Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaaja. Järkyttyy päivästä toiseen kollegoidensa leivänsyönnistä ja huokailee paheksuvasti, kun joku tuo kahvipullat.
Onko tämä raivopyöräilijan ja laturaivoilijan serkku vai peräti sama tyyppinä vielä. Tökkää tiikalla koiraa ja hitaampien perseitä, myös työelämässä.
Saattaa olla sivutoiminen raivopyöräilijälaturaivoaja sekä kaikkien alojen asiantuntija.
Töiden välttelijä. Tekee paljon ”etäpäiviä”, käyttää aikaansa eri tapahtumissa ja pitkillä lounailla juoksemiseen eli ”verkostoitumiseen” ja silloin harvoin kun on toimistossa käyttää 3/4 työpäivästä juoruilemiseen, netissä surffasmiseen ja oleskeluun
Vierailija kirjoitti:
Pullantuputtaja ja pullasta kieltäytyjä. Aina kun on herkkuja tarjolla heidän välillä käydään sama keskustelu.
Tunnistan, minä olen vuosien ajan pullasta kieltäytyjä, bmi 22. Mutta en sano mitään. Pullaansa haukkaavat, bmi 30+ katsovat minuun, silmänsä puhuvat. Näen sen sivusilmällä, vaikka en kahvipöydässä katso. Nauttikoon pullasta, en minä ketään moralisoi. Mulla ei vaan vatsa kestä.
Yritteliäs. Hoitaa töissä hommat ja pyörittää samalla oman toiminimensäkin hommia. Pitää usein skypeä jossain komerossa.
... etätöissä välillä useinkin
Vierailija kirjoitti:
Virhekyttääjä. Keskittyy omien työtehtäviensä sijaan toisten tekemien virheiden etsimiseen, muistaa näistä myös hanakasti raportoida esimiehelle.
Viherkyttääjä. Kommentoi paheksuvasti autolla töihin tuloa, roskien lajittelematta jättämistä, paperien tulostamista, lihan syöntiä lounasravintolassa ja työmatkoihin liittyvää lentomatkailua. Kutsuu koolle tapaamisia, joissa pohditaan työpaikan hiilidioksidipäästöjen kompensointia.
Rasittavuuden huippu on ekassa "oikeassa" työpaikassa, sisääntulotyöpaikassa oleva juuri ammattikorkeasta valmistunut suomenruotsalainen junttinuorukainen (ei kategoriaa Ankdammen, vaan duunaripuolta). Luulee osaavansa ja tietävänsä kaiken, koska oli kesän pankissa töissä ja isä on kertonut töistä kaiken mitä tarvii tietää. Ei uskalla kysyä mitään, jottei paljastaisi osaamattomuuttaan. Sen sijaan on joka alan asiantuntija (tyyliin, mihin kohtaa paperia niitti kuuluu oikeaoppisesti sijoittaa tai kuinka Wallenbergin pihvin riista tulee pyytää, koska eihän sitä muuten voi kukaan edes rehellisesti kutsua Wallenbergin pihviksi). Jyrää ainoan oikean kannan (hänen tai mistä milloinkin kantansa on lainannut, lukenut, kopioinut) lähellä olevien tietoon niin että korvatulpat tulee ulos rektaalista. Pätee, koska ei uskalla aidosti olla sitä mitä on, noviisi.
Meillä työskentelee Tuulikki-Tuoksumarja, jonka aamuisen taloon saapumisen myötä alakerran sisääntuloaulaan jää tuoksuvana, jota pitkin kävellen hänet paikallistaa kolmannen kerroksen kahvihuoneesta. Jonne minä en voikaan tästä syystä mennä.
Hän ei vastaa työsähköpostiin viestillä, vaan saapuu mielellään työhuoneeseeni asian kertomaan. Kun hän lähtee, vana jää.
Hengenahdistukseni hän kyllä tietää, mutta käytössähän on vieno klassikkotuoksu, joka on ilmeisesti jokaisessa paidassaan jo valmiina. Hyvälle tuoksuminen on hänelle ilmeisesti olennainen osa työviihtyvyyttä.
Koko työyhteisön kaikille pakollisissa koulutuspäivissä on Tuulikin lisäksi paikalla muutama muu ihanainen Hiuslakka-Henrietta ja puoli tusinaa Partavesi- Paavoa.
Helmikana. Mies hyvissä hommissa, emännälle petattu paikka. Käyttää helmiä ja emoilee. Yrittää olla lady ja joskus onnistuukin.
Hiihtäjä. Ei nosta jalkojaan koska aina sileällä kasvanut. Hidas ja jahkaileva yleensä mies mutta voi olla nainenkin. Kuulee sihinänä tulemisensa. Jalat ne siinä sihisee maata vasten. Pitkä odotus, Ilmestyy hontelo, vakavamieli ovenpieleen, jahkaa siinnä tovin ja hiihtää perille lopulta. Lähtö on vaikeaa ja kääntää selän sulle ennekuin hiihtaa pois....
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja
Hoitaja tarkkailee jatkuvasti elimistöään ja oireitaan. Hän kertoo luontevasti virtsan väristään ja vatsan toiminnastaan ja suolisto-ongelmistaan vaikka sitten keskellä ravintola-illallista. Hän ottaa kuvia näppylöistään ja pahkuroistaan ja miettii ovatko ne syöpää. Hän kertoo iloisesti kuukautisistaan ja alapäävaivoistaan, ovathan ne luonnollisia asioita. Häneltä löytyy mittava varasto kaikenlaisia lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita erilaisten tilanteiden varalle.
