Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua - minua kiusataan ammattikorkeassa, enkä jaksa enää käydä siellä!
23.02.2019 |
Kiusaaminen on pahentunut pikku hiljaa, mutta nyt joulun jälkeen se paheni siihen pisteeseen etten enää jaksa. Haluan muutenkin vaihtaa alaa. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. Olen niin uupunut aina kouluviikon jälkeen että ajatus kouluunpaluusta rasauttaa todella pahoin. Juuri kun olen saanut itseni kuntoon, niin pitäisi taas jaksaa pysytellä ja sinnitellä epävarmuudessa.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos otat yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, -kuraattoriin, -psykologiin tai vaikka oppilaitospappiin?
Paremmin se ongelma lähtee aukeamaan paikallisten kanssa kuin tällä palstalla. Välttämättä mitään ei tapahdu, mutta olet ainakin yrittänyt.
entä jos haluaisin lopettaa tai keskeyttää opinnot joksikin aikaa? En vain pysty enää astumaan tuonne, koska olen jo niin kauan sinnitellyt että väsyn vain pahemmin.
Pistä opiskelut joksikin aikaa tauolle ja jatka myöhemmin jonkun muun ryhmän kanssa. Suosittelen myös että menet puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa ja purkamaan tuota kertynyttä painolastiasi, koska se jää helposti painamaan vaikka loppuiäksesi ikäväksi traumamuistoksi jos et tee sille jotakin konkreettista. Jos ei seura kelpaa, vaihdan seuraa on ollut minulla mottona tässä elämässä. Älä anna periksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin insinöörikoulutuksen aikuisryhmässä, siis niin aikuisessa, että nuorimmatkin olivat aloitushetkellä yli 25-vuotiaita. Meitä naisia oli kaksi. Ryhmässä oli pari vähän erikoista persoonaa, mutta ihan mukavia. Osa miehistä kiusasi näitä todella törkeästi. Kun sanoin suoraan, että te olette kiusaajia, nämähän suuttuivat ja sanoivat, että minä en ymmärrä huumoria. Kyllä minä ymmärrän huumoria, siksi erotankin kiusaamisen huumorista. Ihan oli selkeää joukkokiusaamista, naljailua, haukkumista jne. Onneksi heillä oli kuitenkin ryhmässä omat kaverit ja me naiset ei kyllä kiusattu ketään, vaan kumpikin meistä oli samaa mieltä.
Hyvä, että puutuit asiaan. Itse joudun kärsimään yhden häiriintyneen tyypin vainoa. En melkein voi uskoa todeksi, että kaverinsa, jotka ovat minunkin kavereitani, seuraavat vain hiljaa sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .
Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.
Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä
Kyllä sinun tulee osata tehdä ryhmätöitä myös niiden kanssa joiden kanssa henkilökemiat eivät kohtaa. Ajatella mitä voit oppia itsestäsi silloin kun olet tekemisissä ihmisen kanssa joka tuntuu sinusta vastenmieliseltä? Sillä se tunne kertoo enemmän sinusta itsestäsi kun tästä toisesta henkilöstä. On väärin toista ihmistä kohtaan jos sinun tunteesi vaikeuttaa työn tekoa.
Aikuisopiskelijoita on myös kaikenikäisiä. Itse suoritin täydennyskoulutusta yliopistossa ja ryhmässäni oli nuori itseään fiksuna pitävä henkilö, joka kohteli minua valitettavan ikävään sävyyn - en tiedä, johtuiko asenne iästäni vai enkö muutoin sopinut hänen maailmankuvaansa. Ainakaan hän ei pitänyt tarpeellisena "verkostoitua" kanssani.
Olin kuitenkin jo alallani töissä ja vähän myöhemmin, hänen hakiessaan töihin meille, näkemykseni ja kokemukseni tämän ihmisen yhteistyötaidoista estivät hänen mahdollisuutensa jatkoon.
