Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2213)
Pullantuputtaja ja pullasta kieltäytyjä. Aina kun on herkkuja tarjolla heidän välillä käydään sama keskustelu.
Vakioevästyyppi. Syö joka päivä samat eväät. Lähtee joka päivä samaan aikaan lähi-Alepaan hakemaan samoja eväitä. Joku erikoisuus normi einesruuan lisäksi kuten rasia tuontivadelmia. Joka ikinen päivä ellei joudu työmatkalle. Ja varmaan sielläkin.
Huutaja, avokonttorissa. Pahinta on kun hoitaa työasioita puhelimessa ja huutaa kaiken, paha valittaa tästä, koska tosiaan hoitaa töitä, ei puhu yksityisasioita.
Ahne, ekana syömässä nimppari-,läksiäis-,lomapullat. Kun oma nimipäivä tulee tarjolla on Lidlin keksipaketti
Tai ei mitään.
Tyhmä, ei vaan opi ohjelmia eikä tajua konttorin koneita, jumituttaa printterit ja kopiokoneet sörkkimällä niitä turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vakioevästyyppi. Syö joka päivä samat eväät. Lähtee joka päivä samaan aikaan lähi-Alepaan hakemaan samoja eväitä. Joku erikoisuus normi einesruuan lisäksi kuten rasia tuontivadelmia. Joka ikinen päivä ellei joudu työmatkalle. Ja varmaan sielläkin.
Tämä on minä. :D En vain halua käyttää energiaa vaihtoehtojen pohtimiseen. Syön myös joka aamu samaa ruokaa. Päivälliselläkin kiertää samat vaihtoehdot. Toki joskus innostun kokkailemaan kunnolla ja silloin teen jotain ihan muuta. Nuorempana asuin parissa asuntolassa ja ensimmäisessä paikassa lempinimeni oli Nuudeli, sillä söin joka ilta paketillisen nuudeleita. Toisessa paikassa olin Avokado.
Tautiselle sukua oleva Voivottelija. Jos häneltä erehtyy kysymään mitä kuuluu, hän aloittaa pikän luennoinnin, miten flunssa on ollut jo viisi liikkoa, selkäkivut on niin pahat että kohta leikkaus edessä, silmissä jotain häikkää mutta työterveyslääkäri ei usko, eikä sairauslomalle voi jäädä, vaikka on käsi niin paskana, ettei sillä voi tehdä oikein mitään. ”Mutta päivä kerrallaan mä vaan paarustan, en tiedä miten jaksan kun mun pakotettiin ottamaan vastuulle myös arkistodigitoinnit.” Samaan syssyyn hän ehtii voivotella, miten esimies suosii muita ja läheisin kollega puukotti selkään, työpiste siirrettiin tahallaan ”kylmimpään nurkkaan, vaikka mulla on tätä reumaoiretta” ja bussi 511 alkoi kulkea huonoa reittiä just silloin kun jalkaan tuli marssimurtuma.
Ja puheenvuoro päättyy aina sanoihin ”että viimeisillä voimilla mä nyt sinnittelen, en tiedä miten jaksan mitenkään kesään asti, oon ihan lopussa mut pakko jaksaa, varmaan tulee kyllä burn out ihan kohta, mut tämmöistä tää on, ei näy valoa tunnelin päässä, nähdään taas moikka”.
Hölmöyttään itsevarma. Yleensä onneksi nuori, yli kolmikymppiset lajin edustajat ovat pelottavia. Tämä tyyppi oppii ja tietää heti kaiken. Tai luulee oppivansa. Hänellä ei ole kysymyksiä uuteen paikkaan tullessa, eikä uusien järjestelmien saapuessa. Oppii nuoruuttaan helposti asiat ulkoa, ja uskoo tietävänsä, kuinka työ tehdään, kun ensin piti tehdä a, sitten b, sitten c tai d, riippuen siitä oliko x vai y.
