Lue keskustelun säännöt.
Inhottaa kun taas "päivät pitenee"
23.02.2019 |
ja valoisuus lisääntyy. :( Pitää odottaa taas jotta aurinko laskee ja tulee hämärää jotta voi lähteä kauppaan. Tunnen itseni huomaamattomammaksi pimeässä ja ihmiset eivät näin huomioi minua, mikä on hyvä asia. Masennuksesta ja fobioista kärsivän painajainen. Pimeys antaa minulle turvaa ja lohtua.
Olen siis melkein kuin vampyyri.
Kommentit (67)
Eikö kauppa ole sisältä ihan yhtä valoisa niin kesällä kuin talvellakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Inhoan kevättä ja valoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kauppa ole sisältä ihan yhtä valoisa niin kesällä kuin talvellakin?
Onhan se, mutta kaupassa käynti on kuitenkin lyhyempi rupeama kuin sinne matkustaminen.
Vierailija kirjoitti:
RIP, yöunet :-(
Niinpä, vielä sekin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta ne ihmiset jaksaakin marista. Voi luoja olette varmaan rasittavia tapauksia lähipiirillenne.😂😂
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Ja yhtä nopeesti se rientää siitä taas siihen, että valon määrä alkaa lisääntymään ;)hihih
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Mulla turpoo silmänympärykset tuosta kirkkaasta valosta. Käy silmiin tosi pahasti. Kesällä kyllä silmät jo tottuu tuohon valoon. ap
Ihanaa kun valoistuu niin paljon❤️ ai että😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Ja yhtä nopeesti se rientää siitä taas siihen, että valon määrä alkaa lisääntymään ;)hihih
Niinpä. Vuodet menevät nykyään todella nopeasti.
Valivalivali
Hommaa oikeita ongelmia ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Ja yhtä nopeesti se rientää siitä taas siihen, että valon määrä alkaa lisääntymään ;)hihih
Niinpä. Vuodet menevät nykyään todella nopeasti.
Ei ne mene sen nopeammin kuin koskaan aikaisemminkaan.
Onkohan tämmösiä säästä ulisijoita missään muualla kun Suomessa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ne ihmiset jaksaakin marista. Voi luoja olette varmaan rasittavia tapauksia lähipiirillenne.😂😂
Olen kyllä erakko luonteeltani. Ja näin ollen aika vähän ihmisten kanssa yhteyksissä. Valittaminen ei yleensä kuulu luonteenpiirteeseeni. Ajattelin vain jos muilla samoja oireita ja mietteitä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän pimeistä illoista. Etenkin keväisin aurinko on niin kirkas, että kaikki pöly kämpässä näkyy. Koko ajan saa kulkea rätti kourassa. Mutta nopeasti se aika rientää. Puolen vuoden päästä on jo elokuun loppu.
Mulla turpoo silmänympärykset tuosta kirkkaasta valosta. Käy silmiin tosi pahasti. Kesällä kyllä silmät jo tottuu tuohon valoon. ap
Johtuu siitä, että keväällä aurinko on vielä niin alhaalla. Kesällä aurinko paistaa ylempää, joten kulma ei ole silmille ihan niin rasittava..
Nukkukaa rauhassa yöunet. Kiitos vinkistä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämmösiä säästä ulisijoita missään muualla kun Suomessa 🤔
Sää ei ollut tässä se pääpointti vaan valon lisääntyminen ja sen vaikutus mielialaan. ap
Vieläpä keinotekoisesti lisääntyy. Toivottavasti ei kauan enää.