Mikä siinä naisen koulutuksessa on miehille niin epäkiinnostavaa? Miksei sillä ole merkitystä?

Tilastojen mukaan akateemiset miehet naivat akateemisen naisen. Naiset ottavat amiksen, kun kaikille ei riitä koulutettua miestä. Kouluttamattomat miehet eivät naisen koulutusta arvosta, ja juuri siksi naiset eivät halua pariutua näiden miesten kanssa. Ei kukaan jaksa kuunnella puolison jatkuvaa vähättelyä, puhetta käsien heiluttelusta tai humanistihömpästä.

Nälvivätkö kouluttamattomat naiset yhtä lailla koulutettua miestä? Selittäisi sen, miksi niin moni valitsee yhtä koulutetun kumppanin kuin itse on, ettei tarvi haaskata energiaa toisen jatkuvaan haastamiseen.

M45 kirjoitti:

Tällä palstalla on monessa asiassa oma käsittämisen kuplansa. Yksi selkeimmistä sellaisista on koulutustaustan merkityksen ylikorostuminen ylipäätänsä, mutta aivan erityisesti se tuntuisi ylikorostuvan käsityksissä ihmisten kiinnostavuudessa "ihmissuhdemarkkinoilla". Varmaankin kertonee jotain palstan kirjoittajien enemmistön omista taustoista.

Itse en pysty ajatusta ymmärtämään, mutta olenkin yksinelävä amiskoulutettu mies. Mulle olisi aivan se ja sama mitä kouluja kumppani olisi käynyt, koska jollei kommunikaatio toimisi molempien mielestä paremmin kuin tyydyttävästi, niin miten sellainen suhde edes muodostuisi?

En kuitenkaan usko, että käsitykseni olisi toinen vaikka oma koulutustausta olisi erilainen. Ja jos olisi, eikö silloin pitäisi pohtia, mikä siinä koulutuksessa sitten on mennyt pieleen kun ihmisen elämänkatsomus on tuolla tavoin kaventunut?

Veikkaan, että kysymys on siitä että "akateemisuus" tai "korkeakouluttautuneisuus" ovat tässäkin asiassa vain kiertoilmauksia varakkuudelle. Joka on se todellinen viiteryhmä johon nämä kirjoittajat tuntevat kaipuuta ja yhteenkuuluvuutta.

Koko yhteiskuntahan on kiihtyvässä määrin jakautunut ja jakautumassa meihin ja heihin. Yksi selkeimmistä jakolinjoista on tietysti toimeentulo, tai itse asiassa pitäisi jo puhua taloudellisesta henkiinjäämiskyvystä. Me ollaan alitajuisesti kollektiivisesti hyväksytty ajatus pudotuspelistä ja siitä ettei kaikkia meistä tarvita. Sitä vasten lienee lopulta kysymys vain parinmuodostuksesta selviytymisvietin määräämänä.

Niinhän se on aina toiminut, nämä tasa-arvot ja muut ihmisarvo-asiat kuitenkin ovat historian ja todennäköisimmän tulevaisuusskenaarion valossa vain lyhyt kokeilujakso.

Nyt olet veliseni harvinaisen oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä kiinnostaa enemmän kuin naisia. Mies ottaa Suomessa harvemmin itseään alemmin koulutetun puolison kuin nainen. Mitä älykkäämpi ja koulutetumpi mies on, sitä tärkeämpi on naisen koulutus, luonnollisesti.

Ja tuuba sen kuin jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan näin? Kun vajaa 20 vuotta sitten etsin netistä deittiseuraa, niin akateemiset miehet etsivät aika usein akateemista naista.

Kun minä olen etsinyt netistä deittiseuraa niin minulle ovat vastanneet vain korkeasti koulutetut naiset. Myös sellaiset hyväpalkkaiset, kuten lääkärit ja asianajajat. Vaikka tuo ensimmäisen sivun viesti että miehet kokevat naisen korkean koulutuksen uhkana onkin kovasti alapeukutettu, niin pakko siihen on jotenkin uskoa. Niin paljon on yksinäisiä korkeasti koulutettuja naisia.

