Lue keskustelun säännöt.
Miten helpottaa arkea, kun mies haraa kaikessa vastaan?
27.02.2019 |
Se tavallinen tarina eli ruuhkavuodet: lapsia, töitä, ikääntyvät vanhemmat, lemmikkejä, harrastuksia, ystäviä, yhdistyksiin liittyviä vastuita, pihanhoitoa, kesämökkiä jne jne. Eli aivan liian täysi, kiireinen ja väsyttävä arki. Olemme (siis mies ja minä) molemmat täystyöllistettyjä tästä arjesta ja uupuneita. Lepoaikaa on ne seitsemän yötuntia, jotka on pakko käyttää nukkumiseen (jos edes ylikuormittuneena mikään uni tulee), eli rentoutumishetkiä hereillä ollessa ei ole. Koko ajan joku asia on rästissä. Ja ainakin minä olen aivan loppu. Mieskin on, mutta hän ei myönnä sitä, sanoo että on melkein loppu mutta jaksaa vielä kun on pakko jaksaa. No minä en jaksa.
Olen sanonut, että arkeamme on pakko helpottaa ja vähentää jostain päästä hommia ja vastuita. Luopua osasta asioista täysin. Elää matalammalla elintasolla, jotta voi tehdä lyhyempää työpäivää jne. Olen ehdottanut kesämökin myymistä, mutta ei missään nimessä kuulemma käy, koska on hänen sukunsa perintömökki. Olen ehdottanut lemmikeistä luopumista, mutta ei ainakaan käy, kun ei niistä vaan voi luopua. Olen ehdottanut muuttamista kerrostaloon, jossa ei olisi sitten tuota pihaa hoidettavana, mutta se ei myöskään missään nimessä käy, koska mies ei suostu asumaan kerrostalossa. Ja näin jatkuu loputtomiin. Mistään ei voi luopua eikä mitään karsia. Vaikka vaadin asiaa kuinka. Kuitenkaan rahaa ei ole niin paljon, että voisi palkata jonkun siivooojan tms, koska talo ja mökki nielee rahaa. Miten helpottaa arkea, kun mies ei suostu luopumaan yhtään mistään? Se varmaan eroaisi minusta mieluummin kuin luopuisi noista saavutuksistaan (talo, perintömökki, erään yhdistyksen puheenjohtajuus). Mutta ei se ero niin paljon minun arkea kuitenkaan helpottaisi, enkä halua muutenkaan erota hänestä.
Kommentit (161)
Ap, mitkä ne konkreettiset eniten arjessa kuormittavat asiat sinulle ovat? Ja mikä niistä on sellaista ylimääräistä, mistä voisi luopua?
Jos sua kuormittaa lastenhoito ja vanhempiesi auttaminen, niin sille ei vissiin kauheasti mitään mahda. Ne taitaa kuulua siihen inhimilliseen perhepakettiin.
Siivota ja pyykätä voi vähemmänkin ja harvemminkin. Ruoan voi ostaa puolivalmiina tai jopa valmiina.
Lemmikin hoitoon voi hommata apua esim. 4H-yhdistykseltä. Palkata pikkurahalla joku koiranulkoiluttaja. Jos teillä on varaa mökkiin ja harrastuksiin, niin varmaan muutama kymppi irtoaa tuohonkin.
Lumityöt ja nurmikonleikkuun, samoin kuin mökkirempat, voit jättää miehelle jos ne ovat sinulle ylivoimaista.
Mitä jäi jäljelle? Mitä muuta ei-pakollista touhuat arjessa? Siis muuta kuin ns. perheesi hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä takia päiväkoti-ikäisillä on harrastuksia? Eihän tuon ikäiset oikeastaan niitä tarvitse. Ne ensiksi pois.
Mitkä ihmeen ikääntyvät vanhemmat? Kuinka helvatan vanhoina tekin olette lapsenne tehneet, että isovanhemmat ovat jo ns. toinen jalka haudassa?
Silloin, kun oma lapseni oli päiväkoti-ikäinen, niin oma äitini oli töissä ja virkeä 50+v. Nyt hän on jo lähemmäs 70v. ja lastenlapset aikuisia tai melkein aikuisia, mutta edelleen jaksaa tehdä ja mennä ja olla kiinnostunut lapsista ja lastenlapsista.
