Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikki on kasvotonta massaa, kukaan ei uskalla erottua:( ennen oli kaikki paremmin miehet rautaa laivat puuta
Pikemminkin päin vastoin. Nykyään on ihan OK kuulua jos johonkin alakulttuuriin, vähemmistöön tms. eikä siitä nouse mitään isoa haloota tai kiusaamista. Ennen kaikki oli tasapäistä ja erottuva joutui silmätikuksi.
Meikä on kiinnostunut parista alakulttuuri-genrestä ja niihin liittyvistä musiikkityyleistä ja estetiikasta, näistä on vaan vähän vaikea jutella sellaisten kanssa (työpaikallakin) jotka eivät ole välttämättä koskaan kuulleetkaan niistä.
Muutenkin omat kiinnostuksen kohteet on aika erilaisia, kuten esim. kirjat ja tv ohjelmat.
Jep, sama vika täällä. Naisena vielä hankalampaa, kun työkaverit olettaa, että olet sosiaalinen seuraneiti, jota kiinnostaa Satuhäät, sisustus, lapsiperhearki, matkailu ja aviomiehestä marmattaminen. Samaan aikaan itse kuuntelet hiljaa vieressä ja mietit 70-luvun punkin syntyyn vaikuttaneita yhteiskunnallisia tekijöitä, hifistelet edelleen sitä mahtavaa sarjakuvaa jonka luit viikonloppuna ja mietit milloinka sun muille ihan neverheard-bändi tulee keikalle johonkin lähi-Eurooppaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi Pistäjä. Jos on menossa viikoksi Espanjaan, hän kertoo menevänsä kuukaudeksi Kiinaan. Jos kertoo veljentyttönsä päässeen ammattikorkeaan, hänen sisarenpoikansa onkin päässyt lääketieteelliseen parhailla arvosanoilla. Jos kertoo nähneensä teatterissa kivan näytelmän, hän kertoo nähneensä siitä paljon, PALJON paremman version Broadwaylla jo pari vuotta sitten...
Ja jos kerrot saaneesi lapsenlapsen, hänellä on niitäkin jo kymmenen.
Paremmaksi pistäjällä on pahemmat tauditkin! Olin hammassäryssä vieraassa kaupungissa ja oli hankaluuksia päästä hoitoon. Paremmaksi pistäjällä oli ollut paljon paljon pahempi ja vielä korvessa oli ollut, eikä lääkäreistä tietoakaan!
Kauhuopastaja, valitettavan tuttu monille meistä, jotka joskus vaihdamme työpaikkaa.
Liian pitkään samassa paikassa virunut nainen, jolla ei muutenkaan ole elämässä kivaa. Hänen pitäisi neuvoa ja opastaa, mutta pian tulokas oppii kaikki keinot, millä välttää kysymisen tuolta henkilöltä. Kauhuopastaja tiuskii, huokailee, valittaa kiirettään, ähkyy, kun hänet keskeytetään, pahimmillaan myös huutaa, siis huutaa työkaverille vihaisesti.
Hoitovapailija. Yleensä nuorehko superäitihenkinen hahmo. Toivottaa hyvät viikonloput jo torstaina. Herättää kateutta ämyrissä, kaksinaamassa ja eripurankylväjässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikki on kasvotonta massaa, kukaan ei uskalla erottua:( ennen oli kaikki paremmin miehet rautaa laivat puuta
Pikemminkin päin vastoin. Nykyään on ihan OK kuulua jos johonkin alakulttuuriin, vähemmistöön tms. eikä siitä nouse mitään isoa haloota tai kiusaamista. Ennen kaikki oli tasapäistä ja erottuva joutui silmätikuksi.
Meikä on kiinnostunut parista alakulttuuri-genrestä ja niihin liittyvistä musiikkityyleistä ja estetiikasta, näistä on vaan vähän vaikea jutella sellaisten kanssa (työpaikallakin) jotka eivät ole välttämättä koskaan kuulleetkaan niistä.