Ja mitä tulee tuohon yhteen viestiin että tissit ja perse ratkaisevat, niin ikävä kyllä siltäkin hieman vaikuttaa. Sellainenkin nainen jolla on tohtorin tutkinto, sadantonnin vuositulot, kauniit kasvot ja hoikka vartalo on pitkien ja mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen kuitenkin vielä kysynyt että haittaako minua naisen pienet rinnat. Jossain vaiheessa se hieman huvitti, mutta kyllä se lopulta oli surullista että hän niin kysyi.

musikantti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä kiinnostaa enemmän kuin naisia. Mies ottaa Suomessa harvemmin itseään alemmin koulutetun puolison kuin nainen. Mitä älykkäämpi ja koulutetumpi mies on, sitä tärkeämpi on naisen koulutus, luonnollisesti.

Ja tuuba sen kuin jatkuu.

No tuo on kuitenkin tutkittu fakta. Halusit tai et.

Kova on tarve naisilla selittää tämäkin asia itselle parhain päin. Ei kai sitä nyt turhaan olla tutkintoja hankittu, ei kai?

Kaikella sitä voikin keulia, mutta itselleni koulutuksella ja titteleillä sekä miehen statuksella keulivat naiset ovat kyllä jotakin harvinaisen tympeää ja turn-offia. Tuskin menetän mitään, ja tuskin ne naisetkaan seurassani viihtyisivät.

Huvittavaa, että nämä korkeasti koulutetut (av-palstalla aikaansaviettävät btw) Kihniön kunnansihteerit, afrikkalaisen tanssin maisterit, naistutkijat ja Eu:n tanhukultturinsäilyttämissihteerit ylenkatsovat aina miehiä ja duunariamiksia, vaikka juuri viimeksi mainitut mahdollistavat heidän vuosikausien ikiopiskelunsa ja suojatyöpaikkansa heidän ollessaan yhteiskunnan vapaamatkustajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Mutta juuri nuo arvostamasi asiat liittyvät usein myös koulutukseen. Opiskelu vaatii teoreettista otetta, kiinnostusta lukemiseen, haavetta tietynlaisesta työstä ja elämäntapaa, jossa arvostetaan tiedonhakua eli yksin puurretaan teorettisen materiaalin parissa useita vuosia. Usein työnlaatu on myös sellainen, että työt seuraavat kotiin. (juristi, ekonomi, lääkäri, opettaja, pappi, fyysikko..)

Amiskoulutus on nimenomaan käytännöllisesti suuntautuneille, lyhyttä ja nopeaa koulutusta haluaville tyypeille, jotka haluavat työn, jota ei tarvitse kotona enää pohtia. (kampaaja, sähköasentaja, putkiasentaja, kokki, maalari, puutarhuri...)

Kaikkia tarvitaan, mutta onhan noissa ammateissa eroja.

Meillä mies on siis kokki ja minä olen it-arkkitehti (DI). Toki, minun koulutukseni on ollut teoreettisempi ja miehen käytännönläheisempi, mutta ei se mitenkään meidän elämäämme nyt, kun koulut on molemmilta jo kaukana takana, vaikuta. Työn miettiminen kotona - itsekin pyrin välttämään sitä aina kuin mahdollista, ja pitämään työn ja vapaa-ajan erillään. Joskus projektien loppuvaiheissa voi tulla vähän ylitöitä mutta ei se, että toinen on ihan erilaisessa työssä ole mitenkään estänyt häntä ymmärtämästä tätä minun työni luonnetta, että joskus on välillä julmettu kiire ja tehdään hetki yötäpäivää.

