Apua - minua kiusataan ammattikorkeassa, enkä jaksa enää käydä siellä!

Vierailija kirjoitti:

Surullista jos amk:issa on jopa kiusaamista. Itse en ole kokenut kiusaamista, mutta korkeakouluissa ärsyttää se pakkoryhmäytyminen viinan voimalla (ihan kuin kuningas alkoholi olisi maailman tärkein asia). Jos ei tykkää juoda ja käydä jossain bileissä, on heti joku tiukkapipo raivoraitis näiden pahimpien bilehirmujen mielestä ja uhkaillaan että jää ulkopuoliseksi eikä saa kavereita. Hyväksyn kyllä itse jos joku tykkää käydä opiskelijabileissä - mutten sitä että joku huomauttelee omista valinnoistani päin naamaa. Miksei me vaan voida hyväksyä toistemme valintoja puolin ja toisin. Pahoittelen, että meni yli aiheen mutta oli pakko avautua tästäkin ilmiöstä.

Minä kävin kavereiden kanssa bileissä ja baareissa opiskeluaikani. Niitä, jotka eivät käyneet, en tuntenut enkä kokenut, että olisi pitänyt hengata heidän kanssaan pätkääkään. Oikeesti, joku istuu samalla kurssilla ja sitten pitäisi hengata vapaallakin vai? Ja luennolla istuu 200 ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

Hyvä 11,

Sinunlaisesi ämm#t kanalaumoineen ovat suurin syy siihen miksi naisvaltaiset alat ja työpaikat ovat niin hirveitä paikkoja. Kaikkien kanojen pitää nokkia ja kotkottaa samaan tahtiin, samalla kun emokana vahtii ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä p@skantärkeästä, tylsästä homogeenisyydestä, niin aletaan porukalla syrjimään ja nokkimaan sitä.

Sinunlaisesi "tavis"naiset ovat... anteeksi vain, yleensä ihan hemmetin suvaitsemattomia, tylsiä ja ilkeitä. Ainakin siihen nähden kuinka hyviä itse luulevat juttuineen olevansa

Pelkästään se kun pääsee miesvaltaiseen joukkoon, tai edes sekaporukkaan tuntuu kuin Alppien raikkaalta tuulahdukselta keskusteluaiheiden moninaisuuteen ja avoimuuteen verrattaessa. Miehet välittävät muustakin kuin juoruilusta ja puhuvat muustakin kuin jostain hemmetin nettivaatekaupan rievuista, Fifistään, body-pumpeista ja lomamatkoista.

Olen aina ollut se erilainen, väärä kana. Poikamainen, ronski ja outo. Mutta tykkään itsestäni juuri tällaisena! Tykkään myös muista ihmisistä, niin kauan kun he ovat hyväkäytöksisiä ja avoinmielisiä. Minulla ei ole myöskään mitään mukavia tai neutraaleja ihmisiä vastaan. Olivat he sitten tavallisia tai oudompia.

Vaikka en aina tajuaisi jonkun juttuja tai vaikka ne eivät olisi mukavuusalueellani, niin ero sinunlaisiisi nirppanokkiin on että: haluan ymmärtää. Vaikka jollakin olisi esim. asperger ja outoja juttuja (kuvauksesi henkilö kuulosti vähän tältä), niin haluan ymmärtää! Siitä tulee toiselle hyvä mieli. Tavisnaisten mainstreamjuttujakin olen oppinut ymmärtämään ja puhun niistä takaisin, vaikken itse niistä aiheista usein henkoht. välitäkään.

Miehet pelaavat enemmän yhteen ja jos joku jannu puhuu vähän outoja, niin sitten vaan todetaan juttuun, että selvä! Ja jatketaan elämää sopuisasti. Naisilla on käynnissä koko ajan joku hemmetin tosi-tv:n semifinaalikarsinta, jossa tuomarit tarkkailevat silmät viiruina naama rutussa, että pääseekö uusi naiskandidaatti X jatkoon.

Miksei edes työpaikalla tai koulussa voi ymmärtää, että KAIKKIEN kanssa voi tulla toimeen jos vain antaa mahdollisuuden. Ainakin, jos ei kyseessä ole joku kiusaaja tai sosiopaatti. Vapaa-ajalla voi sitten valita ne bestiksensä.

Ja maailma kiittää!

