Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietin eroa sairaasta puolisostani
22.02.2019 |
Puolisoni sairastui aivoveritulppaan vuonna 2015. Hänellä oli parin vuoden sairaalakierre ja muitakin terveysongelmia. Kotiuduttuaan olin omaishoitaja, kunnes uuvuin. Hän asuu nyt palveluasunnossa.
Olen alkanut miettimään eroa tosissaan. Olen 43-vuotias, lapset teini-ikäisiä. Mulla olisi vielä mahdollisuus elää ns. omaa elämää. Rakkaudesta puolisoon ei voi enää puhua, suhde oli enää hoitosuhde ja nyt se on jotakin... Niin, en tiedä mitä se on. Vaikka vaikealta tuntuu, niin siitä huolimatta olen vakavasti eroa miettinyt. Tunnen itseni petturiksi, mutta voimakkaasti tunnen myös elämän ainutkertaisuuden ja sen, että elän vain kerran. Säälistä avioliittoon jääminen tuntuu väärältä itseäni kohtaan.
Kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiseksi mies meni?
Kävelee rollaattorilla, tarvitsee apua pukemisessa, riisumisesta, suihkussa ja aivan kaikissa kodin ulkopuolisissa asioissa.
Fyysisten ominaisuuksien muuttuminen sairastumisen myötä ei ole se pahin, vaan se, että myös hänen persoonallisuutensa muuttui. Hyvät ominaisuudet ovat edelleen olemassa, mutta niiden lisäksi huonot ominaisuudet korostuivat. Tietynlainen aloitekyvyttömyys ja täydellinen välinpitämättömyys omaa terveyttä kohtaan muun muassa. Lisäksi ongelmia tuo peliongelma, jota on ollut aina jonkin verran, mutta nyt se on kertakaikkiaan karannut käsistä.
Olisin varmasti jaksanut paremmin ja ollut tukena jos hän olisi panostanut itseensä ja kuntoutumiseensa, mutta mitään sellaista ei ilmennyt. Ei suostunut fysioterapeutin jumppia tekemään, syö pelkkää makkaraa, tupakoi ja istuu. Terveyspulmat ovatkin pahentuneet.
Kirjoitat, että sairastumisen myötä persoonallisuus on muuttunut mutta kuitenkin tunnut myös syyttävän miestä siitä ettei hän "yritä" tai "panosta" itse yhtään.
Ikävä kyllä aivoverenvuodon/tulpan/vamman vahingoittamilla aivoilla potilas todellakin voi muuttua sellaiseksi ettei hän todellakaan kykene käyttäytymään niinkuin me "terveillä" aivoilla varustetut haluaisimme tai mitä me pidämme normaalina. Potilas ei siis itse päätä käyttäytyä "huonosti". Aivot eivät vaan enää toimi, niinkuin ne ovat aiemmin toimineet eikä potilas itse yleensä lainkaan hahmota tilannetta eli hän ei vaan yksinkertaisesti mitenkään kykene vaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja muuttamaan toimintaansa, sitoutumaan kuntoutumiseensa ym. Läheisille tilanne on hyvin raskas kun potilas toisaalta on se sama vanha itsensä mutta toisaalta sitten ei kuitenkaan. Hyvin usein läheiset syyttävät sairastunutta että kun hän ei vaan viitsi/halua/yritä.
Todellisuudessa se ihminen, joka potilas oli ennen aivojensa vahingoittumista, on lakannut olemasta. Hän on jäljellä enää omaisten muistoissa. Varsinkin lapsille tämä on tärkeää selittää hyvin. Se surutyö läheisten on tehtävä, että päästetään irti siitä mitä potilas oli ennen. Vaikka se isä/kumppani/oma lapsi/sisarus/puoliso on yhä sama fyysisesti (tai pienin fyysisiin vammoin), ei hän ole enää se sama ihminen kuin mitä hän on aiemmin ollut. Terveiden on opittava tulemaan toimeen tämän uuden ihmisen kanssa. Jos muutos entiseen on suuri, voi olla mahdotonta esim. jatkaa parisuhdetta. Mutta ei tässä tilanteessa erosta voi syyttää sairastunutta että mitäs et käyttäydy kunnolla/niinkuin ennen/yritä enemmän eikä tervettä puolisoa että hänen pitäisi vaan jaksaa/kunnioittaa avioliittovaloja/huolehtia puolisosta vaan syypää on se sairastuminen/vammautuminen joka on vahingoittanut aivoja ja muuttanut ihmisen toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Ei sillä ole enää hyviä päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota sitten rehdisti ero. Mutta älä ala siihen, että otat itsellesi "tärkeän ystävän" ja samalla pysyt naimisissa puolisosi kanssa. Meillä meni isän kanssa välit poikki, kun äiti dementoitui ja joutui hoivakotiin. Isälle ilmestyi uusi naikkonen, joka olisi pitänyt hyväksyä perhejuhliin yms. Ei mitään häpyä.
