Työnantajat ja rekrytoijat: mikä saa teidät olemaan valitsematta työnhakijaa?

Firmamme naispuolinen hr-johtaja kuvasi työvoimatilannetta vertauksella: ”Hyviin duunareihin ja hyviin aviomiesehdokkaisiin pätee sama kuin parkkipaikkoihin Helsingissä. Eli kaikki hyvät ovat varattuja, ja jos löydät hyvän vapaan, on siinä joku invamerkki.”

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/perusinsinoori-musta-aukk…

Vierailija kirjoitti:

Firmamme naispuolinen hr-johtaja kuvasi työvoimatilannetta vertauksella: ”Hyviin duunareihin ja hyviin aviomiesehdokkaisiin pätee sama kuin parkkipaikkoihin Helsingissä. Eli kaikki hyvät ovat varattuja, ja jos löydät hyvän vapaan, on siinä joku invamerkki.”

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/perusinsinoori-musta-aukk…

Eli verrataan ihmisiä parkkipaikkoihin? Ja invalidit on vähemmän kelvollisia kun terveet? Jopas jotakin. En kyllä haluaisi työskennellä samassa paikassa tuon hr-johtajan kanssa.

T. rattijuopon alle jäänyt ja sen takia vasen jalka jouduttiin amputoimaan juuri polven alapuolelta. Normaalisti ulkopuoliset ei huomaa proteesia esimerkiksi kävelytyylistä mutta autossani on invamerkki ja saan siis käyttää invapaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Usein kyseessä on se että on monta hyvää hakijaa joista vain yhden voi valita. Se ettei pääse jatkoon ei tarkoita sitä että olisi huono työnhakija tai rekrytoija olisi ajatellut mielessään että olipa surkea, tätä ei ainakaan jatkoon. Jollain sattui CV:ssä vain olemaan joku pieni lisä joka nosti juuri ja juuri muiden yläpuolelle, oli se sitten kielitaito tai vaikka kokemus tietystä tehtävästä. 

Selkeästi ruksia saa yleensä jos ei yksinkertaisesti ole millään tapaa pätevä tehtävään tai on luonteeltaan ylimielinen tai tyly eikä selkeästi sovi työpaikan kulttuuriin esimerkiksi arvomaailmaltaan. Tällaisia täysin asennevammaisia hakijoita on kuitenkin aika vähän. 

Tämä. Mulla on juuri menossa rekry tehtävään. Viidestätoista vain yksi on tehnyt jotain samanlaista aiemmin, varmaan päädytään häneen. Seuraavat viisi on aika samalla viivalla, kuka vaan varmaan voisi oppia tehtävän.

Vain yksi on selvästi hakemassa ihan väärään paikkaan, ettei voisi valita vaikka olisi ainoa hakija.

On edustettuna kaikki mitä täällä aina kysytään. Neli-viisikymppisiä selvästi kokeneita, mutta eri alalta. Kolmekymppisiä akateemisia, joilla on jo kaksi tutkintoa ja vain lyhyitä pätkätöitä töistä jotka ei ole tähän suoraan sopivia.

Ei heissä sinänsä vikaa ole, ei vaan ole kokemusta tällaisesta hommasta edes lähelle, ja paikkoja on vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Pinkan ylimmäksi pääsee ne jotka hakevat nimenomaista paikkaa. Ei vain töitä yleensä. On ottanut selvää mitä kyseiset työtehtävät vaatii ja osoittaa kiinnostuksensa. Myös sopivuus työyhteisöön pitää punnita ja harkita.

CV:n aukot katsotaan tietenkin, ja aukoton työhistoria on erittäin suuri etu.

Kyllä pitkät aukot työhistoriassa kolmenkympin jälkeen mietityttävät. Nuorilla naisilla ei, lapset on ihan normaali hyväksyttävä syy. Nykyään ei putoa mistään vuoden-kahden äitiysloman takia. Mutta viisi vuotta on jo paha, täytyy aloittaa vähän alusta taas.

