Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi, joka ei osallistu kahviporukkaan, mutta juo salaa kahvia, kun muut eivät ole kahvihuoneessa ja vie loput tuodut tarjottavat pullat/karkit kotiinsa työpäivän jälkeen, vaikkei koskaan itse tuo mitään tarjottavia. Paras oli tyyppi, joka vei päivän päätteeksi pulloissa repussaan juomaveden kotiinsa, ettei oma vesilasku kasva liian suureksi.
Ja tähän sopii lisäys, että tyyppi tuo roskapussinsa työpaikalle.
Lataa kaikki mahdolliset laitteet työpaikalla, jopa kännykän akkupankin jota sitten käyttää kotona. Täyttää ison, 1.5l vesipullon ennen kotiinlähtöä kun "työmatkalla niin janottaa" oikeasti käyttää kotona kahvinkeittoon.
Vei muuten ilmeisesti kahvitkin työpaikalta kotiinsa. Kahvin kulutus työpaikalla laski, kun kahvikassanpitäjä alkoi pitää kahveja lukitussa kaapissa ja tuo kahvihuoneeseen pari pakettia, kun kahvi oli loppumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmatkapyöräilijä
Tulee kesät talvet pyörällä, rullasuksilla, hiihtäen, rullaluistimilla tai juosten töihin.
Aamulla aulassa tämä vartalonmyötäiseen sukka-asuun pukeutunut, huohottava (yleensä) mies riisuu kypärän, aurinkolasit ja hanskat ja tervehtii tärkeän näköisenä, (räkä naamaan noroiksi jäätyneenä), ei kuitenkaan ehdi katsoa silmiin, sillä hän tuijottaa rannettaan, tarkistaa rannetietokoneestaan sykkeet ja kilometrit. Kertoo sitten, että nyt tuli 28,07 km kun eilen tuli 27,91 km. Joulukuussa tuli 1454,32 km ja tässä kuussa tulee ehkä 1987,3 km. Työmatkapyöräilijä käväisee suihkussa, mutta haisee silti hieltä. Kahvitauot, ruokatunnit ja kaikki mahdolliset tilaisuudet hyödyntäen hän kertoo, paljonko on tullut pyöräiltyä, hiihdettyä, ja kyselee muilta, onko tullut pyöräiltyä, hiihdettyä? Jos mainitset, että viikonloppuna hiihdit lasten kanssa 5 km, siitäkös riemu repeää: Hän pääsee kertomaan omista saavutuksistaan, koska tietysti sinua kiinnostaa. Ei hän tietekään kysele, miten lasten kanssa hiihtosi sujui.
Tämän alakategoria on himourheilijana itseään pitävä keski-ikäinen mies, joka on vasta nyt löytänyt sukset, lenkkeilyn tai polkupyörän, ja nyt kutsuu itseään maratoonariksi (kun on juossut yhden puolikkaan) ja thriatlonistksi ja kertoo kaikille kovaan ääneen treeneistään. On tärkeää tuoda esiin, että on urheilija ja tietää nää jutut. Niistä kerrotaan vain miehille, ja naisille puhutaan "ethän sä tästä mitään ymmärrä"-äänellä, jos joku erehtyy kysymään sykemittarin tai pyörän merkkiä.
Hänen mielestään naisten jumpat, ratsastustunnit, joogat tai pumpit ovat pikku puuhastelua, mutta HÄN URHEILEE. Kumma kun ei naiset urheile ollenkaan. Tällainen mies on kertakaikkisen hämmentynyt, jos hän kuulee jonkun työpaikkansa naisen juosseen maratoneja. Hänhän on itse vasta keksinyt koko juoksuharrastuksen, miten on mahdollista, että joku naapurihuoneen Meikku onkin käynyt maratonilla eikä ole kailottanut siitä kaikille? Eihän se mitään oikeaa juoksua voi olla. Meikku ei edes näytä urheilijalta.
Vierailija kirjoitti:
Jyrääjä-kersantti
Pää takakenossa kulkeva, pullukka 155 cm:n naishenkilö, joka kompensoi lyhyyttään kulkemalla selkä tikkusuorassa ja määräilemällä muita kovaäänisesti. Kulta kiiltää merkkiasessoaarien yksityiskohdissa, meikkiä on naamariksi asti ja hiukset blondattu valkoisiksi käppyröiksi. Ilme ylimielinen, koska katsoo pitkin nenänvarttaan. Missä hän on, siellä muut saavat luvan totella, onhan hän, perhana sentään, juristi! Ongelma syntyy, kun häntä ei oteta tosissaan ja koeta johtajaksi, jollainen hän niin kovin haluaisi olla.
