Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moniko teistä osallistuu ISOVANHEMPIENSA hoitoon?
23.02.2019 |
Paljon toivotaan, että isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsiaan.
Itseäni ei ole isovanhemmat aikanaan hoitaneet, olivat liian vanhoja ja sairaita. Omat vanhempani ovat auttaneet minua kyllä lastenhoidossa. Omat lapseni ovat ainakin vielä lapsettomia, mutta ovat kyllä jo sen ikäisiä, että lapsia voisi olla. En tiedä miten niitä ehtisin ja jaksaisin hoitaa (haluaisin kyllä) jos niitä olisi: aikani ja energiani menee paitsi töissä myös omien iäkkäiden vanhempieni hoidossa. Tai auttamisessa, miten sen nyt sanoisi. Ovat 80 - 90 välillä iältään, asuvat keskenään, krämppää on, apua tarvitaan, maailma on vaikea aina pankkiyhteyksistä ja vero- ja kelapapereista alkaen lumitöihin asti. Lääkärikäynneistä nyt puhumattakaan. Rakastan vanhempiani ja haluankin heitä auttaa. Aikuiset lapseni eivät osallistu mitenkään. Kiinnostaa kovasti miten te, joiden isovanhemmat elävät. Osallistutteko oikeasti isovanhempienne hoitoon, vai onko kyseessä tyyliin soitan kaksi kertaa vuodessa ja käyn kerran...
Kommentit (36)
Melkein sanasta sanaan sama tilanne kuin vastaajalla numero 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat mummoni ovat elossa ja asuvat itsenäisesti, 85 v ja 92 v. Ei muistisairauksia kummallakaan, mutta liikkuminen hankalaa.
Tätini asuu 92-vuotiaan viereisessä talossa ja auttaa päivittäin ja minulla on sinne yli 5 tunnin ajomatka, joten siellä käyn vain 2-3 kertaa vuodessa.
Toinen mummoni, äitini äiti, on minulle läheisempi ollut aina, hoitanut minua lapsena paljon jne. Hänenkin luokseen on aika pitkä ajomatka, 3,5 tuntia, mutta siellä käyn noin 1-2 välein. Autan raskaammissa siivoushommissa, jos on lääkäriaikoja sairaalassa tulen mukaan kuskiksi ja seuraksi, autan myös varpaankynsien leikkaamisessa koska hänen selkänsä ei taivu, käydään autolla kaupassa ostamassa isompia/painavampia tavaroita ja yleensä tehdään jotain kivaa / käydään jossain mihin tarvitaan autoa. Myös äitini käy täällä säännöllisesti, mikä on hyvä koska minulla alakouluikäisiä lapsia eli auttamiset eivät ole vain minun varassani. Ja en koe tätä auttamista taakkana, haluan tavata mummoani ja myös soittelemme usein.
Omat isovanhemmat ovat jo kuolleet, kolme kuoli jo kun olin lapsi.
Tämä elossa ollut äidinäiti ei ollut koskaan läheinen minulle, vanhempani rajoittivat yhteydenpitoa ja en sitten aikuisenakaan harmiksi suhteita luonut. Äitini ratkaisuaan perusteli sillä, että mummo oli hankala ihminen mutta enpä tiedä. Äidilläni on erilaisia mielenterveyden itsellä.
Ei ole elossa isovanhempia ja äitinikin on jo kuollut joten seuraava hoidettava olen minä itse.
Ehkäpä se isovanhempien hoitaminen lapsenlapsiaan on enemmän niiden omien lasten auttamista, ruuhkavuosissaan.
Lapset maksavat sitten avun takaisin hoitaessaan omia vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se isovanhempien hoitaminen lapsenlapsiaan on enemmän niiden omien lasten auttamista, ruuhkavuosissaan.
Lapset maksavat sitten avun takaisin hoitaessaan omia vanhempiaan.
Se vaan, että nykyään eletään sairaampana vanhemmaksi kuin miten ennen elettiin.
Lääketiede on kehittynyt. Syöpä ja verisuonitaudit eivät tapa nopeasti, mutta jättävät pitkäksi aikaa vajaakuntoiseksi. Vanhainkodit eivät ole mukavia lepäilykoteja, joihin pääsisi asumaan kun ei enää jaksa olla kotona: sinne pääsee vasta kun oikeasti on jo toinen jalka kokonaan haudassa ja toisestakin puolet. Kaikki eläminen nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa ja vaikeampaa juuri aloittajan kuvaamien byrokratiateknologisten vaikeuksien vuoksi.