Kaikki ei edes tule etsimään ystäviä korkeakoulusta, koska niitä ystävyyksiä ja omia bileitä yms. muutakin elämää on omasta takaa noin muutenkin. Opiskelukin voi vaatia paljon panostusta, varsinkin jos käy töissä koulun ohella. Oleellista onkin, että tullaan mahdollisissa ryhmätöissä ja seminaareissa _toimeen_ keskenään, ei se velvoita ketään olemaan sen enempää kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Mietitäänkö vielä AMK:ssa kenen kanssa kehdataan hengata 😀😀😂 ugh.

No ei todellakaan. Tämä on joku poikkeusopisto. Ei pysty käsittämään.

Onko poikkeuksellisen nuorta opiskelijaa, vai missä vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

Hyvä 11,

Sinunlaisesi ämm#t kanalaumoineen ovat suurin syy siihen miksi naisvaltaiset alat ja työpaikat ovat niin hirveitä paikkoja. Kaikkien kanojen pitää nokkia ja kotkottaa samaan tahtiin, samalla kun emokana vahtii ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä p@skantärkeästä, tylsästä homogeenisyydestä, niin aletaan porukalla syrjimään ja nokkimaan sitä.

Sinunlaisesi "tavis"naiset ovat... anteeksi vain, yleensä ihan hemmetin suvaitsemattomia, tylsiä ja ilkeitä. Ainakin siihen nähden kuinka hyviä itse luulevat juttuineen olevansa

Pelkästään se kun pääsee miesvaltaiseen joukkoon, tai edes sekaporukkaan tuntuu kuin Alppien raikkaalta tuulahdukselta keskusteluaiheiden moninaisuuteen ja avoimuuteen verrattaessa. Miehet välittävät muustakin kuin juoruilusta ja puhuvat muustakin kuin jostain hemmetin nettivaatekaupan rievuista, Fifistään, body-pumpeista ja lomamatkoista.

Olen aina ollut se erilainen, väärä kana. Poikamainen, ronski ja outo. Mutta tykkään itsestäni juuri tällaisena! Tykkään myös muista ihmisistä, niin kauan kun he ovat hyväkäytöksisiä ja avoinmielisiä. Minulla ei ole myöskään mitään mukavia tai neutraaleja ihmisiä vastaan. Olivat he sitten tavallisia tai oudompia.

Vaikka en aina tajuaisi jonkun juttuja tai vaikka ne eivät olisi mukavuusalueellani, niin ero sinunlaisiisi nirppanokkiin on että: haluan ymmärtää. Vaikka jollakin olisi esim. asperger ja outoja juttuja (kuvauksesi henkilö kuulosti vähän tältä), niin haluan ymmärtää! Siitä tulee toiselle hyvä mieli. Tavisnaisten mainstreamjuttujakin olen oppinut ymmärtämään ja puhun niistä takaisin, vaikken itse niistä aiheista usein henkoht. välitäkään.

Miehet pelaavat enemmän yhteen ja jos joku jannu puhuu vähän outoja, niin sitten vaan todetaan juttuun, että selvä! Ja jatketaan elämää sopuisasti. Naisilla on käynnissä koko ajan joku hemmetin tosi-tv:n semifinaalikarsinta, jossa tuomarit tarkkailevat silmät viiruina naama rutussa, että pääseekö uusi naiskandidaatti X jatkoon.

Miksei edes työpaikalla tai koulussa voi ymmärtää, että KAIKKIEN kanssa voi tulla toimeen jos vain antaa mahdollisuuden. Ainakin, jos ei kyseessä ole joku kiusaaja tai sosiopaatti. Vapaa-ajalla voi sitten valita ne bestiksensä.

Ja maailma kiittää!

Jotenkin surullista, että nostat miehet korokkeelle. Ikäviä ihmisiä löytyy yhtälailla molemmista sukupuolista. Siis tässä tapauksessa sellaisia, jotka eivät esim. ryhmätöihin tai kohteliaaseen kanssakäymiseen kykene. Ja ihan yhtälailla miehet valikoivat kaverinsa.

Ei myöskäään ole kenenkään velvollisuus viettää aikaa henkilön kanssa, josta ei pidä tai joka on vaan niin raskas, että vie voimat. Ei edes "välitunneilla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

Hyvä 11,

Sinunlaisesi ämm#t kanalaumoineen ovat suurin syy siihen miksi naisvaltaiset alat ja työpaikat ovat niin hirveitä paikkoja. Kaikkien kanojen pitää nokkia ja kotkottaa samaan tahtiin, samalla kun emokana vahtii ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä p@skantärkeästä, tylsästä homogeenisyydestä, niin aletaan porukalla syrjimään ja nokkimaan sitä.