Tätä ei moni ajattele. Olen ollut samassa tilanteessa. Suoritin alallani töiden lomassa täydennyskoulutusta, että saisin ylennyksen ja mun kanssa kursseilla oli joku nuori nainen, joka avoimesti halveksui ihmisiä. Mullekin hän tiuski ja vittuili, kun päädyttiin yhteistä parityötä tekemään. Myöhemmin haki meille töihin ja olin yksi rekrytoijista. Sanoin muille ihan suoraan, että häntä ei ainakaan palkata, kun ei ryhmätyöhön kykene. Meillä tehdään tosi paljon ryhmissä projekteja ja en todellakaan palkkaa ihmistä, joka ei osaa asiallisesti tehdä töitä ihmisten kanssa, joilla ei kemiat natsaa täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.
Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?
Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin.
Hyvä 11,
Sinunlaisesi ämm#t kanalaumoineen ovat suurin syy siihen miksi naisvaltaiset alat ja työpaikat ovat niin hirveitä paikkoja. Kaikkien kanojen pitää nokkia ja kotkottaa samaan tahtiin, samalla kun emokana vahtii ja jos joku vähänkin poikkeaa siitä p@skantärkeästä, tylsästä homogeenisyydestä, niin aletaan porukalla syrjimään ja nokkimaan sitä.
Sinunlaisesi "tavis"naiset ovat... anteeksi vain, yleensä ihan hemmetin suvaitsemattomia, tylsiä ja ilkeitä. Ainakin siihen nähden kuinka hyviä itse luulevat juttuineen olevansa
Pelkästään se kun pääsee miesvaltaiseen joukkoon, tai edes sekaporukkaan tuntuu kuin Alppien raikkaalta tuulahdukselta keskusteluaiheiden moninaisuuteen ja avoimuuteen verrattaessa. Miehet välittävät muustakin kuin juoruilusta ja puhuvat muustakin kuin jostain hemmetin nettivaatekaupan rievuista, Fifistään, body-pumpeista ja lomamatkoista.
Olen aina ollut se erilainen, väärä kana. Poikamainen, ronski ja outo. Mutta tykkään itsestäni juuri tällaisena! Tykkään myös muista ihmisistä, niin kauan kun he ovat hyväkäytöksisiä ja avoinmielisiä. Minulla ei ole myöskään mitään mukavia tai neutraaleja ihmisiä vastaan. Olivat he sitten tavallisia tai oudompia.
Vaikka en aina tajuaisi jonkun juttuja tai vaikka ne eivät olisi mukavuusalueellani, niin ero sinunlaisiisi nirppanokkiin on että: haluan ymmärtää. Vaikka jollakin olisi esim. asperger ja outoja juttuja (kuvauksesi henkilö kuulosti vähän tältä), niin haluan ymmärtää! Siitä tulee toiselle hyvä mieli. Tavisnaisten mainstreamjuttujakin olen oppinut ymmärtämään ja puhun niistä takaisin, vaikken itse niistä aiheista usein henkoht. välitäkään.
Miehet pelaavat enemmän yhteen ja jos joku jannu puhuu vähän outoja, niin sitten vaan todetaan juttuun, että selvä! Ja jatketaan elämää sopuisasti. Naisilla on käynnissä koko ajan joku hemmetin tosi-tv:n semifinaalikarsinta, jossa tuomarit tarkkailevat silmät viiruina naama rutussa, että pääseekö uusi naiskandidaatti X jatkoon.
Miksei edes työpaikalla tai koulussa voi ymmärtää, että KAIKKIEN kanssa voi tulla toimeen jos vain antaa mahdollisuuden. Ainakin, jos ei kyseessä ole joku kiusaaja tai sosiopaatti. Vapaa-ajalla voi sitten valita ne bestiksensä.
Ja maailma kiittää!
