Toiveena vauva (2019-2020)

Pikkuminnis täällä samat turhautuneet fiilikset. Alan olla aivan loppu näiden vauvahaaveiden kanssa. 8kk pillereiden lopetuksesta ja mitään ei tapahdu. Viime kuussa eka terokuuri ja sen kanssa tuli super runsaat menkat (kiertopäiviä oli takana yli 100). Nyt oli ajatus ennen seuraavaa terokuuria kattoa lähtiskö itsekseen mutta tiesin heti et ei toivoakaan. Nyt siis kp 30 ja parin viikon päästä soittoaika gynelle jolloin aloitan todennäkösesti uuden terokuurin ja käyn ottamassa labrat. Oon ovulaatiota tässä koittanu tikutella varmaan puol vuotta mut kertaakaan ei oo tullu vahvempaa viivaa mitä kontrolliviiva. Gynelle myös aika parin kk päästä ja silloin aattelin kysyä koska vois aloittaa letrozol kuuria tai jotain vastaavaa. Olen niiiiiiin turhautunut! :(

Aaah niin ihanaa, että täältä saa vertaistukea, muista jotka koittaa tasailla ehkäisyn jälkeen ja aaaargh miten turhauttavaa odottelua! Mullakin nyt kuukautiset 7pv myöhässä mutta negaa tulee tikkuun joka kerta... Kuitenkin koko ajan nippailee alavatsasta, mikä antaa toivoa, että joko siellä jotakin tapahtuis, ja jos ei vauva niin edes kuukautiset. Todella turhauttavaa, kun ei tunne oman kroppansa toimintaa yhtään tällä hetkellä ;( Kuitenkin yrittää elää kuin oppikirjasta juomien, ruokien, liikunnan jne. kanssa, mutta kun ei niin ei. Kaikenlaisia kauhuskenaarioita ehtii päässään pyörittelemään muun muassa lapsettomuudesta.

Haavelija91 kirjoitti:

Pikkuminnis täällä samat turhautuneet fiilikset. Alan olla aivan loppu näiden vauvahaaveiden kanssa. 8kk pillereiden lopetuksesta ja mitään ei tapahdu. Viime kuussa eka terokuuri ja sen kanssa tuli super runsaat menkat (kiertopäiviä oli takana yli 100). Nyt oli ajatus ennen seuraavaa terokuuria kattoa lähtiskö itsekseen mutta tiesin heti et ei toivoakaan. Nyt siis kp 30 ja parin viikon päästä soittoaika gynelle jolloin aloitan todennäkösesti uuden terokuurin ja käyn ottamassa labrat. Oon ovulaatiota tässä koittanu tikutella varmaan puol vuotta mut kertaakaan ei oo tullu vahvempaa viivaa mitä kontrolliviiva. Gynelle myös aika parin kk päästä ja silloin aattelin kysyä koska vois aloittaa letrozol kuuria tai jotain vastaavaa. Olen niiiiiiin turhautunut! :(

Joo tää on kyllä turhauttavaa. :( mulla oli myös kp yli 100 kun alotin terolut kuurin. Vuodot on myös ihan jäätävän runsaat! Nyt sitten odotellaan, että oma kierto lähtisi käyntiin. Päätin, että odottelen max jonnekkin kp 45 omalla kierrolla ja sitten soittoa gynelle, että mites nyt. Mua itseäni ahdistaa ajatus, jos joutuu syömään muita lääkkeitä, mutta kai se on pikku hiljaa alettava varautumaan niihin. Elokuussa oli puhe tarkempiin tutkimuksiin, koska silloin on vuosi kulunut. Labrat ollut itsellä ok, pco todettiin viimeksi. Kystia oli, mutta esim ylipainoa tai muuta ei ole. En polta, en juo. Ikää jo 29 joten kyllä tässä väkisinkin alkaa miettimään, että mitä jos jää lapsettomaksi. Ajattelin nyt kuitenkin suunnata ajatukset kohti kesää. Suuri toive, että raskautuisi ennen elokuuta, eikä tutkimuksia/lääkkeitä tarvitsisi.

