Miten helpottaa arkea, kun mies haraa kaikessa vastaan?

Se tavallinen tarina eli ruuhkavuodet: lapsia, töitä, ikääntyvät vanhemmat, lemmikkejä, harrastuksia, ystäviä, yhdistyksiin liittyviä vastuita, pihanhoitoa, kesämökkiä jne jne. Eli aivan liian täysi, kiireinen ja väsyttävä arki. Olemme (siis mies ja minä) molemmat täystyöllistettyjä tästä arjesta ja uupuneita. Lepoaikaa on ne seitsemän yötuntia, jotka on pakko käyttää nukkumiseen (jos edes ylikuormittuneena mikään uni tulee), eli rentoutumishetkiä hereillä ollessa ei ole. Koko ajan joku asia on rästissä. Ja ainakin minä olen aivan loppu. Mieskin on, mutta hän ei myönnä sitä, sanoo että on melkein loppu mutta jaksaa vielä kun on pakko jaksaa. No minä en jaksa.

Olen sanonut, että arkeamme on pakko helpottaa ja vähentää jostain päästä hommia ja vastuita. Luopua osasta asioista täysin. Elää matalammalla elintasolla, jotta voi tehdä lyhyempää työpäivää jne. Olen ehdottanut kesämökin myymistä, mutta ei missään nimessä kuulemma käy, koska on hänen sukunsa perintömökki. Olen ehdottanut lemmikeistä luopumista, mutta ei ainakaan käy, kun ei niistä vaan voi luopua. Olen ehdottanut muuttamista kerrostaloon, jossa ei olisi sitten tuota pihaa hoidettavana, mutta se ei myöskään missään nimessä käy, koska mies ei suostu asumaan kerrostalossa. Ja näin jatkuu loputtomiin. Mistään ei voi luopua eikä mitään karsia. Vaikka vaadin asiaa kuinka. Kuitenkaan rahaa ei ole niin paljon, että voisi palkata jonkun siivooojan tms, koska talo ja mökki nielee rahaa. Miten helpottaa arkea, kun mies ei suostu luopumaan yhtään mistään? Se varmaan eroaisi minusta mieluummin kuin luopuisi noista saavutuksistaan (talo, perintömökki, erään yhdistyksen puheenjohtajuus). Mutta ei se ero niin paljon minun arkea kuitenkaan helpottaisi, enkä halua muutenkaan erota hänestä.