Meillä on tämmönen, mutta ruskealla tukalla. Pahansuopa, muka kaikkien kaveri, suuttuu kaikesta. Nyt mököttänyt ja puhunut esimiehille pahaa 2vko siitä, kun neuvoin toista työntekijää inventoinnissa ja sanoin, etten tarvinnut hänen kiikuttamaansa kansiota avuksi kun muistin jo ulkoa 🙄
Ideoiden runsaudensarvi
Ideoi ja keksii koko ajan toinen toistaan työläämpiä kivoja juttuja, jotka delegoi sitten muiden hoidettaviksi. Ihan kuin kuka tahansa olisi innoissaan, kun omien töidensä lisäksi joutuu tekemään ilmaiseksi ylimääräisiä selvityksiä, järjestämään tilaisuuksia tai vetämään ohjelmaa jossakin kissanristiäisissä. Nämä ideoitsijat ovat elementissään kaikissa työpaikan järjestöissä, kerhoissa, neuvostoissa ja vanhempainilloissa, joissa he hamuavat itselleen ideointivastaavan roolin ja jakavat ideoimansa tehtävät toisten hoideltaviksi. Kivaa! Jättehauskaa!
Timppa perusjätkä
Timppa kulkee aamuisin mustaa jokasään takkiaan availlen kahvihuoneeseen, heittää hyvät huomenet ja lähtee koneelle katsomaan meilejään. Musta työreppu roikkuu tuolin selustassa. Timppa naputtelee siellä sermin takana lounaaseen saakka, kunnes tulee kyselemään, kuka lähtee syömään. Siitä sitten päivä vierähtää kokousten, skypen ja naputtelun parissa kohti puoli viittä, jolloin Timppa huutelee moit ja lähtee kotiin.
Timpalla on joka päivä talvisin kauluspaita ja puuvillaneule sekä ruskeat perushousut, joissa on polvipussit ja ryppyjä polvitaipeessa. Kesäisin Timppa kulkee kauluspaidassa ja samoissa housuissa, mutta erivärisenä, beigeinä. Timppa hoitaa hommansa, muttei hingu mitään ekstratyötä. Timppa joutuu usein perehdyttämään kesiksiä ja laatii heille kirjalliset ohjeet, ettei kukaan tulisi keskeyttämään. Timppa haluaa, että kaikki sujuu. Tietokoneyhteysongelmat vttavat Timppaa, sillä silloin työt seisoo. Silloin Timppa hermostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Himovegaani: Kulkee vain tekokuituvaatteissa, tuo työpaikan vessaan oman käsisaippuan joka on varmasti vegaani, jääkaappi täynnä omituisen näköisiä eväitä joita syö joka tauolla koska on nälkä koko ajan. Julistaa sanomaansa uusille työntekijöille, vanhojen antaa olla jo rauhassa. Saa migreenin jos tulet nahkatakissa töihin, turkissa ei uskalla tulla kukaan. Katsoo pitkään nahkakenkiäsi. Auto on liimattu täyteen pelasta maailma tarroja.
Mutta auta armias kun on tavallista täytekakkua tarjolla kun jollain synttärit niin ihan vähän voi maistaa.
Hei, mähän tunnen sut! Sä olet siis se tyyppi, joka hermostuu ihan kaikesta vähänkään poikkeavasta. Jos joku kertoo olevansa kasvissyöjä, kulkevansa työmatkat pyörällä tai ostavansa tuulisähköä, niin sä kyselet toistuvasti ja kovaan ääneen että "tuoko muka nyt pelastaa maapallon ja kiinalaiset höhöö" ja sitten uhkaat mennä kesämökille polttamaan vanhoja renkaita ja syömään lehmän "koska sulla on oikeus ja suomalaisten päästöt on vaan promille"
Pomojen mielistelijä. Kahvitunnilla haukkuu firman systeemit ja kun joku rohkea uskaltaa ottaa k.o. epäkohdan palaverissa esille, alkaa puolustella ja ” ymmärtää” firman ja johdon kantaa aiemmista kahvihuonemielipiteistään poiketen. Voi että raivostuttaa tuollainen nuoleskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennustajaeukko/-ukko. Jokainen organisaatiomuutos tietää potkuja ainakin suurimmalle osalle, jokainen uusi työtekijä palkataan todellisuudessa ihan muuhun rooliin kuin henkilökunnalle kerrotaan. Esimerkiksi, jos yritykseen palkataan määräaikainen assari, todellisuudessa hänestä tuleekin myyntipäällikkö assaripestin jälkeen jne.
