Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten helpottaa arkea, kun mies haraa kaikessa vastaan?
27.02.2019 |
Se tavallinen tarina eli ruuhkavuodet: lapsia, töitä, ikääntyvät vanhemmat, lemmikkejä, harrastuksia, ystäviä, yhdistyksiin liittyviä vastuita, pihanhoitoa, kesämökkiä jne jne. Eli aivan liian täysi, kiireinen ja väsyttävä arki. Olemme (siis mies ja minä) molemmat täystyöllistettyjä tästä arjesta ja uupuneita. Lepoaikaa on ne seitsemän yötuntia, jotka on pakko käyttää nukkumiseen (jos edes ylikuormittuneena mikään uni tulee), eli rentoutumishetkiä hereillä ollessa ei ole. Koko ajan joku asia on rästissä. Ja ainakin minä olen aivan loppu. Mieskin on, mutta hän ei myönnä sitä, sanoo että on melkein loppu mutta jaksaa vielä kun on pakko jaksaa. No minä en jaksa.
Olen sanonut, että arkeamme on pakko helpottaa ja vähentää jostain päästä hommia ja vastuita. Luopua osasta asioista täysin. Elää matalammalla elintasolla, jotta voi tehdä lyhyempää työpäivää jne. Olen ehdottanut kesämökin myymistä, mutta ei missään nimessä kuulemma käy, koska on hänen sukunsa perintömökki. Olen ehdottanut lemmikeistä luopumista, mutta ei ainakaan käy, kun ei niistä vaan voi luopua. Olen ehdottanut muuttamista kerrostaloon, jossa ei olisi sitten tuota pihaa hoidettavana, mutta se ei myöskään missään nimessä käy, koska mies ei suostu asumaan kerrostalossa. Ja näin jatkuu loputtomiin. Mistään ei voi luopua eikä mitään karsia. Vaikka vaadin asiaa kuinka. Kuitenkaan rahaa ei ole niin paljon, että voisi palkata jonkun siivooojan tms, koska talo ja mökki nielee rahaa. Miten helpottaa arkea, kun mies ei suostu luopumaan yhtään mistään? Se varmaan eroaisi minusta mieluummin kuin luopuisi noista saavutuksistaan (talo, perintömökki, erään yhdistyksen puheenjohtajuus). Mutta ei se ero niin paljon minun arkea kuitenkaan helpottaisi, enkä halua muutenkaan erota hänestä.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä kommentteja :(
Suostuisiko mies laittamaan mökin muutamaksi vuodeksi vuokralle? Tai voitteko vuokrata edes vuodeksi talonne ja kokeilla kerros- tai rivitaloasumista?
Ristiriitaa voi yrittää ratkoa siitä käsin, mitä kumpikin todella tarvitsee ja haluaa. Listata tarpeet ja miettiä millä kaikilla tasoilla ne voi saavuttaa. Joskus ulkopuolinen henkilö voi auttaa löytämään uusia näkökulmia. Itse ongelmatilanteissa pyörittää helposti sitä samaa huttua.
Asiat mitä ihminen (tai lapsiperhe) todella tarvitsee, on oikeasti aika vähäisiä asioita. Se mitä sitten haluaa onkin jo toinen asia.
Ja jos mies haluaa pitää kaiken ennallaan ja tekee töitä tämän kaiken eteen, niin ap:lla ei todellakaan ole mitään nokan koputtamista tähän.
Ei niin. Mutta AP voi valita haluaako jatkaa yhdessä tuollaisen kumppanin kanssa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Ööö.... ap potee sitä, millä tavalla mies elää... ei se ole ap:n valintaa.
Ap:n valinta on ollut valita mies, jolla on talo ja mökki, yhditysharrastus yms. Ap:n valinta on ollut myös tehdä lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. Näillä valinnoilla on seurauksensa. Nyt ap:n kuuluu miettiä miten hän ITSE ratkaisee jaksamisongelman.
Sinäkö olet ollut niiiiin täydellinen, että olet osannut valita miehen, joka harrastaa juuri sinulle sopivia asioita?
No kuule, en ole täydellinen. Silloin kun arki tuntui vaikealta, niin erosin. Löysin uuden ja nyt on hyvä. Jos on itse onneton, niin silloin pitää itse toimia omaksi parhaaksi. Ei omia ongelmia voi laittaa toisen syyksi ja odottaa, että toinen korjaa kaiken.
