Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2210)
Setä-mies kirjoitti:
Saako kertoa myös itsestään?
Setämies: Olettaa, että sovitut hommat hoidetaan aikataulussa. Olettaa, että klo 9 on ihan sopiva ajankohta aloittaa projektikokous ja että aamupäivällä klo 10.25 ei enää ole normaalien töihintuloaikojen rajoissa. Olettaa, että asioita tehdään oma-aloitteisesti ja että esim. lattialla olevaa roskaa ei tarvitse erikseen käskeä poimimaan. Olettaa, että tunnin kestävä työtehtävä ei voi viikkokausia olla "työn alla". Olettaa, että etätöissä kuitenkin vastataan kohtuullisen pienellä viiveellä myös puhelimeen tai sähköpostiviestiin.
Muuten ihan jees, mutta joustava työaika kyllä tarkoittaa mulle sitä, että jos ei ole aamupalavereita, niin saatan hyvin tulla vasta 10 jälkeen toimistolle. Koneen avaan silti silloinkin kotona klo 8 maissa aamupalan viereen, jotta voin aloittaa työt ajoissa. Toi paikalla olon kyttäily on todella rasittavaa mikromanageeraamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä, en hankkimassa kavereita -tyyppi. Minä. En puhu työn ulkopuolisesta elämästäni työkavereilleni. Minun elämäni tapahtuu työpaikan ulkopuolella ja pidän työn ja vapaa-ajan erillään. Työ on tapa rahoittaa oikea elämä, ei mitään muuta ja täälläkin mainittuja tyyppejä kun on työpaikalla niin parempi kun ei liian tuttavalliseksi alakaan, äkkiä saa puukosta selkään. Osallistun keskusteluihin kun muut puhuvat kaikesta, mutta en koskaan puhu omista asioistani.
Tällainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto-ongelmainen - tulee aina kahvitilaan kertomaan, kun paljon on lihonut, housut kiristää ja nyt pitää laihduttaa, vaikka on työpaikan pienikokoisin nainen!
Se on lihonut omasta mittapuustaan, vaikka olisikin työpaikan laihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä, en hankkimassa kavereita -tyyppi. Minä. En puhu työn ulkopuolisesta elämästäni työkavereilleni. Minun elämäni tapahtuu työpaikan ulkopuolella ja pidän työn ja vapaa-ajan erillään. Työ on tapa rahoittaa oikea elämä, ei mitään muuta ja täälläkin mainittuja tyyppejä kun on työpaikalla niin parempi kun ei liian tuttavalliseksi alakaan, äkkiä saa puukosta selkään. Osallistun keskusteluihin kun muut puhuvat kaikesta, mutta en koskaan puhu omista asioistani.
Tällainen olen.
Jotkut joskus yrittää saada jotain irti mukamas ovelilla kysymyksillä, mutta ne on yleensä helppo kiertää ja päästä takaisin suurimman osan mieliaiheeseen, heihin itseensä.
YLIMIELINEN KESKIPORTAAN KESKI-IKÄINEN POMO - tytöttelee itseään paremmin koulutettuja itseään nuorempia naisia, ja yrittää saada heidät kirjureiksi tai keittämään kahvia. Ainoa vain että näillä naisilla on pitkää kokemusta lukuunottamatta kaikki paremmin kuin tällä haastelijalla - ollut harjotteluita tai työpätkiä ulkomailla, laaja tuttavapiiri ja työverkosto, parempi it- ja kielitaito, monipuoliset ja kehittävät harrastukset, meriittejä sekä tuoreimmat ideat ja osaaminen ja ehkä paremmat sosiaaliset eväät toimia työpaikalla. Silti palkka ja asema on näiden liitukautelaisten muovaaman lasikaton alla.
Setä-mies kirjoitti:
Saako kertoa myös itsestään?
Setämies: Olettaa, että sovitut hommat hoidetaan aikataulussa. Olettaa, että klo 9 on ihan sopiva ajankohta aloittaa projektikokous ja että aamupäivällä klo 10.25 ei enää ole normaalien töihintuloaikojen rajoissa. Olettaa, että asioita tehdään oma-aloitteisesti ja että esim. lattialla olevaa roskaa ei tarvitse erikseen käskeä poimimaan. Olettaa, että tunnin kestävä työtehtävä ei voi viikkokausia olla "työn alla". Olettaa, että etätöissä kuitenkin vastataan kohtuullisen pienellä viiveellä myös puhelimeen tai sähköpostiviestiin.
Kuvailit juuri Olettajan.
Vierailija kirjoitti:
Kahvinkeittäjä: hän tuntee ainoana ihmisenä Moccamasterin oikeat kahvin ja veden suhteet. Ei suostu juomaan kenenkään muun juomaa laihaa tai kitkerää litkua.