Kaikki eivät lisäänny teininä, eivätkä muuten vaan miten haluavat. Meillä on päiväkoti-ikäisiä lapsia kolme kappaletta. Olemme miehen kanssa kumpikin 45-vuotiaita. Omat vanhempani ovat noin 80-vuotiaita, toisella sydänongelmia, toisella vaikka mitä vaivaa. Raihinaisia ovat. Miehen vanhemmat ovat seitsemänkymppisiä, mutta heistä toinen sairastaa pitkälle edennyttä alzheimeria, ja on täysin hoidettava. Toisella on kaiken maailman epämääräsitä kremppaa ja vaivaa, jonka vuoksi tarvitsee apua arjessa. Ei kuitenkaan ole tarpeeksi huonokuntoinen hoivakotiin tai vastaavaan. Samantyyppinen tilanne on monella tutulla.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutuksella vain ap voi vaatia asioita?
Miehen ei tarvitse vaatia, koska kaikki tehdään jo muutenkin miehen pillin mukaan. Miten suhtautuisit, jos ap olisi mies? Joka haluaisi, että kodin sisustaminen ja somistaminen lopetetaan, koska muutenkin on jo kiire? Että vaimo vain kaiken liikenevän ajan ravaisi sisustusliikkeissä, ja mies joutuisi siksi hoitamaan kaikki arkityöt? Eikö vaimoa pidettäisi itsekkäänä, koska vain toteuttaisi itseään? Mutta nyt kun mies on se, joka haluaa kaiken yhteisen ajan käytettävän häntä kiinnostaviin asioihin, nainen on itsekäs, jos ei jaksa?
Millähän perusteella kenelläkään on parisuhteessa oikeus VAATIA toista luopumaan yhtään mistään 😮 Keskustellaan toki, tehdään kompromisseja jne. mutta että voisi vaatia...?!
Mistä ap olisit itse valmis luopumaan vain siksi, että mies niin vaatisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutuksella vain ap voi vaatia asioita?
Miehen ei tarvitse vaatia, koska kaikki tehdään jo muutenkin miehen pillin mukaan. Miten suhtautuisit, jos ap olisi mies? Joka haluaisi, että kodin sisustaminen ja somistaminen lopetetaan, koska muutenkin on jo kiire? Että vaimo vain kaiken liikenevän ajan ravaisi sisustusliikkeissä, ja mies joutuisi siksi hoitamaan kaikki arkityöt? Eikö vaimoa pidettäisi itsekkäänä, koska vain toteuttaisi itseään? Mutta nyt kun mies on se, joka haluaa kaiken yhteisen ajan käytettävän häntä kiinnostaviin asioihin, nainen on itsekäs, jos ei jaksa?
Niin että ap on aseella uhaten pakotettu lisääntymään, muuttamaan omakotitaloon ja ottamaan lemmikkejä? Vain mies on näistä asioista yksin päättänyt?
Ainoa miehen "oma" asia on se kesämökki, joka sekin on tullut perintönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millähän perusteella kenelläkään on parisuhteessa oikeus VAATIA toista luopumaan yhtään mistään 😮 Keskustellaan toki, tehdään kompromisseja jne. mutta että voisi vaatia...?!
Mistä ap olisit itse valmis luopumaan vain siksi, että mies niin vaatisi?
Eikö se jo kirjoittanut, että sekä hän itse että mies myös on aivan uupuneita. Jostain pitää silloin luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutuksella vain ap voi vaatia asioita?
Miehen ei tarvitse vaatia, koska kaikki tehdään jo muutenkin miehen pillin mukaan. Miten suhtautuisit, jos ap olisi mies? Joka haluaisi, että kodin sisustaminen ja somistaminen lopetetaan, koska muutenkin on jo kiire? Että vaimo vain kaiken liikenevän ajan ravaisi sisustusliikkeissä, ja mies joutuisi siksi hoitamaan kaikki arkityöt? Eikö vaimoa pidettäisi itsekkäänä, koska vain toteuttaisi itseään? Mutta nyt kun mies on se, joka haluaa kaiken yhteisen ajan käytettävän häntä kiinnostaviin asioihin, nainen on itsekäs, jos ei jaksa?
Niin. Jos ap ei jaksa, niin hän ei jaksa. Mitä ap:n sitten pitäisi tehdä, jos mies pakottaa ap:ta jaksamaan mökin läävää, taloa, pihaa, työtä, kotitöitä, vanhempia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ois käänteispsykologia: lakkaat jankuttamasta asiasta ja annat miehen huomata itse, että uuvuttaa.
