seitsemän yötuntia, jotka on pakko käyttää nukkumiseen (jos edes ylikuormittuneena mikään uni tulee), eli rentoutumishetkiä hereillä ollessa ei ole. Koko ajan joku asia on rästissä. Ja ainakin minä olen aivan loppu. Mieskin on, mutta hän ei myönnä sitä, sanoo että on melkein loppu mutta jaksaa vielä kun on pakko jaksaa. No minä en jaksa.
Olen sanonut, että arkeamme on pakko helpottaa ja vähentää jostain päästä hommia ja vastuita. Luopua osasta asioista täysin. Elää matalammalla elintasolla, jotta voi tehdä lyhyempää työpäivää jne. Olen ehdottanut kesämökin myymistä, mutta ei missään nimessä kuulemma käy, koska on hänen sukunsa perintömökki. Olen ehdottanut lemmikeistä luopumista, mutta ei ainakaan käy, kun ei niistä vaan voi luopua. Olen ehdottanut muuttamista kerrostaloon, jossa ei olisi sitten tuota pihaa hoidettavana, mutta se ei myöskään missään nimessä käy, koska mies ei suostu asumaan kerrostalossa. Ja näin jatkuu loputtomiin. Mistään ei voi luopua eikä mitään karsia. Vaikka vaadin asiaa kuinka. Kuitenkaan rahaa ei ole niin paljon, että voisi palkata jonkun siivooojan tms, koska talo ja mökki nielee rahaa. Miten helpottaa arkea, kun mies ei suostu luopumaan yhtään mistään? Se varmaan eroaisi minusta mieluummin kuin luopuisi noista saavutuksistaan (talo, perintömökki, erään yhdistyksen puheenjohtajuus). Mutta ei se ero niin paljon minun arkea kuitenkaan helpottaisi, enkä halua muutenkaan erota hänestä.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
Enpä ole miettinyt.
En minä pysty omaishoitamaan, jos dementoituvat.
Toiveena on varmaan hyvä terveys. Se on herran hallussa.
Edunvalvontakirja - mihin sellaista tarvitaan, jos ei ole dementoitunut?
Perintöä tietääkseni mietitään vasta sen jälkeen, kun heitä ei enää ole. En todellakaan varaudu mitenkään perintöön...
Olen lukenut uutisia.
Terv. Tuo, jonka vanhemmat ovat 80 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
Turhaan jauhat. Täällä palstalaiset menevät omien vanhempiensa hautajaisiin vasta kun kutsu tulee postissa. Mitä sitä suotta etukäteen miettiä, ja talot ja asunnot voi roskasäkkeohin tyhjentää. Ei nuoret näitä mieti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
Enpä ole miettinyt.
En minä pysty omaishoitamaan, jos dementoituvat.
Toiveena on varmaan hyvä terveys. Se on herran hallussa.
Edunvalvontakirja - mihin sellaista tarvitaan, jos ei ole dementoitunut?
Perintöä tietääkseni mietitään vasta sen jälkeen, kun heitä ei enää ole. En todellakaan varaudu mitenkään perintöön...
Olen lukenut uutisia.Terv. Tuo, jonka vanhemmat ovat 80 v
Ohis täällä huutaa. Se toimintakyky voi mennä monella muullakin tavalla kuin dementian seurauksena.... Tosin sulla on käynyt hyvä tuuri kun niin terveet vanhemmat, onnittelut siitä 👍 T. 5-kymppinen joka myös on tuon edunvalvontavaltakirjan tehnyt jo lapsilleen, kokemus on opettanut. Lapseni tietävät parhaiten mitä haluan, jos jotakin sattuu.