Pikkuminnis kirjoitti:

Haavelija91 kirjoitti:

Pikkuminnis täällä samat turhautuneet fiilikset. Alan olla aivan loppu näiden vauvahaaveiden kanssa. 8kk pillereiden lopetuksesta ja mitään ei tapahdu. Viime kuussa eka terokuuri ja sen kanssa tuli super runsaat menkat (kiertopäiviä oli takana yli 100). Nyt oli ajatus ennen seuraavaa terokuuria kattoa lähtiskö itsekseen mutta tiesin heti et ei toivoakaan. Nyt siis kp 30 ja parin viikon päästä soittoaika gynelle jolloin aloitan todennäkösesti uuden terokuurin ja käyn ottamassa labrat. Oon ovulaatiota tässä koittanu tikutella varmaan puol vuotta mut kertaakaan ei oo tullu vahvempaa viivaa mitä kontrolliviiva. Gynelle myös aika parin kk päästä ja silloin aattelin kysyä koska vois aloittaa letrozol kuuria tai jotain vastaavaa. Olen niiiiiiin turhautunut! :(

Joo tää on kyllä turhauttavaa. :( mulla oli myös kp yli 100 kun alotin terolut kuurin. Vuodot on myös ihan jäätävän runsaat! Nyt sitten odotellaan, että oma kierto lähtisi käyntiin. Päätin, että odottelen max jonnekkin kp 45 omalla kierrolla ja sitten soittoa gynelle, että mites nyt. Mua itseäni ahdistaa ajatus, jos joutuu syömään muita lääkkeitä, mutta kai se on pikku hiljaa alettava varautumaan niihin. Elokuussa oli puhe tarkempiin tutkimuksiin, koska silloin on vuosi kulunut. Labrat ollut itsellä ok, pco todettiin viimeksi. Kystia oli, mutta esim ylipainoa tai muuta ei ole. En polta, en juo. Ikää jo 29 joten kyllä tässä väkisinkin alkaa miettimään, että mitä jos jää lapsettomaksi. Ajattelin nyt kuitenkin suunnata ajatukset kohti kesää. Suuri toive, että raskautuisi ennen elokuuta, eikä tutkimuksia/lääkkeitä tarvitsisi.

Mullahan PCOS todettiin tossa helmikuussa ja on ylipainoa. Ei nyt mitenkään järjettömästi mut pudotettavaa kyllä olisi ja sitä oonkin tässä yrittänyt. Itsellä jotenkin hirveän vahva fiilis siintä että raskaaksi en tuu ilman sitä avittavaa lääkitystä joten siksi haluaisin sen vaan alottaa mahd. nopeesti. Toki nyt ekaksi pitää ne labrat katsoa et voi sitä letrozolia edes miettiä.

Oon kans itse miettinyt ja itkenyt jos tilanne olisikin niin ettei lapsia siunaantuisi. Ja vaikka jotkut koittaakin lohduttaa että "vihdoin viiden vuoden yrityksen jälkeen tärppäsi!" niin mua se vaan masentaa - ajatuksena äärettömän ahdistava että joutuisi pitkiä aikoja raskautta odottaa kun tämä 8kk tuntuu jo ikuisuudelta ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ja mun mies kans haluaa ehdottomasti lapsia - varmaan yhtä paljon kun minä ja oon ehkä alkanu huomaamaan että hänkin vähän apealla mielellä välillä että miks ei vaan onnistu. Yks ilta jo itkin lohduttomasti että jos en onnistu lisääntymään nii enhän mä halua mun mieheltä sitä iloa viedä ettei sais omia lapsia et pitääkö sitten erota ja plaaah - kamalia ja yliampuvia ajatuksia. Mutta eihän sille mitään voi et mieli käy välillä niin synkissä vesissä et ei tiedä miten päin olisi.

