Lue keskustelun säännöt.
Miten helpottaa arkea, kun mies haraa kaikessa vastaan?
27.02.2019 |
Se tavallinen tarina eli ruuhkavuodet: lapsia, töitä, ikääntyvät vanhemmat, lemmikkejä, harrastuksia, ystäviä, yhdistyksiin liittyviä vastuita, pihanhoitoa, kesämökkiä jne jne. Eli aivan liian täysi, kiireinen ja väsyttävä arki. Olemme (siis mies ja minä) molemmat täystyöllistettyjä tästä arjesta ja uupuneita. Lepoaikaa on ne seitsemän yötuntia, jotka on pakko käyttää nukkumiseen (jos edes ylikuormittuneena mikään uni tulee), eli rentoutumishetkiä hereillä ollessa ei ole. Koko ajan joku asia on rästissä. Ja ainakin minä olen aivan loppu. Mieskin on, mutta hän ei myönnä sitä, sanoo että on melkein loppu mutta jaksaa vielä kun on pakko jaksaa. No minä en jaksa.
Olen sanonut, että arkeamme on pakko helpottaa ja vähentää jostain päästä hommia ja vastuita. Luopua osasta asioista täysin. Elää matalammalla elintasolla, jotta voi tehdä lyhyempää työpäivää jne. Olen ehdottanut kesämökin myymistä, mutta ei missään nimessä kuulemma käy, koska on hänen sukunsa perintömökki. Olen ehdottanut lemmikeistä luopumista, mutta ei ainakaan käy, kun ei niistä vaan voi luopua. Olen ehdottanut muuttamista kerrostaloon, jossa ei olisi sitten tuota pihaa hoidettavana, mutta se ei myöskään missään nimessä käy, koska mies ei suostu asumaan kerrostalossa. Ja näin jatkuu loputtomiin. Mistään ei voi luopua eikä mitään karsia. Vaikka vaadin asiaa kuinka. Kuitenkaan rahaa ei ole niin paljon, että voisi palkata jonkun siivooojan tms, koska talo ja mökki nielee rahaa. Miten helpottaa arkea, kun mies ei suostu luopumaan yhtään mistään? Se varmaan eroaisi minusta mieluummin kuin luopuisi noista saavutuksistaan (talo, perintömökki, erään yhdistyksen puheenjohtajuus). Mutta ei se ero niin paljon minun arkea kuitenkaan helpottaisi, enkä halua muutenkaan erota hänestä.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olisit itse valmis luopumaan? Talosta? Mökistä? Miehestä? Lapsista? Koirasta? Harrastuksista? Hesburgerista? Vauva palstasta? Mitä jäisi jäljelle?
Olisitko onnellisempi kuin luovut kaikesta edellämainituista?
Olisin valmis luopumaan (miehen) mökistä, talosta, pihasta, lemmikeistä, harrastuksista, oikeastaan kaikista paitsi lapsista ja miehestä. Hesburgerissa emme käy. Ap
Onko sulla kaikki ihan hyvin? Lapsetkin on tarhassa ja sanoit että välillä töissä on hiljaista. Se että on talo ja mökki ei pitäis vetää noin sippiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuulostaa siltä että sä olet tehnyt itse itsellesi ison ongelman. Vaikka kuinka pähkäilen niin en ymmärrä miten sä voit olla noin uupunut ja kauhean väsynyt tavallisista kotitöistä? Tajuan täysin ettei miehesi halua luopua mökistään, en olisi luopunut/luopuisi minäkään vaikka mies kuinka vaatisi.
Onko teidän lapsilla harrastuksia joihin joudut alvariinsa kuskaamaan? Jos on niin joko harrastukset minimiin tai jokin muu käypä keino, vaikka kaverien kanssa vuorokuskaamista jos onnistuu. Mä tässä mietin aikaa kun omat muksut oli pieniä ja miehen kanssa molemmilla vuorotyö, niin en ollut koskaan noin rättipoikki että olisin ruvennut vaatimaan mieheltä harrastuksiensa lopettamista tai mökistä luopumista. Sitä sumplittiin ja tehtiin voimien mukaan asiat. Siis tottakai oltiin väsyksissä välillä, mutta sun tapauksesa tuntuu että haluat määrätä miestäsi, sua ärsyttää kun se ei toimi tahtomallasi tavalla.
Kerro nyt tarkemmin MIKÄ sut saa noin uuvuksiin? MITÄ niin raskasta sä teet? Vai onko sulla masennusta, se selittäisi noin rankan väsymyksen. Tai se että oot tyytymätön avioliittoosi (et kotitöihin) ja tuo on sun tapa purkaa turhautumista.
