3 kk seurustelua ja naimisiin. Onko järkeä vai ihan hullua?

totta hemmetissä on järkeä jos on toinen osapuoli rikas !

sitten sinnittelet pari vuotta ennen eroa .

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuumaa, kaikki on ihanaa ja toisessa ei näe vikoja. Toista ei edes tunne vielä läpikotaisin. Odota vielä ja katso mihin suhde etenee.

Huomasimme toistemme viat ensin ja rakastuimme vähän myöhemmin. Tiedämme viat ja puutteet mutta yhdessä emme vielä asu joten sekin asia korjaantuisi avioliitossa. Tietysti aiomme kokeilla yhteisasumista ennen kosintaa. En aio kosia tämän viikon aikana mutta tätä kevättä ajattelin.

Vanhoillislestadiolaiset ainakin tekevät noin ja avioliitot taitavat olla ja pysyä. Perustelevat sen sillä, että Jumala on yhdistänyt ne kaksi ihmistä. Toki väkivaltaisista suhteista erotaan.

Pakko vielä sanoa, että ne tekevät lapsia lähes tuntemattoman ihmisen kanssa.

Ensin tavataan, sitten seurustellaan kuukausi, mennään kihloihin, kihlojen jälkeen naimisiin, kuluu muutama kuukausi ja odotetaan vauvaa ja sitten vuoden päästä häistä saadaan vauva.

Anteeksi, ri liittynyt aiheeseen, mutta mielestäni on järjetöntä mennä naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen.

Tosin itse seurustelin vuoden ennen kihloja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hullua. Olette ihan vieraat. Mullakin oli mies jolla oli kiire sitouttaa, hänestä olen kirjoittanut "mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivoitukset" -ketjussa.

Kiitos näkemyksestä, luen kaikki vastaukset mitä olette kirjoittaneet ja teen päätöksen mieleni ja sydämeni pohjalta. Miehenä en ole sairaan mustasukkainen mutta sopivan omistava ja huolehtiva ja tiedän rajani. En ole lukenut toista ketjua, joten miten teille kävi? Minkälainen mies oli?

Tosi rakastunut, alkuun hurmaavan huomaavainen ja omistautunut. Rakastuneena en nähnyt hälytysmerkkejä. Naimisiin vuodessa, kahdessa lapsi, hänen toiveensa. Lähdin lapsen kanssa tämän ollessa neljä. Arki oli kuin kuristajakäärmeen kanssa; kiristi otettaan hitaasti, murskaten systemaattisesti itsetuntoani. Jopa ylioppilaslakki oli kuittailun aihe (!). Alussa kommentoitiin vain ulkonäköä, menoja ja ystäviä, lopussa en saanut käydä kaupassa yksin tai töissä viikonloppuisin, siellähän voi tavata jonkun. Ironisesti niin kävikin. Ero oli aivan suunnaton helpotus, pystyin hengittämään vapaasti.

Omat traumani olen jo selättänyt. Nykyinen puoliso ei kuitenkaan ole tippaakaan mustasukkainen, olen edelleen täysin allerginen sellaiselle, ja kertonut ihan rehellisesti aikuiselle tyttärellekin mikä oli eron syy.  Exän vei lopulta alkoholi, en tiedä hänen myöhemmistä vaiheistaan.

Vierailija kirjoitti:

Umpihullua. Nykyään voi asua yhdessä ja myös hankkia ryntäämättä heti naimisiin.

Emme muuta lopullisesti yhteen ennen kuin olemme sanoneet tahdon. Hankkia mitä? Jos lapsia tarkoitit, niin emme harrasta seksiä ennen avioliittoa ja lapsetkin tulevat vasta liitossa.

Nopein tuntemani tapaus oli kaksi viikkoa tapaamisesta. He tapasivat perjantaina, seuraavana perjantaina hakivat kuulutukset ja seuraavana naimisiin. Tuntui kuulemma siltä. He olivat naimisissa yli 10 vuotta, eli pidempään kuin moni muu tuntemani pari. Eivät kyllä kehdanneet kertoa kenellekään avioliitostaan, vihkiminen siis tapahtui maistraatissa. Parin vuoden "seurustelun" jälkeen kertoivat vanhemmilleen, että "itse asiassa me ollaan jo naimisissa".

Toinen ääripää on 9 vuotta seurustelua ja 9kk avioliittoa. Näitä on tuttavapiirissä ollut useampikin tapaus kun pitkää seurustelua yritetään pitää kasassa vihkivaloilla. Ei se toimi niin.

Oman arvioni mukaan tuo pika-avioliiton solminut pari nautti enemmän elämästään.