Muutenkin omat kiinnostuksen kohteet on aika erilaisia, kuten esim. kirjat ja tv ohjelmat.Jep, sama vika täällä. Naisena vielä hankalampaa, kun työkaverit olettaa, että olet sosiaalinen seuraneiti, jota kiinnostaa Satuhäät, sisustus, lapsiperhearki, matkailu ja aviomiehestä marmattaminen. Samaan aikaan itse kuuntelet hiljaa vieressä ja mietit 70-luvun punkin syntyyn vaikuttaneita yhteiskunnallisia tekijöitä, hifistelet edelleen sitä mahtavaa sarjakuvaa jonka luit viikonloppuna ja mietit milloinka sun muille ihan neverheard-bändi tulee keikalle johonkin lähi-Eurooppaan :D
Just näin ! (Kolmas kommentoija jatkaa vielä) Sellaiset termit kuten steampunk tai industrial goth ei sano mitään suurimmalle osalle, tai bändit/ artistit kuten Emilie Autumn tai Clockwork Quartet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnsankari - raahautuu sairaanakin töihin tartuttamaan kaikki muut, koska eihän se flunssa mitään meinaa.
Mr/Ms Saigon - puolet vuodesta saikulla milloin milläkin verukkeella. Postailee saikulta kuvia facebookkiin, kuinka on taas niin kova flunssa ja kuumetta köh köh.
Vierailija kirjoitti:
Vessaanjuuttujat - henkilö joka käy työpäivän aikana monta kertaa vessassa ja viettää siellä joka kerta kohtuuttoman pitkän ajan. Epämukavaa, jos työpaikalla on vain yksi vessa johon muidenkin pitäisi päästä, mutta kukaan ei kehtaa mainita asiasta koska ei voi tietää onko tyypillä joku suolistosairaus vai selaako hän pöntöllä av-palstaa älypuhelimellaan.
Tää on hauska. Huomasin jossain kohtaa, että yksi työkaveri häipyy joka päivä vähän lounaan jälkeen ainakin puoleksi tunniksi vessaan :D joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsä- ihminen, joka hoitaa työnsä hyvin ja on mukava kaikille. Hän ei tee vapaa ajalla mitään eikä hänestä saa mitään irti. Tyyppi, jonka elämä kulkee samalla kaavalla.
Minä näyttäydyn tällaisena tyyppinä työkavereille ihan siitä syystä, että mun harrastukset on vähän outoja. Jos sanon, että olin viikonlopun kotona lukemassa se tarkoittaa, että itse asiassa kirjoitin eroottista bondagenovellia 10h, johon tein taustatyötä katsomalla prnoa. Tai haluaisiko se kahvipöydän Pirkko puhua minun kanssa 1600-luvun noitavainojen rangaistus- ja kidutusmenetelmistä, joista katsoin 5 dokumenttia viikonloppuna? Tai keskusteltaisiinko mieluummin siitä, millaisiin kauheuksiin ihmismieli ylipäätään pystyy ja miten lähes poikkeuksesta jokaisesta kuoriutuu oikeissa olosuhteissa sadisti?
Mikään noista asioista ei näy minusta päälle päin. Päinvastoin. Minua pidetään viattomana ja jopa sellaisena, jota pitää suojella maailman pahuudelta, kun se ei raukkaparka sitä varmaan kestä.