Kuin sä noin ahkeran miehen olet itsellesi ottanut? Elät ihan eri elämää kuin olisit halunnut. Meillä mies ei halunnut omakotitaloon eikä vaivaa niin siitä tuli exä. Erilaiset toiveet katsos.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on kuitenkin maata av-palstalla...………..
Kummasti se on sinullakin aikaa pyöriä joka ketjussa jankkaamassa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän siis tällä aloituksella kysyä neuvoja siihen, että miten saan miehen päähän taottua, että näin ei voi jatkua vaan useasta asiasta on aivan PAKKO luopua nyt. Ap
Hmmm... organisaatiomuutoksissa tärkeintä alussa on luoda henkilöstölle kriisitilanne. Liiotella esim konkurssin mahdollisuutta tms.
Sana asia tässä tapauksessa. Ala liiottelemaan uupumistasi. Itkemään, jos tarve vaatii. Leiki sairasta. Ala puhumaan erilleen muutosta. Mene illalla sänkyyn aikaisin. Mitä vaan, jotta mies tajuaa, että sinä et enää jaksa. Että nyt on tosi kyseessä.
Lähesty asiaa kysymyksillä, älä neuvo.
Mitä sinä sitten teet, jos ja kun minä palan loppuun?
Mikä näistä asioista on sinulle tärkeintä? Jos sairastuisit, niin mistä et ikinä luopuisi? (Eli mikä on vähiten tärkeintä, siitä luovutaan)
Minä en jaksa enää tehdä sitä ja tätä. Miten asia hoidetaan, mitä ehdotat?
Ja mies vastaa, että jos olet noin sairas ja väsynyt, niin varmaan tarvitaan jotain muutosta. Sitten hän hankkii naisen, joka viitsii ja jaksaa. Niinhän tehdään organisaatiomuutoksissakin eli ne, jotka valittavat uupumista tms. irtisanotaan ja tilalle tulee tuoreempia voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän siis tällä aloituksella kysyä neuvoja siihen, että miten saan miehen päähän taottua, että näin ei voi jatkua vaan useasta asiasta on aivan PAKKO luopua nyt. Ap
Hmmm... organisaatiomuutoksissa tärkeintä alussa on luoda henkilöstölle kriisitilanne. Liiotella esim konkurssin mahdollisuutta tms.
Sana asia tässä tapauksessa. Ala liiottelemaan uupumistasi. Itkemään, jos tarve vaatii. Leiki sairasta. Ala puhumaan erilleen muutosta. Mene illalla sänkyyn aikaisin. Mitä vaan, jotta mies tajuaa, että sinä et enää jaksa. Että nyt on tosi kyseessä.
Lähesty asiaa kysymyksillä, älä neuvo.
Mitä sinä sitten teet, jos ja kun minä palan loppuun?
Mikä näistä asioista on sinulle tärkeintä? Jos sairastuisit, niin mistä et ikinä luopuisi? (Eli mikä on vähiten tärkeintä, siitä luovutaan)
Minä en jaksa enää tehdä sitä ja tätä. Miten asia hoidetaan, mitä ehdotat?Ja mies vastaa, että jos olet noin sairas ja väsynyt, niin varmaan tarvitaan jotain muutosta. Sitten hän hankkii naisen, joka viitsii ja jaksaa. Niinhän tehdään organisaatiomuutoksissakin eli ne, jotka valittavat uupumista tms. irtisanotaan ja tilalle tulee tuoreempia voimia.
Mutta sehän on sitten kaikille paras lopputulos. Ei kukaan halua olla töissä organisaatiossa, jossa revitään selkänahasta, jossa ei voi olla sairaana, eikä saa näyttää omaa väsymystään. Suorittajille on omat organisaationsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän siis tällä aloituksella kysyä neuvoja siihen, että miten saan miehen päähän taottua, että näin ei voi jatkua vaan useasta asiasta on aivan PAKKO luopua nyt. Ap
Hmmm... organisaatiomuutoksissa tärkeintä alussa on luoda henkilöstölle kriisitilanne. Liiotella esim konkurssin mahdollisuutta tms.
Sana asia tässä tapauksessa. Ala liiottelemaan uupumistasi. Itkemään, jos tarve vaatii. Leiki sairasta. Ala puhumaan erilleen muutosta. Mene illalla sänkyyn aikaisin. Mitä vaan, jotta mies tajuaa, että sinä et enää jaksa. Että nyt on tosi kyseessä.
Lähesty asiaa kysymyksillä, älä neuvo.
Mitä sinä sitten teet, jos ja kun minä palan loppuun?
Mikä näistä asioista on sinulle tärkeintä? Jos sairastuisit, niin mistä et ikinä luopuisi? (Eli mikä on vähiten tärkeintä, siitä luovutaan)
Minä en jaksa enää tehdä sitä ja tätä. Miten asia hoidetaan, mitä ehdotat?Ja mies vastaa, että jos olet noin sairas ja väsynyt, niin varmaan tarvitaan jotain muutosta. Sitten hän hankkii naisen, joka viitsii ja jaksaa. Niinhän tehdään organisaatiomuutoksissakin eli ne, jotka valittavat uupumista tms. irtisanotaan ja tilalle tulee tuoreempia voimia.
