Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2213)
Kontrolleri
jolle ei kannata sanoa mitään, jollei sinulla ole esittää todistettavasti laskelmiin perustuvia lukuja siitä mikä taloudellinen vaikutus asiallasi on joko liikevaihtoon tai tulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Superäiti, joka mainostaa äitiyttään ja jälkikasvuaan joka välissä, raahaa Emma-Sofian ja Veeti-Juliuksen töihin monta kertaa viikossa, ei keskustele mistään muusta.
En ole ikinä nähnyt kenenkään tuovan lapsia työpaikoille työpäivän aikana? Yleensä lapset ovat päivähoidossa tai koulussa päivisin. Etätyöt korona-aikaan eri juttu, jos ei muuta voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Superäiti, joka mainostaa äitiyttään ja jälkikasvuaan joka välissä, raahaa Emma-Sofian ja Veeti-Juliuksen töihin monta kertaa viikossa, ei keskustele mistään muusta.
En ole ikinä nähnyt kenenkään tuovan lapsia työpaikoille työpäivän aikana? Yleensä lapset ovat päivähoidossa tai koulussa päivisin. Etätyöt korona-aikaan eri juttu, jos ei muuta voinut.
En ole minäkään tähän törmännyt koskaan. En myöskään omilla työpaikoillani, että naiset puhuisivat lapsistaan liikaa. Joskus mainitaan, kun on lapsen korvatuehduskierre, ylppärit tai häät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Show-persoona - se, joka pamahtaa paikalle kun yleinen ilmapiiri on jäinen, avaa suunsa ja heittää sellaisen vitsin, että kaikki alkavat nauraa, rentoutuvat silminnähden ja oppivat taas puhumaan. Ja mitä rennompi ilmapiiri, sitä villimmiksi tämän show-persoonan jutut menevät. Häntä ei jännitä alkaa spontaanisti vaikka tanssia kollegoidensa edessä.
Ja tällaisista työkavereista olen toimistotyöläisenä erittäin kiitollinen!
Aika harhaiselta vaikutat. Opettele kunnioittamaan kanssaeläjiäsi. Me kaikki ihmiset olemme yksilöitä, ja se mikä sopii sinulle, ei vain sovi toiselle/ toisille...
Ulkopuolisena ihmettelen, mikä tuossa viestissä oli harhaista? Olen useillä työpaikoilla törmännyt näihin sosiaalisiin neroihin. Niitä tosiaan tarvitaan!
Mt-ongelmainen josta joutuu joka aamu arpomaan että millä tuulella mahtaa tänään olla.
Ruokariippuvainen
Työkaveri, jonka elämän kohokohta on hyvä ruoka. Kahvitauolla hän kuvailee haltioissaan sukulaisen 50-vuotispäivien juhlapöytää, kertoo kaiken eri ruokalajeista ja kahvin kanssa tarjotuista kakuista ym. Yksityiskohtaiset makumuistot ovat iskostuneet hänen makuhermoihinsa, ja kieltämättä hänen hehkutuksensa saa työkavereillakin veden kielelle. Paino-ongelmat ovat asian toinen puoli. Ruokariippuvaisen painonpudotukset vain tuppaavat jäämään lyhytaikaisiksi.
Vainukoira
Vainukoira on sukua ruokariippuvaiselle. Herkkuruoista ja -juomista tykkäävällä vainukoiralla on erehtymätön taito vainuta työpaikan eri osastojen merkkipäivät, eläkejuhlat ym. kekkerit. Juuri kun pomo kohottaa työpäivän päätteeksi kuohuviinimaljan alaisensa 50-vuotispäivän kunniaksi, sisään ampaisee toisen osaston Vainukoira. "Ai, onko täällä juhlat?" Vainukoira tokaisee viattoman hämmästyneenä. Hänelle huudetaan: "Hei, tule mukaan juhlimaan, ota kuoharia ja kakkua!" Nämä sanat ovat mannaa Vainukoiran korville. Ovathan kuohari ja kakku paitsi herkullisia, myös ilmaisia.
Mensan jäsen
Työkaveri, jota omasta mielestään sorsitaan päätöksenteossa ja muissa tärkeissä asioissa. Hän yrittää turhaan saada äänensä kuuluville kokouksessa ja oman ehdotuksensa läpi. Kun muu ei auta, hänen viimenen valttinsa on: "Mä olen Mensan jäsen! Ootteko te muut?"
Puhelinpomo
Pomo, joka on "joka hetki tavoitettavissa puhelimitse". Hän lorvii kotonaan tai toimittelee yksityisasioitaan työajalla viikosta toiseen. Pomon assistentti on arjen sankari, joka oikeasti tekee pomonsa työt ja on aina läsnä työpaikalla.