Mä luulen, että tuo kirjoittaja on ehkä ylipäätään työelämäorientoituneempi kuin kumpikaan meistä (myös minulle tärkeintä on aina ollut pitää työt töissä ja vapaa-aika omana)? - Molemmat puolet nähneenä itseä ihmetyttää ehkä eniten ne sumeilemattoman suppeat stereotypiat, joita kummistakin, amiksista ja akateemisista iloisesti viljellään, ikään kuin maailma olisi vain joko-tai. Tai ehkä koulutus ei vaan muokkaa identiteettiä enää aikuisella iällä, en minä ainakaan ole muuttunut miksikään ihmisenä kummankaan myötä. Työtä se vaan on. 

19

Tästä varmaankin on kyse. Itsellenikin kyse on vain työstä, jota teen että saan elämiseen rahaa. Ei minulla ole mitään suurta ammattini ympärille rakennettua identiteettiä tai halua edetä urallani tai olla joku superhuippu. Haluan tehdä työni tunnollisesti ja hyvin, mutta se ei ole koko elämäni, eikä saa vallata vapaa-aikaani.

Nuo stereotyypit on kyllä jokseenkin rasittavia joskus. Onneksi en ole usein näihin törmännyt, mutta pari kertaa olen tavannut tyypin, joka esim. olettaa että miehelleni pitäisi jotenkin yksinkertaisemmin selittää vaikka päivänpolitiikkaa koskeva keskustelu, koska oletettavasti ammattikoulun käynyt on niin tyhmä, että hän tuskin ymmärsi sivistyssanojakin sisältänyttä keskustelua. Tosiasiassa meillä mies on aina ollut se tuollaisista asioista kiinnostuneempi ja tietäväisempi: minä junttimaisesti olen keskittynyt omaan erityisalaani enkä juuri lue muuta, kun taas miestä kiinnostaa milloin kosmologia, milloin filosofia ja yhteiskunnalliset asiat aina.

Sepä se. Meillä on samankaltaista...ja ehkä juuri siksi, jos nyt olisin deittimarkkinoilla, olisin syvästi pettynyt, jos minut nähtäisiin vain jonkin koulutusluupin läpi (kumman tahansa tiimoilta). Olen enemmän, elämässä on enemmän. :)

Vierailija kirjoitti:

Kova on tarve naisilla selittää tämäkin asia itselle parhain päin. Ei kai sitä nyt turhaan olla tutkintoja hankittu, ei kai?

Kaikella sitä voikin keulia, mutta itselleni koulutuksella ja titteleillä sekä miehen statuksella keulivat naiset ovat kyllä jotakin harvinaisen tympeää ja turn-offia. Tuskin menetän mitään, ja tuskin ne naisetkaan seurassani viihtyisivät.

Minulla on miehenä tupladosentti, joka arvostaa koulutustani. Ei kiinnosta sinun mielipiteesi yhtään.

Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista on suhteessa saman koulutustason ihmisen kanssa. Korkeakoulutetuilla osuus on vielä isompi.

Joten ei tämä asia puolille miehistäkään merkityksetön ole!

Vierailija kirjoitti:

Naisten korkeammat koulutukset ovat käsienheiluttelua, jolla naiset sitten kuvittelevat olevansa ylemmän tason naisia. 

Tuoltahan se saattaa näyttää palstalla 16/7 päiväystävän ätmin silmään. Mikäpä naisessa voisi olla hyvää? Kun ei kerran niille kelpaa, niin pitää niitä ainakin haukkua niin stanasti, koska jostainhan se hyvä mieli on itselleen revittävä. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Miehet silti täyttävät palstaa vinkumalla kuinka nainen aina elää miehen siivellä ja käyttää vain miehen rahoja. Jos naisen koulutuksella ei ole väliä eikä työpaikallakaan niin miksi ihmeessä valitatte?

Naisen kun pitäisi teidän mielestä myös maksaa äitiysvapaansa ja lastenhoidon omasta pussistaan ja samalla osallistua kodin kaikkiin menoihin. 

'

Eipä niillä naisten korkeakoulutuksilla ole mitään virkaa, eikä niille huuhaahumanisteille marimekkotunikoissaan makseta kunnon palkkaa, saatika että työpaikka olisi varma.