Selkeiden työkokemus- ja osaamispuutteiden lisäksi epäsiisti ulkoasu. Lohjennut tumma kynsilakka, kaksi kuukautta vanhat ripsipidennykset, hamppuiset hiukset ja liian tiukka vaatetus vaikka olisikin hoikka, nämä kaikki samassa paketissa ei anna asiallista kuvaa haastattelussa. Vielä jos ulosanti on sellaista ylimalkaista tai emmätiiä miks hain tänne -tyylistä, niin ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja on nämä "minä haluan.." haastateltavat. Minua ei kiinnosta vähänkään mitä joku haluaa. Minä ostan tulevalta työntekijältä hänen aikaansa, ja tällöin myös ainoastaan sillä on merkitystä mitä hakija tarjoaa työnantajalle.

Niin, siinä mielessä monet liirumlaarumit persoonasta ja siitä, missä haluaa olla viiden vuoden päästä, voisi oikeastaan jättää pois. Eikö voisi ihan realistisesti käydä läpi sen, mitä ko. homma vaatii ja kysyä hakijan kokemusta ja näkemyksiä niistä asioista.

Ihmiset hakevat myös monia (satoja) työpaikkoja, eivät he ole lapsesta asti haaveilleet niistä jokaisesta. Tarvitaan vain yksi monista kelvollisista työpaikoista, johon voi syventyä ja tehdä parhaansa, ei ole olemassa sitä yhtä ja ainoaa oikeaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Selkeiden työkokemus- ja osaamispuutteiden lisäksi epäsiisti ulkoasu. Lohjennut tumma kynsilakka, kaksi kuukautta vanhat ripsipidennykset, hamppuiset hiukset ja liian tiukka vaatetus vaikka olisikin hoikka, nämä kaikki samassa paketissa ei anna asiallista kuvaa haastattelussa. Vielä jos ulosanti on sellaista ylimalkaista tai emmätiiä miks hain tänne -tyylistä, niin ei kiitos.

Saako olla meikitön?

Vierailija kirjoitti:

Kaiket yleisin syy siihen, ettei jotakuta valita, on että joku hakijoista on parempi ja soveltuvampi.

Mutta joo, asiallinen käytös haastattelussa on aina eduksi. Selittely, säätäminen, sählääminen tms ei ole tarkoituksenmukaista. Että selittää seeveensä aukkoja, että selittää miksi oma joku perseenhelvetinkurssin käyminen on ollut oikotie henkilökohtaiseen pätevyyteen, ei kiitos. Ja tietysti tuo, ettei ymmärrä mihin on hakemassa, ei sisäistä työpaikkaa mihin olisi tulossa, ei perustehtävää eikä osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Yleinen tyhmyys on haitaksi. Eikä siinä katsota onko introvertti vai ekstrovertti.

Joopajoo. Monesti se että ajatellaan että on parempi niin voi syntyä valheellisesta ensivaikutelmasta, jotkut ovat hyviä esiintymään näin olle oikeasti pätevämpi voi jäädä "jalkoihin". Se "säätäjä" voi myös olla erinomainen lisä ajatusmaailmaltaan työpaikalle ja jos hänellä on hyvä syy aukkoihin cv:ssä sinäkin voisit ajatella moniulotteisimmin ja ottaa ihan todesta esim sen miksi se kurssi on ollut "perseestä" Eiköhän tuo lopullinen sisäistäminen tapahdu työpaikalla työskennellessä, kysyä oikeista kysymyksiä...siis niin...mitä nekin nyt sitten ovat. Yleinen tyhmyys? miten määrittelet sen? kylläpä vaan taitaa ekstrovertillä olla paremmat mahdollisuudet tässä tapauksessa johan sinun kirjoituksista sen huomaa. Minua on aina huvittanut työnantajat kuinka odotetaan jotain jumalaa töihin ja työtehtävät ovat kuitenkin aivan perusjuttuja mitkä oppii nopeasti. Yritätte pitää yllä jonkinlaista "illuusiota" työkuvanne mahtavuudesta ja tärkeydestä mitä monet työt eivät monesti edes ole. Näkyillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Firmamme naispuolinen hr-johtaja kuvasi työvoimatilannetta vertauksella: ”Hyviin duunareihin ja hyviin aviomiesehdokkaisiin pätee sama kuin parkkipaikkoihin Helsingissä. Eli kaikki hyvät ovat varattuja, ja jos löydät hyvän vapaan, on siinä joku invamerkki.”