Yleensä vielä tämän henkilön keittämä kahvi maistuu hirveälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä, en hankkimassa kavereita -tyyppi. Minä. En puhu työn ulkopuolisesta elämästäni työkavereilleni. Minun elämäni tapahtuu työpaikan ulkopuolella ja pidän työn ja vapaa-ajan erillään. Työ on tapa rahoittaa oikea elämä, ei mitään muuta ja täälläkin mainittuja tyyppejä kun on työpaikalla niin parempi kun ei liian tuttavalliseksi alakaan, äkkiä saa puukosta selkään. Osallistun keskusteluihin kun muut puhuvat kaikesta, mutta en koskaan puhu omista asioistani.
Juuri näin. Mulla on töissä pari kaveria, joita näen vapaa-ajallakin ja heidän kanssaan juttelen. Muille oikeastaan en juttele muita kuin työasioita tai niitä näitä, jos tulee sellainen tilanne. En oikein osaa kuvitella, että alkaisin kahvipöydässä kertoilla anopista tai lapsista tai lemmikeistäni tms.
Pomo, joka ei ymmärrä hölkäsenpöläystä työntekijöittensä töistä, mutta esittää tietävää.
Yleensä-minä-olen-tehnyt-tämän. Keski-ikäinen nainen, joka on ominut itselleen kaikenlaiset pikkuhommat kahvimaidon ostamisesta klemmareiden järjestelyyn. Ei luovuta mitään itselleen haalituista tehtävistä muille ja on lomalta palatessaan suorastaan tyytyväinen, kun muut eivät ole saaneet edes kopiopapereita laatikosta hyllyyn ja taivastelee, kuinka rempallaan asiat on heti kun hän on viikonkin pois.
Liian avoin henkilö. Kertoo kahvipöydässä omansa ja vaimonsa sairaudet, rahatilanteensa, urheilusuorituksensa ja niistä seuranneet fyysiset vaivat, lasten koulumenestykset ja harrastukset ja luonteenpiirteet, seksuaalisen suuntautumisensa (voi kyllä, tapahtui pari viikkoa sitten), viinanjuontireissut, ihan kaiken mitä mieleen juolahtaa. Piinallista kuunneltavaa.
Yrmy. 50+ mies, joka on ollut talossa töissä parikymmentä vuotta. Kukaan ei tiedä hänen koskaan hymyilleen tai sanoneen mitään edes etäisesti eloisaa tai pirteää. Aina sama jörö äänensävy ja ilme, joka korkeintaan menee vihaisempaan suuntaan. Todella pelottava hahmo, jonka kanssa asioimista haluaa välttää viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Setä-mies kirjoitti:
Saako kertoa myös itsestään?
Setämies: Olettaa, että sovitut hommat hoidetaan aikataulussa. Olettaa, että klo 9 on ihan sopiva ajankohta aloittaa projektikokous ja että aamupäivällä klo 10.25 ei enää ole normaalien töihintuloaikojen rajoissa. Olettaa, että asioita tehdään oma-aloitteisesti ja että esim. lattialla olevaa roskaa ei tarvitse erikseen käskeä poimimaan. Olettaa, että tunnin kestävä työtehtävä ei voi viikkokausia olla "työn alla". Olettaa, että etätöissä kuitenkin vastataan kohtuullisen pienellä viiveellä myös puhelimeen tai sähköpostiviestiin.Muuten ihan jees, mutta joustava työaika kyllä tarkoittaa mulle sitä, että jos ei ole aamupalavereita, niin saatan hyvin tulla vasta 10 jälkeen toimistolle. Koneen avaan silti silloinkin kotona klo 8 maissa aamupalan viereen, jotta voin aloittaa työt ajoissa. Toi paikalla olon kyttäily on todella rasittavaa mikromanageeraamista.
Eikö projektikokous sitten käy aamupalaverista? Meillä normaali liukuma aamulla on klo 6-10, mutta klo 8 on oltava paikalla jos kokous sitä edellyttää.
Lisäisin setä-miehen listaan vielä muutaman asian:
- Työasioissa ja työkavereiden kesken on normaalia, että ajoittain on joitakin erimielisyyksiä? Niiden ei kuuluisi johtaa motivaatiosaikutteluun.
- Työhön kuuluu ajoittain myös tehtäviä, jotka ovat "vähemmän kivoja". Nekin ovat normaaleja, eivätkä rangaistus tai motivaatiosaikuttelun aihe.
- Työssä "kasvamiseen" kuuluu vastuun kasvaminen ja vastuiden hoitaminen. Jos haluaa lisää palkkaa ja edetä urallaan, niin se ei voi aina olla "joku muu" tai "joku kai", joka hoitaa hommat.
Myötähävetytyttäjä. Heittelee joskus älyttömiä juttuja ja performansseja, saa ilmeisesti jotain kiksejä siitä kun näkee muiden vaivautuvan näkyvästi, koska näyttää olevan täysin tietoinen reaktioista ja nauraa päälle.
Onpa hauska ketju, kiitos kaikille 😂
Nuuskuttelija. Nostaa lounaaksi tarjottavasta itsepalvelupöydästä kaikkia omasta mielestään epäilyttäviä ruokia ensin pienen annoksen nenänsä alle lähemmin tutkittavaksi. Hetken nuuskuttelun jälkeen päättää, lasketaanko tarkastuksen alla ollut otanta takaisin tarjoiluastiaan, vai laitetaanko sitä omalle lautaselle.
