Toiveena vauva (2019-2020)

Hei taas! Mulla tosiaan jäi pillerit pois viime kuun lopulla ja tyhjennysvuotokin tuli ihan normaaliin tapaansa. Latasin Flo-sovelluksen, että voin sen avulla tutustua omaan luonnolliseen kiertoon, niin helpottuu tämä lapsen yrittäminen! Meillä kuitenkin ryhdyttiin heti tuumasta toimeen, vaikka en kauheasti uskokaan, että heti tärppäisi. Nyt viimeiset kaksi päivää on ollut kipuja alavatsalla. On tosi kummallista kuulostella omaa kroppaansa, kun pillereiden kanssa ei oikein ikinä tuntunut miltään :D

Kaiken kaikkiaan jännittävä fiilis, kun viimein päästiin tosi toimiin. Hurjasti onnea plussanneille ja peukkuja muille yritykseen!

Täällä edelleen odotellaan et päästään yrittämään.. Kp40 menossa, noin viikon ollu menkkamaiset tuntemukset alavatsassa mutta ei ole edes tiputtelua ollut.

Tirppanen, meillä ei ainakaan oo mikään hyvä/täydellinen hetki ja välillä mietityttää miten asiat mahtaa järjestyä. Yritän vaan luottaa siihen, että kyllä ne järjestyy! Ite uskon siihen, et täydellistä hetkee ei oo, kun ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Kiitos kommenteista. Tilanne olisi varmasti eri jos toimistossa olisi muitakin kuin me kaksi.. Nyt tämän työparin hommia ollaan jo siirtämässä minulle.. Tiedän, että ajatukseni on hölmö, siitä huolimatta tuntuisi kyllä aivan hirveältä mennä tässä tilanteessa sanomaan pomolle, että jään myös pois.. Toki kukaan meistä ei ole korvaamaton, mutta silti... Ei mikään ideaali tilanne... Olin ajatellut että tilanne menisi toisin.. Toisaalta, mitä tässä murehtia, kun ei ole edes raskaana.. Yritän olla ajattelematta koko asiaa.

Minäkään en usko, että on täydellistä aikaa raskautua. Tai sitten kun se mahdollisesti tulisi, niin mitäpä jos raskautumisessa kestääkin vaikka puoli vuotta tai vuosi tai paljon kauemmin. Itse jäin aikanaan "äitiyslomalle" suoraan valmistujaisista, eli vailla työpaikkaa, mutta en koe, että mikään työpaikka olisi minulle tärkeämpi, kuin perheeni. Sikäli työnantaja tekee nyt jo väärin, jos antaa sinulle hänen tehtäviään. Hänen on palkattava sijainen jokatapauksessa, mahdollisesti jopa useaksi vuodeksi, mikäli kollega haluaa olla lapsen kanssa kotona pidempäänkin. Sama pätee sinuun, jos/kun raskaudut, hänen täytyy palkata sinun tilalle sijainen. Ihan yhtä lailla, jos vaihtaisit työpaikkaa, täytyisi sinun tilalle perehdyttää uusi, ei tämä ole sen kummoisempaa.

Heippa! Uutena täällä kirjoittelen. Jännitystä ilmassa, nyt kp27 ja aina alkanut kp25 kuukautiset. 😁 Täytyy tehdä joku päivä testi jos ei ala näkymään.

Toimistotyötä tekevänä ymmärrän sinua osittain kyllä, koska uuden perehdyttäminen on aina todella iso työ, kun erilaisia työtehtäviä on yleensä todella paljon ja ympäristö usein sellainen, että työkaverin ollessa lomalla kollegat saavat työt tehtäväkseen. Mutta ajattele vaikka siten, jos olisittekin yrittäneet lasta jo useamman vuoden tuloksetta, mutta asiasta ei tiedettäisi työpaikallasi..nyt saisitkin tietää olevasi raskaana. Ethän tietenkäään hylkäisi lapsihaaveita sen takia.. Työ on tosiaan vain työ ja työnantajasi kyllä tietää varmasti nuoren lapsettoman naisen palkatessaan, että hän voi jäädä äitiyslomalle jossain vaiheessa. Hän ei myöskään voi kieltää sinua hankkiutumasta nyt raskaaksi. Tästä tulikin mieleen vanha työpaikkani, jossa esimies oli kieltänyt työkaveriani lähtemästä kesälomalla ulkomaille, jos häntä tarvittaisiinkin töissä kesällä..