En nyt ihan usko, että eronnut mies, jolla on vuoroviikoin kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, pitkät työpäivät ja niiden päälle joku yhdistysjuttu ja kamalasti urakkaa vessattomassa mökinmörskässä, olisi kuuminta hottia naismarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa siltä että sä olet tehnyt itse itsellesi ison ongelman. Vaikka kuinka pähkäilen niin en ymmärrä miten sä voit olla noin uupunut ja kauhean väsynyt tavallisista kotitöistä? Tajuan täysin ettei miehesi halua luopua mökistään, en olisi luopunut/luopuisi minäkään vaikka mies kuinka vaatisi.
Onko teidän lapsilla harrastuksia joihin joudut alvariinsa kuskaamaan? Jos on niin joko harrastukset minimiin tai jokin muu käypä keino, vaikka kaverien kanssa vuorokuskaamista jos onnistuu. Mä tässä mietin aikaa kun omat muksut oli pieniä ja miehen kanssa molemmilla vuorotyö, niin en ollut koskaan noin rättipoikki että olisin ruvennut vaatimaan mieheltä harrastuksiensa lopettamista tai mökistä luopumista. Sitä sumplittiin ja tehtiin voimien mukaan asiat. Siis tottakai oltiin väsyksissä välillä, mutta sun tapauksesa tuntuu että haluat määrätä miestäsi, sua ärsyttää kun se ei toimi tahtomallasi tavalla.
Kerro nyt tarkemmin MIKÄ sut saa noin uuvuksiin? MITÄ niin raskasta sä teet? Vai onko sulla masennusta, se selittäisi noin rankan väsymyksen. Tai se että oot tyytymätön avioliittoosi (et kotitöihin) ja tuo on sun tapa purkaa turhautumista.
Ihmisillä on silti erilaisia ihanteita toimivasta arjesta. Mökki ja talo ei välttämättä ole kaikille se asia, jonka takia haluaisi raataa. Ja tavalliset kotityöt on eri ihmisille eri asia. Ja jos on hyvin suurpiirteinen eikä esim. pidä lupauksiaan niin pilkulleen, arki helpottuu kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Tuota kutsutaan erilaisiksi arvoiksi.
Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä puolisoilla saa olla erilaiset arvot. Kumpikin saa elää omien arvojensa mukaista elämää. Toista ei saa pakottaa omiin arvoihinsa.
”Se ei ole itsekkyyttä, että elää oman näköistä elämää. Itsekkyyttä on se, että vaatii toista elämään omansa näköistä elämää”.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Jännä juttu, että pilkkaat vauvapalstalla elämäsi tärkeintä ihmistä. Kertoo jotakin sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Jännä juttu, että pilkkaat vauvapalstalla elämäsi tärkeintä ihmistä. Kertoo jotakin sinusta.
Lapseni ovat elämäni tärkeimmät ihmiset. Mutta enhän minä ketään pilkkaa jos totean kuinka asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Jännä juttu, että pilkkaat vauvapalstalla elämäsi tärkeintä ihmistä. Kertoo jotakin sinusta.
Tä? Mitä tuo mies tuossa pilkkaa? Kertoo vaan kuinka asiat heillä on ja mitä vaimo vaatii. Kolahtiko suhun jotenkin? Mikset sä aapeetä moiti ivaamisesta kun rutisee miehestänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Tuota kutsutaan erilaisiksi arvoiksi.
Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä puolisoilla saa olla erilaiset arvot. Kumpikin saa elää omien arvojensa mukaista elämää. Toista ei saa pakottaa omiin arvoihinsa.
”Se ei ole itsekkyyttä, että elää oman näköistä elämää. Itsekkyyttä on se, että vaatii toista elämään omansa näköistä elämää”.
Kiitos tuosta lainauksesta. Se antaa ajattelemisen aihetta. On nimittäin tutuhko fraasi erinäisissä arvokeskusteluissa se, että minä olen itsekäs, koska en kaikessa suostu elämään kuten vaimo minun haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vähän sitä samaa, että vaimo olisi uupumuksensa vuoksi kovasti halukas luopumaan mun omaisuudesta, töistä ja harrastuksista. Jännä juttu, että juuri mun elämän sisältö on kaikki sellaista turhaa ja ylimääräistä, jonka voisi heivata. Ihmeellinen sattuma, että yhteen päätyi tällainen pari, joista juuri toisen tarpeet, halut, arvot ja tavoitteet ovat humpuukia, joka olisi pikimmiten uhrattava toisen ambitioiden (kuten yöunten määrän kasvattaminen kahdeksasta kymmeneen tuntiin) hyväksi.
