3 kk seurustelua ja naimisiin. Onko järkeä vai ihan hullua?

Kristiina xx kirjoitti:

Hei ap, oletko vähän aikaa sitten eronnut pitkästä suhteesta?

Mä olen huomannut, että usein just nimenomaan miehet etsivät pian suhteen päättymisen jälkeen ”laastarisuhteen”.

Minulla on sukulaisia, jotka asuvat pienessä kunnassa ja heillä on ollut tapana mennä kihloihin tosi pian seurustelun aloitttamisen jälkeen, se on ikään kuin pikkupaikkakuntalaisten tapa.

Tämä on ensimmäinen suhde molemmille ja olemme kumpikin kolmekymppisiä aikuisia emmekä asu pikkupaikkakunnalla. Erot voivat olla vaikeita mutta en tunne ketään miestä jolla olisi ollut eron jälkeen laastarisuhde - naisia tiedän jotka ovat tehneet kuten kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Anna palaa ja eroon pääsee helposti. Nuorna naimista ei kadu. Käytä kuitenkin kumia.

Huvittava kommentti mutta erilaisesta näkemyksestä huolimatta arvostan rohkeuttasi. Kumpikaan meistä ei halua päästä eroon toisistaan ja samanlaisista arvoista johtuen emme harrasta seksiä ennen avioliittoa.

Kannattaa miettiä, miksi kiire.

Luultavasti tyttöystävä säikähtää, jos kosit tuossa kohtaa. Minun mies kosi parin kuukauden seurustelun jälkeen ja vaikka olin umpirakastunut ja teki mieli vastata myöntävästi, järki pani vastaan. Jatkoimme seurustelua ja pari kuukautta eteenpäin tuli jo sellainen kohta, jossa molemmilla oli olo, että ei tästä tule mitään. Pääsimme siitä yli ja vähän alle 7kk jälkeen mies kosi taas ja silloin en epäröinyt vastata myöntävästi. Mentiin 8kk seurustelun jälkeen naimisiin ja ollaan oltu naimisissa nyt 19 vuotta.

Jotkut menevät naimisiin nopeamminkin ja pysyvät yhdessä. Jotkut seurustelevat kymmenen vuotta ennen naimisiinmenoa ja eroavat siitä vuoden päästä. Ei se pelkkä seurusteluaika kerro mitään. Elämäntilannekin vaikuttaa. Me oltiin kolmenkympin kummankin puolen kun mentiin naimisiin. Monet kauhistelivat, mutta meillä oli ihan levollinen olo. Kaksi kuukautta naimisiinmenon jälkeen olin jo raskaana ja siitä muutama kuukautta eteenpäin ostettiin meidän ensimmäinen yhteinen perheasunto. Meille ehti siis jo ensimmäisen vuoden aikana tapahtua vaikka mitä, mutta ei se tahti silti tuntunut liian nopealta. 

Oma lapsi on nyt pari vuotta seurustellut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa ja ensi kesänä ovat menossa naimisiin. Nyt äitinä olen miettinyt, onko tämä siunaus vai kirous. Voiko se ensimmäinen olla oikea, osaako sitä tuon ikäisenä arvioida onko tässä sopiva kumppani loppuelämäksi? Mutta reilut pari vuotta ovat pitäneet yhtä ja käyneet läpi vaikeitakin asioita toisiaan hienosti tukien. Haluan uskoa, että kyllä tästä hyvä tulee, mutta aika näyttää. Ovat molemmat hääpäivänä alle 20-vuotiaita, joten ilman muuta se mietityttää. En pysty silti varmaksi sanomaan, että pieleen menee, joten toivon parasta ja yritän tukea parhaani mukaan. Ei ole olemassa mitään yhdenlaista reseptiä, jolla avioliitto onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

totta hemmetissä on järkeä jos on toinen osapuoli rikas !

sitten sinnittelet pari vuotta ennen eroa .

Haha hauska viesti jos on rahan perään mutta suhteemme ei perustu ulkoiseen mammonaan vaan rakkauteen. Avioehdosta on puhuttu ja sen teemme jos avioidumme - miehenä tienaan huomattavasti enemmän ja omaisuutta on kertynyt mutta tyttöystävä teki selväksi ensitreffeillä ettei ole rahojen perään vaan etsii aitoa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaiset ainakin tekevät noin ja avioliitot taitavat olla ja pysyä. Perustelevat sen sillä, että Jumala on yhdistänyt ne kaksi ihmistä. Toki väkivaltaisista suhteista erotaan.

Pakko vielä sanoa, että ne tekevät lapsia lähes tuntemattoman ihmisen kanssa.

Ensin tavataan, sitten seurustellaan kuukausi, mennään kihloihin, kihlojen jälkeen naimisiin, kuluu muutama kuukausi ja odotetaan vauvaa ja sitten vuoden päästä häistä saadaan vauva.

Anteeksi, ri liittynyt aiheeseen, mutta mielestäni on järjetöntä mennä naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen.

Tosin itse seurustelin vuoden ennen kihloja...