Itsekkin olen hektisessä ja vastuullisessa toimistotyössä ja teemme työtä pareittain. En tiedä olenko kamala ihminen, mutta minua ei kiinnosta pötkääkään mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ilmoitan töissä raskaudestani! :D Ilmoitukseni (rakenneultran jälkeen ellei vatsa pullahda jo aiemmin) teen tod.näk. keskellä kiireisintä kesälomakautta ja eivät varmastikaan saa ketää siihen palkattua 2-3kk kuluessa saatikka perehdytettyä.

Jahas, täällä kp 1 ja yrityskierto 8 alkaa. Alan olla henkisesti aika rikki ja väsynyt tähän yritykseen. Ja pahinta on taas tuo pääsiäisen sukulointi, en jaksaisi pelätä koko ajan että joku miehen sukulainen taas alkaa udella meidän vauvahaaveista.

Minusta on turha miettiä etukäteen työkuvioita, koska ne ovat asioita jotka varmasti järjestyvät omalla painollaan. Mietin kyllä itsekin hetken, että miten työt järjestyvät jos raskaaksi tulen, mutta kun tämä pelkkä yritys nyt vain näyttää venyvän ja venyvän niin enää en jaksa lisästressiä töistä ottaa.

Nabolle kovasti tsemppiä!!! <3 <3 <3 Itse olen uteleville sukulaisille todennut, että ei lapsen saaminen ole niin yksinkertaista. On loppunut kyselemiset lyhyeen.. :D Mutta tiedän kyllä, miten inhottavalta tuntuu, kun kysellään asiasta.. <3

Niin, totta! Kai se on tää, kun olen ollut niin pitkään jo samassa työpaikassa ja pomosta on tullut vähän niin kuin isähahmo niin ei haluaisi kurjaa tilannetta hänelle. Päätin kuitenkin jo, että yritys meillä jatkuu ja mietitään työjuttuja sitten jos aihetta on! :) Pomoni on huippu ja kyse ei ole siitä, etteikö hän varmasti ymmärtäisi tilannetta, mutta se, että löytää tilalle loistavan tyypin onkin sitten vähän haastavampaa!

Ootteko muuten miettinyt jo, että milloin kerrotte raskaudesta työpaikalla? Onko liian myöhään ilmoittaa vasta rakenneultran jälkeen? Entä ootteko ajatellut mennä töihin heti äitiysloman jälkeen?

No ei tarvinut kauaa odotella, tänä aamuna tuli haalea plussa 😍 tuntuu epätodelliselta, kun kuukausi sitten jäi ehkäisy pois.

Huikeeta Pinsku.94!!! <3 <3 <3 Onnea kovasti!!!

Ajattelin nyt tänne kirjoittaa, jos olisi vertaistukea.

Itsellä ikää 30, puolisolla hieman vähemmän. Vauva oli haaveissa jo aiemmin, mutta sairastuin vakavasti ja vasta viime kesänä voitiin alkaa purkaa lääkityksiä. Oma sairaus tasapainossa nyt. Yritys aloitettiin 12/18 ja plussa tuli 3/19. Aloin vuotaa 6+5 ja km todettiin 7+1. Nyt odottelen jälkivuodon loppumista, että pääsisi yrittämään uudestaan. Pelottaa ja jännittää, mutta toivoakin on.

Onnea Pinskulle :). Ja jaksamista Eugenielle jatkaa taas yrittämistä <3.

Tunnollisena työntekijänä ymmärrän hyvin sen tuskan kun ei halua jättää ketään pulaan, vaikka sinulla onkin täysi oikeus tehdä niin. Itse olen siinä mielessä "henkisesti onnekkaassa" asemassa, et toivon saavani vähän taukoa työelämästä. Tässä on vedetty jo kohta 15v täyttä häkää saman työnantajan palveluksessa, joten olisi kiva saada vähän etäisyyttä. Jospa siis kohta. Samalla rahapuolikin huolettaa, et miten ihmeessä sitä sitten pärjää, kun ei säästöjäkään oikein ole. Mutta, eiköhän kaikki järjesty, tavalla taikka toisella. Minulla tosiaan tämä suhde ja siten lapsi/perhe et al on melkoinen ylläri eikä tähän ole käytetty paljon mietintöjä tai valmisteluja, heh. Ei mitään säästämistä hoitovapaita varten tai muutenkaan. Asunto ja päiväkotihommat ym ym. Mitä täh ja vai niin. Kyllä se elämä vaan sit kantaa, siihen minä uskon.

