Inhottaa kun taas "päivät pitenee"
ja valoisuus lisääntyy. :( Pitää odottaa taas jotta aurinko laskee ja tulee hämärää jotta voi lähteä kauppaan. Tunnen itseni huomaamattomammaksi pimeässä ja ihmiset eivät näin huomioi minua, mikä on hyvä asia. Masennuksesta ja fobioista kärsivän painajainen. Pimeys antaa minulle turvaa ja lohtua.
Olen siis melkein kuin vampyyri.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämmösiä säästä ulisijoita missään muualla kun Suomessa 🤔
Ei ole. Suomalaisilla on aina liian valoisaa, liian pimeää, liian kuumaa, liian kylmää, liian märkää tai liian kuivaa 😂
Tän itsensä kanssa keskustelevan naurupärstätyypin pitäisi ehkä mennä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo täällä kans yks keväästä ahdistuva ja (lisää) masentuva.
Kevät on mulle aivan karmeaa aikaa. On häikäisevän kirkasta, kauhea meteli (lumi ei enää pehmennä äänimaisemaa, linnut melskaa yms.) ja kanssaihmiset alkaa käymään ihan hirmuisilla kierroksilla. Pahinta mullekin on se häikäisevä, räikeä kirkkaus. Aurinkolasit auttaa aika hyvin, mutta aiheuttavat oman vaivansa ja haasteensakin.
Tällainen olen ollut ihan lapsesta saakka. Ja joo, masennusdiagnoosi on. Raskasta kun juuri kukaan ei ymmärrä, siksi harvoin tästä puhunkaan. Muut haukkuu ja kiroaa mun suosikki-aikaani, kaamosta, ja kevättä hehkutetaan ennen kuin se on alkanutkaan, ja minä odotan aina ihan kauhulla koko kevättä. Ei tätä oikein kukaan ymmärrä. Ovat epäuskoisia, lyövät ihan leikiksi, ja tottakai: pitävät turhan marisijana. Itse saavat kyllä omasta mielestään täysin oikeutetusti ahdistua syksystä ja talvesta, kiroten ne alimpaan hlvttiin.
En voi ymmärtää miten vuoden parhaan ajan alkaminen (kevät ja kesä) voi masentaa?
Ainakin siten, että kesällä ihmiset ovat eloisampia, ja jos itse on masentunut kun muut iloitsevat ihanasta valosta ja pirteydestä niin se oma kurjuus ja kyvyttömyys korostuu. Talvella on ns. lupa olla väsynyt ja linnoittautua neljän seinän sisälle,ei tarvitse esittää mitään.
Itselläni masennus kyllä pahenee aina talvisin, varsinkin mitä vanhemmaksi tulee. Kuitenkin tykkään pimeydestä, vaikka myös pelkään sitä. Tykkään kyllä toisaalta valostakin, vaikka se häiritsee nukkumista kesällä. Vähän ristiriitaista. Ihanaa että suomessa on vaihtelua.
Ja kyllä säästä saa valittaa. Harvemmin sitä on ainoa, joka sanoo että onpa kurjaa kun on kylmä/kuuma/sataa vettä. Ei se niin vakavaa ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo täällä kans yks keväästä ahdistuva ja (lisää) masentuva.
Kevät on mulle aivan karmeaa aikaa. On häikäisevän kirkasta, kauhea meteli (lumi ei enää pehmennä äänimaisemaa, linnut melskaa yms.) ja kanssaihmiset alkaa käymään ihan hirmuisilla kierroksilla. Pahinta mullekin on se häikäisevä, räikeä kirkkaus. Aurinkolasit auttaa aika hyvin, mutta aiheuttavat oman vaivansa ja haasteensakin.