Vastuutonta rikkoa lasten koti pikkuasian vuoksi.
Jonkun mielestä on pikkuasia, että toinen vanhempi keskittyy puuhaamaan omiaan, niin, että lapset ja lemmikkieläimikit kaatuu yksin toisen niskoille. Lemmikkejä on helppo pitää kun joku muu hoitaa kaiken sen hoitotyön. Herää kyllä kysymys, onko miehellä edes mitään suhdetta lapsiinsa kun kaikki epäolennainen tuntuu kiinnostavan enemmän? Yksi eroamisen eduista on se, että se pakottaa miehen olemaan lapsissa vastuussa edes joka toinen viikko. AP ei voi pakottaa miestään muutoksiin, mutta hän voi valita haluaako ylipäätään jatkaa tämän kanssa. Kyllä niistä miehenkin valinnoista on hänelle seuraukset. Turha itkeä kun toinen lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei paljoa ymmärrystä ole saanut, vaikka suurin osa noita ruuhkavuosia elävistä on tosi väsyneitä ja kuormittuneita.
Ei ole ja tiedätkö miksi. No siksi, koska tuo elämäntapa on valinta. Jokaisella, ihan jokaisella on mahdollisuus elää ihan toisella tavalla. Ihan turha itkeä valintojen seurauksista.
Ööö.... ap potee sitä, millä tavalla mies elää... ei se ole ap:n valintaa.
Ap:n valinta on ollut valita mies, jolla on talo ja mökki, yhditysharrastus yms. Ap:n valinta on ollut myös tehdä lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. Näillä valinnoilla on seurauksensa. Nyt ap:n kuuluu miettiä miten hän ITSE ratkaisee jaksamisongelman.
Sinäkö olet ollut niiiiin täydellinen, että olet osannut valita miehen, joka harrastaa juuri sinulle sopivia asioita?
No kuule, en ole täydellinen. Silloin kun arki tuntui vaikealta, niin erosin. Löysin uuden ja nyt on hyvä. Jos on itse onneton, niin silloin pitää itse toimia omaksi parhaaksi. Ei omia ongelmia voi laittaa toisen syyksi ja odottaa, että toinen korjaa kaiken.
Vastuutonta rikkoa lasten koti pikkuasian vuoksi.
Jonkun mielestä on pikkuasia, että toinen vanhempi keskittyy puuhaamaan omiaan, niin, että lapset ja lemmikkieläimikit kaatuu yksin toisen niskoille. Lemmikkejä on helppo pitää kun joku muu hoitaa kaiken sen hoitotyön. Herää kyllä kysymys, onko miehellä edes mitään suhdetta lapsiinsa kun kaikki epäolennainen tuntuu kiinnostavan enemmän? Yksi eroamisen eduista on se, että se pakottaa miehen olemaan lapsissa vastuussa edes joka toinen viikko. AP ei voi pakottaa miestään muutoksiin, mutta hän voi valita haluaako ylipäätään jatkaa tämän kanssa. Kyllä niistä miehenkin valinnoista on hänelle seuraukset. Turha itkeä kun toinen lähtee.
On pikkuasia. Jos ap eroaa tässä tilanteessa, niin
- hän edelleen hoitaa kotityöt yksin
- hän edelleen hoitaa käytännössä lapset yksin, sillä eihän tuollaisella miehellä ole aikaalapsilleen
- hän edelleen hoitaa lemmmikit yksin, jos niitä on
- aiheuttaa lapsilleen eron ongelmat vuoden ajaksi
- saa oman elämänsä sekaisin pariksi vuodeksi
- asettaa lapsensa alttiiksi uusperheelle, jonka mukana voi tulla kaiken maailman ongelmia
- eron seurauksia ei kukaan tiedä. Ei kukaan. Minäkin olen eronnut ja luulin, että me olemme kavereita sen jälkeen. Yksi sun toinen asia meni pieleen, emmekä ole edes puheväleissä.
Mitä hyvää seuraa erosta?