En ole 11, enkä kiusaaja, mutta näin ikäni miesvaltaisilla aloilla työskenneelleenä lyhyttä jaksoa valtion virastossa lukuunottamatta jaksaa aina naurattaa tämä miesvaltaisten alojen ihannointi. En tiedä onko nämä, joiden mielestä miehet ei juoruile, kuurosokeita, vai eivätkö he vain oikeasti ole olleet miesten kanssa kovin paljoa tekemisissä. Minä kirjoitin jo tuosta, että aikuiskoulutuksessa miehet kiusasivat, eli insinööri (amk) olen, aiempikin koulutus oli tekniikan alaa. Pahimmat kohtaamani juoruilujat olivat miehiä. Nykyään työni on insinööritoimistossa ja kuulen toisten haukkumista päivittäin, ristiin kehumista ja haukkumista samoista tyypeistä, riippuen siitä, kuka on keskustelukumppani. Sanoin kerran esimiehelleni, joka haukku vaimonsa naisvaltaista työpaikkaa, että taitaa tässäkin työpaikassa olla minä se, joka vähiten juoruilee. Ei hän oikein siihen mitään pystynyt sanomaan vastaan, koska se on totta.
Saman olen huomannut ollessani töissä myös miesvaltaisissa paikoissa. Kaikkein pahin juoru-kiusaamispaikka oli aikoinaan posti, jossa kaikki muut olivat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .
Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.
Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä
Kyllä sinun tulee osata tehdä ryhmätöitä myös niiden kanssa joiden kanssa henkilökemiat eivät kohtaa. Ajatella mitä voit oppia itsestäsi silloin kun olet tekemisissä ihmisen kanssa joka tuntuu sinusta vastenmieliseltä? Sillä se tunne kertoo enemmän sinusta itsestäsi kun tästä toisesta henkilöstä. On väärin toista ihmistä kohtaan jos sinun tunteesi vaikeuttaa työn tekoa.
Aikuisopiskelijoita on myös kaikenikäisiä. Itse suoritin täydennyskoulutusta yliopistossa ja ryhmässäni oli nuori itseään fiksuna pitävä henkilö, joka kohteli minua valitettavan ikävään sävyyn - en tiedä, johtuiko asenne iästäni vai enkö muutoin sopinut hänen maailmankuvaansa. Ainakaan hän ei pitänyt tarpeellisena "verkostoitua" kanssani.
Olin kuitenkin jo alallani töissä ja vähän myöhemmin, hänen hakiessaan töihin meille, näkemykseni ja kokemukseni tämän ihmisen yhteistyötaidoista estivät hänen mahdollisuutensa jatkoon.
Tätä ei moni ajattele. Olen ollut samassa tilanteessa. Suoritin alallani töiden lomassa täydennyskoulutusta, että saisin ylennyksen ja mun kanssa kursseilla oli joku nuori nainen, joka avoimesti halveksui ihmisiä. Mullekin hän tiuski ja vittuili, kun päädyttiin yhteistä parityötä tekemään. Myöhemmin haki meille töihin ja olin yksi rekrytoijista. Sanoin muille ihan suoraan, että häntä ei ainakaan palkata, kun ei ryhmätyöhön kykene. Meillä tehdään tosi paljon ryhmissä projekteja ja en todellakaan palkkaa ihmistä, joka ei osaa asiallisesti tehdä töitä ihmisten kanssa, joilla ei kemiat natsaa täydellisesti.
Täälläkin vastauksissa monissa ajatellaan vain, että töihin otetaan vain sellaisia tyyppejä, jotka sopivat joukkoon. Aika moni unohtaa, että todella, todella monessa työssä tehdään töitä muitenkin kuin firman sisäisten työkavereiden kanssa. Eikä kyse ole ainoastaan asiakaspalvelusta. Omalla alallani esimerkiksi on paljon B to B -yhteistyökumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .
Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.
Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä
opettajista en tiedä mutta rehtorin kuuluu puuttua asiaan jos joku terrorisoi koulussa muita oppilaita.
Onko sinua ap kiusattu aikaisemmin,esim lapsena,ala- tai yläasteella tai ylipäätään muulloin.
Olen kunnellut muutamia ihmisiä ,jo vanhempia,joita on kertomansa mukaan kiusattu jo koulussa,työpaikalla aina ollut joku kiusaaja.Nyt sitten eläkeiässä harrastuksissa on aina joku,jota pitää moittia.Siis joka paikassa ,kun on kiusattu ,on varmaan aika katsoa peiliin ja miettiä mikä oikein on omassa ajattelutavassa vinossa.