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/perusinsinoori-musta-aukk…

Eli verrataan ihmisiä parkkipaikkoihin? Ja invalidit on vähemmän kelvollisia kun terveet? Jopas jotakin. En kyllä haluaisi työskennellä samassa paikassa tuon hr-johtajan kanssa.

T. rattijuopon alle jäänyt ja sen takia vasen jalka jouduttiin amputoimaan juuri polven alapuolelta. Normaalisti ulkopuoliset ei huomaa proteesia esimerkiksi kävelytyylistä mutta autossani on invamerkki ja saan siis käyttää invapaikkaa.

Ymmärsit väärin. Asenne ratkaisee.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen sivustaseuraaja, mutta voit saada työpaikan, jos olet oikea henkilö työtehtävään. Oikea on  matkustushaluinen, ei liian mukaviin työskentelyolosuhteisiin tottunut ja korvaukseksi suhteellisen hyvää palkkaa tahtova ja melko varmasti työnsä hoitava. 

Mieluummin mies kuin pienten lasten äiti tai lisääntymisikäinen lapseton nainen, koska he sairastuvat ja ovat poissa käytännössä koko ajan. Tosin pienten lasten isätkin tuottavat nykyisin monesti pettymyksiä, sillä he sairastavat lasten taudit ja tartuttavat ne myös meihin jo vitsaukset omalla kohdalla ohittaneisiin, eivätkä omistaudu meidän tarpeille. Joten hankkikaapa kotirouva itsellenne, jos tahdotte edetä! Ei voi olla myöskään 50 v nainen, jos tiimissä on jo kaksi naista, jotka ovat välillä riidanhaluisia keskenään. Helpointa on ollut tehdä työtä miesporukalla. Kolmas nainen olisi jo liikaa, vaikka olisikin kokenut, niin olisi liian omanarvontuntoinen ja vaatelias.

Mikä ihme voi olla vikana 50-vuotiaassa naisessa? Lapset on tehty ja korvatulehdukset takana, myöskin lumilautailussa katkenneiden ranteiden ja muiden urheiluvammojen riski on nuoria (miehiä) pienempi. Omanarvontunto ja vaateliaisuus taas lienee henkilökysymys.

Ainakin itse olen jättänyt valitsematta "liian hyvän" haastatteluun. Esim. jos pikkupomon (pikkupalkkaiseen) paikkaan johon riittää kokemus alalta, ehkä sopiva koulutus (esim. AMK) ja potentiaalia kehittyä esimiehenä hakee henkilö joka on tohtori, tuplamaisteri sekä omaa 10-20 vuoden johtotason kokemuksen tehtävää jonkin verran sivuavalta alalta ja kertoo että haluaa laittaa "kaiken uusiksi koska on niin kokenut" niin otan haastatteluun vain poikkeustapauksessa. Esim. sellaisessa että haettava tehtävä olisi muuttumassa ihan kohta paljon laajemmaksi ja vaativammaksi esim. yrityksen kasvun takia.

Jos ilmoituksessa on joku mikä on eduksi esim. tietyn ohjelman käyttökokemus tai tietyn kielen osaaminen, niin niiden taitajat menee heti listan kärkeen vaikka muu osaaminen olisi heikompaa.