- ap:n ei tarvitse murehtia miehen jaksamista
Vierailija kirjoitti:
Jonkun mielestä on pikkuasia, että toinen vanhempi keskittyy puuhaamaan omiaan, niin, että lapset ja lemmikkieläimikit kaatuu yksin toisen niskoille. Lemmikkejä on helppo pitää kun joku muu hoitaa kaiken sen hoitotyön. Herää kyllä kysymys, onko miehellä edes mitään suhdetta lapsiinsa kun kaikki epäolennainen tuntuu kiinnostavan enemmän? Yksi eroamisen eduista on se, että se pakottaa miehen olemaan lapsissa vastuussa edes joka toinen viikko. AP ei voi pakottaa miestään muutoksiin, mutta hän voi valita haluaako ylipäätään jatkaa tämän kanssa. Kyllä niistä miehenkin valinnoista on hänelle seuraukset. Turha itkeä kun toinen lähtee.
Ns. haalijan tarve haalia on loputon. Jos tulee vapaata rentoutumisaikaa, se täytetään jollain uudella rahaa ja työtä vaativalla projektilla. Lyhytaikaiset, pienet sooloprojektit ovat parisuhteelle vähemmän vahingollisia. Saa toinen toteuttaa itseään, mutta ei sälytetä kuormaa toisten harteille.
tossa tilanteessa myisin talon ja muuttaisin rivariin ta kerrostaloon. työt pienenis puolella heti. kaikki remppa ja pihahommat vois keskittää sinne mökille ja tehdä siitä pieen paratiisin.
sit jokaisella perheenjäsenellä saa olla vain yksi harrastus. ei enempää. ja se saa viedä maks kaks iltaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ihmiset ottako niitä lemmikkejä, jos on lapsia jo tai on tulossa lapsia!! Lemmikki ei ole lelu josta luovutaan kun ei enää jaksa.
En minäkään myisi perintömökkiä. Mutta turhat yhdostysjutut ja harrastukset pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun mielestä on pikkuasia, että toinen vanhempi keskittyy puuhaamaan omiaan, niin, että lapset ja lemmikkieläimikit kaatuu yksin toisen niskoille. Lemmikkejä on helppo pitää kun joku muu hoitaa kaiken sen hoitotyön. Herää kyllä kysymys, onko miehellä edes mitään suhdetta lapsiinsa kun kaikki epäolennainen tuntuu kiinnostavan enemmän? Yksi eroamisen eduista on se, että se pakottaa miehen olemaan lapsissa vastuussa edes joka toinen viikko. AP ei voi pakottaa miestään muutoksiin, mutta hän voi valita haluaako ylipäätään jatkaa tämän kanssa. Kyllä niistä miehenkin valinnoista on hänelle seuraukset. Turha itkeä kun toinen lähtee.
Ns. haalijan tarve haalia on loputon. Jos tulee vapaata rentoutumisaikaa, se täytetään jollain uudella rahaa ja työtä vaativalla projektilla. Lyhytaikaiset, pienet sooloprojektit ovat parisuhteelle vähemmän vahingollisia. Saa toinen toteuttaa itseään, mutta ei sälytetä kuormaa toisten harteille.
meillä mies on puuhapete. se rentoutuu kun touhottaa jotain. meillä on siis oma puuverstas pihalla missä rakentaa kaikkea, kokoajan. mutta ottaa lapsen sinne mukaan. itse taas rentoudun kirjan äärellä tai katsellen telkkaria. meidän on vain ollut pakkko hyväksyä toisen tapa olla. mä vaan suutun jos pakotetaan puuhasteluun kun en halua. ja mies saa hermoromahduksen kun yritän saada sohvalle makaamaan. mut onneks kummastakin löytyy myös hiukan sitä toista puolta, et itsekin tykkään puuhastella kun sellainen fiilis vain tulee. ja miehen saa sohvalle katselemaan elokuvaa kun vain pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Luin kaikki vastaukset ja tajusin mikä on isoin ongelmani tai siis miksi olen niin väsynyt tähän. Mies touhuaa sen mökkiremppansa, yhdistyksensä, pitkien työpäiviensä, pihahommiensa ja harrastustensa kanssa niin, että vaikka mökit ja talohommat ja työt on tietenkin perhettä varten, niin mies ei ole perheensä kanssa, vaan minä joudun hoitamaan yksin päiväkotikuljetukset, lasten ruokailut, sairastumiset, iltasadut, pesut ja kaikki. Mies ei suostu ottamaan lapsia "jalkoihinsa pyörimään" edes pihahommien ajaksi. Kun olemme mökillä niin miehen kaikki aika menee siihen remppaan, ei tule aina edes syömään meidän kanssa, usein lähtee viikonlopuksi yksin remppahommiin, "jotta saa enemmän tehtyä". Hyvä mies se on, mutta meillä nämä ruuhkavuodet näkyy niin että miehen elämä on ruuhkautunut kaikesta sellaisesta, jossa lapset ei ole paikalla. Ja asiasta ei ole yhdessä sovittu. Emme koskaan käy kahden missään vaan kun saamme lapselle hoitajan niin mies haluaa