Nykyajan ruuhkavuodet ovat nimenomaan 50 - 65. On työelämä, on omat vanhemmat, on aikuiset lapset ja niiden lapset.
Mun kaikki isovanhemmat olivat jo kuolleet kun synnyin. Sen sijaan naapurin ihanaa lainamummoa ja isäni serkkua olemme hoitaneet ja auttaneet. Äitiäni en aio auttaa ja kusipäinen appeni saa pyöriä paskassaan hoitokodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Nykyajan ruuhkavuodet ovat nimenomaan 50 - 65. On työelämä, on omat vanhemmat, on aikuiset lapset ja niiden lapset.
Ja omat krämpät.
Kun mummot olivat elossa, kävin usein heidän luonaan ja tein pieniä juttuja kuten kävin kaupassa ja vein roskat. Ikävä kyllä molemmat joutuivat laitoshoitoon suunnilleen samaan aikaan kun esikoiseni, joka oli erittäin vaativa vauva, syntyi. Molemmat ehtivät nähdä lapseni muutaman kerran mutta en kyennyt kovin paljon niissä laitoksissa käymään (ei ollut silloin ajokorttia ja hankalan matkan päässä, plus ongelmat lapsen kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen isovanhempani kuoli kun olin lapsi, muut jo ennen syntymääni. Elossa ollutta kävin vanhempien kanssa tapaamassa hoitopaikassa monet kerrat.
Omia vanhempiani autoin, etenkin äitiä, hyvin paljon. Molemmat jo kuolleet. Ehdottomasti vastuu kuuluu lapsille, ainakin yhtä paljonbkuin yhteiskunnalle.
Muut sisarukset eivät edes pyytämällä osallistuneet auttamiseen. Tästä olen ikuisesti katkera.
Isovanhempani ovat kuolleet, mutta kävin usein auttamassa heitä esimerkiksi siivoamalla ja vein heille mm. kukkasia tai leivonnaisia.
Isovanhemmat olivat minulle hyvin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
En ole tuo jolle vastasit, mutta hänhän kysyi sanan tarkoitusta. Ei väittänyt ettei vaivoja tulisi vanhetessa.
Ja esim.mulla hammasvaivoja piisannut lapsesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen isovanhempani kuoli kun olin lapsi, muut jo ennen syntymääni. Elossa ollutta kävin vanhempien kanssa tapaamassa hoitopaikassa monet kerrat.
Omia vanhempiani autoin, etenkin äitiä, hyvin paljon. Molemmat jo kuolleet. Ehdottomasti vastuu kuuluu lapsille, ainakin yhtä paljonbkuin yhteiskunnalle.
Muut sisarukset eivät edes pyytämällä osallistuneet auttamiseen. Tästä olen ikuisesti katkera.
Vanhemman tai vanhempien tai isovanhempien hoito jää turhan monissa perheissä epäreilusti yhden ihmisen harteille. Täti hoiti mummoa ja hänen sisarensa kiirehti heti sanomaan, ettei tädille korvata useamman vuoden auttamisesta yhtään mitään. Noloa.
En jaksa. Vanhuuden myötä isovanhemmastani on tullut todella ikävästi käyttäytyvä.
Krämppä-sanalla ei tule yhtään osumaa netistä.
Sen sijaan URBAANI SANAKIRJA sanoo näin
"Kremppa aka Alituinen mutta suhteellisen pieni vaiva. Esiintyy yleensä syksyisin ensimmäisten koleiden kelien aikaan. Vanhuksilla esiintyy myös usein kroonisena.
Mitä kuuluu ?
Kiitos hyvää, mutta välillä ollut nivelissä pikku kremppaa."
Osumia tietty myös netissä pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Kumpikaan muoto, krämppä tai kremppa, ei taida löytyä nykysuomen sanakirjasta. Itse ymmärrän kyllä kummankin sanan, ja kumpaakin olen kuullut käytettävän läntisen Suomen alueella, ja paria muutakin muotoa vielä.
Alue: Aihe vapaa
Silloin, kun olivat vielä normaaleja vanhuksia, kävin yleensä kerran viikossa tai parin viikon välein kylässä. Kun olivat viimeisen puoli vuotta huonossa kunnossa, kävin 2-3 x vkossa auttamassa ja tervehtimässä pitkäaikaishoito-osastolla. Ikää minulla oli silloin 30 v, ei omaa perhettä hoidettavana.