Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Narsisti. Panttaa tietoa ja v*ttuilee alemman tasoisille katsomilleen uhreille. Johdolle mielistelee ja esittää hyvää tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Autokyylät on karseita. Meillä on 99% työntekijöistä miehiä, ja melkein kaikilla on näkemyksensä siitä, millainen on Oikea Auto. Eli työpaikan piha on täynnä audia, bemaria ja toyotaa ja paria muuta kohtuulliseksi katsottua autoa. Minun pitäisi ostaa uusi auto, mutta rasittaa jo etukäteen se miten siitä joutuu sitten tilille. Kuitenkin ostan väärän merkkisen, liikaa ajetun, liian pienen, ruman... Ja joka kerta kun joku ostaa uuden auton, pitää tuoda sen kunniaksi pullaa. Jos et tuo, olet maanpetturi ja pullien perään kysellään joka kahvitunti monta päivää.

Autokaupoista kertomistakaan ei voi välttää, koska autokyylät huomaavat heti uuden auton parkkipaikalla ja huutavat heti toimistoon astuessaan, että kenen toi sininen audi on.

Ostapa Porsche, niin saat viikon hupiannoksen autokyylien reaktioista.

Vanhojen muistelija, yleensä setämies liki eläkeikäänsä. "Muistattekos Repan, sillon 30 vuotta sitten se kusi kukkaruukkuun ja sammui tohon aulan sohvalle, hehhe". "Mitäs se Tauno silloin 70-luvulla sanoikaan..." "Täällä ennenmuinoin ruukattiin tehdä hommat näin, että..."

Reliikit eläkkeelle, mars!

Vierailija kirjoitti:

Narsisti. Panttaa tietoa ja v*ttuilee alemman tasoisille katsomilleen uhreille. Johdolle mielistelee ja esittää hyvää tyyppiä.

Tämän piti olla siis psykopaatti.

Narsisti sen sijaan rakastaa itseään niin paljon että kääntää kaikki jutut päässään itselleen edulliseksi. Sekoittaa itsekin omat valheensa ja totuuden. Koska on niin hyvä siinä mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä vain mukavia työkavereita, mutta en viitsi kuvata heidän erikoispiirteitään näin ikävänsävyisessä ketjussa. Otan osaa.

Sulla on nyt mennyt idea vähän ohi. Täällähän on paljon ihan positiivisia ja neutraalin hauskojakin kuvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autokyylät on karseita. Meillä on 99% työntekijöistä miehiä, ja melkein kaikilla on näkemyksensä siitä, millainen on Oikea Auto. Eli työpaikan piha on täynnä audia, bemaria ja toyotaa ja paria muuta kohtuulliseksi katsottua autoa. Minun pitäisi ostaa uusi auto, mutta rasittaa jo etukäteen se miten siitä joutuu sitten tilille. Kuitenkin ostan väärän merkkisen, liikaa ajetun, liian pienen, ruman... Ja joka kerta kun joku ostaa uuden auton, pitää tuoda sen kunniaksi pullaa. Jos et tuo, olet maanpetturi ja pullien perään kysellään joka kahvitunti monta päivää.

Autokaupoista kertomistakaan ei voi välttää, koska autokyylät huomaavat heti uuden auton parkkipaikalla ja huutavat heti toimistoon astuessaan, että kenen toi sininen audi on.

Ostapa Porsche, niin saat viikon hupiannoksen autokyylien reaktioista.

Tulin kerran töihin mieheni Rangella. Autokyylät järkyttyivät mykiksi. Olen vaan toimistotäti, yleensä kävelemällä töihin

Äitihahmo: 50+ nainen joka on ollut samassa työpaikassa (ja työtehtävässä) suunnilleen koko työuransa. Tietää kaikesta työpaikan asioista kaiken, oli kyse sitten varaston vara-avainten olinpaikasta, printterin mustekasetin vaihdosta tai kahvinkeittimen oikeasta kahvi-vesisuhteesta. Komentelee muita mutta se ei haittaa ketään koska ilman häntä ei hommat toimisi, auttaa myös väsymättömästi apua tarvitsevia. Yleensä ei ole edennyt urallaan juurikaan vaan on joku sihteeri tms alemmassa asemassa oleva, mutta on silti työpaikan arvostetuin henkilö.

Uhrautuja. Omasta mielestään työyhteisön ainoa kyvykäs työntekijä, joka haalii hommia ja sekaantuu myös muiden töihin. Pakkohan se on, kun kukaan muu ei hänen mielestään mitää osaa.

Myös esimiehen hommat osaisi tietysti niiiin paljon paremmin ja antaa näkemyksensä myös näkyä. Suhtautuu kollegoihin holhoavasti ja alentuvasti. Valittaa jatkuvasti kuinka tekee niiin paljon töitä ja tietysti enemmän kuin muut, kuinka aina venyy ja pian uupuu. Vihjailee, että muuallekin on häntä töihin kyselty, mutta turha toivo, että oikeasti olisi minnekään siirtymässä.