En voinut kyllä koskaan nuorempana kuvitella että se elämän suurin haave olis näin vaikea saada kun on aina ajatellut jotenkin niin että kyllä niitä lapsia tulee sitkun ne haluaa tehdä.

Samanlaisia fiiliksiä täällä. Vaikka vain säälittävät kolme yrityskiertoa takana. Eihän se ole vielä mitään! Mutta silti on herännyt juuri ne "entä jos ei"-ajatukset.

Nyt kun ei tässä kierrossa tärpännyt niin tulen varmasti olemaan yli 36 kun/jos lapsi syntyy, sekin omanlainen rajanylitys. Mietin sitäkin, et jos saadaan lapsi ja jos halutaan toinenkin niin joka kuukausi vähentää sen toisen mahdollisuutta. Aikaikkuna lapsensaannille hupenee kovaa vauhtia vaikkakin hyvällä tuurilla aikaa on vielä viitisen vuotta.

Mutta ei siinä. Vuodetaan nyt vanha toivo pihalle ja pistetään taas paukkuja seuraavaan kiertoon ja toivotaan parasta.

Yk4 / kp 3

Tutun kuuloisia fiiliksiä muutamalla aiemmalla kommentoijalla. Meilläkin menossa yk 7 ilman yhtään onnistumista. On nää ollut pitkiä kuukausia. Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut niitä toistuvia negoja ja menkkojen alkamisia. Tai ainakaan minä en ymmärtänyt aiemmin, kuinka raskaalta tämä voikaan tuntua.

Nyt ollaan pari kiertoa otettu rennommin, en ole testannut ovulaatiota ja muutenkin yrittänyt olla ajattelematta isommin vauva-asiaa (eipä ole onnistunut siirtää ajatuksia muualle). Ollaan molemmat perusterveitä, ei ylipainoa ja elämäntavat on hyvät. Kai se joskus tärppää. Tai sitten ei. Haikea ja surullinen olo on läsnä tosi usein.

Nyt on viikko ovulaatiosta ja pari päivää on ollut emättimen alueella outoa paineentunnetta. Heti nousee toivo, että voisko tää nyt olla jotain... Mutta samantien yritän hokea itselleni, että tuskinpa vaan. En jaksaisi pettyä enää kertaakaan, mutta siihen on taas pakko varautua.

Äskeiseen korjaus, siis nyt on viikko oletetusta ovulaatiosta.

Onkohan mulla joku bugi vai saatteko muut muokattua viestejänne? Mulla näkyy muokkausnappi vaan hetken tekstin julkaisun jälkeen ja sitten se häviää. Ärsyttävää.

Hei taas!

Minulla ihan samanlaista uupumista kuin teillä muillakin. Tänään alkoi tuhruttelemaan, eli eiköhän ne menkat sieltä taas pärähdä viimeistään huomenna. Ajattelin pitää ainakin pari seuraavaa kiertoa taukoa vauvahommista, kun ei vaan jaksa pinnistellä enää. Kaipa sitä elämässä on muutakin kuin vauvan puute. Päätin siis, että ei enää akupunktiota eikä kiinalaisia yrttilääkkeitä. Ei mitään erikoisia lisäravinteita tai jatkuvaa miettimistä, että mitä voisi vielä tehdä lisää. Toisaalta haikeaa päästää irti, mutta samalla on helpottunut olo. Ehkä sitä vain alkaa sopeutua ajatukseen, että tuo esikoinen jää ainokaiseksi. Ja ihan hyvä niin.

Poistun siis ketjusta toviksi. Katsotaan kesällä uudestaan millä mielellä ollaan.