Näitä juoruja johto yrittää parhaansa mukaan kumota, mutta kyllä ennustaja tietää, mitä epärehellinen johto salaa...jotain vilunkipeliä niissä johtoryhmän kokouksissa pelataan.
En ole (vielä) lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos tulee toistoa. Mutta tämä tyyppi, nimeltä "herkkumankuja" on tullut ainakin vastaan: yleensä keski-ikäinen täti, mutta pahin tapaus oli 35-vuotias mies. Minulla on tapana työpaikalla syödyn lounaan (eväät) jälkeen syödä vielä joku pieni herkku, kuten suklaapatukka, kaupan paistopisteen pulla tms. Juuri kun olen saanut herkkuni esille, "herkkumankuja" tulee siihen viereen mankumaan isoon ääneen: "äää, mitä sulla oikein on siinä? Äää pullaaaa? (tai suklaata). ÄÄÄÄ; epäreilua, että jollain on mutta et tarjoo koko porkukalle, pitäis tarjota kaikille jos on herkkuja".
Siinä sitten suu auki ihmettelen, että et sitten voinut ostaa omaa alle euron suklaapatukkaa tai kaupan paistopisteen pullaa. Etenkin kun työpaikan vieressä on iso S-market. Ja hölmö ajatus, ettei kukaan kaipaa osinkoja mun makaronilaatikosta ja porkkanaraasteesta, mutta siitä pikku suklaapatukasta kamala huuto.
Toinen tyyppi (varmaan täällä jo monesti mainittu) on se, joka ilmoittaa, että herkussani on muuten sitten "lähes yhden aterian kalorit". Itseasiassa ei edes ole. Olen tullut siihen tulokseen, että näitä kalori-ilmoittelijoita varmaan jurppii, että voin syödä normaalia ruokaa "vähän kaikkea kohtuudella"-periaatteella ja siten pysyn hyväkuntoisena normaalipainoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole (vielä) lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos tulee toistoa. Mutta tämä tyyppi, nimeltä "herkkumankuja" on tullut ainakin vastaan: yleensä keski-ikäinen täti, mutta pahin tapaus oli 35-vuotias mies. Minulla on tapana työpaikalla syödyn lounaan (eväät) jälkeen syödä vielä joku pieni herkku, kuten suklaapatukka, kaupan paistopisteen pulla tms. Juuri kun olen saanut herkkuni esille, "herkkumankuja" tulee siihen viereen mankumaan isoon ääneen: "äää, mitä sulla oikein on siinä? Äää pullaaaa? (tai suklaata). ÄÄÄÄ; epäreilua, että jollain on mutta et tarjoo koko porkukalle, pitäis tarjota kaikille jos on herkkuja".
Siinä sitten suu auki ihmettelen, että et sitten voinut ostaa omaa alle euron suklaapatukkaa tai kaupan paistopisteen pullaa. Etenkin kun työpaikan vieressä on iso S-market. Ja hölmö ajatus, ettei kukaan kaipaa osinkoja mun makaronilaatikosta ja porkkanaraasteesta, mutta siitä pikku suklaapatukasta kamala huuto.
Toinen tyyppi (varmaan täällä jo monesti mainittu) on se, joka ilmoittaa, että herkussani on muuten sitten "lähes yhden aterian kalorit". Itseasiassa ei edes ole. Olen tullut siihen tulokseen, että näitä kalori-ilmoittelijoita varmaan jurppii, että voin syödä normaalia ruokaa "vähän kaikkea kohtuudella"-periaatteella ja siten pysyn hyväkuntoisena normaalipainoisena.
tähän vähän liittyen. Joskus 2000-luvun alussa kun oli nuorena toimistossa kesätöissä, mulla oli välipalaksi sellainen esikypsytetty syöntikypsä mango. Ne on kalliita edelleen mutta silloin erityisen kalliita. Kun olin viipaloinut herkullisen mangoni viipaleiksi, toimiston muut työntekijät pölähtivät viereeni huudahdellen, oi ihana, tuoretta mangoa, saanko viipaleen? Ja niin hölmöyttäni menin antamaan kaikille viipaleet, siten että mulle itselleni jäi ihan yhtä pieni viipale mitä muillekin. Jälkikäteen olen ihmetellyt omaa tyhmyyttäni, mutta etenkin vanhempien kollegojen röyhkeyttä. Pikku juttu toki, mutta ihan ääliömäistä ajatella, että oma välipalani kuuluisi jotenkin muiden jaettavaksi.