Sinunlaisesi "tavis"naiset ovat... anteeksi vain, yleensä ihan hemmetin suvaitsemattomia, tylsiä ja ilkeitä. Ainakin siihen nähden kuinka hyviä itse luulevat juttuineen olevansa

Pelkästään se kun pääsee miesvaltaiseen joukkoon, tai edes sekaporukkaan tuntuu kuin Alppien raikkaalta tuulahdukselta keskusteluaiheiden moninaisuuteen ja avoimuuteen verrattaessa. Miehet välittävät muustakin kuin juoruilusta ja puhuvat muustakin kuin jostain hemmetin nettivaatekaupan rievuista, Fifistään, body-pumpeista ja lomamatkoista.

Olen aina ollut se erilainen, väärä kana. Poikamainen, ronski ja outo. Mutta tykkään itsestäni juuri tällaisena! Tykkään myös muista ihmisistä, niin kauan kun he ovat hyväkäytöksisiä ja avoinmielisiä. Minulla ei ole myöskään mitään mukavia tai neutraaleja ihmisiä vastaan. Olivat he sitten tavallisia tai oudompia.

Vaikka en aina tajuaisi jonkun juttuja tai vaikka ne eivät olisi mukavuusalueellani, niin ero sinunlaisiisi nirppanokkiin on että: haluan ymmärtää. Vaikka jollakin olisi esim. asperger ja outoja juttuja (kuvauksesi henkilö kuulosti vähän tältä), niin haluan ymmärtää! Siitä tulee toiselle hyvä mieli. Tavisnaisten mainstreamjuttujakin olen oppinut ymmärtämään ja puhun niistä takaisin, vaikken itse niistä aiheista usein henkoht. välitäkään.

Miehet pelaavat enemmän yhteen ja jos joku jannu puhuu vähän outoja, niin sitten vaan todetaan juttuun, että selvä! Ja jatketaan elämää sopuisasti. Naisilla on käynnissä koko ajan joku hemmetin tosi-tv:n semifinaalikarsinta, jossa tuomarit tarkkailevat silmät viiruina naama rutussa, että pääseekö uusi naiskandidaatti X jatkoon.

Miksei edes työpaikalla tai koulussa voi ymmärtää, että KAIKKIEN kanssa voi tulla toimeen jos vain antaa mahdollisuuden. Ainakin, jos ei kyseessä ole joku kiusaaja tai sosiopaatti. Vapaa-ajalla voi sitten valita ne bestiksensä.

Ja maailma kiittää!

Jotenkin surullista, että nostat miehet korokkeelle. Ikäviä ihmisiä löytyy yhtälailla molemmista sukupuolista. Siis tässä tapauksessa sellaisia, jotka eivät esim. ryhmätöihin tai kohteliaaseen kanssakäymiseen kykene. Ja ihan yhtälailla miehet valikoivat kaverinsa.

Ei myöskäään ole kenenkään velvollisuus viettää aikaa henkilön kanssa, josta ei pidä tai joka on vaan niin raskas, että vie voimat. Ei edes "välitunneilla".

Lisään vielä tähän, etten ole tämä 11.

Ap, kirjoitat sinnitelleesi jo pitkään. Jos olet opinnoissasi yli puolivälin, yrittäisin sinuna vain jotenkin saada tutkinnon suoritettua. Voisitko suorittaa joitakin kursseja vasta seuraavan vuosikurssin ryhmissä, tai antavatko opettajat suorittaa kursseja vaikka kirjoittamalla esseen?

On ihan mahdollista, että omalla alallasi on myös mukavia ihmisiä, ja saatat tulla viihtymään hyvin työelämässä, etkä enää törmää kiusaajiisi kun olet valmistunut.

Pelkän kiusaamisen takia ei kannata vaihtaa alaa. Eri asia, jos harkitset alan vaihtoa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hitto jaksaa jossain aikuiskoulutuksessa vielä kiusata jotain? Aivan käsittämätöntä

Mihin tuo oletus perustuu, että vanheneminen automaagisesti korjaa kiusaajan persoonallisuuden? Jos näin olisi, ei työpaikkakiusaamistakaan pahemmin ilmenisi.