Muistelin, että olin joskus ehkä puoli vuotta tai vuoden ilman ehkäisyä, ja kierto oli hyvin hyvin sekaisin. Joskus oli useampi kk taukoa ja sitten taas menkat. Tunnistan tuon "riemun" menkoista 😂 Vähän hirvittää jättää kesällä kierukka pois, kun ei yhtään tiedä onko kierto kuinka nopeasti tasaantumassa, jos koskaan.

Hieman myös pelottaa, kun suvussa on parissa perheessä lapsettomuutta (naispuoleisia henkilöitä). Meitä taas on 4 sisarusta, että sen puoleen ei luulisi olevan vaikeaa, vai miten mahtaa periytyä..?

Ajattelin ostaa ovistikkuja kun sen aika on, ettei tarvitse arvailla. Saa myös ehkä varmuutta, onko syytä olla huolissaan.

Onko mulla kierto kaikkien muiden kanssa ihan eri aikaan? 😄

Mulla ovulaatio tässä kuussa saattoi olla, ja saattoi olla aika myöhään. En tiedä osuiko se kp 18-22 välille vasta, vaikka sovellus sanoo olevan kp 18. Varmuuden vuoksi vielä sunnuntaina puuhailtiin. Viime kierrossa nippailuja oli oikealla ja nyt vasemmalla. Nyt ovat loppuneet kokonaan ja olen täysin oireeton. Taaas se fiilis, että ei tästä mitään tuu. En varmaan tee yhtään kunnon testiä tässä kierrossa vaan ajattelin tuhlata yhden halpistestin kp 33 tai toisinsanoen sovelluksen antaman kk ensimmäisenä päivänä vaikka ovulaatio taisi ollakin vähän myöhässä. (Eli niin myös kuukautisetkin).

Päivien laskeminen alkakoon...

Moni täällä on käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Minä jätin pois pillerit ja renkaan useampi vuosi sitten ja otimme käyttöön keskeytetyn, joka ainakin tähän asti on toiminut täydellisesti. Jos en olisi vakituisessa parisuhteessa, en luottaisi keskeytettyyn vaan ehkäisy olisi jollain muulla tavalla kunnossa.

Laittakaahan kiertokuulumisia. ☺

Heippa, mulla ihan samanlaisia uupumisen fiiliksiä kun monella täällä! Tuntuu ajoittain ettei tästä tuu mitään ja itkin yhen päivän sitä että en voi uskoa että nyt ollaan yritetty 11kk ja vieläkään ei ole plussaa tullut..:( mies sanoi itkupäivän jälkeen että tais taas hormonit jyllätä :D ja tottahan se onkin.. välillä on tosi masentunut ja luovuttanut olo ja välillä on olo että kyllä me kohta ollaan raskaana :D



Mulla oli maanantaina ovis plussa ja puuhailtiin su ja ma. Tosiaan testi oli plussa ja kivut oli mut limoja en oikeen bongannut..että en tiedä onko mahdollista raskautua tälläisestä kierrosta??. Tämä kierto pituudelta siis 40pv jos raskaus ei ala.

Mäkin limoista, haluista ja nippailuista päättelin oviksen olevan kp 18-19, mutta kp 21 tuli limahyytelö joka mulla on yleensä vasta enteillyt ovista. Siksi olen nyt vähän ymmällään että milloin se ovis mahtoi, jos mahtoi, olla. Anteeksi ällöttävä yksityiskohta. 😀

Yhden "oireen" bongasin. Finnejä ohimolla, nenässä, leuassa... Yleensä ei ole.

Täällä tuntuu kierto olevan ihan sekaisin. Viime kierto venyi ja venyi ja menkat tulivat vajaat 2 vkoa myöhässä, mähän tietysti jo jännitin olevani raskaana. No, menkat alkoivat ja loppuivat todella lyhyeen. Pari vuodotonta päivää kunnes ovulaation oireet alkoivat ja vatsaa nipistelee.. tekisi mieli tehdä raskaustesti, mut kyllä nämä vain ovisoireita on.. :/

Ja siis oireilla tarkoitan alavatsan juilimista, limoja ei ole ollut. En oikein kans tiedä, ovuloinko siis silloin ollenkaan? Harmittaa ja turhauttaa koko raskautumisen vaikeus..

