Käyttäjä40279

Jäin työttömäksi vuosi sitten ja aloin opiskella uutta alaa yliopistossa, koska halusin töihin. Hain joka kk paljonkin työpaikkoja, sekä vanhalle alalle, että uudelle, mutta harvoihin sain edes "kiitos ei"- vastausta. Totta kai se masensi, mutta jaksoin uskoa itseeni ja menin määrätietoisesti uutta päämäärää kohti. Nyt on opintoja sen verran takana, että yhtäkkiä olenkin kiinnostava työmarkkinoilla, vaikka olen yli 50v. Niinpä sainkin hyväpalkkaisen asiantuntijatyön 1 kk sitten ja kannustan kaikkia käyttämään omia vahvuuksiaan, kiinnostustaan, määrätietoisuuttaan ja kekseliäisyyttään, jotta pääsisivät elämässään työttömyyskuopasta pois- ainakin kaikki he jotka haluavat työllistyä. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta se on mahdollista, sillä kaikilla on paljon hyödynnettäviä ominaisuuksia ja osaamista vanhoista työtehtävistä. Hain joka kk vähintään sen verran paikkoja kuin oli pakko ja edellisenä kuukautena ennen työllistymistäni peräti 13 työpaikkaa, joista vain yksi tärppäsi, mutta sehän riitti. Tiedän kyllä, että työllistyminen Suomessa on todella hankalaa, sillä ikäsyrjintää todellakin on ja se on syvällä rakenteissa. Lisävaikeutta tuo se, että työtön ei saa opiskella työttömyyskorvauksella, mikä on aivan hullua.

Pullasorsa- pomo

Vaeltaa tiimistä toiseen tarkasti ajoitettuna pullatarjoilun mukaan. Ainoastaan kakkutarjoilu toisaalla voi aiheuttaa hänen aikatauluunsa äkillisiä muutoksia. On suuressa seurassa elementissään, kertoilee lupsakasti omia työvuorokokemuksiaan parinkymmenen vuoden ajalta ja kuvailee mainiten nimeltä henkilöitä, joille tapahtunut töissä jotain hauskaa, unohtumatonta tai jotain mokia,  mainiten, että tämän kerron vain teille ja tietysti luottamuksella. Olemme kuulleet samat legendaariset juorut jo useaan kertaan vuosien aikana. Kukaan ei raaski sanoa pomolle suoraan, vaan vilkuilemme toisiamme nyökytellen. Kesätyöntekijöistä ja harjoittelijoista pomo on aina ihastuksissaan, koska saa kertoa heille kaikki jutut alusta alkaen, kesäheikit eivät yritä paeta kesken tarinoinnin minnekään. Tämän pari tuntia kestäneen kahvitauon jälkeen pomo oikaisee itsensä ja valittelee kuinka hänellä on valtava kuorma töitä pöydällään ja mainitsee käyvänsä vielä "Pertin" läksiäiskahvit juomassa eri osastolla. 

Omalla kissallamme oli vaikea lapsuus n. 10 vuotta sitten: ostin sen opiskelijatytöltä- ripuloivan ja laihan pennun- jonka vein saman tien eläinlääkärille. Matolääkkeiden ja hyvän ravinnon avulla pentu kasvoi ja arasta ja vieraita ihmisiä pelkäävästä kissasta kasvoi todella luottavainen sisäkissa, joka nukkuu sohvalla aina selällään, vatsa paljastettuna, joten kyllä se meihin luottaa 100 %. Kissamme arvostaa silityksiä ja paijaamista koko perheeltämme ja osaa myös kerjätä huomiota. Se joko itse kiipeää syliin, tai pitää hauskaa kirahtelevaa ääntä ja koskettaa tassullaan, kunnes saa rapsutuksia tai hierontaa, tai pukkaa päällään niin voimakkaasti, että jopa kahvimuki saattaa huulilta heilahtaa. Hieronnasta kissamme nauttii jopa niin paljon, että antaa hieroa selkäänsä hierontatyyyllä jossa on myös lämpö- se painuu ihan lätyksi ja kehrää kovaa.