Taitaa tässäkin keississä päteä se, että toista ei voi muuttaa, eikä varsinkaan vaatia muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millähän perusteella kenelläkään on parisuhteessa oikeus VAATIA toista luopumaan yhtään mistään 😮 Keskustellaan toki, tehdään kompromisseja jne. mutta että voisi vaatia...?!
Mistä ap olisit itse valmis luopumaan vain siksi, että mies niin vaatisi?
Eikö se jo kirjoittanut, että sekä hän itse että mies myös on aivan uupuneita. Jostain pitää silloin luopua.
Juu, mutta miksi vain miehen pitäisi luopua jostain? Miksei ap mieti, mistä hän voisi samalla luopua? Ehkä nähdä niitä ystäviä vähän harvemmin? Palkata vähän apua vanhemmille? Siivota vähän harvemmin ja sietää sotkua? Jne.jne. Se sana on kompromissi. Tarkoittaa sitä, että myös itse tulee vastaan eikä vain toiselta vaadi jotain 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette varmaan kauaa oo yhdessä olleet kun elämän isot päätökset on tehty noin miettimättä ja opettelematta tulemaan toista vastaan. Vaatimalla pelkästään kun ei pitkälle pötki....
Kyllä se ainoa hyväksyttävä kompromissi on se että miehen on luovuttava omaisuudestaan, työstään ja harrastuksistaan.
Vai olisko masennuslääkitys AP:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutuksella vain ap voi vaatia asioita?
Miehen ei tarvitse vaatia, koska kaikki tehdään jo muutenkin miehen pillin mukaan. Miten suhtautuisit, jos ap olisi mies? Joka haluaisi, että kodin sisustaminen ja somistaminen lopetetaan, koska muutenkin on jo kiire? Että vaimo vain kaiken liikenevän ajan ravaisi sisustusliikkeissä, ja mies joutuisi siksi hoitamaan kaikki arkityöt? Eikö vaimoa pidettäisi itsekkäänä, koska vain toteuttaisi itseään? Mutta nyt kun mies on se, joka haluaa kaiken yhteisen ajan käytettävän häntä kiinnostaviin asioihin, nainen on itsekäs, jos ei jaksa?
Niin. Jos ap ei jaksa, niin hän ei jaksa. Mitä ap:n sitten pitäisi tehdä, jos mies pakottaa ap:ta jaksamaan mökin läävää, taloa, pihaa, työtä, kotitöitä, vanhempia jne.
Näytä mulle kohta tässä ketjussa missä käy ilmi että mies pakottaa aapeetä jaksamaan nuota mainittemiasi asioita. Ap on omien sanojensa mukaan lopettanut ylimääräiset hommat, nyt vaan mies tekee ne.
Ihan niin kuin tässä olisi miehesi vähemmettävä omista harrastuksistaan. Ei hänellä muuta elämääkään ole, niin hankaloitat hänen elämäändä vaatimalla hänyä luopumaan kaikesta, mistä hän saa voimaa.
Hanki robotti-imuri ja luovu ite jostain itelles tärkeestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ainoa hyväksyttävä kompromissi on se että miehen on luovuttava omaisuudestaan, työstään ja harrastuksistaan.
Vai olisko masennuslääkitys AP:lle?
Kun argumentit ovat tätä tasoa, kommentoijat torppaavat itse oman sanomansa...
