Mikä siinä naisen koulutuksessa on miehille niin epäkiinnostavaa? Miksei sillä ole merkitystä?

Korkeasti koulutettu nainen koetaan uhkana

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Luonne kiinnostaa enemmän kuin koulutus.

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Kyllä kiinnostaa. Vaikea olisi pariutua mimmin kanssa, joka ei ole edes maisteri. Onko hän laiska vai tyhmä? Olen tohtori.

Naisten korkeammat koulutukset ovat käsienheiluttelua, jolla naiset sitten kuvittelevat olevansa ylemmän tason naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiinnostaa. Vaikea olisi pariutua mimmin kanssa, joka ei ole edes maisteri. Onko hän laiska vai tyhmä? Olen tohtori.

Tätä mieltä myös. Miksi kukaan jäisi kouluttautumatta ilmaisen koulutuksen maassa.

En mmärrä, minkä takia siinä pitäisi olla jotain kiinnostavaa?

Omat kokemukset teknisen alan akateemisista naisista on, että ei vähemmän voisi kiinnostaa. Hirveitä pinkottajia ja oikeita nutturapäitä.

mies50v

Miehelle, jota naisen koulutustausta on tärkeä on nainen lähinnä statusesine ja statusesineitä haalitaan naisten huomion vuoksi...

No ainaki mulle on jotkut miehet valittanu, jos en oo ollu koulutettu. :D Nii nyt sit valitetaan, jos on. :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiinnostaa. Vaikea olisi pariutua mimmin kanssa, joka ei ole edes maisteri. Onko hän laiska vai tyhmä? Olen tohtori.

Tohtori hyvä, eikö sinulla ole kykyä erottaa noita ominaisuuksia naisen koulutustaustasta?

Tänne mahtuu jos jonkinlaista koulutusta, ammattia ja työnkuvaa. Mulla on aika se ja sama, mikä se naisella on, kunhan tulee työllään toimeen ja asenne on kohdilllaan. Muut asiat ratkaisee, kuinka kiinnostava nainen on.

Ja tottakai sillä on silloin merkitystä, jos on todella poikkeava ammatti, niin että se haittaa oleellisesti tapaamista tms.

Mies. kirjoitti:

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Miehet silti täyttävät palstaa vinkumalla kuinka nainen aina elää miehen siivellä ja käyttää vain miehen rahoja. Jos naisen koulutuksella ei ole väliä eikä työpaikallakaan niin miksi ihmeessä valitatte?

Naisen kun pitäisi teidän mielestä myös maksaa äitiysvapaansa ja lastenhoidon omasta pussistaan ja samalla osallistua kodin kaikkiin menoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Huomaisit sen ehkä paremmin jos olisit vaikealla alalla korkeassa asemassa ja välillä kaipaisi vähän tukea ja höyryjen päästelyä turvallisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Mutta juuri nuo arvostamasi asiat liittyvät usein myös koulutukseen. Opiskelu vaatii teoreettista otetta, kiinnostusta lukemiseen, haavetta tietynlaisesta työstä ja elämäntapaa, jossa arvostetaan tiedonhakua eli yksin puurretaan teorettisen materiaalin parissa useita vuosia. Usein työnlaatu on myös sellainen, että työt seuraavat kotiin. (juristi, ekonomi, lääkäri, opettaja, pappi, fyysikko..)

Amiskoulutus on nimenomaan käytännöllisesti suuntautuneille, lyhyttä ja nopeaa koulutusta haluaville tyypeille, jotka haluavat työn, jota ei tarvitse kotona enää pohtia. (kampaaja, sähköasentaja, putkiasentaja, kokki, maalari, puutarhuri...)

Kaikkia tarvitaan, mutta onhan noissa ammateissa eroja.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle, jota naisen koulutustausta on tärkeä on nainen lähinnä statusesine ja statusesineitä haalitaan naisten huomion vuoksi...

Korjaan: Miehelle, jolle naisen ulkonäkö on tärkeä on nainen lähinnä statusesine ja statusesineitä haalitaan naisten huomion vuoksi...

Vierailija kirjoitti:

Mies. kirjoitti:

Vaikka naiset ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, 4/5 parisuhteessa mies on paremmin ansaitseva. Naisen korkeampi koulutus ei siis paranna elintasoa. Lisäksi naiset usein opiskelevat jotain sellaista, mikä ei kiinnosta sen enempää työnantajia kuin miehiäkään.