Lasten ja lastenlastensa kautta elävä jolla ei ole mitään omaa elämää tai omia harrastuksia mistä keskustella vaan koko ajan mainostaa ja puhuu ihmisistä jotka eivät ketään kiinnosta. En jaksanut kahvitauolla näitä höyrypäisiä ämmiä vaan hain kahvi kuppini ja evääni muuhun paikkaan. Kukaan mies ei koko ajan puhunut perheestään. Jos tarkeni mennä ulos niin tupakki paikalla oli normaalimpia ihmisiä ja vaikka en polttanut niin menin usein sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua, mutta mieleen tulee tyyppi, joka koko ajan luonnehtii työpaikan muita ihmisiä. Yhdessä työpaikassa sellainen tyyppi ripusti seinälle piirroskuvagallerian (jostain jenkkilehdestä kopioidun) erilaisista työpaikan ihmistyypeistä. Kuikuili ja katseli sitten virnistellen työpisteestään, kun ihmiset kävivät sitä vilkaisemassa. Saattoi hilautua jonkun satunnaisesti osastolla pistäytyjän viereen ohjaamaan häntä ripustamansa tyyppigallerian eteen ja naureskelemaan ja sanoi: "Kato, kukahan tuollaisen on löytänyt ja tuohon laittanut." Myöhemmin tyyppikuvien alle alkoi salaperäisesti ilmestyä ihmisten nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Himovegaani: Kulkee vain tekokuituvaatteissa, tuo työpaikan vessaan oman käsisaippuan joka on varmasti vegaani, jääkaappi täynnä omituisen näköisiä eväitä joita syö joka tauolla koska on nälkä koko ajan. Julistaa sanomaansa uusille työntekijöille, vanhojen antaa olla jo rauhassa. Saa migreenin jos tulet nahkatakissa töihin, turkissa ei uskalla tulla kukaan. Katsoo pitkään nahkakenkiäsi. Auto on liimattu täyteen pelasta maailma tarroja.
Mutta auta armias kun on tavallista täytekakkua tarjolla kun jollain synttärit niin ihan vähän voi maistaa.
Hei, mähän tunnen sut! Sä olet siis se tyyppi, joka hermostuu ihan kaikesta vähänkään poikkeavasta. Jos joku kertoo olevansa kasvissyöjä, kulkevansa työmatkat pyörällä tai ostavansa tuulisähköä, niin sä kyselet toistuvasti ja kovaan ääneen että "tuoko muka nyt pelastaa maapallon ja kiinalaiset höhöö" ja sitten uhkaat mennä kesämökille polttamaan vanhoja renkaita ja syömään lehmän "koska sulla on oikeus ja suomalaisten päästöt on vaan promille"
Mähän tunnen sut. Se tyyppi, joka rakentelee olkiukkoja ja missaa pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta mieleen tulee tyyppi, joka koko ajan luonnehtii työpaikan muita ihmisiä. Yhdessä työpaikassa sellainen tyyppi ripusti seinälle piirroskuvagallerian (jostain jenkkilehdestä kopioidun) erilaisista työpaikan ihmistyypeistä. Kuikuili ja katseli sitten virnistellen työpisteestään, kun ihmiset kävivät sitä vilkaisemassa. Saattoi hilautua jonkun satunnaisesti osastolla pistäytyjän viereen ohjaamaan häntä ripustamansa tyyppigallerian eteen ja naureskelemaan ja sanoi: "Kato, kukahan tuollaisen on löytänyt ja tuohon laittanut." Myöhemmin tyyppikuvien alle alkoi salaperäisesti ilmestyä ihmisten nimiä.
Tosi törkeää tehdä tuota noin suoraan, ilkeääkin. Mutta aivan yhtä ilkeää minusta on tehdä tyypittelyä työkavereistaan näin netissäkin anonyymisti.
Ja typerääkin. Kertoo vain tyypittelijän rajallisesta kyvystä kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, ja pakosta karsinoida ihmisiä stereotyyppeihin.
Pasteija22 kirjoitti:
Mässyttäjä - Tulee töihin syöden jotain pasteijaa tai donitsia, päivä alkaa 30min kahvitauolla ja parilla croissantilla ja suklaapatukalla, sitten tekemään ''töitä'' ja napostelemaan pari 400g pussia karkkia/sipsiä ja valitetaan että vauva potkii mahassa, vaatteet eivät mahdu päälle ja pitää syödä kahden edestä, lounas aika tulee sitten tilataan 2 perhepizzaa tai parit big macit ja pirtelöt, sitten iltapäivällä menee vielä pari karkki pussia ja paljon kahvia/lima ja energia juomia
Miten muuten hyvin kirjoittava ihminen voi kirjoittaa karkkipussin ja energiajuoman erikseen?