Kun itse alan miettiä, kuinka kokonaisuuden tai asiakkaan tai naapuriosaston kannalta käy, jos emme huomaa tarvittaessa tehdäkin a:n jälkeen ö:tä, hölmö itsevarma katsoo kuin idioottia ja toteaa, että ei sellaisesta mitään puhuttu koulutuksessa.
Kaikelle nauraja. Tapana nauraa hörähtää äänekkäästi, sanoi sille kuka tahansa melkein mitä tahansa milloin tahansa. Tämän takia on usein mielletty mukavaksi tyypiksi, vaikka onkin oikeasti varsin vihamielinen ja katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autokyylät on karseita. Meillä on 99% työntekijöistä miehiä, ja melkein kaikilla on näkemyksensä siitä, millainen on Oikea Auto. Eli työpaikan piha on täynnä audia, bemaria ja toyotaa ja paria muuta kohtuulliseksi katsottua autoa. Minun pitäisi ostaa uusi auto, mutta rasittaa jo etukäteen se miten siitä joutuu sitten tilille. Kuitenkin ostan väärän merkkisen, liikaa ajetun, liian pienen, ruman... Ja joka kerta kun joku ostaa uuden auton, pitää tuoda sen kunniaksi pullaa. Jos et tuo, olet maanpetturi ja pullien perään kysellään joka kahvitunti monta päivää.
Autokaupoista kertomistakaan ei voi välttää, koska autokyylät huomaavat heti uuden auton parkkipaikalla ja huutavat heti toimistoon astuessaan, että kenen toi sininen audi on.
Ostapa Porsche, niin saat viikon hupiannoksen autokyylien reaktioista.
Tulin kerran töihin mieheni Rangella. Autokyylät järkyttyivät mykiksi. Olen vaan toimistotäti, yleensä kävelemällä töihin
Tuli mieleeni, menin töihin meidän Volvo S80:llä, oli uusi, pakasta otettu (tästä on aikaa varmaan 15-20 vuotta). Kaupunkimme silloinen valtuuston pj. tuli tapaamaan esimiestäni, kun ”autokin näkyy olevan pihassa.” Kerroin, ettei esimies ole paikalla, auto minun. Pj. naama oli näkemisen arvoinen. Minä olen toimistosihteeri, ihan rivityöntekijä.
Ostin ysärillä halvan mutta toimuvan Ladan, osin niiden audityyppien takia. Työkaverit eivät millään päässeet yli itäautostani. Se oli mulla vuosia ja olikin hyvä auto. Lähti käyntiin myös kovilla pakkasilla. Käytin rahojani muuhun, matkoihin jne kivaan kun autolainaa ei ollut.
Edelleen keski ikäisenä pidän halpaa autoa, kun pärjään hyvin sillä. Jää rahaa muuhunkin. Tämä häiritsee jotenkin joitain vaikka en leuhki mitenkään.
Vanha valittajaakka miesvaltaisella alalla. Tekee jotain pientä varastopuuhastelua tai muuta vastaavaa oheistyötä jolla ei ole yrityksen tuloksen kannalta juuri mitään merkitystä. Sitäkin tekee hyvin hitaasti ja joka asiasta valittaen. Suurin valituksen aihe on kuitenkin miksei hän saa yhtä hyvää palkkaa kuin firman parhaat tuloksentekijät
Läski.
Päästää pieruja ja syö. Sen jälkeen käy limukoneella ja lähtee kotiin mäkkärin kautta.
Sihteeri.
Vastaanottaa firman miesten siemensyöksyt kasvoilleen ja lataa pätkän sitten aikuisviihdesivustolle lisätienesteksi.
Vierailija kirjoitti:
Läski.
Päästää pieruja ja syö. Sen jälkeen käy limukoneella ja lähtee kotiin mäkkärin kautta.
Sihteeri.
Vastaanottaa firman miesten siemensyöksyt kasvoilleen ja lataa pätkän sitten aikuisviihdesivustolle lisätienesteksi.
Missäs teikäläinen on töissä?