Mehukkain painajainen syntyy, kun Ei-tiedä-paikkaansa -harjoittelija tupsahtaa työyhteisöön jossa on pelkkiä reliikkeejä, muinaisjäänteitä ja minimisuorittajia. Yleensä virasto tms. valtion pyörittämä koneisto.

Personal trainer.  Yrittää pelastaa kanssatyöskentelijänsä nivelreumalta ja hartiakivuilta ja järjestää liikuntapäivää sun muuta aktiivista ohjelmaa. Kerää usein valitettavan pienen yleisön aktiviteetteihinsä.

Ideanikkari

Pursuilee kehitysideoita, parannusehdotuksia ja uusia toimintatapoja. On innovatiivinen, yltiöpositiivinen ja innostava, toteuttaminen vain jää muiden vastuulle. Suunnitelmat myös vaihtuvat usein, joten toteuttava porras oppii nopeasti hidastamaan tahtia uusien toimintatapojen täytäntöönpanossa, ensi viikolla kun puhaltavat jo uudet tuulet.

Sihteeri

Tietää kaiken käytännön asioista, tai vähintään tuntee sen, jolta kysyä. Ei välttämättä oikealta työnimikkeeltän sihteeri, mutta sekin on mahdollista. Toimii organisoijana työpaikan pikku pippaloissa, hoitelee pomojen käytännön hommat ja samalla tekee vielä omatkin työnsä. Tuntee ohjelmistot ja laitteet ja osaa neuvoa niiden käytössä.

On nähty noita stereotypisiä johtajia, jotka eivät tervehdi itseään kahta pykälää alempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti. Panttaa tietoa ja v*ttuilee alemman tasoisille katsomilleen uhreille. Johdolle mielistelee ja esittää hyvää tyyppiä.

Tämän piti olla siis psykopaatti.

Narsisti sen sijaan rakastaa itseään niin paljon että kääntää kaikki jutut päässään itselleen edulliseksi. Sekoittaa itsekin omat valheensa ja totuuden. Koska on niin hyvä siinä mitä tekee.

Ihmineen ei nosta persettä penkistä elllei siihen ei ole syyytä.

Keräilijä-pyytäjä. Ilahduttaa työyhteisön jäseniä tuomalla keräämiään mustikoita ja pyytämiään silakoita, kun "ei meidän pakastimeen mahdu". Erittäin pidetty. Lähisukua viljelijälle, joka kesäisin ja syksyihin täyttää taukotilan pöydät kotipuutarhansa omenilla, kurkuilla ja tomaateilla. 

Jouluihminen. Aloittaa koristelemalla työpisteensä marraskuun alussa, on saanut joulukuun alkuun mennessä koko konttorin juhlakuosiin. 

Vierailija kirjoitti:

Paleleva tyttö. Hänellä on aina kylmä, huulet värisevät sinisenä. Hän vaatii lämpötilaa ylös, ja ikkunoita kiinni, heti! Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, että hänellä on narutoppi ja minihame eikä sukkia, ja että on jo lokakuu.

Tämä! Kulkee usein myös villashaali ympärillään sääliä kerjäävän näköisenä ja rehaa huoneeseensa ylimääräisen sähköpatterin ja kirkasvalohoitolampun.

Liikuttuja. Erittäin tunteellinen ja herkkä. Elää vahvasti myötä etenkin työkavereiden eläkekahvitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen muistelija, yleensä setämies liki eläkeikäänsä. "Muistattekos Repan, sillon 30 vuotta sitten se kusi kukkaruukkuun ja sammui tohon aulan sohvalle, hehhe". "Mitäs se Tauno silloin 70-luvulla sanoikaan..." "Täällä ennenmuinoin ruukattiin tehdä hommat näin, että..."

Reliikit eläkkeelle, mars!

Joskus kannattaa myös suodattaa kärsivällisesti turhat pois ja kuunnella oleelliset. Näillä reliikeillä on usein sellaista kokemukseen perustuvaa tietoa, mitä ei itse opi kuin tekemällä sen saman 30 v. sitä samaa duunia.

Kulttuuripappa. Kulttuuritädin miespuolinen, viininpunaiseen pikkutakkiin pukeutunut pitkäviiksinen vastine

Talonrakentaja tai remontoija. "On niin raskasta kun pitää olla illat rakennuksella". Keskellä työpäivää voi tulla lähtö työmaalle, kun tulee jokin kuorma. Rakentamista voi tietysti koordinoida ja ottaa puheluita työajalla. Jättää ylityöt muille. Töistä lainailee työkaluja, jos sellaisia on. Kertoo kaikille, miten hänellä on nyt kaksi työtä, päivä ja ilta.

Ja miten ei ehdi harrastaa muuta. Oikeasti tekee töitäkin puoliteholla, mistä muu tiimi kärsii. Ja vaikka yksi rakennusprojekti päättyisi, niin keksii kyllä uuden.