Kiitoksia kaikista vastauksista. Hyviä vinkkejä on tullut mutta kyllä vähän outojakin kommentteja. En minä pakota miestä luopumaan hänen perintömökistä vaan jostain arkeamme kuormittavasta, mutta hän ei suostu luopumaan mistään. Itse en ole ehtinyt harrastaa mitään vuosiin enkä siten voi luopua harrastuksistani kun niitä ei muutenkaan ole eikä minulla ole mitään mökkejä joista minä voisin luopua. Mies on itsekin uupunut tähän liian kiireiseen arkeen. Lasten päiväkotikuljetukset, sairastelut, vanhempiemme avuntarpeet ja sairastelut vie oikeasti aikaa ja kuormittaa. Ja siihen päälle talon hoito ja mökin kunnostaminen jne jne.. Mies ei itse osaa ehdottaa mitään mikä helpottaisi vaan sanoo, että meidän on vain pakko jaksaa tätä kaikkea kun tähän on ryhdytty. Ap
Onko ap teillä isokin piha hoidettavana? Jos et ihan kerrostaloon halua muuttaa, miten olisi joku rivarinpätkä pienellä pihalla? Varsinkin uudemmissa on vein pienet pläntit ja nekin puuterasseja, joten eipä tarvitse pahemmin hoidella istutuksia tai ruohikon ajeluita. Eipä paljon eroa kerrostaloasumisesta, paitsi pieni terassi voi olla viihtyisämpi kun parveke ja oma sisäänkäynti kivempi kun rappu ja hissi. Mökistä ehkä kannattaa luopua, jos on omistus sellainen. Itse aina vuokraan mökin välillä ja säästyy kaikilta rempoilta ja muilta vaivoilta.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap teillä isokin piha hoidettavana? Jos et ihan kerrostaloon halua muuttaa, miten olisi joku rivarinpätkä pienellä pihalla? Varsinkin uudemmissa on vein pienet pläntit ja nekin puuterasseja, joten eipä tarvitse pahemmin hoidella istutuksia tai ruohikon ajeluita. Eipä paljon eroa kerrostaloasumisesta, paitsi pieni terassi voi olla viihtyisämpi kun parveke ja oma sisäänkäynti kivempi kun rappu ja hissi. Mökistä ehkä kannattaa luopua, jos on omistus sellainen. Itse aina vuokraan mökin välillä ja säästyy kaikilta rempoilta ja muilta vaivoilta.
Niin ja kannattaa myös miettiä vaikka vuokra tai asumisoikeus asuntoa sen omistusasunnon sijaan, niin ei rempat paina päälle kun isommat rempat ja huollot kuuluu kiinteistöyhtiölle ellet sitten itse halua jotain pintaremppaa. Jos ei rempat kiinnosta kannattaa ottaa uudehko ja siisti asunto joka ei kaipaa edes pintaremppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap teillä isokin piha hoidettavana? Jos et ihan kerrostaloon halua muuttaa, miten olisi joku rivarinpätkä pienellä pihalla? Varsinkin uudemmissa on vein pienet pläntit ja nekin puuterasseja, joten eipä tarvitse pahemmin hoidella istutuksia tai ruohikon ajeluita. Eipä paljon eroa kerrostaloasumisesta, paitsi pieni terassi voi olla viihtyisämpi kun parveke ja oma sisäänkäynti kivempi kun rappu ja hissi. Mökistä ehkä kannattaa luopua, jos on omistus sellainen. Itse aina vuokraan mökin välillä ja säästyy kaikilta rempoilta ja muilta vaivoilta.
Niin ja kannattaa myös miettiä vaikka vuokra tai asumisoikeus asuntoa sen omistusasunnon sijaan, niin ei rempat paina päälle kun isommat rempat ja huollot kuuluu kiinteistöyhtiölle ellet sitten itse halua jotain pintaremppaa. Jos ei rempat kiinnosta kannattaa ottaa uudehko ja siisti asunto joka ei kaipaa edes pintaremppaa.
Luitko ketjua? Ap kirjoitti, että hälle kelpaa kerrrostalot, mutta miehelle ei.
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kaikista vastauksista. Hyviä vinkkejä on tullut mutta kyllä vähän outojakin kommentteja. En minä pakota miestä luopumaan hänen perintömökistä vaan jostain arkeamme kuormittavasta, mutta hän ei suostu luopumaan mistään. Itse en ole ehtinyt harrastaa mitään vuosiin enkä siten voi luopua harrastuksistani kun niitä ei muutenkaan ole eikä minulla ole mitään mökkejä joista minä voisin luopua. Mies on itsekin uupunut tähän liian kiireiseen arkeen. Lasten päiväkotikuljetukset, sairastelut, vanhempiemme avuntarpeet ja sairastelut vie oikeasti aikaa ja kuormittaa. Ja siihen päälle talon hoito ja mökin kunnostaminen jne jne.. Mies ei itse osaa ehdottaa mitään mikä helpottaisi vaan sanoo, että meidän on vain pakko jaksaa tätä kaikkea kun tähän on ryhdytty. Ap
Oikeassahan hän onkin. Asumismuoto ja lapsiluku ovat omia valintojanne. Perintömökistä ja vanhempien ikääntymisestä lienette olleet tietoisia aiemminkin ja osanneet niihin varautua? Ystäviä ei ole pakko tavata jatkuvasti (itse olen tästä luopunut, pidän sitten yhteyksiä loma-aikoina enemmän) eivätkä esim. lasten harrastukset ole mikään välttämättömyys. Tsemppiä!
Millä oikeutuksella vain ap voi vaatia asioita?