Besservisserit! Puhuvat aina talon mukaan ja ovat muka itse parhaita ja osaavimpia kaikessa, sekä levittävät valheita niistä, jotka uskaltavat olla eri mieltä heidän kanssaan. Näihin ei halua törmätä töissä eikä työn ulkopuolella.
MAAILMANPARANTAJA on työkaveri, jonka kanssa mukava käydä ottamassa kaljat työpäivän jälkeen. Puhelias maailmanparantaja aloittaa heti työolojen ruotimisen. Kaikki työkaverit käydään myös läpi. Sitten on pienten ja isojen pomojen vuoro kuulla kunniansa. Juttu luistaa ja nauru raikuu, kaikilla on sanottavaa työkavereiden ja varsinkin pomojen möhläyksistä. Ei aikaakaan, kun koko firma on organisoitu uudelleen maailmanparantajan ideoiden mukaan. Toki kaikki läsnäolijat saavat myös lausua mielipiteensä "uuden organisaation" työntekijöistä ja pomoista. Hups hei, nyt ollaan tyytyväisiä! Kaikki me ollaan pätevämpiä kuin nykyiset pomosurkimukset.
Jos aikaa on vielä yhteen tuoppiin, käydään maailmanpolitiikkakin läpi. Ja ai kun helpotti!
HISSIKAVALJEERI on mies, joka työpaikan hissiin tullessaan huomaa heti uuden, viehättävän naisen. "No mutta hei, oletko sinä uusi täällä? Kiva tutustua, minä olen Ville. Olet muuten jotenkin tutun näköinen, ollaanko me tavattu aikaisemmin?" Hissikavaljeeri on hionut lähestymistaktiikkansa niin nopeaksi, että ensitutustuminen todella tapahtuu minuutin hissimatkan aikana.
PUHELINHUUTAJA ei muista, ettei puhelimeen tarvitse huutaa, vaan puhelun vastaanottaja kuulee ihan tavallisen puheäänen. Innostuessaan puhelinhuutaja huutaa kahta äänekkäämmin. Hän mittailee ripein askelin työpaikan käytävää edestakaisin ja saattaa pysähtya jonkun muun avonaisen oven eteen huutamaan. Kun huoneessa olija nousee sulkemaan oven, puhelinhuutaja ei huomaa, että ovi on suljettu siksi, että huutaminen häiritsee.
NUORTEN NAISTEN ISKIJÄ. Tämä keski-ikäinen mies soittaa uudelle nuorelle naistyökaverille läheisestä baarista työajan loppuessa: "Tuu tänne!" Nainen kieltäytyy. Seuraavana päivänä iskijä tulee valistamaan naista: "Eikö sua ole varoitettu minusta? Mä isken aina työpaikan uudet naiset."
Nainen kertoo olevansa varattu. Iskijä katsoo naista pitkään ja lausahtaa: "Mulla on aikaa odottaa."
Täyttä päivää tekevä, vakituinen työntekijä jolla vuorotyössä säännöllisin jaksoin aamua ja iltaa. Viikko aamua ja sen jälkeen viikko iltaa. Työvuorot tiedossa kuukautta aiemmin.
Työhön tullessa ollut tietoinen vuorotyöstä, siitä että työvuorotoiveet huomioidaan ja halutessaan saa työskennellä myös osa-aikaisena.
Siitä huolimatta valittaa kun aamuvuoroon on niin vaikea herätä (normaali 8-16 vuoro) koska pitää lapset viedä päiväkotiin/kouluun. Iltavuorosta valittaa koska ei kerkeä töiden jälkeen lenkille.
Saikuttaa jos tikku tulee sormeen, naapuri on toissa viikolla aivastanut viereisellä tontilla tai epäilee että kuume saattaa nousta parin päivän päästä.
Vuoroja yrittää vaihtaa joka viikko esim. Tupperware-kutsujen vuoksi ja moni työkaveri suostuu. Jos työkaveri taas pyytää jeesiä vuoronvaihtoon hautajaisten vuoksi niin ei pysty koska leipoo näille Tupper-kutsuille tai pitää päästä lenkille.
Työaika kuluu juorutessa, kahvia keittäessä (jännä miten Moccamasterin lataaminen kestää muilla alle 5 min ja hänellä sen 20 min...), etsiessä sitä lempparimukia mistä kahvin voi juoda, hakiessa yksitellen autosta unohtuneita tavaroita (joita ei työssään edes tarvitse), säätä taivastellessa jne.
Yleensä muiden työmäärää kasvattava laiska, mutta muuten harmiton taivaanrannan maalari.
Koira/kissa/hevonen -ihmiset. Työpiste on täynnä elukoitten kuvia ja on ainoa asia, mistä nämä ihmiset puhuvat.