kotitalousvähennyksen hyödyntäminen kannattaa ottaa harkintaan
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
What? Emme ole kahden veljeni kanssa kylläkään miettineet, vaikka olemme kaikki jo noin 40 ja korkeasti koulutettuja eli ihan fiksua väkeä. Emme ole jakaneet kahden veljeni kanssa vanhempiemme perintöä näin etukäteen. Perintö tulee jos tulee, kun vanhemmat kuolee. Uutisia ollaan luettu, mutta vanhemmat päätyy siihen vanhainkotiin, josta Helsingin kaupunki osoittaa heille paikan, jos suostuu osoittamaan, luultavasti pakottavat kotihoidon asiakkaiksi. Edunvalvontavaltakirja tehdään jos vanhemmista toinen tai molemmat sitä itsestään pyytää, ei me olla sisarusteni kanssa sellaista ehdoteltu eikä meistä kukaan halua olla se edunvalvoja yhtään enemmän kuin joku toinen meistä sisaruksista. Heitetään varmaan noppaa jos se hetki joskus tulee. Kukaan meistä ei aio ryhtyä omaishoitajaksi koska meillä kaikilla on lapsia, suhteellisen ahtaat asunnot ja vaativa ja kiireinen työ. Joo ollaan varmaan paskoja ihmisiä, mutta meistä ei vain ole omaishoitajiksi. Enkä ymmärrä mitä tässä pitäisi ennakkoon miettiä, kun mihinkään ei voida kuitenkaan mitenkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Ööö.... ap potee sitä, millä tavalla mies elää... ei se ole ap:n valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
Minun vanhempani ovat ainakin täysivaltaisia aikuisia. He saavat järjestää oman vanhuuden hoivansa miten parhaaksi näkevät. Niin minäkin (lapsettomana) tulen aikanani tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Ööö.... ap potee sitä, millä tavalla mies elää... ei se ole ap:n valintaa.
Ap:n valinta on ollut valita mies, jolla on talo ja mökki, yhditysharrastus yms. Ap:n valinta on ollut myös tehdä lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. Näillä valinnoilla on seurauksensa. Nyt ap:n kuuluu miettiä miten hän ITSE ratkaisee jaksamisongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.
What? Emme ole kahden veljeni kanssa kylläkään miettineet, vaikka olemme kaikki jo noin 40 ja korkeasti koulutettuja eli ihan fiksua väkeä. Emme ole jakaneet kahden veljeni kanssa vanhempiemme perintöä näin etukäteen. Perintö tulee jos tulee, kun vanhemmat kuolee. Uutisia ollaan luettu, mutta vanhemmat päätyy siihen vanhainkotiin, josta Helsingin kaupunki osoittaa heille paikan, jos suostuu osoittamaan, luultavasti pakottavat kotihoidon asiakkaiksi. Edunvalvontavaltakirja tehdään jos vanhemmista toinen tai molemmat sitä itsestään pyytää, ei me olla sisarusteni kanssa sellaista ehdoteltu eikä meistä kukaan halua olla se edunvalvoja yhtään enemmän kuin joku toinen meistä sisaruksista. Heitetään varmaan noppaa jos se hetki joskus tulee. Kukaan meistä ei aio ryhtyä omaishoitajaksi koska meillä kaikilla on lapsia, suhteellisen ahtaat asunnot ja vaativa ja kiireinen työ. Joo ollaan varmaan paskoja ihmisiä, mutta meistä ei vain ole omaishoitajiksi. Enkä ymmärrä mitä tässä pitäisi ennakkoon miettiä, kun mihinkään ei voida kuitenkaan mitenkään vaikuttaa.
Ei se liity pelkästään vanhuksen hoitamiseen se edunvalvonta, vaan sairastuneen kaikkien asioiden hoitoon 🙄 Toisekseen, valtakirja pitääkin tehdä ajoissa, sairastuttua se on myöhäistä jo. Maistraatti sitten vahvistaa valtakirjan, jos sen aika tulee. Vanhus hoitaa kyllä omat asiansa loppuun asti, jos järki vaan päässä pysyy. Ilmeisesti mä oon jo kolmas tässä ketjussa jolle tämä asia on itsestäänselvyys, ellei täällä samat tyypit kirjoittele.
Ps. Myös nuoremmalta voi toimintakyky mennä esim. jonkun kohtauksen seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
No vaikea sitä ymmärrystä on antaa jos ap vaatii miestään toimimaan omien halujensa mukaan, jotka ei vaikuta aapeehen mitenkään. Sehän on jo lopettanut kaiken ylimääräisen kotihommien ym. tekemisen, miksi miehen ne pitäisi lopettaa. Aikuinen ihminen se mies, kyllä sekin himmaa kun tarpeeksi väsy tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se edunvalvontavaltakirja ei kyllä mitään perinnön jakoa vielä tarkoita 🤣 Eikö jengi osaa googlata?!