Piinailijoille kovasti kärsivällisyyttä ja kaikille tsemppiä! Itse menen ihanan säyseillä kp 11-ajoilla, ovulaatioonkin vielä useampi päivä. Sit saa taas kuumoitella ja ihmetellä ja infernaalisesti vaan toivoa.

Ja ai niin. Tirppanen kyseli milloin kertoa töissä ja milloin palata töihin. Jos joskus tärppää niin pyrin pitkittämään kertomista niin pitkään kuin mahdollista, mutta esim. mikäli joutuu olemaan poissa töistä suht alussa niin sit se voi selvitä hyvin varhaisessakin vaiheessa (koska sairastodistuksissa lukee mistä kyse). Eli ei voi tietää. Yleisesti ottaen ajattelen, et sit kun alkaa näkyä niin silloin virallistakin viestiä.

Milloin palata töihin on sit vielä hankalampi kysymys. Taloudellisesti olisi todella hankalaa olla kotona äitiyslomaa pidempää, mutta ei se mahdotonta silti ole. En itse tiedä kuinka hyvin tulen viihtymään kotona, se riippuu siitäkin. Haluaako kiljuen takaisin työmaalle heti kun voi vai nauttiiko siitä, ettei ole enää oravanpyörässä? Sen näkee sitten.

Kiitos kaikille! Kyllä tätä on saanu pyöritellä mielessä että onko nyt oikeasti, mutta äskeinen digitaalitesti sen varmisti 😍 Nyt vaan toivomaan, että kaikki menee hyvin eikä tule vastoinkäymisiä.

Tsemppiä kans muille yrittäville!

Onko muita, jotka oireilevat ikävästi ovulaation aikana? Minä olen pari viime kiertoa, ja ilmeisesti nytkin, ollut todella itkuherkkä ja ärtynyt. Luulen, et tässä kierrossa jää ovulaatio hyödyntämättä kun ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä varmaan miestäkään, sen verran kiukkuinen olen. Limat löytyvät ym. nippailut, mutta väsymys, ärtymys ja itkuherkkyys vie voimat.

Voi kun kaipaan niitä kiertoja, joissa ovulaationa oli "on top of the world", sekä henkisesti että fyysisesti.

Mua kiinnostaisi tietää, miten muilla plussanneilla tällä hetkellä menee? Kaikki tuntuvat kadonneen ja pyörin kyllä itsekin nykyään enemmän vau:n aktiivisella foorumilla.

Mulla alkaa huomenna viikko 7+0. Viime viikolla on ultrassa todettu elävä sikiö ja syke. Oireina pahoinvointia, muttei oksentelua. Pari päivää tullut myös rusehtavaa tuhrua, mutta haluan uskoa sen kuuluvan alkuraskauteen ennemmin kuin pelätä jatkuvasti keskenmenoa.

Chem, eiköhän plussanneet ole ainakin aiemmin siirtyneet tonne raskaus-osioon. Eivät täällä ole yleensä plussan jälkeen paljonkaan kuulumisia kertoilleet.

Hei Chem! Mukava kuulla, että teillä on varhaisultrassa mennyt hyvin ja syke löytynyt :) Täällä menee ihan hyvin, nyt laskujen mukaan olisi 6+1. Oireina on turvotuksen ja rintojen arkuuden lisäksi ajoittaisia vatsakramppeja. Luin, että kuuluvat asiaan. Itse vainoharhaisena kävin lääkärilläni pyytää lähetteen verikokeisiin, jossa testattiin hcg-taso (tulos oli 1500, ja lääkäri arveli viikkoja olevan tuloksen mukaan 5-6). Tämän jälkeen multa otettiin uusinta hcg ja kun lekuri soitti tulokset kertoi vain, että oikein hyvältä näyttää. Sen tarkemmin ei kertonut. Varhaisultra saatiin vappupäiväksi 1.5. (silloin olisi 7+5) ja tuntuu, että tää odotus tuntuu niin pitkältä! Alle parin viikon päästä saadaan sitten tietää onko kaikki hyvin :)

Puhaltelen lisää plussatuulia yrittäville ja onnea plussan saaneille!