Minusta taas tuo on romanttisempaa pysyä naimisissa alkuperäisen kumppanin kanssa ns kunnioituksesta yhteisiä vuosia kohtaan ja sitten ottaa nais/miesystävä rinnalle. Ethän oikeasti itsekään eläisi loppuelämääsi yksin selibaatissa, jos rakas puolisosi dementoituisi pois tästä maailmasta? Ei se uusi kumpoani tarkouta, etteikö rakastaisi vaimoaan.
Kylläpä on ihmisten moraali valunut alas. Niin kauan, kun on naimisissa, niin ei petetä. Jos haluaa olla suoraselkäinen ja rehellinen ihminen, niin ottaa eron ja aloittaa sitten vasta uuden suhteen. Lisäksi tuo on yhteisten lasten silmille sylkemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota sitten rehdisti ero. Mutta älä ala siihen, että otat itsellesi "tärkeän ystävän" ja samalla pysyt naimisissa puolisosi kanssa. Meillä meni isän kanssa välit poikki, kun äiti dementoitui ja joutui hoivakotiin. Isälle ilmestyi uusi naikkonen, joka olisi pitänyt hyväksyä perhejuhliin yms. Ei mitään häpyä.
Niin meilläkin meni. Ahne ja kusipää isäni ei eroa voinut ottaa, koska varakkaampana ja ilman avioehtoa olisi tehnyt persnettoa. Äitini arvostus täysi nolla. No, mulle äijä on täysin yhdentekevä ja pidän juhlat sinä päivänä kun kuulen kuolemastaan. Toivottavasti pian.
Hoida itsellesi äitisi edunvalvonta ja laita avioero vireille. Ei sinun tarvitse katsella tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olen varsin lyhyesti kertonut tilanteestamme. Mainittakoon nyt vielä, että mun uupumukseni ei ollut vain pientä väsymystä tai sitä, etten olisi halunnut puolisoani hoitaa, vaan sairastuin vakavaan masennukseen ja olin osastohoidossa itsetuhoisuuden takia.
Lisäksi nämä kaikki tapahtumat vaikuttivat myös lapsiin ja meillä oli suuria vaikeuksia. Hain apua perheen tilanteeseen ja tein kaiken, mihin inhimillisesti katsoen pystyin auttaakseni perhettäni. Pikku maininta; olimme psykologilla koko perhe ja nuorempi lapseni kertoi pitkän suostuttelun jälkeen vähän tunteistaan. Mieheni naureskeli. Auta siinä nyt perhettä, kun toinen aikuinen on taantunut lapsen tasolle. Tätä samaa oli kotona jatkuvasti. Ikävää sanoa, mutta lastenkin takia on parempi, että isä asuu muualla.
En ole uskonnollinen, vastauksena sille joka höpötti Jumalasta.
Ap
menitkö kirkossa naimisiin ja lupasit Jumalan silmien edessä rakastaa niin myötä kuin vastamäessä kunnes kuolema eroittaa?????????????
Ennen oli hiukan eri asia olla yhdessä kuolemaan asti, kun kupsahdettiin siinä nelikymppisinä viimeistään ja silloinkin monilla oli kuitenkin sivusuhteita.
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta kirkkokaan ei tuomitse avioeroja ja uusia avioliittoja kuten sinä.