että silloin teen hänen kanssaan jotain talohommaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Luin kaikki vastaukset ja tajusin mikä on isoin ongelmani tai siis miksi olen niin väsynyt tähän. Mies touhuaa sen mökkiremppansa, yhdistyksensä, pitkien työpäiviensä, pihahommiensa ja harrastustensa kanssa niin, että vaikka mökit ja talohommat ja työt on tietenkin perhettä varten, niin mies ei ole perheensä kanssa, vaan minä joudun hoitamaan yksin päiväkotikuljetukset, lasten ruokailut, sairastumiset, iltasadut, pesut ja kaikki. Mies ei suostu ottamaan lapsia "jalkoihinsa pyörimään" edes pihahommien ajaksi. Kun olemme mökillä niin miehen kaikki aika menee siihen remppaan, ei tule aina edes syömään meidän kanssa, usein lähtee viikonlopuksi yksin remppahommiin, "jotta saa enemmän tehtyä". Hyvä mies se on, mutta meillä nämä ruuhkavuodet näkyy niin että miehen elämä on ruuhkautunut kaikesta sellaisesta, jossa lapset ei ole paikalla. Ja asiasta ei ole yhdessä sovittu. Emme koskaan käy kahden missään vaan kun saamme lapselle hoitajan niin mies haluaa että silloin teen hänen kanssaan jotain talohommaa. Ap
Kuulostaa siltä, että hän pakenee sekä sinua että lapsia. Rakastaako hän oikeasti vielä sinua? Keskustele miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Luin kaikki vastaukset ja tajusin mikä on isoin ongelmani tai siis miksi olen niin väsynyt tähän. Mies touhuaa sen mökkiremppansa, yhdistyksensä, pitkien työpäiviensä, pihahommiensa ja harrastustensa kanssa niin, että vaikka mökit ja talohommat ja työt on tietenkin perhettä varten, niin mies ei ole perheensä kanssa, vaan minä joudun hoitamaan yksin päiväkotikuljetukset, lasten ruokailut, sairastumiset, iltasadut, pesut ja kaikki. Mies ei suostu ottamaan lapsia "jalkoihinsa pyörimään" edes pihahommien ajaksi. Kun olemme mökillä niin miehen kaikki aika menee siihen remppaan, ei tule aina edes syömään meidän kanssa, usein lähtee viikonlopuksi yksin remppahommiin, "jotta saa enemmän tehtyä". Hyvä mies se on, mutta meillä nämä ruuhkavuodet näkyy niin että miehen elämä on ruuhkautunut kaikesta sellaisesta, jossa lapset ei ole paikalla. Ja asiasta ei ole yhdessä sovittu. Emme koskaan käy kahden missään vaan kun saamme lapselle hoitajan niin mies haluaa että silloin teen hänen kanssaan jotain talohommaa. Ap
Kuulostaa siltä, että hän pakenee sekä sinua että lapsia. Rakastaako hän oikeasti vielä sinua? Keskustele miehesi kanssa.
Olen keskustellut monta kertaa tästä meidän väsyttävästä arjesta. Mies sanoo, että hän tekee koko ajan kaiken mitä tekee niin meitä varten ja että se on hänen tapa osoittaa meille rakkautta ja siinä mökissä rakentaa lapsille parempaa perintöä ja talosta huolehtii jotta minä ja lapset saadaan asua hyvässä talossa jne. En minä kysymällä saa sitä selville että rakastaako hän oikeasti. Eikä ehkä ole hyvä idea alkaa jankkaamaan häneltä, että rakastatko ihan varmasti ja ihan oikeasti vai onko tämä elämä sinulle vain tavan vuoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Luin kaikki vastaukset ja tajusin mikä on isoin ongelmani tai siis miksi olen niin väsynyt tähän. Mies touhuaa sen mökkiremppansa, yhdistyksensä, pitkien työpäiviensä, pihahommiensa ja harrastustensa kanssa niin, että vaikka mökit ja talohommat ja työt on tietenkin perhettä varten, niin mies ei ole perheensä kanssa, vaan minä joudun hoitamaan yksin päiväkotikuljetukset, lasten ruokailut, sairastumiset, iltasadut, pesut ja kaikki. Mies ei suostu ottamaan lapsia "jalkoihinsa pyörimään" edes pihahommien ajaksi. Kun olemme mökillä niin miehen kaikki aika menee siihen remppaan, ei tule aina edes syömään meidän kanssa, usein lähtee viikonlopuksi yksin remppahommiin, "jotta saa enemmän tehtyä". Hyvä mies se on, mutta meillä nämä ruuhkavuodet näkyy niin että miehen elämä on ruuhkautunut kaikesta sellaisesta, jossa lapset ei ole paikalla. Ja asiasta ei ole yhdessä sovittu. Emme koskaan käy kahden missään vaan kun saamme lapselle hoitajan niin mies haluaa että silloin teen hänen kanssaan jotain talohommaa. Ap
Kuulostaa siltä, että hän pakenee sekä sinua että lapsia. Rakastaako hän oikeasti vielä sinua? Keskustele miehesi kanssa.