Ymmärrykseni ap. Meillä oli sama tilanne joka päätyi lopulta eroon sillä mies ei tehnyt omaa osuuttaan ja minä väsyin. Harmittaa sillä nyt kun erosta 2 vuotta ja lapset vanhempia niin pahimmat ruuhkavuodet alkaa olla ohitse ja tän arjen händlää kyllä jo ilman miestäkin. Jos teitä 2 tekevää niin yrittäkää jaksaa. Pari vuotta ja helpottaa jo. Koiran lenkit voi vastuuttaa lapsille etc. En luopuisi mistään omaisuudesta muutaman ruuhkavuoden vuoksi sillä niistä on iloa vielä todella pitkään.
Tsemppiä ap:lle! En ihan ymmärrä, miten olet saanut niin paljon negatiivista palautetta täällä. Omakotitalo voi ihan itsessään olla todella työläs, kun ei kaikki asu esikaupungissa uudessa talossa ja pienellä pihalla. Sitä remppaa ja lumitöitä/nurmikon leikkuuta voi olla ihan reippaasti tehtäväksi.
Mutta sanoisin, että jos muista syistä ei erohaluja ole, niin älkää nyt tällaisen takia erotko. Osta siivouspalvelua ja tilaa ruokaostokset kotiinkuljetuksella. Jos tuntuu, etteivät rahat riitä, niin eron aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna nämä kulut ovat pieniä.
Vähennä tavaraa, niin järjestelyyn menevä aikakin vähenee. Laske rimaa pikkaisen kaikesta siivouksesta, niin saat vähän helpotusta arkeen, mutta koti pysyy siedettävän siistinä. Esim. pidennä ihan vähän lakanoiden vaihtoväliä ja imuroi vähän harvemmin. Jos et koe vaikka kesäkukkia ja sisustamista sellaisena omana juttunasi, joista saat virtaa, niin jätä tekemättä.
Onpa ilkeitä kommentteja :(
Suostuisiko mies laittamaan mökin muutamaksi vuodeksi vuokralle? Tai voitteko vuokrata edes vuodeksi talonne ja kokeilla kerros- tai rivitaloasumista?
Ristiriitaa voi yrittää ratkoa siitä käsin, mitä kumpikin todella tarvitsee ja haluaa. Listata tarpeet ja miettiä millä kaikilla tasoilla ne voi saavuttaa. Joskus ulkopuolinen henkilö voi auttaa löytämään uusia näkökulmia. Itse ongelmatilanteissa pyörittää helposti sitä samaa huttua.
Arkea helpottaa valtavasti eroaminen. Jos et jostain syystä halua niin kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Ööö.... ap potee sitä, millä tavalla mies elää... ei se ole ap:n valintaa.
Ap:n valinta on ollut valita mies, jolla on talo ja mökki, yhditysharrastus yms. Ap:n valinta on ollut myös tehdä lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. Näillä valinnoilla on seurauksensa. Nyt ap:n kuuluu miettiä miten hän ITSE ratkaisee jaksamisongelman.
Ei sitä perintömökkiä ja omakotitaloa välttämättä ollut silloin kun ap valitsi tuon miehen ja teki niitä lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Olen taas järkyttynyt tämän palstan tasosta! Kai te nyt mietitte esim. sisaruksienne kanssa, miten toimia, jos esim. vanhemmat dementoituvat? Sisaruksettomat lapset joutuvat tietysti miettimään yksin.
Mitkä ovat vanhempien toiveet vanhuuden varalle? Edunvalvontavaltakirjat? Mahdolliset perinnöt? Eikö kukaan ole lukenut vanhustenhoidon uutisia viime aikoina? Melkein liioittelematta: ilmankos se hoidon tilanne tällainen on, kun "en mä varaurunut siihen et vanhemmille tulee ikää ja sairauksia"...
Ja jos ei osaa ajatella etukäteen et omat lapset on pieniä kun niitä omia vanhempia voi "joutua" jopa hoitamaan , niin... Huh huh.