P.S. Yksi kysymysmerkki riittää vallan mainiosti. Kolmetoista on jo ylittänyt liioittelunkin rajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankin miehelleni edunvalvojan, koska tilanne meni niin mahdottomaksi pelaamisen kanssa. Meinasi luottotiedot mennä kummaltakin. Nyt hän saa tietyn summan käyttöönsä kuukaudessa. Se ei tietenkään hänen mielestään riitä (mikäpä raha pelurille riittäisi), joten on koko ajan pyytämässä rahaa. On myös "lainannut" lapsilta rahaa, josta tein lopun, kun sain tietää. Hän on myös vakuuttunut siitä, että minä edunvalvojan kanssa olen tyhjentänyt hänen tilinsä. Muistelee sairastumista ennen saamaansa muutaman tuhannen euron veikkausvoittoa, joka on jo vuosia sitten käytetty sairaalamaksuihin.
Eli käytännössä meillä on omat, erilliset taloudet. Meillä ei ole omaisuutta, eikä mies pysty maksamaan elareita, joten Kela maksaa.
Niin, mies ei pysty hoitamaan asioita kodin ulkopuolella. Sillä tarkoitan esim. pankki- tai virastoasioita, ei pysty vastaamaan omista asioistaan. Kaupasta mukaan tarttuu makkaraa ja tupakkaa. Kummasti jalka nousee, kun pelihimo iskee, mutta muuten ei tapahdu mitään liikuntaan viittaavaakaan.
Mies on joka toinen viikonloppu täällä meidän kanssa. Eron tullen järjestely sopii mulle, lasten takia, jos mies haluaa. Tietysti lapset on jo isoja ja pääsevät itsekin tapaamaan isäänsä. Miehellä on siis oma asunto palvelukodissa. Hoitajia on paikalla vuorokauden ympäri. Tälläkin hetkellä miehellä on terveyspulma, jonka hoitamiseen mun kyvyt eivät riittäisi, joten on hyvä, että hän on siellä avun piirissä.
Ap
Harvoin palstalla näkee näin pahan ja ilkeän ihmisen aloituksia. Kehtaatkin valehdella vakavasti sairastuneesta ja vammautuneesta ihmisestä. Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Joo, tokihan pitää vaan rakastaa ja sietää ja sinnitellä ja luopua omasta loppuelämästään vaikka itse olisi 43-vuotias ja puoliso palvelutalossa, eli täysin autettava? Ei vitsit mitä j##sustelua 😂😂
Ei tietenkään puolisoa hylätä tarvitse, ystävyyden ja säännölliset vierailut voi säilyttää, mutta eihän tuosta nyt enää avioliittoa tule sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksei muka voi? Vihaan luovuttajia. Ja kyllä, on kokemusta samalla tavalla sairastuneesta puolisosta. ohis[/
Samoin mulla!
Kannattaa käydä jossain juttelemassa tuosta aika oudosta vihankohteesta, joka näemmä kohdistuu jopa itsellesi ventovieraisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että ap sairastuisi itse vakavasti ja että hänen perheensä hylkäisi hänet silloin. Oppisipa ehkä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin miehelleni edunvalvojan, koska tilanne meni niin mahdottomaksi pelaamisen kanssa. Meinasi luottotiedot mennä kummaltakin. Nyt hän saa tietyn summan käyttöönsä kuukaudessa. Se ei tietenkään hänen mielestään riitä (mikäpä raha pelurille riittäisi), joten on koko ajan pyytämässä rahaa. On myös "lainannut" lapsilta rahaa, josta tein lopun, kun sain tietää. Hän on myös vakuuttunut siitä, että minä edunvalvojan kanssa olen tyhjentänyt hänen tilinsä. Muistelee sairastumista ennen saamaansa muutaman tuhannen euron veikkausvoittoa, joka on jo vuosia sitten käytetty sairaalamaksuihin.
Eli käytännössä meillä on omat, erilliset taloudet. Meillä ei ole omaisuutta, eikä mies pysty maksamaan elareita, joten Kela maksaa.
Niin, mies ei pysty hoitamaan asioita kodin ulkopuolella. Sillä tarkoitan esim. pankki- tai virastoasioita, ei pysty vastaamaan omista asioistaan. Kaupasta mukaan tarttuu makkaraa ja tupakkaa. Kummasti jalka nousee, kun pelihimo iskee, mutta muuten ei tapahdu mitään liikuntaan viittaavaakaan.