Ja voi tietenkin olla, että hän pakenee väsynyttä vaimoa, siis pakenee siksi että vaimo on väsynyt. Väsynyt vaimo ei tietenkään ole sama vaimo kuin mitä olin ennen lapsia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä ole kyse siitä, ettei mies rakastaisi. Hän ei ehkä vain osaa olla tekemättä mitään. Tai hän ei ole perhekeskeinen, että osaisi leikkiä lasten kanssa.
Miehesi kuulostaa isältäni. Ja oikeastaan aika monelta muultakin suomalaiselta mieheltä.
Uurastetaan remppahommissa ja mökin puuhissa, ja sillä paitsi tyydytetään sitä omaa tekemisen tarvetta, myös jollain lailla osoitetaan rakkautta perheelle ja toteutetaan sellaista oikeaksi nähtyä miehen mallia. Haluaa, että teillä on asiat ja ympäristö kunnossa (siis maalliset, materiaaliset asiat). Se ei tietysti ole oikein, että se tapahtuu lasten ja koko perheen yhdessäolon kustannuksella. Monet miehet vaan saattavat oikeasti ajatella, että lapset eivät niin isää kaipaa siihen läsnä olemaan, jos ovat läheisempiä äidin kanssa jne. Eli ajattelevat oman roolinsa olevan elättäjän ja remppamiehen, joka sitten välillä perheenpäänä ottaa kantaa juokseviin asioihin.
Entä jos kertoisit miehelle, että kaipaat häntä olemaan läsnä sinun ja lasten kanssa? Että haluaisit hänen myös rentoutuvan ja tekevän kivoja juttuja yhdessä muun perheen kanssa, eikä uuvuttavan itseään kaikella muulla? Syyllistykset eivät tässä auta, se korkeintaan saa miehen loukkaantumaan ja vetäytymään, koska mielestään antaa jo kaikkensa perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, yllätä miehesi kahdenkeskisellä lomalla. Varaat joksikin viikonlopuksi esim. kylpylään. Käännä kaikki mahdolliset kivet suhteenne parantamiseksi. Jos mies ei innostu ollenkaan tästä kylpyläajatuksesta, niin kyllä se näyttää vahvasti eron suuntaan kallistuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän siis tällä aloituksella kysyä neuvoja siihen, että miten saan miehen päähän taottua, että näin ei voi jatkua vaan useasta asiasta on aivan PAKKO luopua nyt. Ap
Hmmm... organisaatiomuutoksissa tärkeintä alussa on luoda henkilöstölle kriisitilanne. Liiotella esim konkurssin mahdollisuutta tms.
Sana asia tässä tapauksessa. Ala liiottelemaan uupumistasi. Itkemään, jos tarve vaatii. Leiki sairasta. Ala puhumaan erilleen muutosta. Mene illalla sänkyyn aikaisin. Mitä vaan, jotta mies tajuaa, että sinä et enää jaksa. Että nyt on tosi kyseessä.
Lähesty asiaa kysymyksillä, älä neuvo.
Mitä sinä sitten teet, jos ja kun minä palan loppuun?
Mikä näistä asioista on sinulle tärkeintä? Jos sairastuisit, niin mistä et ikinä luopuisi? (Eli mikä on vähiten tärkeintä, siitä luovutaan)
Minä en jaksa enää tehdä sitä ja tätä. Miten asia hoidetaan, mitä ehdotat?Ja mies vastaa, että jos olet noin sairas ja väsynyt, niin varmaan tarvitaan jotain muutosta. Sitten hän hankkii naisen, joka viitsii ja jaksaa. Niinhän tehdään organisaatiomuutoksissakin eli ne, jotka valittavat uupumista tms. irtisanotaan ja tilalle tulee tuoreempia voimia.