Omalla kohdalla on se tilanne, työpaikalleni haetaa osaajaa kolmella vaativuustekijällä, yksi on kokemus tietystä alasta, toinen kokemus yhdestä ohjelmasta ja kolmas on ruotsinkielen osaaminen. Unelma olisi löytää joka osaisi nämä kaikki, mutta käytännössä kaksi kolmesta täyttyy osalla hakijoista. Joten kutsun nämä haastatteluun. Todennäköisesti näin etukäteen arvioituna se ruotsinkielen osaaja valitaan (jos haastattelu ei mene ihan mönkään) koska sen osaajia on vaikein löytää eikä sitä pysty yleensä opettelemaan samalla tavalla nopeasti kuin esim. tuon ohjelman käytön.

Välillä harmittaa ihan hirvittävästi kun jo hakemuksesta näkee, että tämä olisi todennäköisesti oikein hyvä tyyppi, mutta kun joku tietty asia uupuu. Toisinaan kutsun näitäkin haastatteluun vaikka melkein tiedän jo etukäteen että joku toinen menee edelle, mutta joskus voi tulla hyviä yllätyksiä.

Toisinaan kun ihmetellään sitä miksei saa henkilökohtaista palautetta siitä miksi ei päässyt vaikka haastatteluun. Niitä hakemuksia tulee kymmeniä, jopa satoja. Niiden läpikäyntiin menee aikaa ja kunnon palautteen antaminen olisi valtava työ, joka ei työnantajalleni toisi mitään lisäarvoa vaan olisi hukkaan heitettyä aikaa. Meillä kyllä lähetetään kaikille hakijoille prosessin lopuksi tieto, että valinta on tehty eli ihan ilman vastausta ei jää. Pistän kyllä hyvät hakijat mieleeni ja joskus on tehty niin, että jostain aikaisemmasta hausta mieleen jääneelle tyypille soitetaan ennen kuin laitetaan paikka hakuun. Joten työn voi saada myös myöhemminkin samalla hakemuksella. Olen itse tullut tällä tavalla taloon, jäin kakkoseksi varsinaisessa haussa mutta kuukauden päästä oli tarve toiseen hommaan ja he tarjosivat sitä minulle edellisen haastattelun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

CV:n aukot katsotaan tietenkin, ja aukoton työhistoria on erittäin suuri etu.

Ymmärrän varsin hyvin että aukoton historia on suuri etu, jos olisin itse työnantaja niin harkitsisin tarkkaan isoilla aukoilla olevan CV:n. Itsellänikin on aukkoja siellä täällä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että olisin rokulipäiviä joka toinen viikko pitävä tai heti ensimmäisen tilin saatuani tuhka tuuleen häviävä duunari. Tuntuu siltä että nämä työttömyysjaksojen aukot ovatkin juuri niitä suurimpia syitä miksi itse en paikkoja saa. Antaisivat joskus edes mahdollisuuden näyttää. Mutta kun ei. Ei niin ei. Työkokeiluun / harjoitteluun kelpaan kyllä heti. Eikä niistäkään ole koskaan valittamisen aihetta tullut. Tupakkaa en polta ja viimeisimmän kännin olen vetänyt vuonna 2013. Suosittelijoiden maininnat todistuksissa eivät tunnu painavan yhtään mitään jos vahingossa olen vaikka haastatteluun päässyt. Ilmeisesti myös naamataulu ei sitten miellytä? Vaikea sanoa. Harmittaa ja masentaa. Syö kyllä itsetuntoa lujaa olla jatkuvasti siellä ei valittujen puolella. Ei edes huvita enää laittaa hakemuksia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos ilmoituksessa on joku mikä on eduksi esim. tietyn ohjelman käyttökokemus tai tietyn kielen osaaminen, niin niiden taitajat menee heti listan kärkeen vaikka muu osaaminen olisi heikompaa.