Jännä juttu, että pilkkaat vauvapalstalla elämäsi tärkeintä ihmistä. Kertoo jotakin sinusta.
Lapseni ovat elämäni tärkeimmät ihmiset. Mutta enhän minä ketään pilkkaa jos totean kuinka asiat ovat.
Joo, ethän sä ketään pilkkaa, hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa siltä että sä olet tehnyt itse itsellesi ison ongelman. Vaikka kuinka pähkäilen niin en ymmärrä miten sä voit olla noin uupunut ja kauhean väsynyt tavallisista kotitöistä? Tajuan täysin ettei miehesi halua luopua mökistään, en olisi luopunut/luopuisi minäkään vaikka mies kuinka vaatisi.
Onko teidän lapsilla harrastuksia joihin joudut alvariinsa kuskaamaan? Jos on niin joko harrastukset minimiin tai jokin muu käypä keino, vaikka kaverien kanssa vuorokuskaamista jos onnistuu. Mä tässä mietin aikaa kun omat muksut oli pieniä ja miehen kanssa molemmilla vuorotyö, niin en ollut koskaan noin rättipoikki että olisin ruvennut vaatimaan mieheltä harrastuksiensa lopettamista tai mökistä luopumista. Sitä sumplittiin ja tehtiin voimien mukaan asiat. Siis tottakai oltiin väsyksissä välillä, mutta sun tapauksesa tuntuu että haluat määrätä miestäsi, sua ärsyttää kun se ei toimi tahtomallasi tavalla.
Kerro nyt tarkemmin MIKÄ sut saa noin uuvuksiin? MITÄ niin raskasta sä teet? Vai onko sulla masennusta, se selittäisi noin rankan väsymyksen. Tai se että oot tyytymätön avioliittoosi (et kotitöihin) ja tuo on sun tapa purkaa turhautumista.
Ihmisillä on silti erilaisia ihanteita toimivasta arjesta. Mökki ja talo ei välttämättä ole kaikille se asia, jonka takia haluaisi raataa. Ja tavalliset kotityöt on eri ihmisille eri asia. Ja jos on hyvin suurpiirteinen eikä esim. pidä lupauksiaan niin pilkulleen, arki helpottuu kummasti.
Ootko ap? Sähän sanoit ettet raada mökillä ja kotona teet välttämättömät, silti oot uupunut. Ja jos mies tekee asioita mitä sinä et, niin minkä ihmeen takia se ei saisi tehdä niin?
Kyse on aika paljon siitä, mihin olette valmiita uhraamaan aikaa ja jaksamista. Itselleni se mökki ja omakotitalo olisivat taakkoja, joita en ikinä toivoisi omalle kohdalle. Jos olisin sellaisten kanssa jumissa, tuntuisi että kuristuisin kuoliaaksi. En edes omista yhtään huonekalua (sijoitusomaisuutta kyllä, joka ei sido minua mihinkään paikkaan/maahan) ja asumme miehen ja lapsen kanssa ulkomailla. Voimme muuttaa ja siirtyä toiseen maahan melko vähällä vaivalla, "ruuhkavuodetkin" ovat hoituneet helposti. Tämä siksi, että elän omien arvojeni mukaista elämää. En halua sitä Iittalan astiastoa ja muuta roinaa ympärilleni tuomaan turvan ja pysyvyydentunnetta, vaikka moni näitä alkaa keräämään jo teininä.
Et voi AP oikein vaatia miestä luopumaan hänelle tärkeistä asioista, mutta toisaalta olet nyt itse vankina sellaisten asioiden kanssa, jotka vievät energiaa, mutta eivät anna tyydytystä. Yritä miettiä jokin kultainen keskitie ja keino, jolla te yhdessä selviätte tästä/selvitätte tilanteen, jossa sinäkin saat elää arvojesi mukaista elämää.
Siis minkä takia päiväkoti-ikäisillä on harrastuksia? Eihän tuon ikäiset oikeastaan niitä tarvitse. Ne ensiksi pois.
Mitkä ihmeen ikääntyvät vanhemmat? Kuinka helvatan vanhoina tekin olette lapsenne tehneet, että isovanhemmat ovat jo ns. toinen jalka haudassa?
Silloin, kun oma lapseni oli päiväkoti-ikäinen, niin oma äitini oli töissä ja virkeä 50+v. Nyt hän on jo lähemmäs 70v. ja lastenlapset aikuisia tai melkein aikuisia, mutta edelleen jaksaa tehdä ja mennä ja olla kiinnostunut lapsista ja lastenlapsista.
Musta alkaa tuntumaan että tää oli keksitty juttu koko tarina.
Eli olet vain laiska vätys