Vierailija kirjoitti:
Lasten ja lastenlastensa kautta elävä jolla ei ole mitään omaa elämää tai omia harrastuksia mistä keskustella vaan koko ajan mainostaa ja puhuu ihmisistä jotka eivät ketään kiinnosta. En jaksanut kahvitauolla näitä höyrypäisiä ämmiä vaan hain kahvi kuppini ja evääni muuhun paikkaan. Kukaan mies ei koko ajan puhunut perheestään. Jos tarkeni mennä ulos niin tupakki paikalla oli normaalimpia ihmisiä ja vaikka en polttanut niin menin usein sinne.
Kyllä mun työpaikoilla miehet, monet heistä, on perheistään puhuneet. Pomo, mies, haluaisi kertoa yliopistossa opiskelevan tyttärensä arvosanatkin pilkuntarkasti. Olisi kovasti ollut kiinnostunut poikani menestyksestä, kun poika aloitti yliopistossa pari vuotta myöhemmin, mutta vaikeni ja vähän loukkaantuikin sanottuani, etten utele aikuisen ihmisen asioita niin tarkkaan. Mä olen se tyyppi, joka ei huutele yksityisasioistaan mitään. Täällähän on sellaisiakin haukuttu.
Työpaikan muka- hauskuttaja, joka tekonaurua vääntäen ja omasta mielestään hauskoja juttuja kertoen paljastuukin tyypiksi, joka pitää hovia ja valehtelee muille olevansa kiusattu. Koska kaikki eivät nosta häntä muiden yläpuolelle kuvainnollisesti. Näille tarinankertojille on ihan oma nimikin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ja lastenlastensa kautta elävä jolla ei ole mitään omaa elämää tai omia harrastuksia mistä keskustella vaan koko ajan mainostaa ja puhuu ihmisistä jotka eivät ketään kiinnosta. En jaksanut kahvitauolla näitä höyrypäisiä ämmiä vaan hain kahvi kuppini ja evääni muuhun paikkaan. Kukaan mies ei koko ajan puhunut perheestään. Jos tarkeni mennä ulos niin tupakki paikalla oli normaalimpia ihmisiä ja vaikka en polttanut niin menin usein sinne.
Kyllä ne miehetkin (kliseinen aloitus :)) puhuu. Meidän työyhteisömme on pieni, vain 7 henkilöä ja tiedän kolmen miehen kertomana aivan liikaa heidän pikku lapsukoistaan. Miten menee koulut, mitä harrastavat, neuvolassakäynnit, nukkumiset, sairastamiset, opitut taidot (varsinkin nämä - ovat kerrassaan erinomaisia oppimaan kaiken niin hienosti ja nopeasti), hassut toteamukset ja niin edelleen.
Printtaaja: tulostaa kaikki näkemänsä hassut jutut kahvipöydälle katsottaviksi. Jos tekee jonkun työhön liittyvän tiedotteen, liittää siihen jonkun aiheeseen tai esim nyt kevääseen liittyvän sarjakuvan tai muun kuvan. Näitä lappusia on kaikki ilmoitustaulut ja pöydät täynnä niin että niiden seasta on kiva etsiä jotain oikeita ohjeita yms. Tärkeitä asioita.
Itsekäs katujyrä: tahtoo aina parhaat loma-ajat, vapaapäivät ja työvuorot, koska hänen pitäää.. Hän ansaitsee.. Hän, hän, hän. Varailee lääkärit ja hammaslääkärit perjantai iltapäivään niin että hänelle ei voi laittaa iltavuoroa perjantaiksi. Käy juttelemassa henk.koht pomolle miksi hänelle täytyy antaa näitä parhaita vuoroja ja lomia. Heikommat pomot antavat periksi jankkaamiselle ja me muuthan sitten tehdään niitä pa*kavuoroja enemmän. Jos ei saa tahtoaan läpi ärjyy käytävillä, että hän on sentään tehnyt niin ja niin paljon töitä tämän puljun eteen, eikä yhtään voida joustaa. Ottaa sitten saikkua haluamilleen päiville tai vaihtaa vuoroja tai lomia jonkun liian kiltin kollegan kanssa.
Ihana! Ja vähitellen alkaa pelottaa, että koska Arvi kuolee, ja puoliseniili jää ihan yksin.