Vierailija kirjoitti:
Uutiskommentaattori. Omii työpaikan taukotiloissa sanomalehdet itselleen ja heittelee niitä lukiessaan ilmoille ääneen lehtien uutissisältöä: "Ohhoh, naapurikaupungin kiinalaisravintola menee konkurssiin", "Hesari on nykyään niin puolueellinen, kuunnelkaas, miten ne mustamaalaa taas perussuomalaisia...", "No nyt siellä nelostien mutkassa on sattunut eilen illalla viiden auton ketjukolari, ei ollut kuin ajan kysymys että milloin tapahtuu". Uutiskommentaattorin erityispiirre on se, että hän kommentoi kaikkia uutisia samalla nuotilla ja samalla innostuneisuuden asteella. "Kirkonmäeltä rivitalosta on karannut seefferi" tulee tismalleen samalla äänenpainolla ja intensiteetillä kuin "Pohjois-Korea on julistanut sodan Yhdysvaltoja vastaan".
Osui.. mä oken tuollainen, nauroin.... Myös kälätäti kissankarvoineen. En osaa olla hiljaa. Mutta olen todella ahkera!
Tietäjä. Tietää kaikesta kaiken kuten lähikaupan maitolitran hinnan verrattuna Prismaan, sukan paikkaamisen salat, parhaimmat matkakohteet ja niiden hotellit, osaa kasvattaa kasvin kuin kasvin, hoitaa koko työporukan verotuksen, osaa diagnostisoida vaiva kuin vaivan ja hoitaa sen lääkityksen ja tietää niksin kuin niksin. Kysyt ihan mitä tahansa niin aina tietää oikean vastauksen.
Yleensä vanhempi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Läski.
Päästää pieruja ja syö. Sen jälkeen käy limukoneella ja lähtee kotiin mäkkärin kautta.
Sihteeri.
Vastaanottaa firman miesten siemensyöksyt kasvoilleen ja lataa pätkän sitten aikuisviihdesivustolle lisätienesteksi.
Kuulostaa kovan luokan yritykseltä.
Vanhempi Täti-ihminen. Pukeutuu Marimekon paitamekkoon tai Nanson tunikaan, kaulassa epäilemättä paljon maksaneet puuhelmet. Puiset korvikset on hassun malliset, esim. silmälasit tai kynä. Tukka on lyhyt ja punainen, jalassa himmeän pronssinhohtoiset terveyssandaalit. Ulos lähtiessään vaihtaa jalkaan gorelenkkarit ja päälle tummansinisen Öko-tex -takin.
Tietää oman arvonsa ja tekee sen kaikille selväksi. Naputtelee kiireisen ja tärkeän oloisena konetta ja paltsuissa dumaa kaikki ideat, ”koska niin ei ole koskaan tehty”. Saa kaiken tuntumaan hitaalta, kankealta ja vaikealta. Haluaa pitää palavereja joka asiasta ja ottaa kaikista asiakirjoista printit, kun ”ei tykkää lukea näytöltä”. Vetoaa joka käänteessä työsuojeluun ja ammattiyhdistysliikkeeseen, osaa ulkoa TES:n ja siteeraa sitä mielellään. Ei kuitenkaan osaa käyttää WhatsAppia tai Instaa.
Topakka, jyräävä, päättäväinen. Jos joku mies saa kehut, niin alkaa puhua patriarkaatista. Ei luovu saavutetuista eduistaan ja ajattelee nykyistä työpaikkaansa eläkevirkana. Suhtautuu nuorempiin äidillisen ymmärtäväisesti ja näennäisen kannustavasti, mutta alentuvasti. Ajaa omat vaatimuksensa aina läpi jollain kummallisella tavalla niin että kaikki miettii, miten tässä näin taas kävi.
Ääliö. Ei osaa hommiaan, ja kaikki ihmettelevät, mitä toi ääliö tekee täällä. On kuitenkin ollut talossa ainakin 15 vuotta. On oikeasti ihan pihalla firman toimialasta ja strategiasta. Silti onnistuu jollain käsittämättömällä tavalla pitämään työpaikkansa vuodesta toiseen.
Vanha pervo.