Mä en oikeen ees osaa sanoo mitkä fiilikset kun eilen käytin yhden r-testin turhaan kun vasta

kp 20 😳 jotenkin ihan malttamaton fiilis ja sit samalla huomaan että ei kyllä oo myöskään mitään oireita eli tää eka kierto oli tod.näk ns tyhjä arpa..

Samalla toisaaltaan toivon ettei nyt tärppää kun muuten la on ihan vuoden vaihteessa ja meillä todennäköisesti tulis n viikon ennen la (jouluna) kun jo viides lapsi kyseessä ja aina on pari päivää aikaistunut jokainen. Ehkä tammi-helmikuun vauva ois kivempi😅

Hei kaikki vanhat tutut pitkästä aikaa, ja moi uusille. Kirjottelin tammi-helmikuussa edelliseen ketjuun, kun alettiin yrittämään ja heti ekasta kierrosta tärpännyt meni kesken viikko haamutestin jälkeen. En oikein pystynyt tulla keskustelemaan sen jälkeen, pari kertaa kävin lukemassa mutta tuntui paremmalta ottaa etäisyyttä. Nyt on tapahtunut niin paljon, että ajattelin tulla taas vähän jakamaan - että ei elämästä kyllä koskaan tiedä mitä sillä on varalla!

Neuvolan kautta pääsin keskenmenon jälkeen ultraan, jossa tarkistettiin kohdun tyhjentyneen. Tai no, lääkäritäti pyysi mukaan tulleen miehenkin mukaan huoneeseen ja aloitti sitten sanoilla "Juu yleensä täällä on enemmän ja vähemmän koko perhe mukana... että raskauden kestoa tulitte määrittämään?" Ja siinä itse sitten että juu ei nyt ihan... Ultrassa näkyi hyvin tyhjentynyt kohtu sekä "jonkinlainen kysta, voi olla myoomakin" ja saatiin käsky palata ehkäisyyn, kunnes tämä mystinen juttu on selvitetty, ettei tule uutta keskenmenoa sitten sen takia, ja uusi ultrausaika noin 6 viikon päähän. Otettiin myös raskaushormoni, joka näytti niin matalaa, että ehkäisyyn olisi syytä palata, kun kuukautiskierto olisi varmasti jo käynnistymässä.

Tätä uutta ultrausaikaa en kuitenkaan päässyt käyttämään, sillä välissä alavatsakivut pahenivat lopulta pisteeseen, että nousi kuumekin. Kävin työterveydessä, ja siellä ultraamisen supermies, kuulemma Suomen huippuja, ei oikein saanut selvää mistä on kyse, määräsi antibiootit ja sain lähetteen sairaalan poliklinikalle, kun oli niin mystinen tapaus. Työterveydessä ennen gynelle pääsyä yleislääkäri kysyi "oliko tämä abortti spontaani" ja minä siinä sitten että ei.. kun keskenmeno... Siinä kohtaa jo vähän ilottomasti nauratti nämä huolimattomuusvirheet näin kovin herkän aiheen tiimoilta. Mukaan saamissani papereissakin puhutaan abortista.

Antibiootit auttoivat kipuihin, mutta menkkoja ei kuulunut vielä kahdeksan viikkoa keskenmenon jälkeenkään. Sairaalan poliklinikalle tuli kutsu, jännitti kamalasti. Vähemmästäkin perusterve ihminen jo kuvittelee syöpähoitoja ja leikkauksia - ikinä ennen en ole sairaalassa omalla asialla käynyt, ja kyllä, tiedän, superonnekas ihminen. Mutta jännitti, ihan tärisin mennessä.