Eli ehkä minä olen se työhuoneen Viaton Virpi, joka harrastaa kenenkään tietämättä vapaa-ajallaan sitomista, rivoa seksiä puolison kanssa, kauhuelokuvia, noituutta, kidutuksen ja massamurhien historiaa, emotionaalisesti suurinta osaa ihmisiä uuvuttavia ja kauhistuttavia sarjoja/kirjoja/elokuvia/sarjakuvia ja hiippailee hautausmailla :D
Die hard-lihansyöjä. Hän huomaa heti jos työpaikan ruokalassa tai kahvikämpässä joku ei syö lihaa. Sitten alkaa armoton tenttaus tyyliin "Mikset voi muka lihaa syödä?" ja "Sinullehan tulee puutostauti" syyllistetään ja kuulustellaan, eikä mikään selitys kelpaa koska "Kaikkienhan nyt lihaa tulee syödä". Jos joku ei syö lihaa, Die hard-lihansyöjä tuntee olonsa uhatuksi ja puuttuu näkyvästi ja kuuluvasti asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitteellinen: ehdottelee muille uusia tietokoneita, näppiksiä, hiiriä, valoja, työtapoja, lastensa vaatteita, luistimia, lounasseuraa, ruokaa illaksi, harrastuksia jne.... tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Muistuttaa välillä pyörremyrskyä, mutta yrittää onneksi hillitä itseään. Kompastuu kuitenkin välillä omaan nokkeluuteensa ja menee ajoittain liian pitkälle muiden asioita järjestellessään. Pohjimmiltaan hyväntahtoinen.
Vessapoliisi. Raportoi ja kailottaa muiden tuottamista hajusta, jarrujäljistä, vessassa vietetystä ajasta, sieltä kuuluvista äänistä etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät hallitse avotilassa työskentelyä. Kailottavat omat ja työasiat todella isoon ääneen ja mieluiten jonkun kollegan työpisteen vierestä. Laulavat ja viheltelevät avotilassa. Sinänsä tässä ei kai olisi mitään ongelmaa, mutta meillä avotiloihin on jostakin syystä sijoitettu sekaisin niitä, joiden työ vaatii jatkuvaa kommunikointia kollegoiden kanssa ja niitä, joiden työ vaatii keskittymistä ja tarkkuutta, ts. aika hiljaista tilaa. Toisaalta eräässä toisessa avotilassa työpaikallani porukka kommunikoi keskenään erittäin hiljaisesti - käytetään viestisovelluksia ja puhutaan hiljaisella äänellä. Heillä on jo pitkä kokemus ryhmätilassa työskentelystä ja sen vaatimuksista.
Minä olin se avotilan "tarkkuutta vaativan työn tekijä" ja joskus meinasi hermostuttaa, kun nuo huutelijat tulivat siihen minun tuolini taakse hoitamaan moninaisia asioitaan. Onneksi sain jossakin vaiheessa vastamelukuulokkeet, ja myöhemmin pääsin pienempään työhuoneeseen, jossa on vain yksi huonekaveri, jonka työ on samankaltaista kuin minun.
Ne avotilan ihmiset olivat oikein mukavia, minulla ei ole mitään heitä vastaan, mutta työskentely oli aika mahdotonta siellä.
Meillä hankittiin kaikille avokonttoriin laadukkaat vastameluheadsetit. Ei ne ainakaan pahentaneet asiaa.
Myyjä. Parkettien partaveitsi. Naimisissa, lapsia. Tyttäret lääpällään konttorissa. Saanut muutaman muunkin miespuolisen työtoverin innostumaan hakemaan konttorin sihteeriltä "myyntikokous" lapun, jonka kesto on useamman päivän mittainen ja se on sitten baila baila senjorita.