Iso osa musta ymmärtää sua. Mullakin on sellainen kaveri jolla jää levy pyörimään ja se toistaa sitä samaa lausetta välillä niin pitkään kunnes mä vaihdan aiheen ihan toiseksi. Se on henkisesti uuvuttavaa.

Mutta te olisitte voinut sanoa hienotunteisesti sille teidän opiskelukaverille että yritetään nyt keskittyä tähän ryhmätyön aiheeseen ja jutellaan noista muista jutuista sitten joskus toiste.

Ja ryhmätyössä varmasti löytyy sopiva tehtävä jokaiselle. Joku on haka löytämään tai ottamaan hyviä kuvia. Toinen osaa kirjoittaa salamannopeasti koneella. Kolmas taitaa kieliopin täydellisesti...

Tein itse päättötyön puolituntemattoman ihmisen kanssa joka oli kanssa sellainen että kun piti perustaa paperille firma niin se keskittyi kirjaamaan mitä kaikkia huonekaluja sinne tarvitaan. Sanoin tyyliin että meidän työstä puuttuu vielä tämä ja tämä. Mulla on vielä kesken rahoitussuunnitelman teko jne. niin ottaisitko sä selvää noista asioista. Lopulta lopputyö oli meidän kummankin näköinen ja myönnettäköön että yksin olisin saanut luultavasti paremmat pisteet mutta mitä siitä. Kertaakaan ketään ei ole työhaastattelussa kiinnostanut mun päättötyön arvosana ja kerran eräs haastattelija kehui ettei mun kaikki arvosanat olleet kiitettäviä. Silloin kun tuppaa kuulemma saamaan liian kirjaviisaita työntekijöitä jotka ei osaa tehdä hommia käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

Alapeukuttaja tässä moi, alapeukutin koska sinulta puuttuu empatia kykyä. Se oli sinun näkemyksesi asiasta, toisella ihmisellä saattaa olla täysin erilainen näkemys samasta asiasta. Se että näet asian noin, ei ole koko totuus, vaan yksi monista näkökulmista. Minusta vaikuttaa siltä että muut projisoi at omia outoja puoliaan tähän kiusattuun, joka on väärin häntä kohtaan. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä itsen kanssa, oli miten erilainen tahansa.

Kuten sanoinkin: hänellä kiusaamisen tunne varmasti olikin aito. Ja kyllähän siitä oli itsellä ikävä fiilis. 

Mutta mitä minun olisi pitänyt tehdä? Antaa kävellä mun perässä, olla mulle riesaksi? Kenties tehdä tehtävät puolesta? Ratkaisuja kehiin kiitos, eikä mitään jeesustelua. Mulle yhtälailla olisi opiskelurauha ollut mieleen. 

Kummasti se toinen puoli unohtuu ...

Minä opiskelin jokunen vuosi sitten Amk:ssa aikuispuolella, eli opiskelua oli muutamana iltana viikossa 3 h kerrallaan. Jossain vaiheessa ryhmään muodostui muutaman naisen ja miehen ryhmittymä, joka katsoi muita nenänvartta pitkin ja saattoi esim. ruotsin kurssilla tirskua muiden vastauksille. Kerran mut laitettiin tekemään ryhmätyötä yhden näistä kanssa. Halusin sopia, miten edetään ryhmätyössä, joten kerran huikkasin hänelle luokassa (istuin hänen takanaan) "Maija hei." Hän tokaisi minuun katsomattakaan: "Mä en oo mikään Maija, vaan Maija Miettinen." Ja katsoi muita ryhmäläisiään ja nauroi päin naamaani. Mietin vain, että onpa lapsellista. Kaikki meistä olivat aikuisia ja olleet työelämässäkin useita vuosia! No, onneksi opiskelu oli aika itsenäistä eikä tarvinnut nähdä tätä luokkaa kuin pari tuntia viikossa. Olihan se aika yksinäistä puuhaa, mutta mietin vain valmistumista.