Ihmisen täytyy vaan ymmärtää,että kaikki ihmise ovat erilaisia ja on erilaisia mielipiteitä.Ei muiden tarvitse ajatella samalla tavalla,kuin itse ja he ovat silti ihan hyviä tyyppejä.
Minua ei ole koskaan kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen itse AMK:ssa alaa, jossa suurin osa työstä tehdään itse. Opettaja neuvoo alkuun ja sen jälkeen työ ja ohjelmien käytön opettelu on itsenäistä. Omasta oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on otettava vastuu! Nyt kolmannella vuodella joku työryhmässäni alkaa nillittää, että "Ei me voida käyttää sitä ohjelmaa kun en osaa käyttää!". Katson kuin halpaa makkaraa ja vastaan, että "Sitä on kolme vuotta meille opetettu ja ollut aikaa opetella. Koulun tilat ovat käytössä 6 päivää viikossa klo7-21. OPETTELE.".
Olkoon sitten vaikka kiusaamista, mutta on hyvin hankala työskennellä ryhmässä, jossa kaikki eivät ole samalla tasolla. Ei ole väärin vaatia osaamista, kun ollaan opiskeluissa jo näin pitkällä.Lisään kuitenkin vielä, että itse tyypissähän ei ole mitään vikaa. Ollaan ystäviä ja muuta, mutta laiskuudesta johtuva osaamattomuus on ainoa syy, miksi häntä "kiusaan". Miksi tulee ns. "tekevien ihmisten" alalle, jos ei kiinnosta tehdä mitään? Koko ryhmätyön ajan on me 3 muuta ryhmäläistä potkittu persuuksille yhtä selkärangatonta.
-sama
Entä jos hän ei oikeasti osaa? Että syy ei olisikaan laiskuus, vaan se, että asiat ovat liian vaikeita hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen itse AMK:ssa alaa, jossa suurin osa työstä tehdään itse. Opettaja neuvoo alkuun ja sen jälkeen työ ja ohjelmien käytön opettelu on itsenäistä. Omasta oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on otettava vastuu! Nyt kolmannella vuodella joku työryhmässäni alkaa nillittää, että "Ei me voida käyttää sitä ohjelmaa kun en osaa käyttää!". Katson kuin halpaa makkaraa ja vastaan, että "Sitä on kolme vuotta meille opetettu ja ollut aikaa opetella. Koulun tilat ovat käytössä 6 päivää viikossa klo7-21. OPETTELE.".
Olkoon sitten vaikka kiusaamista, mutta on hyvin hankala työskennellä ryhmässä, jossa kaikki eivät ole samalla tasolla. Ei ole väärin vaatia osaamista, kun ollaan opiskeluissa jo näin pitkällä.Lisään kuitenkin vielä, että itse tyypissähän ei ole mitään vikaa. Ollaan ystäviä ja muuta, mutta laiskuudesta johtuva osaamattomuus on ainoa syy, miksi häntä "kiusaan". Miksi tulee ns. "tekevien ihmisten" alalle, jos ei kiinnosta tehdä mitään? Koko ryhmätyön ajan on me 3 muuta ryhmäläistä potkittu persuuksille yhtä selkärangatonta.
-sama
Entä jos hän ei oikeasti osaa? Että syy ei olisikaan laiskuus, vaan se, että asiat ovat liian vaikeita hänelle?
No sitten on ihan väärällä alallakin. Kyseessä oli ammatillisen osaamisen kannalta ratkaiseva 3D-mallinnusohjelma. Youtube pursuaa ohjevideoita. Ollut 3 vuotta aikaa myös pyytää apua. Jos kaikki noista on "liian vaikeaa", on väärällä alalla alunperinkin.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua ap kiusattu aikaisemmin,esim lapsena,ala- tai yläasteella tai ylipäätään muulloin.