Jos siltä tuntuu, niin naimisiin vaan. Avioliitosta pääsee kuitenkin aika helposti eroon, jos alkaa kaduttamaan. Älkää kuitenkaan tehkö lapsia ihan alkuun, kannattaa katsella toista pari vuotta. Aloittakaa vaikka yhteisestä asuntolainasta. Se sitoo paljon tiukemmmin kuin avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Ota ap mallia Matti Nykäsestä, hän on aina mennyt nopeasti tapaamisen jälkeen kihloihin ja naimisiin. No, seuraukset tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Narsisteille on tyypillistä sitouttaa heti kumppani yhteen muutolla, lapsella tai naimisiinmenolla.

En täytä narsistin kriteerejä eikä täytä tyttöystävänikään. Olemme puhuneet avioliitosta, häistä ja yhteenmuutosta sekä kaikesta mikä liittyy parisuhteeseen - päätimme, että teemme avioehdon jos astelemme avioliiton auvoiseen satamaan.

AP jos et ole Porvoosta, pyydän että katsot tämän videon:

DON'T Marry Her

Vähän "KONTROVERSIAALINEN" mutta katso avoimin mielin.

Me oltiin seurusteltu kolme kuukautta kun kosin. Sitten oltiin seitsemän kuukautta kihloissa.

Nyt ollaan oltu kohta 25 vuotta naimisissa.

Eri ihmisille sopii eri asiat. Me koettiin, että tunnetaan toisemme sen verran hyvin, että eiköhön edetä. Toisaalta ollaan me tänä aikana kasvettu nuorista opsikelijoista keski-ikäiseksi pariskunnaksi. Eli molemmat ja myös parisuhde on muuttunut. 

Minkä ikäisiä olette?

Vierailija kirjoitti:

Umpihullua. Nykyään voi asua yhdessä ja myös hankkia ryntäämättä heti naimisiin.

Tarkoittaako tuo "hankkia" samaa kuin "nusshia"?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ihmiselle on outoa, että jos löydetään mahdollinen puoliso, niin on lähes outoa mennä hänen kanssaan naimisiin! Ennen oli asia oli selvä, että mentiin, ja avioliittoa pidettiin Pyhänä asiana, jota ei rikottu. Niin kauan seurusteltiin että oltiin varmoja että juuri tämän henkilön kanssa elän koko loppuelämäni.

Ap:lle sanon, että jos olet täysin varma, niin kosi, mutta jos yhtään mietityttää ni ei. Jutelkaa asiasta, kuuntele hänen kantansa asiaan.

Ennen oli myös sovittuja avioliittoja sekä avioliittoja, jotka solmittiin koska lapsi oli tulossa ja olisi ollut sopimatonta saada avioton lapsi. Ihmiset siis tavallaan pakosta joutuivat naimisiin. Avioeroa ei ollut helposti saatavilla eikä se ollut sosiaalisesti hyväksyttyä, joten ihmiset eivät "rikkoneet Pyhää asiaa" vaikka liitto olisi ollut kuinka ikävä ja väkivaltainen. No onhan sekin jonkun käsitys uskollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, miten sitoutuneita te olette.

Emme souda ja huopaa vaan olemme todella rakastuneita ja sitoutuneita. Täydennämme toinen toisemme parhaita ja huonoja puolia ja olen aivan varma että tyttöystävä on oikea minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Tuo "ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta" pisti hiukan silmään. Olisiko tämän pikaisesti roihahtaneen naimisiinmenoinnostuksen taustalla pikemminkin se, että romantisoit ideaa avioliitosta ja heijastat sen nyt tähän tyttöystävääsi? Entäpä millaisena vaimona tyttöystäväsi kuvittelet? Onko kuva ollenkaan linjassa sen kanssa, millainen hän on oikeasti ihmisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Kolmen kuukauden tuttavuuden perusteella sinulla ei ole mitään pätevyyttä tehdä moista päätelmää.

Ei sitä kukaan ulkopuolinen pysty sanomaan kannattaako vai ei. Itse menin naimisiin kolmen kuukauden päästä ensitapaamisesta ja aviossa olemme edelleen ihan tyytyväisinä nyt 18 vuotta myöhemmin, en silti sano kaikille että tehkää vain samoin.

Nyt keski-ikäisenä ehkä ennemmin kallistun ajatukseen miksi pitäisi olla niin kiire?

Asenteitanne avioliittoa, yhdessä asumista ja seksiä kohtaan arvostan, sama meillä.

Me mentiin naimisiin 4 kk ensitreffeistä ja on oltu onnellisesti naimisissa jo 10 vuotta, lapsiakin meillä on useampi. Olimme jo yli 30 kun tapasimme, joten siinä vaiheessa jo tiesi, millaisen puolison tahtoi.

3kk seurustelua, siis ei vielä edes yhdessä asumista, ja tyyppi intoilee avioitumista. Voin kuvitella, minkälaisia nimiä lapsilleen todennäköisesti tulee.