Emme ole vanhoillislestadiolaisia ja myönnän, että piti googlettaa mikä tuo on kun en ollut koskaan kuullut. Tyttöystäväni ei ole lestadiolainen eikä maassani ole tuollaista uskontokuntaa. Minä en ole väkivaltainen ja tyttöystäväkin vastustaa väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hullua. Olette ihan vieraat. Mullakin oli mies jolla oli kiire sitouttaa, hänestä olen kirjoittanut "mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivoitukset" -ketjussa.

Kiitos näkemyksestä, luen kaikki vastaukset mitä olette kirjoittaneet ja teen päätöksen mieleni ja sydämeni pohjalta. Miehenä en ole sairaan mustasukkainen mutta sopivan omistava ja huolehtiva ja tiedän rajani. En ole lukenut toista ketjua, joten miten teille kävi? Minkälainen mies oli?

Tosi rakastunut, alkuun hurmaavan huomaavainen ja omistautunut. Rakastuneena en nähnyt hälytysmerkkejä. Naimisiin vuodessa, kahdessa lapsi, hänen toiveensa. Lähdin lapsen kanssa tämän ollessa neljä. Arki oli kuin kuristajakäärmeen kanssa; kiristi otettaan hitaasti, murskaten systemaattisesti itsetuntoani. Jopa ylioppilaslakki oli kuittailun aihe (!). Alussa kommentoitiin vain ulkonäköä, menoja ja ystäviä, lopussa en saanut käydä kaupassa yksin tai töissä viikonloppuisin, siellähän voi tavata jonkun. Ironisesti niin kävikin. Ero oli aivan suunnaton helpotus, pystyin hengittämään vapaasti.

Omat traumani olen jo selättänyt. Nykyinen puoliso ei kuitenkaan ole tippaakaan mustasukkainen, olen edelleen täysin allerginen sellaiselle, ja kertonut ihan rehellisesti aikuiselle tyttärellekin mikä oli eron syy.  Exän vei lopulta alkoholi, en tiedä hänen myöhemmistä vaiheistaan.

Kiitos kun jaoit tarinasi kanssani ja olen pahoillani, että olet kokenut noinkin kauheita asioita. En kuitenkaan ole narsisti enkä sairaan mustasukkainen, mutta terveellä järjellä varustettu mies.

Hmmm kyllä mä tiesin nykyisestä aviomiehestä heti, että tullaan olemaan pitkään yhdessä. Ei se liitto 3 kk kohdalla olisi ollut mahdottomuus. Tee, miten hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Nopein tuntemani tapaus oli kaksi viikkoa tapaamisesta. He tapasivat perjantaina, seuraavana perjantaina hakivat kuulutukset ja seuraavana naimisiin. Tuntui kuulemma siltä. He olivat naimisissa yli 10 vuotta, eli pidempään kuin moni muu tuntemani pari. Eivät kyllä kehdanneet kertoa kenellekään avioliitostaan, vihkiminen siis tapahtui maistraatissa. Parin vuoden "seurustelun" jälkeen kertoivat vanhemmilleen, että "itse asiassa me ollaan jo naimisissa".

Toinen ääripää on 9 vuotta seurustelua ja 9kk avioliittoa. Näitä on tuttavapiirissä ollut useampikin tapaus kun pitkää seurustelua yritetään pitää kasassa vihkivaloilla. Ei se toimi niin.

Oman arvioni mukaan tuo pika-avioliiton solminut pari nautti enemmän elämästään.

Jos siltä tuntuu, niin naimisiin vaan. Avioliitosta pääsee kuitenkin aika helposti eroon, jos alkaa kaduttamaan. Älkää kuitenkaan tehkö lapsia ihan alkuun, kannattaa katsella toista pari vuotta. Aloittakaa vaikka yhteisestä asuntolainasta. Se sitoo paljon tiukemmmin kuin avioliitto.

Tunnen itse parhaiten itseni ja keskustelemme avoimesti tyttöystävän kanssa mieleen tulevista asioista. Emme aio heti hankkia lasta naimisiin mentyämme mutta haluaisimme lapsen viiden vuoden sisään. Mikä olettamus suhteelle ja liitolle asuntolaina on? Olemme onnekkaita koska asun jo valmiiksi omistamassani kodissa ilman lainaa ja tyttöystävä muuttaa luokseni häiden jälkeen.

Hyvällä tuurilla voi onnistuakin, mutta viisaampaa olisi jatkaa vielä tutustumista ja katsoa miltä tuntuu sitten, kun huuma väistyy ja arki koittaa.

Kristiina xx kirjoitti:

Ota ap mallia Matti Nykäsestä, hän on aina mennyt nopeasti tapaamisen jälkeen kihloihin ja naimisiin. No, seuraukset tiedät.

Ymmärrätkö kuinka loukkaavaa ja ilkeää on kirjoittaa edesmenneestä ihmisestä tuolla tavalla? Kaikki kunnioitus ja rauha Matin sielulle mutta aion avioitua kerran elämässäni ja muistaakseni Matti taisi myöntää katuneensa liittojaan, ei kaikkia mutta joitain niistä.