Olen kunnellut muutamia ihmisiä ,jo vanhempia,joita on kertomansa mukaan kiusattu jo koulussa,työpaikalla aina ollut joku kiusaaja.Nyt sitten eläkeiässä harrastuksissa on aina joku,jota pitää moittia.Siis joka paikassa ,kun on kiusattu ,on varmaan aika katsoa peiliin ja miettiä mikä oikein on omassa ajattelutavassa vinossa.
Ihmisen täytyy vaan ymmärtää,että kaikki ihmise ovat erilaisia ja on erilaisia mielipiteitä.Ei muiden tarvitse ajatella samalla tavalla,kuin itse ja he ovat silti ihan hyviä tyyppejä.Minua ei ole koskaan kiusattu.
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen kokemuksieni takia, että se tai ne joilla on tarve ottaa aina joku silmätikukseen ja kiusattavaksi ovat itsekin jollakin tavalla "vinksahtaneita", näennäisesti normaaleja mutta jotakin samankaltaisuutta olen heissä huomannut; empatian puute, jonkinlainen outo ilkeys, jota on päästävä toteuttamaan. He löytävät kyllä aina uuden henkilön kiusattavaksi, kun entinen poistuu näyttämöltä eli se siitä että kiusattiin siksi "kun se oli semmonen ja semmonen". Miksi sitten kun tämä kiusattu esim. häipyy niin sama meno jatkuu kohdistuen aina uuteen uhriin?
Tervetuloa clubiin
Mua kiusattiin koko peruskoulun 9 vuotta, melkeen koko lukio. Mutta amkissa yritettiin. Päätin vaan että jos ei seura kelpaa en mene kenenkä seuraan. Minulle ammattikorkea oli eka oppilaitos jossa koko luokka tykkäsi musta, sain jopa pari huippukaveria kenen kaa oon päivittäin tekemisissä
Nyt olen yliopistossa ja mulla on 4 vuodelta nolla kaveria. Enemmän täällä katsotaan kieroon. Mutta tykkäänkin olla omissa porukoissani. Ole säki yksin äläkä mieti liikaa mitä muut miettii. Sun kannattas varmaan rentoutua ja koittaa larpata porukan sisäistä henkeä. Mene juhlimaan vaikkei kiinnosta. Ole niinku sua ei kiinnosta. Samallainen kindergarden se amk on ku muutkin opistot. Töissä kiusaaminen on vielä pahempaa. TSEMPPIÄ <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pilkkaamisen välillä ja juoruamisen kokee kiusaamiseksi, niin ei kannata pahemmin välittää, vaan istua eri paikassa luokkaa👍. Ammattikorkeassahan ei yliopistotason ainesta ole, joten käytöstapojen merkitystä ei ymmärretä hyvin, joka on ihan oman edunkin kannalta fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua ap kiusattu aikaisemmin,esim lapsena,ala- tai yläasteella tai ylipäätään muulloin.
Olen kunnellut muutamia ihmisiä ,jo vanhempia,joita on kertomansa mukaan kiusattu jo koulussa,työpaikalla aina ollut joku kiusaaja.Nyt sitten eläkeiässä harrastuksissa on aina joku,jota pitää moittia.Siis joka paikassa ,kun on kiusattu ,on varmaan aika katsoa peiliin ja miettiä mikä oikein on omassa ajattelutavassa vinossa.
Ihmisen täytyy vaan ymmärtää,että kaikki ihmise ovat erilaisia ja on erilaisia mielipiteitä.Ei muiden tarvitse ajatella samalla tavalla,kuin itse ja he ovat silti ihan hyviä tyyppejä.Minua ei ole koskaan kiusattu.
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen kokemuksieni takia, että se tai ne joilla on tarve ottaa aina joku silmätikukseen ja kiusattavaksi ovat itsekin jollakin tavalla "vinksahtaneita", näennäisesti normaaleja mutta jotakin samankaltaisuutta olen heissä huomannut; empatian puute, jonkinlainen outo ilkeys, jota on päästävä toteuttamaan. He löytävät kyllä aina uuden henkilön kiusattavaksi, kun entinen poistuu näyttämöltä eli se siitä että kiusattiin siksi "kun se oli semmonen ja semmonen". Miksi sitten kun tämä kiusattu esim. häipyy niin sama meno jatkuu kohdistuen aina uuteen uhriin?