Omalla kohdalla on se tilanne, työpaikalleni haetaa osaajaa kolmella vaativuustekijällä, yksi on kokemus tietystä alasta, toinen kokemus yhdestä ohjelmasta ja kolmas on ruotsinkielen osaaminen. Unelma olisi löytää joka osaisi nämä kaikki, mutta käytännössä kaksi kolmesta täyttyy osalla hakijoista. Joten kutsun nämä haastatteluun. Todennäköisesti näin etukäteen arvioituna se ruotsinkielen osaaja valitaan (jos haastattelu ei mene ihan mönkään) koska sen osaajia on vaikein löytää eikä sitä pysty yleensä opettelemaan samalla tavalla nopeasti kuin esim. tuon ohjelman käytön.

Välillä harmittaa ihan hirvittävästi kun jo hakemuksesta näkee, että tämä olisi todennäköisesti oikein hyvä tyyppi, mutta kun joku tietty asia uupuu. Toisinaan kutsun näitäkin haastatteluun vaikka melkein tiedän jo etukäteen että joku toinen menee edelle, mutta joskus voi tulla hyviä yllätyksiä.

Toisinaan kun ihmetellään sitä miksei saa henkilökohtaista palautetta siitä miksi ei päässyt vaikka haastatteluun. Niitä hakemuksia tulee kymmeniä, jopa satoja. Niiden läpikäyntiin menee aikaa ja kunnon palautteen antaminen olisi valtava työ, joka ei työnantajalleni toisi mitään lisäarvoa vaan olisi hukkaan heitettyä aikaa. Meillä kyllä lähetetään kaikille hakijoille prosessin lopuksi tieto, että valinta on tehty eli ihan ilman vastausta ei jää. Pistän kyllä hyvät hakijat mieleeni ja joskus on tehty niin, että jostain aikaisemmasta hausta mieleen jääneelle tyypille soitetaan ennen kuin laitetaan paikka hakuun. Joten työn voi saada myös myöhemminkin samalla hakemuksella. Olen itse tullut tällä tavalla taloon, jäin kakkoseksi varsinaisessa haussa mutta kuukauden päästä oli tarve toiseen hommaan ja he tarjosivat sitä minulle edellisen haastattelun perusteella.

Veikkaanpa, että todellakin on helpompaa opettaa hakijalle jokin tietty ohjelma kuin ruotsin kieli. Ihmettelen näitä ilmoituksia, joissa laitetaan valtavasti painoarvoa jonkin hyvin yleisluontoisen ohjelman käyttökokemukselle. Eihän minulla todellakaan ole juuri siitä ohjelmasta kokemusta, mutta jonkun YouTube tutorialin pohjalta en epäile yhtään, ettenkö sen hyvin kohtuullisessa ajassa oppisi... Hakijana epäilen, että työnantajat ampuvat itseään jalkaan etukäteen liian lukkoon lyötyine kandidaattiprofiileineen.

Vierailija kirjoitti:

työnantajat ampuvat itseään jalkaan etukäteen liian lukkoon lyötyine kandidaattiprofiileineen.

Tästä se ns. huutava työvoimapula pitkälti johtuukin. Aina löytyy hakijoista jotain vikaa ja osaamispuutteita.

Täytyy kyllä sanoa, että sinkkunaisena ymmärrän hyvin, ettei hedelmällisessä iässä olevia mielellään palkata. Aiemmissa paikoissa lapsiperheiden äidit olivat jatkuvasti saikulla lastensa sairauksien takia. Nyt olen paikassa, jossa yhdelläkään tiimissä ei ole lapsia, ja asiat sujuvat ihan eri malliin ja työlle todella omistaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

CV:n aukot katsotaan tietenkin, ja aukoton työhistoria on erittäin suuri etu.

Kyllä pitkät aukot työhistoriassa kolmenkympin jälkeen mietityttävät. Nuorilla naisilla ei, lapset on ihan normaali hyväksyttävä syy. Nykyään ei putoa mistään vuoden-kahden äitiysloman takia. Mutta viisi vuotta on jo paha, täytyy aloittaa vähän alusta taas.

