Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua - minua kiusataan ammattikorkeassa, enkä jaksa enää käydä siellä!
23.02.2019 |
Kiusaaminen on pahentunut pikku hiljaa, mutta nyt joulun jälkeen se paheni siihen pisteeseen etten enää jaksa. Haluan muutenkin vaihtaa alaa. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. Olen niin uupunut aina kouluviikon jälkeen että ajatus kouluunpaluusta rasauttaa todella pahoin. Juuri kun olen saanut itseni kuntoon, niin pitäisi taas jaksaa pysytellä ja sinnitellä epävarmuudessa.
Kommentit (121)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurja kuulla. Itse valmistuin AMK:sta viime vuonna, eikä meidän ryhmässä onneksi ollut ainakaan päälle päin näkyvää kiusaamista, vaikka naisvaltainen ala kyseessä. Meillä tosin oli ryhmässä muutama vanhempi rouva, joilla oli hyvä reilu meininki, joten henki kehittyi tosi hyväksi, opettajatkin kehuivat. Jonkun pitää ottaa henkinen johtajuus harteilleen ja kannatella yleistä ilmapiiriä. Harjoittelupaikoissa sama ilmiö näkyi myös hyvin selvästi: jos oli reilu johtaja, hommat sujui ja henki oli hyvä. Jos taas vallassa on kiusaajia, kaikilla on kurjaa. Jos jaksat opinnot loppuun, voisit ottaa omaksi agendaksi mennä parantamaan jonkun vähän ankeamman työpaikan ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.
Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?
Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin.
Alapeukuttaja tässä moi, alapeukutin koska sinulta puuttuu empatia kykyä. Se oli sinun näkemyksesi asiasta, toisella ihmisellä saattaa olla täysin erilainen näkemys samasta asiasta. Se että näet asian noin, ei ole koko totuus, vaan yksi monista näkökulmista. Minusta vaikuttaa siltä että muut projisoi at omia outoja puoliaan tähän kiusattuun, joka on väärin häntä kohtaan. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä itsen kanssa, oli miten erilainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Amk-kiusaajista tulee työpaikkakiusaajia...kiusaamisen syynä voi olla vaikka finni otsassa tai joku muu yhtä paha juttu.
Tai sitten ei. Työpaikalla tehtään töitä, mennään kohden yhteisiä tavotteita.
Ei siellä ole oikein tilaa omien juttujen puuhastelijoille, jotka leijailevat jossain omissa sfääreissään, eivätkä "neroudestaan" tuota yhtään mitään lisäarvoa. Tai ole kahvihuoneiden terroristina, saati seuraa toisten työpisteille häiritsemään muiden työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Toivottavasti olet trolli. Näetkö peilistä ihmisen, joka pystyy oppimaan erilaisilta? Ihmisen, jolle kaikki ovat samanarvoisia? Hyvän ihmisen.
En ole trolli.
Miten sinä, Hyvä Ihminen, tekisit tuollaisen sosiaalisesti töntön riippakiven kanssa? Mä luulisin, että sullakin tämä kumbayah-filosofia karisisi, jos joutuisit tuollaista perässä raahaamaan.
Älä suutu. En mäkään tollasen käkättävän ankan kanssa olisi tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen AMKissa töissä, ja meillä ainakin puututaan tehokkaasti kiusaamiseen. Rohkeasti vain yhteyttä omaan vastuuopettajaan, niin apua saa varmasti! Me yritämme kitkeä kiusaamisen heti nuppuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.
Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?
Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin.
Alapeukuttaja tässä moi, alapeukutin koska sinulta puuttuu empatia kykyä. Se oli sinun näkemyksesi asiasta, toisella ihmisellä saattaa olla täysin erilainen näkemys samasta asiasta. Se että näet asian noin, ei ole koko totuus, vaan yksi monista näkökulmista. Minusta vaikuttaa siltä että muut projisoi at omia outoja puoliaan tähän kiusattuun, joka on väärin häntä kohtaan. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä itsen kanssa, oli miten erilainen tahansa.
Kuten sanoinkin: hänellä kiusaamisen tunne varmasti olikin aito. Ja kyllähän siitä oli itsellä ikävä fiilis.
Mutta mitä minun olisi pitänyt tehdä? Antaa kävellä mun perässä, olla mulle riesaksi? Kenties tehdä tehtävät puolesta? Ratkaisuja kehiin kiitos, eikä mitään jeesustelua. Mulle yhtälailla olisi opiskelurauha ollut mieleen.
Kummasti se toinen puoli unohtuu ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen itse AMK:ssa alaa, jossa suurin osa työstä tehdään itse. Opettaja neuvoo alkuun ja sen jälkeen työ ja ohjelmien käytön opettelu on itsenäistä. Omasta oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on otettava vastuu! Nyt kolmannella vuodella joku työryhmässäni alkaa nillittää, että "Ei me voida käyttää sitä ohjelmaa kun en osaa käyttää!". Katson kuin halpaa makkaraa ja vastaan, että "Sitä on kolme vuotta meille opetettu ja ollut aikaa opetella. Koulun tilat ovat käytössä 6 päivää viikossa klo7-21. OPETTELE.".