Ehkä sun kannattaa ap kysyä palautetta opiskelukavereiltasi että miksi eivät halua tehdä sun kanssa ryhmätöitä. Ehkä joku puhuu sulle rehellisesti ja pystyt sitten itse päättämään että miten haluat jatkaa. Mä en halunnut tehdä ryhmätöitä yhden ihmisen kanssa joka tuli ja meni miten sattui. Ymmärrän että oli haasteellista kun sillä oli lapsia mutta olisi ollut häneltä reilua kertoa muille missä mennään. Jotkut muut opiskelijat taas olivat hällä väliä tyyppejä jotka palauttivat työnsä usein myöhässä. Ei sellaisia ryhmätyökavereita mulle kiitos. Mutta kysymällä voisit ehkä herätellä muitakin miettimään omaa käytöstään jos et hyvää vastausta saisikaan. Aina pitäisi olla se näkökanta että miten voin itse muuttua. Voinko itse muuttua tinkimättä arvoistani. Tai edes että voidaanko keskustella että miten homma saataisiin toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kiusaaminen ilmenee? Pystyisitkö suhtautumaan siihen huumorilla? Niin että se ei satuttaisi sinua? Onko luokallasi ketään kivaa tyyppiä kenen kanssa voisit hengailla? Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu, minäkään en ole löytänyt amk sta hengenheimolaista, tuntuu olevan erityisen haasteellista kun on nais valtainen ala kyseessä. Meidän luokalla on kaikki naisia.

Jotenkin ärsyttää tässä kommentissa tuo kauhea alentuvaisuus. Voitko ottaa huumorilla? Siis en voi. Huumorintajuni napsahti poikki juuri ennen lomia ja se ei enää palaa. Se on niin lapsellista, koko ryhmästä huokuvaa asennetta, jolle ei voi mitään. Koska kaikki muut keinot on kokeiltu, niin en lähde enää etsimään läpäntynkää mistään mitä koen koulussa. Pitämäni presentaatiot lusitaan läpi kuuntelematta, minua ei oteta mukaan porukkaan ja jos otetaan, niin karataan paikalta. Oloni on jokaisen viikon jälkeen niin puhki, ja sitä paitsi kesti kauan tajuta että se johtuu ympäristöstä ja alituisesta paineesta sietää tuota käytöstä. 

Entä jos jäisit kevään ajaksi sairauslomalle kiusaamisen takia, ja aloittaisit syksyllä uudessa ryhmässä ? 

En jaksa lukea koko keskustelua, joten en tiedä onko tätä jo ehdotettu, mutta pystyisitkö suorittamaan opintoja verkossa edes osaksi? Itse opiskelin tradenomiksi ja meillä oli runsaasti verkkokursseja joita kävin. Koin oloni hieman ulkopuoliseksi ja kävin samalla töissä niin tämä sopi itselle paremmin kuin hyvin. Toinen vinkki vielä, että käy aikuispuolen iltakursseja, siellä on jo oikeasti aikuisempaa porukkaa :) Nämä olivat itselle pelastus!

Vierailija kirjoitti:

Täällä vanha AMK kiusaaja moi.

Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta. 

No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.

Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi. 

Joono ehkä vähän provoisoivasti kirjoitettu toi sun juttu, mutta kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Taustaani: olin peruskoulussa sellainen syrjitty ja toisinaan kiusattukin kummajainen, myöhemmin sitten olen kokenut paljon parempaa kohtelua. Olen vähän erikoinen luonne, mutta hyvin kiltti ja rauhallinen.

Jotkut ihmiset on vaan ihan hemmetin rasittavia, takertuvia pölvästejä! Minä kun lähtökohtaisesti haluan olla kaikille ihan semmonen mukava ja oieudenmukainen, olen mielestäni pitkämielinen ja avarakatseinen... Mutta rajansa minullakin. Sosiaalisesti törpöt ihmiset, jotka esimerkiksi möläyttelevät mitä sattuu, puhuvat outoja ja touhuavat outoja, ripustautuvat kiinni, omivat sinut parhaaksi ystäväkseen... Ei kiitos enää!

He eivät ymmärrä mitään merkkejä, ei hienotunteisia vihjailuja eikä suorempaakaan puhetta, kun yrität selventää, että en mä sua inhoa tai mitään, ja ehkä silloin tällöin voidaan jotain lyhyesti jutellakin, MUTTA: EI, me ei olla samanhenkisiä, sielunkumppaneita, bestiksiä eikä mitään muutakaan semmosta, vaikka niin yrität uskotella kaikille! Haluan että pysytään ihan hyvissä väleissä, mutta en halua että juokset perässäni, kailotat omia asioitasi ja mun asioitani kaikkien kuullen, väännät tsoukkia ihan ihmeellisistä asioista ja tilanteista, tunget seuraan joka käänteessä... Ja ei, meillä EI ole sama huumorintaju, eikä samanlaiset elämänarvot. Huoh...