Kuningatar, joka istuu koko työvuoron työpöydän takana. Syttyy ainoastaan kun miespuolinen henkilö tulee työpaikalle.
Tätiprojektipäällikkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Setä-mies kirjoitti:
Saako kertoa myös itsestään?
Setämies: Olettaa, että sovitut hommat hoidetaan aikataulussa. Olettaa, että klo 9 on ihan sopiva ajankohta aloittaa projektikokous ja että aamupäivällä klo 10.25 ei enää ole normaalien töihintuloaikojen rajoissa. Olettaa, että asioita tehdään oma-aloitteisesti ja että esim. lattialla olevaa roskaa ei tarvitse erikseen käskeä poimimaan. Olettaa, että tunnin kestävä työtehtävä ei voi viikkokausia olla "työn alla". Olettaa, että etätöissä kuitenkin vastataan kohtuullisen pienellä viiveellä myös puhelimeen tai sähköpostiviestiin.Muuten ihan jees, mutta joustava työaika kyllä tarkoittaa mulle sitä, että jos ei ole aamupalavereita, niin saatan hyvin tulla vasta 10 jälkeen toimistolle. Koneen avaan silti silloinkin kotona klo 8 maissa aamupalan viereen, jotta voin aloittaa työt ajoissa. Toi paikalla olon kyttäily on todella rasittavaa mikromanageeraamista.
Eikö projektikokous sitten käy aamupalaverista? Meillä normaali liukuma aamulla on klo 6-10, mutta klo 8 on oltava paikalla jos kokous sitä edellyttää.
Lisäisin setä-miehen listaan vielä muutaman asian:
- Työasioissa ja työkavereiden kesken on normaalia, että ajoittain on joitakin erimielisyyksiä? Niiden ei kuuluisi johtaa motivaatiosaikutteluun.
- Työhön kuuluu ajoittain myös tehtäviä, jotka ovat "vähemmän kivoja". Nekin ovat normaaleja, eivätkä rangaistus tai motivaatiosaikuttelun aihe.
- Työssä "kasvamiseen" kuuluu vastuun kasvaminen ja vastuiden hoitaminen. Jos haluaa lisää palkkaa ja edetä urallaan, niin se ei voi aina olla "joku muu" tai "joku kai", joka hoitaa hommat.
Totta kai, palaveri kuin palaveri. Jos se alkaa klo 9, niin ollaan paikalla. Usein myös Skype etänä riittää. Yleensä meillä ymmärretään, että ihmillä on erilaiset elämantilanteet ja rytmit ja ennen klo 9 ei palavereja varata vain huvin vuoksi, mutta pakottavassa tilanteessa tietenkin.
Vuodatuksesta haisee vähän milleniaalien johtamisen vaikeudet. Siinä syntyy helposti ristiriitoja ja aiheeseen kannattaa perehtyä. Verkossakin on hyvää materiaalia siihen miksi milleniaalit ovat mitä ovat ja miten heitä pitää johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Syöjätär. Iskee jatkuvasti kaikkia työpaikan miespuolisia kollegoitaan.
Miksei yhdelläkään minun työpaikalla niin koskaan ole ollut syöjätärtä? Seksuaalista ahdisteluakin on ollut ainakin minua kohtaan valitettavan vähän. Kerran pikkujouluissa luulin sihteeri-Pirkon hiplaavan persettäni mutta se olikin vain hänen käsilaukkunsa joka tökki.
Turbo-ämyri-tietävää esittävä-hyväksyntää hakeva-pätijä
30-40-vuotias, ulkonäöltään ei viehättävä, jonkun verran pyylevän tai pullukan oloinen naispuoleinen, joka pyrkyryydellä hakee itselleen sekä hyväksyntää (jota on jäänyt koko elämänsä ilman), että mahdollisuutta päteä. Yleensä joko lyhyet kananperse- tai liza minelli-tyyliset hiukset. Esittää energistä, pitää kovaa ääntä itsestään käytävillä ja kokouksissa kaikilla tavoilla ja kaikilla foorumeilla, lisäksi erityisesti some mukaan lukien. Yrittää pukeutua samoin kuin viehättävämmän habituksen omaavat naiset pukeutuvat, tai sitten selkeästi stylistiltä haettujen ohjeiden mukaan. Koska esittää osaavaa kaikin keinoin ei omaa todellisuudessa vähääkään tietämystä työstä. Nähdessään pyrkyryydelleen ja hyväksymisen hakemiselleen hyvän nuoltavan naamalle nousee imelän mairea tekopirteä ilme. Plussana tälläinen henkilö vielä treenaa salilla ja lenkkipoluilla, jotta voisi tuntea itsensä hyvännäköiseksi fitnessbambiksi.
Itse olen se ekstrovertti, joka tykkää höpistä kollegoiden kanssa kaikista maailman asioista. Yleensä kuitenkin yritän muistaa huomioida kenen kanssa olen. Hillitsen vähän juttua niiden hissukoiden kanssa ja hölisen railakkaammin muiden hölisijöiden kanssa.