Apua - minua kiusataan ammattikorkeassa, enkä jaksa enää käydä siellä!

Vierailija kirjoitti:

Näin AMK:n käyneenä ja aika törkeääkin käytöstä sekä seuranneena että kokeneena minusta on hulvattoman ironista, kuinka paksusti siellä alleviivataan sosiaalisuutta, ryhmätyötaitoja ja paineensietokykyä. Sinne tuntuu useimmille koulutusaloille päätyvän sakkia, jotka lähinnä haluavat päsmäröidä ja tuoda itseään esille ja joiden pahin painajainen on juuri joku vähän erilaisempi kurssikaveri, joka saattaa leimata heidätkin kummajaisiksi. Paineensietokyvystä ei useimmilla tietoakaan, ei ainakaan omalla alallani, jossa tiuskiminen, v***uilu ja suoranainen raivoaminen olivat ihan normaalia vuorovaikutusta jonkin projektin painaessa päälle.

Tähän oli jo joku välissä vastannut omat ajatuksensa, joita en todellakaan allekirjoittaisi, joten vastaan suoraan tähän. Alusta loppuun tämä on täysin totta, eikä perusteltavissa millään deadlineilla tai yhtään millään, koska porukka on ihan täysin kujalla alkeellisimmissakin ryhmätyötehtävissä vaativissa sosiaalisissa taidoissa. Kun tehtävä on ensimmäisen kerran lyöty eteen, niin aina löytyy joku lautanaama joka aloittaa tuon umpilapsellisen kiukuttelun, tiuskii ja raivoaa naama punaisena eikä edes myöhemmin yritä pehmittää käytöstään vaikka ei ole mikään kiire. Tähän mennessä olleet kurssitehtävät eivät meilläkään ole mitään sellaista tasoa, ettei niistä pääsisi läpi pienellä vaivalla, mutta joillekin ne ovat kuin pääsylippuja cambridgeen. Sitten on näitä raivottaria, jotka kiukuttelevat kun heidän sanelemansa aikataulut eivät sovi kaikille, ja mikään ei kelpaa. En tajua miksi tuollaiset hermoheikot hakeutuvat muualle kun päiväkotikin näyttää jääneen kesken. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vanha AMK kiusaaja moi.

Meidän ryhmässä oli yksi henkilö, joka koki tulleensa kiusatuksi. Oikeasti henkilö oli aika hankalaa seuraa ja ei hänen kanssaan kertakaikkisesti kukaan jaksanut olla. Oli siis monissa asioissa sosiaalisesti sokea ja myös takertuvaa tyyppiä. Ja kyllä hölmöjäkin ihmisiä kuuntelee, mutta kun se kuuntelu sitten helposti johti siihen, että henkilö kuvitteli, että nyt löytyi sydänystävä. Yksinkertaisesti joskus hävetti olla tuon ihmisen seurassa, kun hän hölisi noita omia juttujaan ja puhui niin, kuin ne ikäänkuin kattaisivat minunkin kiinnostuksen aiheet. Eli hänestä teki mieli pysyä kaukana, jotta itse ei saisi samanlaista kummajaisen mainetta. 

No miten ne ryhmätyöt? Olisi edes keskittynyt olennaiseen tekemiseen. Pakkohan se oli ottaa ryhmiin mukaan, mutta loppuaikoina annettiin sen touhuta mitä tykkäsi. Muu porukka kokosi sitten siitä itse aiheesta työn, yksi sitten räpelsi oheeseen jotain tingelitangelia, mikä ei oikeastaan tuonut juurikaan mitään lisäarvoa.

Ei se tyhmä ollut, mutta joku sosiaalisuuden palikka siltä puuttui. Ja olennaisiin asioihin keksittymisen myös. Se oli jotenkin suloista minkälaisella tarmolla hän lähti tekemään niitä epäolennaisia asioita ja kuinka syvälle meni niissä. Esimerkiksi jos piti miettiä tehtaan layouttia, niin hän mietti toimistoon jotain kukkapuskia ja pohti tarkoin niiden valo-olosuhteita, kastelua ja sijoittelua. Sitä kyllä ihmettelen, että millä säälillä se kursseista läpi pääsi. 