Onnea vaan kaikille jotka suhtautuu avioliittoon ku työsuhteeseen, on varmasti onnellinen elämä edessä. Eihän hitto vie kukaan halua sairastua. Vaikean masennuksen kanssa pärjääminen ei ole mitään lomailua kotona, se on selviytymistä aamusta iltaan. Tuntuu että ei pysty eikä jaksa ja tekee mieli luovuttaa, silti sitä vaan jotenkin rämpii taas yhden päivän läpi. Kotona on kaikki koneet jotka tekee suurimman osan kotitöistä, silti koti on ku pommin jäljiltä kun ei riitä energiat edes käyttää niitä koneita. Hommat kasaantuu ja ahdistus kasvaa. Itse älysin hakea apua vasta kun en enää jaksanut edes syödä ja paino oli pudonnut sairaalloisen alipainon puolelle. Silti mies on rinnalla tukena eikä puhettakaan että ottaisi ja lähtisi.
Tämä mitä nro 154 kirjoitti, on asiaa.
Olen itse syyllistänyt miestäni läsnäolon puutteesta, ja tuloksena hän on loukkaantunut verisesti, koska kokee tekevänsä kaiken perheen vuoksi. Monet miehet osoittavat välittämistään näillä teoilla.
Toki osa on vaan pakoilijoita, mutta siihen teoriaan en usko oman puolisoni kohdalla, koska hän on hyvin vastuuntuntoinen ja on kyllä perhekeskeinen.
Yhteinen kylpyläloma tmv. voisi tosiaan olla hyvä idea. Järjestätte hetkiä, jolloin ei voi suorittaa mitään. Mutta varaudu siihen, että loman alussa voi ottaa väsymys vallan, kun kerrankin on mahdollista levätä ja rentoutua.
Minkähän ikäiset lapset perheessä on. Jotenkin ajattelisin että isän puuhakkuutta ei tarvitse suitsia koska se todella on niin monille suomalaisille miehille henki ja elämä ja yksi rakkaudenosoituksista. Mutta voisivatko lapset osallistua jo piankin yhdessä isänsä kanssa saneerauksiin ja kodin nikkarointeihin. Isää voisi valistaa, että "kaikki" lahoaa ja menee hukkaan elleivät lapset opi jo pienestä pitäen myös vaalimaan perinnön ja omaisuuden ylläpitoa. Mutta kohtuudelle. Lapsille ei työleirejä "hyvää hyvyyttään" ja vaatimalla kun "mökkikin on joskus teidän".
Hei ap, miltä teillä tilanne näyttää??
Meillä tulee riita taas tänä kesänä miehen Suvun peruntömökistä: siellä vietetään koko loma ja kaikki muut päivät mitä irti saadaan. Kaikki. Eikä poikkeuksia. Paikalla ramppaa koko ajan sitä muuta sukua ja mies tekee erilaisia remontteja koko ajan. Että se siitä lomasta taas kerran!!
Toiset ihmiset vaan on sellasia, et koko aika pitäs olla jotain tekemistä. Itse kuulun näihin myös. Tuntuu, että miehesi olisi hyvä ymmärtää se, että myös lapset kaipaa isän kanssa tekemistä. Lasten kanssahan voi tehdä vaikka mitä kivaa, ei todellakaan tartte sohvalla istua. Jos sinä olet teistä se rauhallisempi kotihiiri, tehkää esim. niin, että mies touhuaa aina hetken lasten kanssa ja sinä hoidat iltasadut ym. rauhallisemmat hetket.
Muistathan myös itse, ettei lapset tarvitse koko aika viihdyttäjää vaan voit itse mennä lukemaan vaikka puoleksi tunniksi kirjaa samalla kun mies tekee pihahommia ja lapset leikkii tai piirtelee keskenään!
Alue: Aihe vapaa
Jos ap eroaa tämän takia, niin hän eroaa pikkuasian vuoksi. Mies on kuitenkin kun on kunnon mies, ei väkivaltainen tms. Jos eroaa sen takia, että mies harrastaa liikaa, niin kyllä silloin eroaa pikkuasian takia.