Naiset perustavat edelleenkin alle 10% kasvuyrityksistä, mutta sehän ei tietenkään kiinnosta.

Tärkeämpää on "olla korkeasti koulutettu" mukahienolla tittelillä. 

Minkä kasvuyrityksen sinä olet perustanut?

No tiedänhän minä että et mitään. Se on kyllä säälittävää, että oma arvo pitää hakea siitä, mitä joku saman sukupuolen edustaja on joskus jossain tehnyt. Mutta jos nyt ihmisellä ei kerta kaikkiaan MITÄÄN muuta ole millä päteä, niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Mutta juuri nuo arvostamasi asiat liittyvät usein myös koulutukseen. Opiskelu vaatii teoreettista otetta, kiinnostusta lukemiseen, haavetta tietynlaisesta työstä ja elämäntapaa, jossa arvostetaan tiedonhakua eli yksin puurretaan teorettisen materiaalin parissa useita vuosia. Usein työnlaatu on myös sellainen, että työt seuraavat kotiin. (juristi, ekonomi, lääkäri, opettaja, pappi, fyysikko..)

Amiskoulutus on nimenomaan käytännöllisesti suuntautuneille, lyhyttä ja nopeaa koulutusta haluaville tyypeille, jotka haluavat työn, jota ei tarvitse kotona enää pohtia. (kampaaja, sähköasentaja, putkiasentaja, kokki, maalari, puutarhuri...)

Kaikkia tarvitaan, mutta onhan noissa ammateissa eroja.

Juuri tämänkaltainen käsienheliluttelijanaisen ylimielisyys on miehille se suurin turn-off.

Avaisitko vähän väittämääsi? Mitä ylimielistä siinä on, että toteaa sen, minkä kaikki tietävät? Amikseen mennään, koska halutaan nopeasti töihin, eikä haluta pitkiä teoreettisia, paljon lukemista vaativia opintoja.

Tai sitten amikseen mennään, koska halutaan ammattiin johon ammattikoulukoulutus valmistaa. Ei aina ole kyse äkkiä vaan töihin pääsystä. Kirvesmiehiksi, maalareiksi, kokeiksi ja kampaajiksi ihan oikeasti haluaviakin ihmisiä on, eikä niin, että tykkäisin kyllä ennemmin olla lääkäri tai ekonomi mutta kun haluan äkkiä töihin niin menenkin sinne maalarilinjalle amikseen.

Mutta joka tapauksessa ihmetyttää, mitä aikuisten ihmisten arkiyhdessäoloon vaikuttaa, vaikka sitten toinen olisikin valinnut ammattinsa niin että pääsee äkkiä töihin? Kuuluuko tähän joku oletus, että ammattikoulun käyneet on älyllisesti jälkeenjääneitä ja niin yksinkertaisia, ettei heistä ole juttuseuraksi akateemiselle?

Ammattikoulukoulutus? Tarkoititko kenties ammatillista koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Miehiä kiinnostaa enemmän kuin naisia. Mies ottaa Suomessa harvemmin itseään alemmin koulutetun puolison kuin nainen. Mitä älykkäämpi ja koulutetumpi mies on, sitä tärkeämpi on naisen koulutus, luonnollisesti.

Ei enää tällä vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Miehet silti täyttävät palstaa vinkumalla kuinka nainen aina elää miehen siivellä ja käyttää vain miehen rahoja. Jos naisen koulutuksella ei ole väliä eikä työpaikallakaan niin miksi ihmeessä valitatte?

Naisen kun pitäisi teidän mielestä myös maksaa äitiysvapaansa ja lastenhoidon omasta pussistaan ja samalla osallistua kodin kaikkiin menoihin. 

'

Eipä niillä naisten korkeakoulutuksilla ole mitään virkaa, eikä niille huuhaahumanisteille marimekkotunikoissaan makseta kunnon palkkaa, saatika että työpaikka olisi varma.

Naiset perustavat edelleenkin alle 10% kasvuyrityksistä, mutta sehän ei tietenkään kiinnosta.