Usein kiusaamistapauksissa, näissä aikuisten, olen samaa mieltä, olisiko peiliin katsomisen paikka kun joka paikassa tulee kiusatuksi?

Voisiko myös olla, että tämä kiusaaminen näkyy pelkästään näissä kouluympyröissä, mutta töissä, vapaa-ajalla ja harrastuksissa henkilöllä menee hyvin? Voisiko johtua siitä, että se ei johdu kiusatusta vaan siitä että koulu kaivaa nuo kaikki ikävimpien ihmisten piirteet esiin ja nämä plus ja miinusnavat kohtaavat toisensa. Koska ryhmätyö, koska kuu väärin päin taivaalla. Miten haluatkaan perustella. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun kannattaa ap kysyä palautetta opiskelukavereiltasi että miksi eivät halua tehdä sun kanssa ryhmätöitä. Ehkä joku puhuu sulle rehellisesti ja pystyt sitten itse päättämään että miten haluat jatkaa. Mä en halunnut tehdä ryhmätöitä yhden ihmisen kanssa joka tuli ja meni miten sattui. Ymmärrän että oli haasteellista kun sillä oli lapsia mutta olisi ollut häneltä reilua kertoa muille missä mennään. Jotkut muut opiskelijat taas olivat hällä väliä tyyppejä jotka palauttivat työnsä usein myöhässä. Ei sellaisia ryhmätyökavereita mulle kiitos. Mutta kysymällä voisit ehkä herätellä muitakin miettimään omaa käytöstään jos et hyvää vastausta saisikaan. Aina pitäisi olla se näkökanta että miten voin itse muuttua. Voinko itse muuttua tinkimättä arvoistani. Tai edes että voidaanko keskustella että miten homma saataisiin toimimaan.

Tiedän itse miten tilanteeseen on päädytty, ja en todellakaan lähde tolle linjalle että alkaisin kyselemään miksi minusta ei pidetä :D Ap 

Vaasan ammattikorkeakoulussa on ollut kiusaamista 2000-luvulla. Olen opiskellut bba tradenomilinjalla. Minua solvattiin haukkumasanalla, jota käytetään miehistä jotka pitävät miehistä. Tätä nimittelyä tapahtui tuntien ja esitelmien aikana. Myös tunteja ennen ja niiden jälkeen. Sekä miehet että naiset solvasi minua. 

Ehkä tuossa vaiheessa en antaisi asian enää häiritä, on vähän niinkuin työpaikkakiusaaminen, jos kyseessä ei siis ole pomo tai muu henkilö joka voisi vaikuttaa minun tekemisiini, niin jättäisin omaan arvoonsa. Ei tuon oppiasteen koulussa enää kavereita olla hommaamassa, vaan hankkimassa koulutusta. Ihan sama, tykkäisikö joku minusta vai ei. Ja kyllä, ryhmätöitä joutui tekemään tradenomiopiskelussa sekä myös työpaikoilla ihmisten kanssa, joiden kanssa ei olisi sekuntiakaan vapaa-ajalla. Ja niin on hyvä, työ on työ, eikä siellä tarvitse kavereita olla. Pääasia, että pomot tykkää, niin saa pidettyä työpaikkansa.

Kule Apua. Ihan jokaisen alotuksen keksit omasta päästäsi kun aloitat Apua.En tiennyt tämä palsta on korkea koulu? Kuka antaa todistuksen? Monta tuntia päivässä tällä on ensin oltava ,sadakseen todistuksen? Korkea koulua käyvät ei palstaile täällä ei edes sairaslomalla!

Vierailija kirjoitti:

Julma totuus on, että kiusaamiseen ei puututa enää AMK-tasolla. Sori vaan :( Yritä kestää ja vaihda alaa pikaisesti! Seuraavassa koulupaikassa, kun varmaan kysyvät miksi jäi edelliset opiskelut kesken, sanot rohkeasti, että kiusaamalla savustettiin sut ulos.

Eivät yliopistotkaan ole kiusaamisvapaita opiskelupaikkoja. 