Kiusattu ja kiusaaja kärsii kierteestä, molemmat koettu, vieraiden ihmisten seurassa tulisi purra hammasta, Suomi on junttila joten se on vaikeampaa kuin menestyneimmillä seuduilla, kuten NYC tietyltä osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin AMK:n käyneenä ja aika törkeääkin käytöstä sekä seuranneena että kokeneena minusta on hulvattoman ironista, kuinka paksusti siellä alleviivataan sosiaalisuutta, ryhmätyötaitoja ja paineensietokykyä. Sinne tuntuu useimmille koulutusaloille päätyvän sakkia, jotka lähinnä haluavat päsmäröidä ja tuoda itseään esille ja joiden pahin painajainen on juuri joku vähän erilaisempi kurssikaveri, joka saattaa leimata heidätkin kummajaisiksi. Paineensietokyvystä ei useimmilla tietoakaan, ei ainakaan omalla alallani, jossa tiuskiminen, v***uilu ja suoranainen raivoaminen olivat ihan normaalia vuorovaikutusta jonkin projektin painaessa päälle.
Sama oli meillä, että osalla tuntui paineensietokyky olevan nolla. Muistan kun minua ei alun perinkään olisi haluttu mukaan yhteen ryhmään. Menin kuitenkin, koska opettaja oli sanonut, että 3-4 hengen ryhmät. Siitä alkoi projektipainajainen. Yksi oletti, että kaikki tekee yhtenä viikonloppuna oman osuutensa työhön ja sitten jatketaan yhdessä. Minä sanoin, että minä teen hommia ma-pe vaikka kellon ympäri, mutta viikonloput vietän perheeni kanssa. Äitinä en ota niin kovaa stressiä mistään kouluhommista, että alkaisin käyttää kymmeniä tunteja aikaa tiedonhakuun la ja su, jotka omistan perheelle. Tein aina oman osuuteni, mutta en viikonloppuisin. Minulle huudettiin ja suorastaan kiristämällä yritettiin saada tekemään koulutyötä juuri sen yhden viikonlopun aikana. Aikaa olisi ollut useampi viikko, mutta eräät olivat varmoja, ettei ehditä, hei, ei ehditä mitenkään. Sama jankkaus jatkui vielä seuraavalla viikolla. Vaikka tein silloin oman osuuteni. Lisäksi se pahin päällepäsmäri päätti, mitä valmiiseen tuotokseen tulee ja miten se esitellään. Siinä vasta ryhmätyötaitoja.
Kannattaisi varmaan puhua asiasta jollekin opettajalle. Ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Kiusaamista ei saa sallia koulussa, opiskelupaikassa eikä työpaikalla. Ylipäänsä missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua ap kiusattu aikaisemmin,esim lapsena,ala- tai yläasteella tai ylipäätään muulloin.
Olen kunnellut muutamia ihmisiä ,jo vanhempia,joita on kertomansa mukaan kiusattu jo koulussa,työpaikalla aina ollut joku kiusaaja.Nyt sitten eläkeiässä harrastuksissa on aina joku,jota pitää moittia.Siis joka paikassa ,kun on kiusattu ,on varmaan aika katsoa peiliin ja miettiä mikä oikein on omassa ajattelutavassa vinossa.
Ihmisen täytyy vaan ymmärtää,että kaikki ihmise ovat erilaisia ja on erilaisia mielipiteitä.Ei muiden tarvitse ajatella samalla tavalla,kuin itse ja he ovat silti ihan hyviä tyyppejä.Minua ei ole koskaan kiusattu.