On noita törppöjä olemassa. Olkaa vaan kiitollisia te, jotka ette ole noihin vielä törmänneet. HE niitä kiusaajia ovat itse, eivät vain tarkoita olla, eivätkä tajua olevansa.

En mä amk:ssa hengaillut kenenkään kanssa. Olin pari vuotta luokkalaisiani vanhempi ja jo perheellinen, ei siis oikein mitään yhteistä juuri omilleen muuttaneiden 20v jäppisten kanssa. Menin kouluun, kävin luennoilla, tein tehtävät ja tentit. Toki ryhmätöitä oli ja ne tehtiin, ei siinä sen kummempaa. Ei ollut tarvetta yrittää päästä porukkaan, johon minua ei edes kaivattu. Eikä amk:ssa muutenkaan ole sellaista opiskelijameininkiä kuin yliopistossa, tosi moni on ns. omillaan siellä. Menikö ap etsimään koulusta kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

Hyvä 11,

Sinunlaisesi ämm#t kanalaumoineen ovat suurin syy siihen miksi naisvaltaiset alat ja työpaikat ovat niin hirveitä paikkoja. Kaikkien kanojen pitää nokkia ja kotkottaa samaan tahtiin, samalla kun emokana vahtii ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä p@skantärkeästä, tylsästä homogeenisyydestä, niin aletaan porukalla syrjimään ja nokkimaan sitä.

Sinunlaisesi "tavis"naiset ovat... anteeksi vain, yleensä ihan hemmetin suvaitsemattomia, tylsiä ja ilkeitä. Ainakin siihen nähden kuinka hyviä itse luulevat juttuineen olevansa

Pelkästään se kun pääsee miesvaltaiseen joukkoon, tai edes sekaporukkaan tuntuu kuin Alppien raikkaalta tuulahdukselta keskusteluaiheiden moninaisuuteen ja avoimuuteen verrattaessa. Miehet välittävät muustakin kuin juoruilusta ja puhuvat muustakin kuin jostain hemmetin nettivaatekaupan rievuista, Fifistään, body-pumpeista ja lomamatkoista.

Olen aina ollut se erilainen, väärä kana. Poikamainen, ronski ja outo. Mutta tykkään itsestäni juuri tällaisena! Tykkään myös muista ihmisistä, niin kauan kun he ovat hyväkäytöksisiä ja avoinmielisiä. Minulla ei ole myöskään mitään mukavia tai neutraaleja ihmisiä vastaan. Olivat he sitten tavallisia tai oudompia.

Vaikka en aina tajuaisi jonkun juttuja tai vaikka ne eivät olisi mukavuusalueellani, niin ero sinunlaisiisi nirppanokkiin on että: haluan ymmärtää. Vaikka jollakin olisi esim. asperger ja outoja juttuja (kuvauksesi henkilö kuulosti vähän tältä), niin haluan ymmärtää! Siitä tulee toiselle hyvä mieli. Tavisnaisten mainstreamjuttujakin olen oppinut ymmärtämään ja puhun niistä takaisin, vaikken itse niistä aiheista usein henkoht. välitäkään.

Miehet pelaavat enemmän yhteen ja jos joku jannu puhuu vähän outoja, niin sitten vaan todetaan juttuun, että selvä! Ja jatketaan elämää sopuisasti. Naisilla on käynnissä koko ajan joku hemmetin tosi-tv:n semifinaalikarsinta, jossa tuomarit tarkkailevat silmät viiruina naama rutussa, että pääseekö uusi naiskandidaatti X jatkoon.

Miksei edes työpaikalla tai koulussa voi ymmärtää, että KAIKKIEN kanssa voi tulla toimeen jos vain antaa mahdollisuuden. Ainakin, jos ei kyseessä ole joku kiusaaja tai sosiopaatti. Vapaa-ajalla voi sitten valita ne bestiksensä.

Ja maailma kiittää!

Kovasti sijoittelit minuun ominaisuuksia, tuntematta minua. Kukas se kana tässä olikaan.