Pullasorsa- pomo
Vaeltaa tiimistä toiseen tarkasti ajoitettuna pullatarjoilun mukaan. Ainoastaan kakkutarjoilu toisaalla voi aiheuttaa hänen aikatauluunsa äkillisiä muutoksia. On suuressa seurassa elementissään, kertoilee lupsakasti omia työvuorokokemuksiaan parinkymmenen vuoden ajalta ja kuvailee mainiten nimeltä henkilöitä, joille tapahtunut töissä jotain hauskaa, unohtumatonta tai jotain mokia, mainiten, että tämän kerron vain teille ja tietysti luottamuksella. Olemme kuulleet samat legendaariset juorut jo useaan kertaan vuosien aikana. Kukaan ei raaski sanoa pomolle suoraan, vaan vilkuilemme toisiamme nyökytellen. Kesätyöntekijöistä ja harjoittelijoista pomo on aina ihastuksissaan, koska saa kertoa heille kaikki jutut alusta alkaen, kesäheikit eivät yritä paeta kesken tarinoinnin minnekään. Tämän pari tuntia kestäneen kahvitauon jälkeen pomo oikaisee itsensä ja valittelee kuinka hänellä on valtava kuorma töitä pöydällään ja mainitsee käyvänsä vielä "Pertin" läksiäiskahvit juomassa eri osastolla.
Pikkuhitleri. Yleensä lyhyt viiksekäs mies keskijohdossa. Käskyttää alaisiaan vihaisesti mutta kukaan ei ota häntä tosissaan.
Omia kokemuksia:
Tunnollinen puurtaja:
Tekee hommat tarkasti ja ajallaan. Ei juuri juttele muille, ei ole kovin huumorintajuinen tai avoin ja kasvoillaan on aina hieman vakava/huolestunut ilme.
Epävarma manipuloija:
Saattaa toimia johdossakin, mutta on päässyt hommiin valehtelemalla tai suhteilla. Ei oikeasti osaa juuri mitään, joten vierittää omien mokiensa syitä muiden niskoille. Tai levittää muista ikäviä juoruja, jotta huomio kääntyisi pois hänestä. Tykkää myös huomautella muille heidän virheistään.
Höseltäjä:
Keski-ikäinen täti, joka ei oikein saa mitään aikaiseksi, tai jos saakin, niin työn jäljessä on paljon parannettavaa. Puhua pälpättää kovaan ääneen ja on olevinaan niin kiireinen. Astuu muiden varpaille ja yrittää tunkea omia ratkaisujaan joka paikkaan.
Vihreään aatteeseen hurahtaneet- huoh - ei ymmärretä, että on pakko tulla autolla töihin se iisit 20 kilsaa polkea kun ei pysty polkeen eikä onnikka kulje just työaikaan! Että mulla on eväsleivän päällä possuparkaa eikä vaan voikukan lehteä. Rttä on pakko kuljettaa ruokaa saastuttavilla rekoilla, kun ei pyörällä kerta kaikkiaan voi !!!🙈.
Ja, että maaseudullakin asuu todella ihmisiä, ei kaikki vaan voi asuu spåran kulkureiteillä. Ja joo mä käytän nahkakenkiä, syön lihaa, vihaan pössyttelyä, joka sust on ihan jees ja tuon mageet fiilarit
Matriarkka. (vaihtoehtoisesti voi kyllä olla myös lohikäärme jota vähän pelätään)
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto tavattu, oli tosi pelottava tyyppi. Kaikki pelkäs sitä ja varmaan yhteinen huokaus kuului kilometrin päähän kun rouva jäi eläkkeelle. Ei tehnyt itse juuri mitään, huolella delegoi omat työnsä muille (alamaisilleen, vaikka ei kenenkään esimies ollutkaan) ja vahti, että työt tulivat tehdyksi myös, ettei näyttänyt oman pomon silmissä huonolta
Työntekijä joka luulee olevansa muiden johtaja. Päsmäröi ja yrittää määräillä. Yrittää kiivetä ylemmäs tallomalla toisia. Kovaääninen ekstrovertti. Pomoa mielistelee ja esittää.
Työtön. Muut tekee hommia otsa hiestä märkänä ja maksaa verorahoillaan kuningasloisen elämäntavapalaiskottelun.
Nämä ovat yleensä pointin missaavia ylittäjiä: jos kerrot että olet paljon virkeämpi päivisin kun olet aloittanut lenkkeilemään aamuisin 5 km, he kertovat juosseensa 10 km lenkkejä viikonloppuisin opiskeluaikoinaan. Millä ei siis ole mitään tekemistä aihepiirin kanssa, eli miten ikäisesi taklaa päiväväsymystä työpäivinä. Ja nämä ihmiset vielä käyttävät toisten vähättelyyn MUIDEN ihmisten, eivät ainoastaan itsensä, tekemisiä: jos kerrot että löysit juuri minuutti sitten sisään tullessasi kympin oven vierestä, he tuhahtavat että heidän serkkunsa löysi kerran viisikymppisen maasta.
Eivät ihmiset miksikään muutu, vaikka maailma muuttuukin.