Alatyylistä ja syrjivää nimittelyä en siedä koulussa enkä työpaikalla. 

Kiusaamaan alkavilta taitaa olla itsellään puutetta sos. taidoissa, käytöstavoissa ja erilaisuuden sietämisessä. Sosiaalisesti taitava osaa ottaa kaikki huomioon ja kohdella inhimillisesti, vaikka joku olisi jollain tavalla erilainen. Korkeakouluun ei aina mennä ystävystymään, vaan oppimaan ja siksi kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos otat yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, -kuraattoriin, -psykologiin tai vaikka oppilaitospappiin?

Paremmin se ongelma lähtee aukeamaan paikallisten kanssa kuin tällä palstalla. Välttämättä mitään ei tapahdu, mutta olet ainakin yrittänyt.

 

entä jos haluaisin lopettaa tai keskeyttää opinnot joksikin aikaa? En vain pysty enää astumaan tuonne, koska olen jo niin kauan sinnitellyt että väsyn vain pahemmin. 

Tee se sitten.

Mielenterveytesi on tärkeämpi kuin työsi, koska jos sairastut mielenterveysongelmiin, et enää pysty työskentelemään.

Voit silti mennä kouluun, voit vielä saada kiinni, mutta jos mielenterveys on rikki, on vaikea toipua.

Tein virheitä ja kestin kiusaamista 8 vuotta, sitten se oli ohi: minulle kehittyi posttraumaattinen stressihäiriö, söin huumeita, en voinut enää työskennellä. Tämän vuoksi olen ollut työttömänä 10 vuotta ja tällä on negatiivisia seurauksia minulle jäädessäni eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 tässä moi. Tiesin jo etukäteen, että tulee alapeukuttelua.

Alapeukuttelija, kerrohan toki mitä tuossa muiden olisi pitänyt tehdä? Hyvähän sitä on paheksua ruudun takaa, mutta sitten kun tulee se hönöilijä jota _ei_vaan_jaksa_, niin ihan vain säälistäkö sitä olisi pitänyt katsella? Mites ois vaikka muiden opiskelurauha?

Kiusaamisen kokemus hänellä toki varmasti oli aito. Mutta aito on myös se tunne, että esim minä kaipasin opiskelurauhaa ja tasavertaisia jäseniä yhdessä tehtäviin töihin. 

 

Alapeukuttaja tässä moi, alapeukutin koska sinulta puuttuu empatia kykyä. Se oli sinun näkemyksesi asiasta, toisella ihmisellä saattaa olla täysin erilainen näkemys samasta asiasta. Se että näet asian noin, ei ole koko totuus, vaan yksi monista näkökulmista. Minusta vaikuttaa siltä että muut proji

Luultavasti tahallista perässäkävelyä ja ripustautumista ei ole ollut, vaan olet itse pelästynyt (kerroit pelkääväsi, että sinuakin pidettäisiin outona) ja pelkosi takia ärsyynnyit siitä, kun henkilö sattui tulemaan lähettyvillesi. Perässäkävely on luultavasti ollut luonnollisia siirtymiä, joihin ei liity ripustautumista. Ripustautuminen muuten on luultavasti ollut ystävällistä ja kohteliasta käytöstä teitä henkilöä välttelemään alkaneita kohtaan. Olet pelkosi takia ärsyyntynyt yrityksestäkin ystävälliseen kanssakäymiseen (eli tavalliseen ja hyvään käytökseen) kanssasi. Jälkeenpäin haukut toista henkilöä, jonka lähettyvillä olemista pelkäsit ja ylennät itseäsi henkilöksi, jonka oli toisen henkilön syystä pakko käyttäytyä huonosti toista kohtaan.

Elämä on rankkaa

Jos kukaan opiskelee johtamista ja ei siedä erilaisia ihmisiä tai halua olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisessä, niin siinä ollaan ihan väärällä alalla ja suosittelen heti vaihtamaan alaa.