Hoitaja kertoo iloisesti toisille kun ollaan menossa uimahalliin että ne peräpukamat erityisesti tykkää kun saavat huljuutushoitoa altaassa. Ui siinä sitten perässä, yikes.
Kipinkapittelija. Aina kovakantaiset kengät että kuuluu miten MINÄ tulen täältä.
Ajatusten ristisanatehtävä, kahvitauolla osallistuu usein keskusteluun omalla pointillaan tai tarinallaan, josta jättää kuitenkin sen tärkeimmät asiasanat tai lauseen alkupuolen pois (oman pään sisälle), jolloin toistuvasti muut joutuu pinnistämään mistä nyt puhutaan ja mihin tämä nyt liittyy. Jos erehtyy arasti kysymään mitä oikein tarkoitat niin reaktio on ärsyyntyneen hämmentynyt. Toisaalta jos malttaa odottaa tarinan etenemistä niin yleensä kuulijakunta onnistuu kyllä täyttämään tyhjät kohdat oikeilla sanoilla!
Firman some-vastaava eli brand manager, communications lead, vp communications and marketing jne.
"Vitsi siis kun meillä tehdään siistejä juttuja. En tiennyt, että tällaista on olemassakaan. Super excited. So cool. Awesome. Love My Job! Love My employer." Ja miljoona hashtagia ###.
Kenellekään saati firmalla ei ole noista mitään hyötyä vaan tuottavat pelkkiä turhia kustannuksia. Palkka on silti ylimmässä kvartaalissa koska "titteli" .
Ja nämä kuuluvat kaikkien itseään arvostavien yritysten repertuaariin AD2019.
Vierailija kirjoitti:
Karppaaja. Järkyttyy päivästä toiseen kollegoidensa leivänsyönnistä ja huokailee paheksuvasti, kun joku tuo kahvipullat.
Mä oon karppaaja. En pidä siitä, että joka akka tunkee nokkansa mun eväisiin ja kokee tarpeelliseksi joka päivä taivastella mitä rasvaista mulla kulloinkin on. En minäkään kommentoi koskaan muiden eväitä. Mua ei kiinnosta mitä kukin syö, joten voitaisko minullekin antaa eväsrauha? Ja voisko sen pullan tuputtamisen vihdoin lopettaa? Otan vain kahvin, kiitos, ilman meteliä mieluummin.
Ylikouluttautunut
Muistaa joka toinen minuutti mainita, kuinka työtehtävät ovat aivan liian helppoja ja palkka aivan liian surkeaa koulutukseensa ja osaamiseensa nähden. Työpaikan vaihtaminen ei tule kuitenkaan kysymykseenkään, on ollut kyseisellä työpaikalla viimeiset 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hiihtäjä. Ei nosta jalkojaan koska aina sileällä kasvanut. Hidas ja jahkaileva yleensä mies mutta voi olla nainenkin. Kuulee sihinänä tulemisensa. Jalat ne siinä sihisee maata vasten. Pitkä odotus, Ilmestyy hontelo, vakavamieli ovenpieleen, jahkaa siinnä tovin ja hiihtää perille lopulta. Lähtö on vaikeaa ja kääntää selän sulle ennekuin hiihtaa pois....
Läheistä sukua villasukkahiipijälle. Tuntomerkkeihin kuuluu usein myös pujoparta, huppari tai muu teinivaate, verkkarit/ college-housut tai sitten villatakki. Introverttiys tyypillinen luonteenpiirre. Ilmestyy vaivihkaa taaksesi, lymyilee hiljaa pari minuuttia jos et huomaa häntä kunnes rykäisee tai niiskuttaa saadakseen huomiosi. "Tota, mä aattelin, että.... ehkä sitä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä.", asiasta, joka on ehkä päätetty tiimin kesken kolme viikkoa sitten ja toteutettu 2,5 viikkoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaaja. Järkyttyy päivästä toiseen kollegoidensa leivänsyönnistä ja huokailee paheksuvasti, kun joku tuo kahvipullat.
Mä oon karppaaja. En pidä siitä, että joka akka tunkee nokkansa mun eväisiin ja kokee tarpeelliseksi joka päivä taivastella mitä rasvaista mulla kulloinkin on. En minäkään kommentoi koskaan muiden eväitä. Mua ei kiinnosta mitä kukin syö, joten voitaisko minullekin antaa eväsrauha? Ja voisko sen pullan tuputtamisen vihdoin lopettaa? Otan vain kahvin, kiitos, ilman meteliä mieluummin.
Se koira älähtää... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaaja. Järkyttyy päivästä toiseen kollegoidensa leivänsyönnistä ja huokailee paheksuvasti, kun joku tuo kahvipullat.
Mä oon karppaaja. En pidä siitä, että joka akka tunkee nokkansa mun eväisiin ja kokee tarpeelliseksi joka päivä taivastella mitä rasvaista mulla kulloinkin on. En minäkään kommentoi koskaan muiden eväitä. Mua ei kiinnosta mitä kukin syö, joten voitaisko minullekin antaa eväsrauha? Ja voisko sen pullan tuputtamisen vihdoin lopettaa? Otan vain kahvin, kiitos, ilman meteliä mieluummin.
Seni pikku palstaraivoaja siellä:)