9/10 tapauksissa ero tulee yhtä nopeasti 🤔

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?

Tyttöystävä 29(30) ja minä 31(32) eli aikuisia ihmisiä olemme molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Umpihullua. Nykyään voi asua yhdessä ja myös hankkia ryntäämättä heti naimisiin.

Tarkoittaako tuo "hankkia" samaa kuin "nusshia"?

Tuollaiset rumat sanat eivät kuulu sanavarastooni eikä myöskään parisuhteeseemme. Seksi kuuluu avioliittoon joten rakastelemme ensimmäisen kerran vasta hääyönä tai sen jälkeen ja tästäkin olemme tyttöystävän kanssa samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä juoksisin karkuun, jos kolmen kuukauden päästä kosittaisiin. 

Miksi ihmeessä juosta karkuun kun rakkaus kolkuttaa ovelle? Ymmärrän jos haluat elää sinkkuna etkä halua avioliiton auvoiseen satamaan. Vai oletko kenties moderninainen ja haluat itse kosia miestäsi?

Siksi juoksisin että usein noin toimivat ihmiset on jokseenkin epävakaita ja ailahtelevia. Toinen ei tuntisi minua kunnolla, voisi olla rakastunut mielikuviinsa joita en sitten oikeasti vastaisikaan ja pian olisi edessä ero kun ailahdettaisiin toiseen reunaan sieltä hullaantumisesta. Itse en ole erityisen kiinnostunut avioliitosta, naimisiin meneminen ei ole mikään juttu mulle. Miksi heti pitäisi mennä naimisiin?

Seurustelimme 2 kk, ja sitten olikin ns. Pulla uunissa. Naimisiin sitten heti, ja nyt naimisissa 20 v ja lapsia 5 ja rakkautta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Tuo "ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta" pisti hiukan silmään. Olisiko tämän pikaisesti roihahtaneen naimisiinmenoinnostuksen taustalla pikemminkin se, että romantisoit ideaa avioliitosta ja heijastat sen nyt tähän tyttöystävääsi? Entäpä millaisena vaimona tyttöystäväsi kuvittelet? Onko kuva ollenkaan linjassa sen kanssa, millainen hän on oikeasti ihmisenä?

Hyviä pohdintoja mutta rakastumisesta huolimatta olen järkevä enkä elä pilvilinnoissa. Olemme varmoja suhteesta ja yhdessä pysymisestä joten esittelimme toinen toisemme vanhemmille. Olemme molemmat romanttisia ja kunnioitamme toistemme lisäksi vanhoja perinteitä mutta en yliromantisoi suhdettamme. Avioliitto toisi turvaa ja voimme olla yhdessä vapautuneemmin sekä yhdessä samassa maassa ilman että toisen joutuu poistua kotimaahan kolmen kuukauden välein. Aviomiehenä olen samanlainen kuin parisuhteessa eli rakastava, hellä ja suojeleva ja tyttöystävä on kiltti, rakastava ja ahkera. Kaikki on linjassa siihen mitä olen nähnyt joka kerta kun olemme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä heti naimisiin? Mihin on sellainen hoppu? Nopeasti alkavat suhteet usein näyttäisi myös päättyvän nopeasti, poikkeuksiakin toki on mutta taitavat olla vähemmistöä ne.

Avioliitto tuo turvaa ja haluamme olla yhdessä, koska olemme oikeat toisillemme. Kosimisella ei sinällään ole kiire mutta ajatus naimisissa olemisesta kuulostaa perinteiseltä ja romanttiselta. En halua ketään toista naista elämääni.

Kolmen kuukauden tuttavuuden perusteella sinulla ei ole mitään pätevyyttä tehdä moista päätelmää.

Kiitos kommentistasi vaikka näkemyksesi eroaa omastani niin tunnen sydämessäni lämpöä ja aitoa rakkautta. Oletko koskaan ollut aidosti rakastunut ja saanut samanlaista vastarakkautta? Ennen nykyistä tyttöystävää en koskaan kokenut tai tuntenut vastaavaa ja pitää paikkansa että kyllä sen oikean tunnistaa kun sellainen osuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

3kk seurustelua, siis ei vielä edes yhdessä asumista, ja tyyppi intoilee avioitumista. Voin kuvitella, minkälaisia nimiä lapsilleen todennäköisesti tulee.

Rohkeita olettamuksia mutta kerrohan toki minkälaisia nimiä kuvittelet meidän antavan lapsillemme? Olemme puhuneet lapsista ja lasten nimistä tyttöystävän kanssa ja kumpikaan ei halua antaa lapsille perinteisiä nimiä kuten  "Aino" ja "Mikko". Ei mainitsemissani nimissä vikaa ole mutta tulemme eri kulttureista joten lasten nimien on oltava sopusoinnussa keskenään.

Mentiin kihloihin parin kuukauden jälkeen ja naimisiinkin ehdittiin ennen kuin 6kk takana ja melkein 15v nyt yhdessä matkaa kuljettu ja rakkautta riittää :) Ei siis välttämättä tuhoon tuomittu liitto vaikka pikainen avioituminen olisikin.