Hupaisaa sivusta seurata ja jännätä, milloin käry käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä, en hankkimassa kavereita -tyyppi. Minä. En puhu työn ulkopuolisesta elämästäni työkavereilleni. Minun elämäni tapahtuu työpaikan ulkopuolella ja pidän työn ja vapaa-ajan erillään. Työ on tapa rahoittaa oikea elämä, ei mitään muuta ja täälläkin mainittuja tyyppejä kun on työpaikalla niin parempi kun ei liian tuttavalliseksi alakaan, äkkiä saa puukosta selkään. Osallistun keskusteluihin kun muut puhuvat kaikesta, mutta en koskaan puhu omista asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Sari Saikuttaja. Joka viikko kaksi päivää pois ja aina eri syyn takia, koska "minulla on oikeus". Sari Saikuttajalla ei ole vakavaa perussairautta, mutta hänen mielestään on väärin tulla töihin ns. tartuttamaan muita. Luonnollisestikaan Sari Saikuttaja ei itse tee mitään, joka vähentäisi riskiä sairastua ja kynnys jäädä kotiin on myös matala. On migreeniä , ripulia, rannesärkyä, masennusta, silmätulehdusta, kuukautiskipua, rytmihäiriötä, niskajumia, hammassärkyä, jännetupintulehdusta, vatsan turvotusta, polvikipua, nuhaa, äänen käheyttä, kutiavaa ihottumaa jne. Jumpat, laihdutus, yms ei Sari Saikuttajaa kiinnosta, saikku sen sijaan kiinnostaa. Sari Saikuttaja ei myöskään viihdy työssä, mutta tilipussi kelpaa. Työpaikan vaihdosta ei saada aikaiseksi, jos on mukava suojatyöpaikka kerran on saatu hommattua. Sari Saikuttaja on painajainen työnantajalle, koska sairastelu on ikuista, tauti vaan vaihtuu.
Tämä. Tähän sopii myös etuilu loma-aikojen varailussa ja VP toiveet vain hänelle ensin. Toiset raataa hänen saikkujen takia hänenkin työt ja sitten tämä heti kun on taas pari päivää töissä vaatii joulun, pääsiäisen ja juhannuksen vapaaksi hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Personal trainer. Yrittää pelastaa kanssatyöskentelijänsä nivelreumalta ja hartiakivuilta ja järjestää liikuntapäivää sun muuta aktiivista ohjelmaa. Kerää usein valitettavan pienen yleisön aktiviteetteihinsä.
Tämän kiusankappaleen äänekkäiden ideoiden takia tiimilounaat pidetään raakasmoothiebaarissa ja laskiaispullien sijaan pomo joutuu hakemaan tiimille chia-vanukkaat.
Tiilimuuripomo, tunnetaan myös nimellä Periaatteen Mies Joka Ei Anna Periksi. Jokaikinen uudistusehdotus pomppaa takaisin kuin pallo pingispöydästä, koska se on jonkun muun kuin PMJEAP:n idea. Aiheuttaa mieluummin vahinkoa yritykselle kuin tunnustaa jonkun itseään paremmaksi.
Itsetunto-ongelmainen - tulee aina kahvitilaan kertomaan, kun paljon on lihonut, housut kiristää ja nyt pitää laihduttaa, vaikka on työpaikan pienikokoisin nainen!
Saako kertoa myös itsestään?
Setämies: Olettaa, että sovitut hommat hoidetaan aikataulussa. Olettaa, että klo 9 on ihan sopiva ajankohta aloittaa projektikokous ja että aamupäivällä klo 10.25 ei enää ole normaalien töihintuloaikojen rajoissa. Olettaa, että asioita tehdään oma-aloitteisesti ja että esim. lattialla olevaa roskaa ei tarvitse erikseen käskeä poimimaan. Olettaa, että tunnin kestävä työtehtävä ei voi viikkokausia olla "työn alla". Olettaa, että etätöissä kuitenkin vastataan kohtuullisen pienellä viiveellä myös puhelimeen tai sähköpostiviestiin.
Ai että, mulla oli joskus tällainen työkaveri. Järjestettiin tapahtumaa, jossa 300 kutsuvieraalle piti tehdä nimikyltit rinnuksiin. Siinä meni sitten koko päivä, kun hermostunut nipottaja (tunnetaan myös nimellä Perfektionisti) pölähtää paikalle ja saa kamalan kohtauksen, kun teksti on etiketeissä yhden fonttikoon liian pieni!
Ihan toimivat kyltit, selvää sai, näki lähietäisyydeltä että kukas tämä tyyppi on, mutta ei. Kaikki uusiksi, kun fontti on puolimilliä liian pieni. Kun tehdään, niin tehdään täydellistä, oli hänen perustelunsa asialle.
En korjannut. Sai korjata keskenään asian, joka toimii jo.