Itsellä on kokemusta AMK:ssa henkilöstä, joka väitti, että häntä on kiusattu ja häntä kiusataan, mutta hän itse kiusasi muita esim lyöttäytymällä kavereiden kanssa ryhmätöissä yhtä henkilöä vastaan ja migrohallitsemalla muiden työskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kiusaaminen ilmenee? Pystyisitkö suhtautumaan siihen huumorilla? Niin että se ei satuttaisi sinua? Onko luokallasi ketään kivaa tyyppiä kenen kanssa voisit hengailla? Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu, minäkään en ole löytänyt amk sta hengenheimolaista, tuntuu olevan erityisen haasteellista kun on nais valtainen ala kyseessä. Meidän luokalla on kaikki naisia.

 

Jotenkin ärsyttää tässä kommentissa tuo kauhea alentuvaisuus. Voitko ottaa huumorilla? Siis en voi. Huumorintajuni napsahti poikki juuri ennen lomia ja se ei enää palaa. Se on niin lapsellista, koko ryhmästä huokuvaa asennetta, jolle ei voi mitään. Koska kaikki muut keinot on kokeiltu, niin en lähde enää etsimään läpäntynkää mistään mitä koen koulussa. Pitämäni presentaatiot lusitaan läpi kuuntelematta, minua ei oteta mukaan porukkaan ja jos otetaan, niin karataan paikalta. Oloni on jokaisen viik

Voi ei, tosi ikävää. Mua on aikuisena kiusattu yhdessä harrastusryhmässä. Oli pakko lopettaa koko homma, kun se söi niin pahasti.

ootko AP millä alalla ja missä koulussa? Oon itse ammattikorkeassa ja jos ollaan vaan samassa AMK:ssa niin mun luokse voi tulla juttelee ja puolustan kyllä, jos kukaan yrittää kiusata!

En lukenut koko ketjua, mutta suosittelen keskustelemaan luotettavan ja vaitiolovelvollisen henkilön kanssa, esim. koulun tukihenkilöiden tai opiskeluterveydenhuollon kanssa, että saisit käsiteltyä asiaa ja ehkä harkittua vielä päätöksiä tulevaisuuden suhteen, että et ainakaan muiden huonon käytöksen takia luopuisi opiskelusta.

Vierailija kirjoitti: ootko AP millä alalla ja missä koulussa? Oon itse ammattikorkeassa ja jos ollaan vaan samassa AMK:ssa niin mun luokse voi tulla juttelee ja puolustan kyllä, jos kukaan yrittää kiusata!

Eiköhän ap ole jo viidessä vuodessa valmistunut tai vaihtanut alaa.

Suosittelen, varsinkin vähän vanhemmille ihmisille amk:n suorittamista joko kokonaan netin kautta tai monimuotona. Itse olen monimuotona opiskellut, nyt viimeisenä keväänä ei ole enää lähipäiviä ollenkaan. Ylipäätään lähipäiviä on ollut 2-3 per kk, poislukien kesä. Meillä on ollut todella hyvä henki luokassa, eikä ketään ole kiusattu, kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä. Pari vähän erikoista persoonaa on, mutta heillekin on kaikki olleet ystävällisiä.

Mulla oli vähän samaa fiilistä kun opiskelin kauppakorkeakoulussa. En päässyt porukkaan, sain väkisin etsiä ryhmätyö ryhmää, tapahtumissa ihmiset liukenivat ympäriltäni. Ei menneet kemiat yhteen kenenkään kanssa. Olin/olen aika nörtti, joten tunsin itseni outolinnuksi siellä pöhisevien menestyjänuorten keskellä.

Siinä sitten mietin että kumpi on tärkeämpää, tulevaisuuden urani vai näiden (lasten) miellyttäminen? Valitsin urani. Hankin ystäviä muualta, yliopistosta kun löytyy kaikenmoista shakkikerhoa ja kuorolaulua. Opiskelin opiskeluni loppuun, valmistuin kiitettävällä keskiarvolla, olin oman alani töissä ennen valmistumistani. Pyyhin kankkuni moisilla yrityksillä savustaa minut ulos.

Ei kaduta, koska työelämä on mukavaa ja olen työssäni hyvä. Olen päässyt menestymään ihan ilman "kauppisystäviä". Elämä vasta alkaa kun koulun ovet sulkeutuvat.