Olkoon sitten vaikka kiusaamista, mutta on hyvin hankala työskennellä ryhmässä, jossa kaikki eivät ole samalla tasolla. Ei ole väärin vaatia osaamista, kun ollaan opiskeluissa jo näin pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.
Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?
Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin.
Olisit vaihtanut luokkaa tai tehnyt etänä - mutta varmaan sielläkin olisit kiusannut jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Se, että kiusaamista lähdettäisiin selvittämään ei ole vaihtoehto, koska aion kuitenkin lähteä pois koko kampukselta. .
Ja muutenkaan aikuiskoulutuksessa ei varmaan muutenkaan opettajat puutu kiusaamiseen, kun aikuiset ihmiset kyseessä.
Mutta mikäs sille voi, jos henkilökemiat eivät natsaa, ei voi pakottaa tekemään esim. Ryhmätöitä henkilön janssa, josta ei erityisesti pidä
Kyllä sinun tulee osata tehdä ryhmätöitä myös niiden kanssa joiden kanssa henkilökemiat eivät kohtaa. Ajatella mitä voit oppia itsestäsi silloin kun olet tekemisissä ihmisen kanssa joka tuntuu sinusta vastenmieliseltä? Sillä se tunne kertoo enemmän sinusta itsestäsi kun tästä toisesta henkilöstä. On väärin toista ihmistä kohtaan jos sinun tunteesi vaikeuttaa työn tekoa.
Aikuisopiskelijoita on myös kaikenikäisiä. Itse suoritin täydennyskoulutusta yliopistossa ja ryhmässäni oli nuori itseään fiksuna pitävä henkilö, joka kohteli minua valitettavan ikävään sävyyn - en tiedä, johtuiko asenne iästäni vai enkö muutoin sopinut hänen maailmankuvaansa. Ainakaan hän ei pitänyt tarpeellisena "verkostoitua" kanssani.
Olin kuitenkin jo alallani töissä ja vähän myöhemmin, hänen hakiessaan töihin meille, näkemykseni ja kokemukseni tämän ihmisen yhteistyötaidoista estivät hänen mahdollisuutensa jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen itse AMK:ssa alaa, jossa suurin osa työstä tehdään itse. Opettaja neuvoo alkuun ja sen jälkeen työ ja ohjelmien käytön opettelu on itsenäistä. Omasta oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on otettava vastuu! Nyt kolmannella vuodella joku työryhmässäni alkaa nillittää, että "Ei me voida käyttää sitä ohjelmaa kun en osaa käyttää!". Katson kuin halpaa makkaraa ja vastaan, että "Sitä on kolme vuotta meille opetettu ja ollut aikaa opetella. Koulun tilat ovat käytössä 6 päivää viikossa klo7-21. OPETTELE.".
Olkoon sitten vaikka kiusaamista, mutta on hyvin hankala työskennellä ryhmässä, jossa kaikki eivät ole samalla tasolla. Ei ole väärin vaatia osaamista, kun ollaan opiskeluissa jo näin pitkällä.
Hei, meitä kääkättäviä ankkoja on tässä ketjussa nähtävästi kaksi :DD
Kumbayah my lord, kumbayah. Mitäs me kamalat kiusaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Toivottavasti olet trolli. Näetkö peilistä ihmisen, joka pystyy oppimaan erilaisilta? Ihmisen, jolle kaikki ovat samanarvoisia? Hyvän ihmisen.
En ole trolli.
Miten sinä, Hyvä Ihminen, tekisit tuollaisen sosiaalisesti töntön riippakiven kanssa? Mä luulisin, että sullakin tämä kumbayah-filosofia karisisi, jos joutuisit tuollaista perässä raahaamaan.
Hän on voinut olla tuollainen "töntö" siksi, että hän ei enää yksinkertaisesti tiennyt, miten päin olisi sinun kanssasi ollut, koska kiusasit ja syrjit häntä joka tapauksessa koko ajan. Todella moni kiusattu muuttuu toistuvan kiusaamisen myötä sosiaalisesti epämääräisen ja jähmeän oloiseksi. Eivät siis enää uskalla käyttäytyä normaalisti, koska ovat aina joutuneet sen johdosta silmätikuiksi mutta esimerkiksi kouluympäristössä eivät voi täysin vetäytyä kuoreensakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Usein kiusaamistapauksissa, näissä aikuisten, olen samaa mieltä, olisiko peiliin katsomisen paikka kun joka paikassa tulee kiusatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amk-kiusaajista tulee työpaikkakiusaajia...kiusaamisen syynä voi olla vaikka finni otsassa tai joku muu yhtä paha juttu.
Tai sitten ei. Työpaikalla tehtään töitä, mennään kohden yhteisiä tavotteita.