Mitä aukoton työhistoria sitten tarkalleen kertoo sopivuudesta juuri tähän työpaikkaan? Että aina on elämä hymyillyt eikä koskaan ole tarvinnut kokea mitään ikävää? Eikös työnantajakin tiedä, että lamakausia on aika säännöllisin väliajoin ja silloin jää ihmisiä työttömäksi. Kerran työtön, aina työtön? Paitsi silloin, kun huudetaan, että pois löhöämästä ja töihin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Firmamme naispuolinen hr-johtaja kuvasi työvoimatilannetta vertauksella: ”Hyviin duunareihin ja hyviin aviomiesehdokkaisiin pätee sama kuin parkkipaikkoihin Helsingissä. Eli kaikki hyvät ovat varattuja, ja jos löydät hyvän vapaan, on siinä joku invamerkki.”

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/perusinsinoori-musta-aukk…

Eli verrataan ihmisiä parkkipaikkoihin? Ja invalidit on vähemmän kelvollisia kun terveet? Jopas jotakin. En kyllä haluaisi työskennellä samassa paikassa tuon hr-johtajan kanssa.

T. rattijuopon alle jäänyt ja sen takia vasen jalka jouduttiin amputoimaan juuri polven alapuolelta. Normaalisti ulkopuoliset ei huomaa proteesia esimerkiksi kävelytyylistä mutta autossani on invamerkki ja saan siis käyttää invapaikkaa.

Ymmärsit väärin. Asenne ratkaisee.

Eri

Ei se kyllä kuulostanut siltä.

Valitettavasti noihin kaikenlaisiin toimistohommiin on hakijoita todella paljon. En minä ainakaan pääse edes haastatteluihin, olis osattava olla niin erottuva ja just sopiva.

Tosin vähän aikaa aitten ihan yllätyin kun yhteen paikkaan oli vaan joku 50 hakemusta, ei tosin ole vielä kuulunut pääseekö sinnekään ees haastatteluun, ilmoittivat siis väliaikatietoja. Sitäkään muuten ei nykyään paljon tehdä. Tai ilmoteta edes sitä kiitos, mutta ei kiitosta.

Nykyisessä duunipaikassa noi valinnat tehdään nykyään ihan ihme syillä. Ilmeisesti kun pikkupomojen vaihduttua tj löysi ne kellä on pää syvällä hänen ahterissaan niin miellyttävät kaikessa. Tärkein valintakriteeri on se miellyttääkö hakija tj:ta. Se kaikin puolin paras hakija jää valitsematta kun "tj ei oikein tykänny siitä" ja ilman mitään järkevää perustetta (siis riittää että oli tatuointi tai ei nyt ollu jostain turhanpäiväisyydestä samaa mieltä). Vaikka se tulis tekee töitä jonkun muun alaisuudessa, ei olis juuri tekemisissä tj:n kanssa ni ei kun hänen mieltymyksillä mennään. Ja sen kyllä huomaa uusien työntekijöiden tasossa....siksihän minäkin tässä uutta työtä etsin.

Minulla on aukkoja työhistoriassa, koska on ollut taloudellisessa mielessä varaa laittaa perhe etusijalle. Siis lapsemme ja ikääntyvät lasten isovanhemmat. Saattohoitoa, pitkiä etäisyyksiä, miehen vaativa matkatyö ja lasten kilpatasoisia harrastuksia. Olen ikäisekseni hyvässä kunnossa psyykkisesti ja fyysisesti ja perhevastuut ovat vähenemään päin. Koulutustani vastaava työ olisi kiinnostanut aiemminkin, mutta tapanani on omistautua työlle täysillä, joten oli pakko uhrata ura, etten olisi uhrannut lastemme tulevaisuutta. Eikä jäänyt kaduttavaa  poisnukkuneiden sukulaisten vuoksi, kun ehdin olla heidän seurassaan riittävästi. Saa nähdä, miten aukkopaikat koetaan, kun haen töitä hoitoalalta.