Kuuskymppinen valosamettihousuihin ja beigeen villatakkiin pukeutuva tanakka ja vaitonainen ukko, jolla on työpöydällään kuva hänen ja vaimon hopeahäämatkasta Rodokselle. Pidät häntä hissukkana. Kunnes satut kerran istumaan hänen takanaan seminaarissa ja huomaat, että hänellä on firman intran lisäksi unohtunut monta selaimen välilehteä auki, kaikki tyyliä ”barely legal teen gets her anal destroyed”.
Muka-avulias ja -välittäjä
Olin nuorempana kerran sijaisena toimistoympäristössä, jossa hommani olivat vain avustaa konttorilla. Pääasiassa keittelin kahvia, kopioin papereita, laitoin kokoustilat kuntoon ja sen semmoista pientä. Pari työntekijää olivat ns. minusta vastuussa ja antoivat hommia hoidettavaksi, mutta ilmeisesti tällä toisella oli tarve nokitella ja minimoida toisen auktoriteettia jatkuvasti. Kun henkilö 1 antoi minulle homman, tuli henkilö 2 aina jossain välissä kommentoimaan: "ai henkilö 1 neuvoi sinua tekemään tämän näin.. tämähän on ihan väärin. Enhän minä tietenkään sinua syytä, mutta kyllä mun täytyy nyt esimiehelle sanoa, että tässä kestää taas kun tuo 1 on tehnyt mitä sattuu.." ja taputteli minua lohduttelevasti olalle. Kaikissa tapauksissa esimies sanoi, ettei tekotavalla ollut väliä ja kaikki oli kunnossa, eikä vahinkoa tapahtunut. Ja silti aina tämä henkilö 2 tuli nurkan takaa ihmettelemään, että miksi teen noin kuin pitäisi tehdä näin ja voivoi taasko se ykkönen on neuvonut mitä sattuu.
Kävi sääliksi sitä nro 1:stä, yksi yrittää vaan hoitaa hommat ja toinen vähän väliä tunkemassa kapuloita rattaisiin ja ramppaamassa esimiehen luona valittamassa täysin turhista asioista. Ja kun ne ongelmat olivat tasoa "voi ei, käskikö se ykkönen tuomaan perus kahvia, kun piti olla tumma paahtoa" tai "eikä, neuvoiko hän tulostamaan kaksipuoleisena, nyt näitä on vaikeampi selata!". Ihmetyyppi.
Opiskelemaan lähtijä. Kahdenlaisia:
1. On aloittamassa vuoden päästä (tai jonkin määrittelemättömän ajan kuluttua) opiskelut ja jättämässä työnsä. Tämä toitotus ei jää keneltäkään epäselväksi. Odottelee varmaan työkavereiden reaktioita hänen lähtemisestään. Todellisuudessa ei ole koskaan mihinkään poistumassa.
2. On aloittamassa syksyllä opinnot. Lähteekin, ja hirveän suureleisesti lähteekin tuoden kaikenlaista läksiäispullaa- ja keksiä. Mutta jää kumminkin tekemään töitä osa-aikaisesti töiden ohella. Pian häntä alkaakin näkymään yhä useammin ja useammin taas töissä, ja lopulta hän onkin taas kokoaikaisesti töissä, kun ei opinnot kiinnostaneetkaan. Joissain tapauksissa tällaisen henkilön kumminkin valmistuttua jatkaa hän kumminkin taas vanhassa työpaikassaan, kun ei oman alan töitä löytynyt.
Tautinen. Hänellä on ehkä muutama oikeakin diagnoosi, mutta näiden lisäksi kaikki mahdolliset vaivat oireilevat hänessä tasaisin väliajoin. Milloin - yleensä silloin kuin jotakin pitäisi nostaa - oireilee välilevyn pullistuma, milloin astma, tinnitus tai imeytymishäiriö. Tautinen käyttää suuren osan työajastaan sairauslomaan ja lääkärikäynteihin, jos hän joskus pääseekin työpaikalle voivottelee hän suureen ääneen vaivojaan. Jos mitään varsinaista kolotusta ei ole, kärsii hän väintään huonosti nukutusta yöstä tai palelee.