Tärkeämpää on "olla korkeasti koulutettu" mukahienolla tittelillä. 

Kuinkas moni noista kasvuyrityksistä on enää elossa vuoden kuluttua? Monen kasvu katkeaa kuin kanan lento.

Naisena minua puistattavat miehet, jotka repivät itselleen kunniaa honkun toisen miehen tekosista ja ne, jotka ylenkatsovat naisten korkeampaa koulutusta. Ei kukaan halua olla sellaisessa parisuhteessa, jossa mies kadehtii naisen tuloja ja hyvää työtä.

Omien yliopistoaikojen aikana ei kellään ollut ei-akateemista koulutusta hankkivaa tyttöystävää, ainoa kysymys mistä yliopistosta nainen on.

Kyllä koulutettuja miehiä kiinnostaa naisen koulutus. Kouluttamattomalla taas ei ole varaa vaatia/kiinnostua.

Moni mies on tottunut siihen, että miesvaltaisilla aloilla menestykseen ei tarvita mitään ammattikoulua suurempaa, jotkut vanhemmat miehet jopa takovat 4000€ kk-palkkoja kansakoulupohjalta. Jos on kouluttautunut miesvaltaiselle alalle, niin se jo lähes pelkästään takaa hyvät tienistit.

Toki, jos kyse on akateemisista miehistä, niin asia on eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten korkeammat koulutukset ovat käsienheiluttelua, jolla naiset sitten kuvittelevat olevansa ylemmän tason naisia. 

Tuoltahan se saattaa näyttää palstalla 16/7 päiväystävän ätmin silmään. Mikäpä naisessa voisi olla hyvää? Kun ei kerran niille kelpaa, niin pitää niitä ainakin haukkua niin stanasti, koska jostainhan se hyvä mieli on itselleen revittävä. Eikö niin?

Minua ainakin pistää silmään ikävästi koulutuksella leuhkiminen. Ei ole sivistys kohonnut opintojen myötä, mikä pistää aprikoimaan. Luulisi hieman hävettävän tuollainen käytös. Mitähän kaikkea muuta ylvästelijän kanssa seuraisi? Hyvin pinnallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Miehet silti täyttävät palstaa vinkumalla kuinka nainen aina elää miehen siivellä ja käyttää vain miehen rahoja. Jos naisen koulutuksella ei ole väliä eikä työpaikallakaan niin miksi ihmeessä valitatte?

Naisen kun pitäisi teidän mielestä myös maksaa äitiysvapaansa ja lastenhoidon omasta pussistaan ja samalla osallistua kodin kaikkiin menoihin. 

'

Eipä niillä naisten korkeakoulutuksilla ole mitään virkaa, eikä niille huuhaahumanisteille marimekkotunikoissaan makseta kunnon palkkaa, saatika että työpaikka olisi varma.

Naiset perustavat edelleenkin alle 10% kasvuyrityksistä, mutta sehän ei tietenkään kiinnosta.

Tärkeämpää on "olla korkeasti koulutettu" mukahienolla tittelillä. 

Minkä kasvuyrityksen sinä olet perustanut?

No tiedänhän minä että et mitään. Se on kyllä säälittävää, että oma arvo pitää hakea siitä, mitä joku saman sukupuolen edustaja on joskus jossain tehnyt. Mutta jos nyt ihmisellä ei kerta kaikkiaan MITÄÄN muuta ole millä päteä, niin...

Suuressa massassa tuo mitä hän kertoo pitää paikkansa. Naiset eivät juurikaan perusta yrityksiä, vaan työllistyvät julkisille, tai kolmannelle sektorille, vaikka olisivat korkeasti koulutettuja. Miksiköhän näin? Eikö naisia kannusteta? Ja tarvitaanko jotain preppauskursseja tmv. kannustamaan  naisia yrittäjiksi?

Miehille koulutus on vain avain työelämään.

Miehiä kiinnostaa enemmän mitä työtä teet ja mitä saat palkkaa.