Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko muille että sinulla on erityislapsi
15.08.2024 |
Minulle erityislapsi on yhtä rakas ja hyvä kuin normaalikin enkä ole koskaan peitellyt sitä.En sano diagnoosia jotta kukaan ei tunnista.Hämmästyin kun sain tietää ihmisten asenteista erityislapsiin.Työpaikalla oli puhuttu onko minullakin vikaa päässä kun on erityislapsi.Työpaikkani on keskisuuri kaupallisen alan toimija.Onko muilla tällaista kokemusta ?
Kommentit (98)
Ylen Kirjolla ohjelma tulee tarpeeseen.Asenteet muuttuu hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut suhtautuu asiallisesti ja jotkut ei.En ole kertonut koska vanhempia leimataan sen takia.Sama juttu kuin mielenterveys ongelmissa
Oletteko, kenellä kokemusta näistä erityislapsista, saaneet selville, lukeneet tutkimuksia , mistä johtuu erityislapsien huima lisääntyminen? Ei riitä, että nyt diagnosoidaan paremmin.
Aika hirveää jos leimataan noin, psykka ja neuro edelleen samaa moodia mutta psykologiset ongelmat nyt suuresti esillä ja silloin tajutaan et kellä vaan voi olla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko, kenellä kokemusta näistä erityislapsista, saaneet selville, lukeneet tutkimuksia , mistä johtuu erityislapsien huima lisääntyminen? Ei riitä, että nyt diagnosoidaan paremmin.
Äidin Alkoholi, lääkkeiden sekakäyttö, epävakaa raskausaika, segregaatio noin muuten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on hyvä ja vakaa perhe pystytään heti alkuunsa puuttumaan näihin neurohommiin ja tekemään hyvät olisuhteet.jos on jo lopulta jossain erityisopetuksessa tuskin on kovin hyvä tausta himassa.siksi tarvitaan valtion tukea että huonoille perheille lisää tukia
En yleensä kerro. Lapset kasvavat, eikä ole kivaa, että kaiken maailman puolitutut tietävät hänen ongelmistaan. Ei se kuulu kaikille. Inhottaa nämä äidit, jotka määkivät jossain bussipysäkeilläkin kaikille lapsensa neuro-ongelmista (tosi juttu, jouduin kuuntelemaan kerran). Joillekin se on ylpeyden aihe. Nämä ihmiset käyttävät aina sanaa "nepsy", joka on vastenmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen luullut että erityislapsi on debiili tai vastaava. Mikä se sitten on? Ei trolli.
Minulla ja veljelläni on lukihäiriö. Se oli lapsuudessani ihan huippusalaisuus niille, jotka eivät asiasta tienneet.
Ei varmaan ole yllätys, että en ole asiasta pystynyt puhumaan avoimesti. En oikeastaan edes tiedä miten hyvin ystäväni tietävät asiasta. Meillä on yhteisiä tuttuja kouluajoilta. Keskivaikea lukihäiriö selittäisi joitakin asioita. Noin yleisesti osaan salata asian sen verran hyvin, että muutoin asia ei tule esiin.
Parasta olisi ehkä sellainen puoliavoimmuus. Olellisille ihmisille kertominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleensä kerro. Lapset kasvavat, eikä ole kivaa, että kaiken maailman puolitutut tietävät hänen ongelmistaan. Ei se kuulu kaikille. Inhottaa nämä äidit, jotka määkivät jossain bussipysäkeilläkin kaikille lapsensa neuro-ongelmista (tosi juttu, jouduin kuuntelemaan kerran). Joillekin se on ylpeyden aihe. Nämä ihmiset käyttävät aina sanaa "nepsy", joka on vastenmielinen.
Fiksusti toimittu. Voin sanoa että jopa terveysalalla on edelleen aika kovat asenteet näihin asioihin, vaikka vika ei ole läheskään aina vanhemmissa. Mitä ajatellaan sitten on kun ei ole koulutusta !
Ei, tuo kattotermi ei loppujen lopuksi sano mitään, koska sitä käyttävät niin monenlaisten lasten vanhemmat. On sellaisia jotka eivät osaa mennä kouluun itsenäisesti yläasteellakaan, ja on sellaisia jotka väsyvät ärsykkeistä eri tavalla. Turhan niputtava kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin ehdottomasti omana tietonani. Ihmiset käyttävät tietoa sinua vastaan. Supistaan ja spekuloidaan.Edessä päin voivotellaan että on varmaan raskasta, juu mutta takanapäin sinulla on polttomerkki otsassa. Noin kuvaannollisesti!
Omilla lapsillani ei ole diagnoosia, mutta on nepsypiirteitä. Saattavat esim. yhtäkkiä karata kaupassa tai nimitellä minua tai muita aikuisia todella rumasti. Ja totta kai kerron asiasta varsinkin jos joku siitä kysyy. On todella paljon niitä jotka eivät ymmärrä mistä nepsyydessä on kyse vaan kuvittelevat, että joku maaginen "kuri" voisi korjata lapsen aivokemian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikat on erilaisia.
Yksityisellä sektorilla ja urapaikoissa en kertoisi mitään. Jos olisin päiväkodissa töissä, voisin kertoakin. Se riippuu tosi tosi paljon. Mies on firmassa ja siellä ei voi sanoa. Minä olen kertonut ihan läheisille työkavereille mutta en ole urapaikassa.
Ystäväni aina huomauttaa silloin kun lapsensa käyttäytyvät huonosti, että he ovat nepsyjä. Minusta suoraan sanottuna vain huonosti kasvatettuja.
Toinen ystävä kailottaa lasten diagnooseja lähes päivittäin somessa. Käyvät usein jollain kelan maksamilla kuntoutuslomilla. Vapaata kasvatusta sieläkin, eikä kovin kivaa lasten kannalta tuo sometus.
Erityislapsesta puhuminen on alemman keskiluokan (jos sellaista on Suomessa) ja sosiaalitapausten keino saada sympatiaa. Koulutetut pitävät enemmän omana tietonaan ja handlaavat asian lähipiirissä. Heille se ei ole mikään meriitti.
En todellakaan kerro. Saa sitten itse isompana päättää, kenelle kertoo ja kenelle ei, vai kertooko kellekään. Välttämättä noinkin lievän tapauksen ei kannata edes kertoa, esim. työelämän kannalta.
En. Kuten en kerro siitäkään, että olen itse "erityisaikuinen" (ADD). Siitä ei tässä maailmassa tiedä kukaan muu kuin vanha äitini, esim. työterveyshuoltokaan ei tiedä - ja tuskin olisin saanut työtäni jos tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni aina huomauttaa silloin kun lapsensa käyttäytyvät huonosti, että he ovat nepsyjä. Minusta suoraan sanottuna vain huonosti kasvatettuja.
Toinen ystävä kailottaa lasten diagnooseja lähes päivittäin somessa. Käyvät usein jollain kelan maksamilla kuntoutuslomilla. Vapaata kasvatusta sieläkin, eikä kovin kivaa lasten kannalta tuo sometus.
Siis haloo 😱 Ihan kamalaa jos somettaa tosta.
Olen kertonut avoimesti, jos lapset tulevat puheeksi. Osalla on erikoisia käsityksiä mm älykkyydestä. Osa luulee, että lapsi on vajaaälyinen ja siitä ei ole kyse. Lapsellamme on neurokirjon häiriö, joka on tavallinen nykyään.