Ei siellä ole oikein tilaa omien juttujen puuhastelijoille, jotka leijailevat jossain omissa sfääreissään, eivätkä "neroudestaan" tuota yhtään mitään lisäarvoa. Tai ole kahvihuoneiden terroristina, saati seuraa toisten työpisteille häiritsemään muiden työntekoa.
Työpaikoilla sitä vasta joutuukin sopeutumaan erilaisiin ihmisiin. Työnjohto pitää olla kunnossa. Työpaikoilla kiusataan myös. Kyse on elannosta ja varsinkin naiset puukottavat toisiaan selkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.
Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?
Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin.
Olisit vaihtanut luokkaa tai tehnyt etänä - mutta varmaan sielläkin olisit kiusannut jotain...
Entäs ne muut ryhmän opiskelijat? En ollut ainoa.
Yksi lähitunneille, loput verkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Miten kiusaaminen ilmenee? Pystyisitkö suhtautumaan siihen huumorilla? Niin että se ei satuttaisi sinua? Onko luokallasi ketään kivaa tyyppiä kenen kanssa voisit hengailla? Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu, minäkään en ole löytänyt amk sta hengenheimolaista, tuntuu olevan erityisen haasteellista kun on nais valtainen ala kyseessä. Meidän luokalla on kaikki naisia.
Tuo on niin totta. Pelkkiä naisia tai miehiä sisältävät luokat eivät ole hyvästä.
(En ap)
Työelämässä joutuu tekemään töitä sellaistenkin ihmisten kanssa, joista ei pidä, ellei sitten hakeudu johonkin tutkijaksi jonnekin kansallisarkistoon, minne saa pölyyntyä rauhassa. Ei kyse ole pelkästään työyhteisöstä, vaan sidosryhmistä tai asiakkaista. Niitä nyt ei vain monella alalla voi mitenkään valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Usein kiusaamistapauksissa, näissä aikuisten, olen samaa mieltä, olisiko peiliin katsomisen paikka kun joka paikassa tulee kiusatuksi?
Joskus voisi ollakin syytä vilkaista peiliin mutta lainaamastasi viestistä ei selviä, kokiko tämä kyseinen henkilö tulleensa kiusatuksi muuallakin kuin amkissa. Voihan olla, että hänellä on mennyt aiemmissa koulu-/työpaikoissa täysin ok ja amkin ulkopuolisia kavereitakin löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vanha AMK kiusaaja moi.
Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta.
No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.
Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi.
Toivottavasti olet trolli. Näetkö peilistä ihmisen, joka pystyy oppimaan erilaisilta? Ihmisen, jolle kaikki ovat samanarvoisia? Hyvän ihmisen.
En ole trolli.
Miten sinä, Hyvä Ihminen, tekisit tuollaisen sosiaalisesti töntön riippakiven kanssa? Mä luulisin, että sullakin tämä kumbayah-filosofia karisisi, jos joutuisit tuollaista perässä raahaamaan.
Hän on voinut olla tuollainen "töntö" siksi, että hän ei enää yksinkertaisesti tiennyt, miten päin olisi sinun kanssasi ollut, koska kiusasit ja syrjit häntä joka tapauksessa koko ajan. Todella moni kiusattu muuttuu toistuvan kiusaamisen myötä sosiaalisesti epämääräisen ja jähmeän oloiseksi. Eivät siis enää uskalla käyttäytyä normaalisti, koska ovat aina joutuneet sen johdosta silmätikuiksi mutta esimerkiksi kouluympäristössä eivät voi täysin vetäytyä kuoreensakaan.
Mutta _miten_ tämä vastuu nyt sälyttyi mulle? Miksi minun olisi pitänyt tuota katsella? Jos syytä ja vastuuta vieritetään minulle/muille, niin eihän se ongelma poistu mihinkään. Tokihan tämä ihminen oli siinä hönöydessään harmiton, mutta pidempään katsottuna aika sietämätön. Ja kun kyseessä oli vain pieniä valintoja toisensa perään: ai, tuo istuu tuolla pöydässä - otankin kahvin mukaan. Ai se istuu salissa tuolla, menenkin toiseen paikkaan ja näin edelleen. Ei helvetti sitä vaan jaksanut. En minä mikään seuraneiti ole, etenkin kun ryhmässä olisi ollut muitakin.
Joskus syyllisyydestä pidin hänelle seuraa ja eikä se mitään kivaa ollut. Ja se antoi väärää signaalia. Ja se antoi myös väärää signaalia opettajien puoleen, sillä munhan ryhmiin tätä hönöä tuputeltiin, kun se jäi aina irtokappaleeksi.
Anteeksi, saanko sanoa: ei se mullekaan mitään kivaa ollut. Mutta "kiusatulla" on aina se pyhimyksen sädekehä.
Alue: Aihe vapaa
En ole trolli.
Miten sinä, Hyvä Ihminen, tekisit tuollaisen sosiaalisesti töntön riippakiven kanssa? Mä luulisin, että sullakin tämä kumbayah-filosofia karisisi, jos joutuisit tuollaista perässä raahaamaan.