Tällainen olen ollut ihan lapsesta saakka. Ja joo, masennusdiagnoosi on. Raskasta kun juuri kukaan ei ymmärrä, siksi harvoin tästä puhunkaan. Muut haukkuu ja kiroaa mun suosikki-aikaani, kaamosta, ja kevättä hehkutetaan ennen kuin se on alkanutkaan, ja minä odotan aina ihan kauhulla koko kevättä. Ei tätä oikein kukaan ymmärrä. Ovat epäuskoisia, lyövät ihan leikiksi, ja tottakai: pitävät turhan marisijana. Itse saavat kyllä omasta mielestään täysin oikeutetusti ahdistua syksystä ja talvesta, kiroten ne alimpaan hlvttiin.
En voi ymmärtää miten vuoden parhaan ajan alkaminen (kevät ja kesä) voi masentaa?
Ainakin siten, että kesällä ihmiset ovat eloisampia, ja jos itse on masentunut kun muut iloitsevat ihanasta valosta ja pirteydestä niin se oma kurjuus ja kyvyttömyys korostuu. Talvella on ns. lupa olla väsynyt ja linnoittautua neljän seinän sisälle,ei tarvitse esittää mitään.
Itselläni masennus kyllä pahenee aina talvisin, varsinkin mitä vanhemmaksi tulee. Kuitenkin tykkään pimeydestä, vaikka myös pelkään sitä. Tykkään kyllä toisaalta valostakin, vaikka se häiritsee nukkumista kesällä. Vähän ristiriitaista. Ihanaa että suomessa on vaihtelua.
Ja kyllä säästä saa valittaa. Harvemmin sitä on ainoa, joka sanoo että onpa kurjaa kun on kylmä/kuuma/sataa vettä. Ei se niin vakavaa ole!
Ja en ole kyllä koskaan kuullut että sää olisi siitä koskaan suuttunut tai ottanut nokkiinsa, ihmiset kyllä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo täällä kans yks keväästä ahdistuva ja (lisää) masentuva.
Kevät on mulle aivan karmeaa aikaa. On häikäisevän kirkasta, kauhea meteli (lumi ei enää pehmennä äänimaisemaa, linnut melskaa yms.) ja kanssaihmiset alkaa käymään ihan hirmuisilla kierroksilla. Pahinta mullekin on se häikäisevä, räikeä kirkkaus. Aurinkolasit auttaa aika hyvin, mutta aiheuttavat oman vaivansa ja haasteensakin.
Tällainen olen ollut ihan lapsesta saakka. Ja joo, masennusdiagnoosi on. Raskasta kun juuri kukaan ei ymmärrä, siksi harvoin tästä puhunkaan. Muut haukkuu ja kiroaa mun suosikki-aikaani, kaamosta, ja kevättä hehkutetaan ennen kuin se on alkanutkaan, ja minä odotan aina ihan kauhulla koko kevättä. Ei tätä oikein kukaan ymmärrä. Ovat epäuskoisia, lyövät ihan leikiksi, ja tottakai: pitävät turhan marisijana. Itse saavat kyllä omasta mielestään täysin oikeutetusti ahdistua syksystä ja talvesta, kiroten ne alimpaan hlvttiin.
En voi ymmärtää miten vuoden parhaan ajan alkaminen (kevät ja kesä) voi masentaa?
Ainakin siten, että kesällä ihmiset ovat eloisampia, ja jos itse on masentunut kun muut iloitsevat ihanasta valosta ja pirteydestä niin se oma kurjuus ja kyvyttömyys korostuu. Talvella on ns. lupa olla väsynyt ja linnoittautua neljän seinän sisälle,ei tarvitse esittää mitään.
Juuri tuo. En koskaan pysty elämään niin täysillä ja elämästä nauttien kuin kesällä muka pitäisi. Ihan vaan koska en ylipäätään pysty nauttimaan elämästä. Muut on onnellisia ja oma ikuinen "onnettomuus" vain korostuu.
Harmi, että kärsit tilanteesta.
Valoisuus on mielestäni parasta ja odotan jo luonnon vihertymistä ja kukkasia.
Vierailija kirjoitti:
RIP, yöunet :-(
Et ole koskaan kuullut pimennysverhoista?
🐥🐥☀️☀️☀️😎