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen kokemuksieni takia, että se tai ne joilla on tarve ottaa aina joku silmätikukseen ja kiusattavaksi ovat itsekin jollakin tavalla "vinksahtaneita", näennäisesti normaaleja mutta jotakin samankaltaisuutta olen heissä huomannut; empatian puute, jonkinlainen outo ilkeys, jota on päästävä toteuttamaan. He löytävät kyllä aina uuden henkilön kiusattavaksi, kun entinen poistuu näyttämöltä eli se siitä että kiusattiin siksi "kun se oli semmonen ja semmonen". Miksi sitten kun tämä kiusattu esim. häipyy niin sama meno jatkuu kohdistuen aina uuteen uhriin?
Kiusattu ja kiusaaja kärsii kierteestä, molemmat koettu, vieraiden ihmisten seurassa tulisi purra hammasta, Suomi on junttila joten se on vaikeampaa kuin menestyneimmillä seuduilla, kuten NYC tietyltä osin.
Kuinka kiusaaja kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Tämä ei liity kyllä minuun mitenkään tai en tunnista itseäni kuvauksesta. Olen vapaa-ajalla sosiaalinen ja minulla on laajat kaveripiirit, mutta koulun käytävillä vallitsee ihan omituiset high school meiningit. Enemmän minusta tuntuu, että tuolla on joku rikkinäinen puhelin joka mustamaalaa minua selkäni takana ja jutut on pistetty minun tiliini, koska ennen joulua jokin oli edes jotenkin kondiksessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .
Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.
Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä
Kyllä sinun tulee osata tehdä ryhmätöitä myös niiden kanssa joiden kanssa henkilökemiat eivät kohtaa. Ajatella mitä voit oppia itsestäsi silloin kun olet tekemisissä ihmisen kanssa joka tuntuu sinusta vastenmieliseltä? Sillä se tunne kertoo enemmän sinusta itsestäsi kun tästä toisesta henkilöstä. On väärin toista ihmistä kohtaan jos sinun tunteesi vaikeuttaa työn tekoa.
Aikuisopiskelijoita on myös kaikenikäisiä. Itse suoritin täydennyskoulutusta yliopistossa ja ryhmässäni oli nuori itseään fiksuna pitävä henkilö, joka kohteli minua valitettavan ikävään sävyyn - en tiedä, johtuiko asenne iästäni vai enkö muutoin sopinut hänen maailmankuvaansa. Ainakaan hän ei pitänyt tarpeellisena "verkostoitua" kanssani.
Olin kuitenkin jo alallani töissä ja vähän myöhemmin, hänen hakiessaan töihin meille, näkemykseni ja kokemukseni tämän ihmisen yhteistyötaidoista estivät hänen mahdollisuutensa jatkoon.
Tuo kuullostaa niin tutulta! "Nuori, itseään fiksuna pitävä henkilö joka ei pitänyt tarpeellisena verkostoitua kanssani". Tämä nyt on hyvä heitto, mutta suurin osa noista ei koe mitään tarvetta olla kanssani tekemisissä, mutta näitä maailmanmatkaa- pirpanoita tätä näkee eri paikoissa - ja työhaastatteluissa.
Alue: Aihe vapaa
En ole 11, enkä kiusaaja, mutta näin ikäni miesvaltaisilla aloilla työskenneelleenä lyhyttä jaksoa valtion virastossa lukuunottamatta jaksaa aina naurattaa tämä miesvaltaisten alojen ihannointi. En tiedä onko nämä, joiden mielestä miehet ei juoruile, kuurosokeita, vai eivätkö he vain oikeasti ole olleet miesten kanssa kovin paljoa tekemisissä. Minä kirjoitin jo tuosta, että aikuiskoulutuksessa miehet kiusasivat, eli insinööri (amk) olen, aiempikin koulutus oli tekniikan alaa. Pahimmat kohtaamani juoruilujat olivat miehiä. Nykyään työni on insinööritoimistossa ja kuulen toisten haukkumista päivittäin, ristiin kehumista ja haukkumista samoista tyypeistä, riippuen siitä, kuka on keskustelukumppani. Sanoin kerran esimiehelleni, joka haukku vaimonsa naisvaltaista työpaikkaa, että taitaa tässäkin työpaikassa olla minä se, joka vähiten juoruilee. Ei hän oikein siihen mitään pystynyt sanomaan vastaan, koska se on totta.