Muista tuo oksennuksesi sitten kun joku hönö rupeaa sulle riesaksi asi. Tuleppa siinä toimeen sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hitto jaksaa jossain aikuiskoulutuksessa vielä kiusata jotain? Aivan käsittämätöntä

Mihin tuo oletus perustuu, että vanheneminen automaagisesti korjaa kiusaajan persoonallisuuden? Jos näin olisi, ei työpaikkakiusaamistakaan pahemmin ilmenisi.

Työpaikoilla nuo tyypit tippuvat marginaaliin. Siksi niihin juuri kiinnitetään niin vähän huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vanha AMK kiusaaja moi.

Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta. 

No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.

Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi. 

Joono ehkä vähän provoisoivasti kirjoitettu toi sun juttu, mutta kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Taustaani: olin peruskoulussa sellainen syrjitty ja toisinaan kiusattukin kummajainen, myöhemmin sitten olen kokenut paljon parempaa kohtelua. Olen vähän erikoinen luonne, mutta hyvin kiltti ja rauhallinen.

Jotkut ihmiset on vaan ihan hemmetin rasittavia, takertuvia pölvästejä! Minä kun lähtökohtaisesti haluan olla kaikille ihan semmonen mukava ja oieudenmukainen, olen mielestäni pitkämielinen ja avarakatseinen... Mutta rajansa minullakin. Sosiaalisesti törpöt ihmiset, jotka esimerkiksi möläyttelevät mitä sattuu, puhuvat outoja ja touhuavat outoja, ripustautuvat kiinni, omivat sinut parhaaksi ystäväkseen... Ei kiitos enää!

He eivät ymmärrä mitään merkkejä, ei hienotunteisia vihjailuja eikä suorempaakaan puhetta, kun yrität selventää, että en mä sua inhoa tai mitään, ja ehkä silloin tällöin voidaan jotain lyhyesti jutellakin, MUTTA: EI, me ei olla samanhenkisiä, sielunkumppaneita, bestiksiä eikä mitään muutakaan semmosta, vaikka niin yrität uskotella kaikille! Haluan että pysytään ihan hyvissä väleissä, mutta en halua että juokset perässäni, kailotat omia asioitasi ja mun asioitani kaikkien kuullen, väännät tsoukkia ihan ihmeellisistä asioista ja tilanteista, tunget seuraan joka käänteessä... Ja ei, meillä EI ole sama huumorintaju, eikä samanlaiset elämänarvot. Huoh...

On noita törppöjä olemassa. Olkaa vaan kiitollisia te, jotka ette ole noihin vielä törmänneet. HE niitä kiusaajia ovat itse, eivät vain tarkoita olla, eivätkä tajua olevansa.

tämä, TÄMÄ juuri! 

Jos joku on kuvitellut, että olisin käyttäytynyt töykeästi tuota henkilöä kohtaan, niin en. Olen oikeasti kiltti ja kohtelias, ehkä se takia tuo hönö rupesi mulle riesaksi. 

Mutta ei, lynkataas nyt mut oikein porukalla sitten. 

PIdin aikoinaan koulukiusaajia *mminä. Oikeassa olin, koska *mmät jaksavat vielä aikuisinakin näköjään leikkiä kovaa narttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .

Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.

Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä

Kyllä sitä työpaikallakin joutuu tekemään töitä sellaisten kanssa joista ei pidä. Työasiat ovat työasioita ja ne hoidetaan viralliseen tyyliin, vaikka kuinka inhoaisi toista. Henkilökemiat eivät saa näkyä työasioiden hoitamisessa tai sen laadussa.

Työpaikoilla ollaan nykyisin hyvinkin tarkkoja siitä, että rekrytoitava ihminen sopii tiimiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tulee juttuun kaikkien kanssa eikä ole esim. mielenterveyspotilas, joka alkaa tukkanuottasille muiden kanssa per heti. Näitäkin välillä näkee, mutta onneksi on koeajat ja tällöin nämä tyypit jäävät rannalle ennemmin tai myöhemmin. 

Ei se monella työpaikalla riitä, että sopii tiimiin. Aika monessa töissä ollaan tekemisissä muidenkin kuin työtovereiden kanssa. Voi olla niin, että jotain projektia tulee hoitamaan tyyppi ihan eri firmasta, sitten on yhteistyökumppanit ja muut, joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä. Aina ihmetyttää, eikö ihmisillä ole ollenkaan työkokemusta, kun ei tajuta, että töissä ollaan tekemisissä muidenkin kuin työkavereiden kanssa.