Lääkäri siellä sitten kyseli alkukyssärit ja sanoi että katsotaan mikä se tilanne nyt sitten on. Oli hetken ultrannut kun kysyi "Oletko sä raskaustestiä nyt tehnyt kun niitä kuukautisia ei ole kuulunut". "En..." "Täällä on raskaus, oikein kohdun sisällä, noin kuusi viikkoa veikkaisin ja sydämen sykkeenkin tästä jo erottaa". Spontaani vollotus siinä sitten. Kasvannainenkin osoittautui ihan normaaliksi, kohdussa kiinni olevaksi mutta kohdun ulkopuolella kasvavaksi myoomaksi, joka ei aiheuta keskenmenoja ja joka äärimmäisen harvoin muuttuu pahanlaatuiseksi. Lopulta soittamaan miehelle, että ei, ei ole mitään vakavaa, ja btw olen raskaana. Raasureppana ei ollu myöskään kyllä yhtään ollu osannu odottaa tällaista lopputulemaa.

Aika näyttää pysyykö tämä matkassa mukana. Vähän jännittää soittaa neuvolaan, kun edelliskerralla vuoto alkoi samana päivänä kuin sinne soitin. En ole taikauskoinen, mutta tiiättekö, en haluaisi liikaa intoilla. Samalla olen ihan varma, että tämä pysyy matkassa, vaikken uhkailuistani huolimatta ostanutkaan tarrasukkia yöpöydän laatikkoon onnea tuomaan! En oo enää edes syönyt foolihappoa, kun oon ollu jossain limbotilassa.

Mutta kyllä tämä taas selittää: pissalla juokseminen, älytön nälkä, väsymys, äärimmäisen tarkka hajuaisti... Pitäkää meille peukkuja <3

Peukut pystyssä ja paljon onnea Ariel 😍

Kovasti onnea Ariel, toivotaan parasta 😊

Mua vähän nolottaa, kun lannistuin ekan kierroksen hudista. Menkat on nyt ohi ja laskettu ovisaika viikon päästä. Jotenkin olo on vieläkin vähän alakuloinen. Mulla on koko viikon särkenyt päätäkin, joten varasin perjantaille akupunktioajan (olen kuullut hyviä kokemuksia) ja toivon että kyytiä sais päänsärky sekä työstressi. Ehkä viikonloppuna alkaa petipuuhatkin kiinnostaa :)

Tsemppiä kanssasisarille 💕

Ariel

Rupesin melkein itkemään kun luin tarinasi. Onnea matkaan, toivon että kaikki menee hyvin. ❤

Hei taas!

Mahtavaa Arie_T!!!

Uhosin tuossa pari päivää sitten, että nyt loppuu yrittäminen, enkä tännekään kurkistele ennen kesää. No pakkohan se on tulla tänne raportoimaan, että sain raskaustestiin tänään plussan. Jee! Se tuhruttelu kesti vain sen yhden päivän, ja kun aamulämmötkin karkasivat ylös, niin aloin epäillä raskauden mahdollisuutta. Muita oireita on alaselän kipu ja välillä on juilinut häpyluutakin. Muuta en huomannut. Tuolla aiemmin manasin myös ovislimojen vähäisyyttä niin ajattelin senkin suhteen, että turha kierto :).

Moni vannoo greippimehun nimeen, mutta minulla raskauden edistäjänä on toiminut inkiväärivesi. Olen juonut sitä kaikissa neljässä raskautumisessani kierron alusta lähtien. Ja muulloin en ole sitä ottanut. En tajua. Luulisi, että tämän olisi muutkin huomanneet. Kannattaa kokeilla. Noissa kolmessa edellisessä kierrossa lopetin sen juomisen plussaan. Nyt meinaan jatkaa turvallisella annostuksella ainakin ekan kolmanneksen.

Ensi viikolla menen akupunktioon. Nyt on luottavainen olo. Meille on tulossa jouluvauva!