Eikä sillä, että naisen korkeasta koulutuksesta haittaa olisi. Se vain on aika yhdentekevää verrattuna muihin asioihin.

Miehet silti täyttävät palstaa vinkumalla kuinka nainen aina elää miehen siivellä ja käyttää vain miehen rahoja. Jos naisen koulutuksella ei ole väliä eikä työpaikallakaan niin miksi ihmeessä valitatte?

Naisen kun pitäisi teidän mielestä myös maksaa äitiysvapaansa ja lastenhoidon omasta pussistaan ja samalla osallistua kodin kaikkiin menoihin. 

'

Eipä niillä naisten korkeakoulutuksilla ole mitään virkaa, eikä niille huuhaahumanisteille marimekkotunikoissaan makseta kunnon palkkaa, saatika että työpaikka olisi varma.

Naiset perustavat edelleenkin alle 10% kasvuyrityksistä, mutta sehän ei tietenkään kiinnosta.

Tärkeämpää on "olla korkeasti koulutettu" mukahienolla tittelillä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä nainen mutta ajattelen itse, että ei parisuhteessa koulutuksella ole juuri merkitystä. Muut ihmisen ominaisuudet kuin se mitä kouluja on käynyt ja mitä työkseen tekee vaikuttavat enemmän arjessa. Luonteenpiirteet, elämänarvot, samantapaiset tulevaisuudenhaaveet ja elämäntapa jne. Itse olen akateemisesti koulutettu ja mieheni amis, ja minua aina hämmästyttää kun jotkut tätä ihmettelee. Mietin, että mitä ihmettä minä tekisin sillä että se mieskin olisi akateeminen?

Näillä linjoilla minäkin, sekä amis että akateeminen (alanvaihtaja), hyvin onnellinen amismiehen kanssa jo 15 vuotta.

Minä olen tohtori ja tienaan 1,5 kertaa enemmän kuin puolison. Puolisoni on amis. Minulla on koulutus juridiikasta ja taloudesta. Puolisoni rakennusalalta. Perhetuttavillemme ei koskaan puhuta minun työstä tai osaamisesta, mutta juttu kulkeutuu koko ajan puolisoni työhön ja osaamiseen. Vanhemmat ihmiset ihailevat puolisoni osaamista ja ahkeruutta ruuanlaitosta pullanleivontaan. Minusta ei ole löytynyt mitään ihailtavaa, vaikka olen ruoat tehnyt useammin. Lapsemme ylioppilasjuhlissa ylistettiin puolisoni osallistumista lasten harrastuksiin, vaikka minä olen se, joka heidät kummatkin kolme kertaa viikossa vei harrastuksiin, kävi ostamassa niihin liittyvät tavarat ja selvitteli ja järjesteli menot. Mitä tulee luonteenpiirteisiin, minä olen avoin, aktiivisesti kaikenlaiseen keskusteluun osaa ottava, aikaansaava ja monista asioista kiinnostunut. Puolisoni on sulkeutunut, osallistuu vain omaa alaansa tai kiinnostustaan koskevaan keskusteluun, aikaansaava oman alan työtehtävissä, kiinnostunut vain omasta alastaan. Arvaattekin: minä olen nainen, puolisoni mies.

Miksi näin? Elämme yhteiskunnassa, jossa edelleen on sukupuoliroolit. Päiväkodissa poikien omaehtoiseen käyttäytymiseen suhtaudutaan useimmin "pojat on poikia" asenteella, kun sen sijaan tyttöjä tällöin jo ojennetaan. Tiedämme peruskoulun ja lukion, jossa pojan unohtaessaan jälleen koulukirjansa, saadessaan kokeesta 5 tai unohtaessaan välituntivalvojan tehtävät, suhtaudutaan ymmärtäen ja toruen, kun sen sijaan tyttöön kohdistetaan syyllistämistä, paheksuntaa ja ilmaisuja "koko loppuelämän vaikutuksista".  Tiedämme useampia lihavia miehiä kuin naisia, jotka ovat tv-julkkiksia. Tiedämme useampia työelämän kollegoita, jotka ovat miehiä ja onnettomia työssään ja silti heitä hyssytellään ja paapotaan joko esimiesten tai alaisten toimesta. Tiedämme useampia rekrytointitilanteita, joissa tehtävään on valittu kokemattomampi ja kouluttamattomampi mies, eikä naista. Meille ei ole vielä tasa-arvoa vaan on maailma, jossa se, että olet mies, on on itseisarvo ja se, että on nainen, tulee todistaa.