Mies on joka toinen viikonloppu täällä meidän kanssa. Eron tullen järjestely sopii mulle, lasten takia, jos mies haluaa. Tietysti lapset on jo isoja ja pääsevät itsekin tapaamaan isäänsä. Miehellä on siis oma asunto palvelukodissa. Hoitajia on paikalla vuorokauden ympäri. Tälläkin hetkellä miehellä on terveyspulma, jonka hoitamiseen mun kyvyt eivät riittäisi, joten on hyvä, että hän on siellä avun piirissä.
Ap
Harvoin palstalla näkee näin pahan ja ilkeän ihmisen aloituksia. Kehtaatkin valehdella vakavasti sairastuneesta ja vammautuneesta ihmisestä. Häpeäisit.
Mitä itse saat tuosta moralisoinnistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Kun se rakas katoaa niin katoaa rakkauskin. Näinhän se terveilläkin menee. Kun ihminen muuttuu toiseksi niin erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin miehelleni edunvalvojan, koska tilanne meni niin mahdottomaksi pelaamisen kanssa. Meinasi luottotiedot mennä kummaltakin. Nyt hän saa tietyn summan käyttöönsä kuukaudessa. Se ei tietenkään hänen mielestään riitä (mikäpä raha pelurille riittäisi), joten on koko ajan pyytämässä rahaa. On myös "lainannut" lapsilta rahaa, josta tein lopun, kun sain tietää. Hän on myös vakuuttunut siitä, että minä edunvalvojan kanssa olen tyhjentänyt hänen tilinsä. Muistelee sairastumista ennen saamaansa muutaman tuhannen euron veikkausvoittoa, joka on jo vuosia sitten käytetty sairaalamaksuihin.
Eli käytännössä meillä on omat, erilliset taloudet. Meillä ei ole omaisuutta, eikä mies pysty maksamaan elareita, joten Kela maksaa.
Niin, mies ei pysty hoitamaan asioita kodin ulkopuolella. Sillä tarkoitan esim. pankki- tai virastoasioita, ei pysty vastaamaan omista asioistaan. Kaupasta mukaan tarttuu makkaraa ja tupakkaa. Kummasti jalka nousee, kun pelihimo iskee, mutta muuten ei tapahdu mitään liikuntaan viittaavaakaan.
Mies on joka toinen viikonloppu täällä meidän kanssa. Eron tullen järjestely sopii mulle, lasten takia, jos mies haluaa. Tietysti lapset on jo isoja ja pääsevät itsekin tapaamaan isäänsä. Miehellä on siis oma asunto palvelukodissa. Hoitajia on paikalla vuorokauden ympäri. Tälläkin hetkellä miehellä on terveyspulma, jonka hoitamiseen mun kyvyt eivät riittäisi, joten on hyvä, että hän on siellä avun piirissä.
Ap
Harvoin palstalla näkee näin pahan ja ilkeän ihmisen aloituksia. Kehtaatkin valehdella vakavasti sairastuneesta ja vammautuneesta ihmisestä. Häpeäisit.
Minkä v*n kultaisen kehän sairaus laskee ku**pään ylle? Miksi sairasta pitäisi kohdella silkkihansikkailla? Et sinä kuitenkaan ottaisi avohoitolaitosta tms hullujenhuonetta naapurisi! Miksi jonkun muun pitäisi kuitenkin uhrata elämänsä sairaan vuoksi? Kaksinaismoralisti. Onko oma pesä varmasti puhdas kun osoitat syyttävällä sormella muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Joo, tokihan pitää vaan rakastaa ja sietää ja sinnitellä ja luopua omasta loppuelämästään vaikka itse olisi 43-vuotias ja puoliso palvelutalossa, eli täysin autettava? Ei vitsit mitä j##sustelua 😂😂
Ei tietenkään puolisoa hylätä tarvitse, ystävyyden ja säännölliset vierailut voi säilyttää, mutta eihän tuosta nyt enää avioliittoa tule sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksei muka voi? Vihaan luovuttajia. Ja kyllä, on kokemusta samalla tavalla sairastuneesta puolisosta. ohis[/
Samoin mulla!
Kannattaa käydä jossain juttelemassa tuosta aika oudosta vihankohteesta, joka näemmä kohdistuu jopa itsellesi ventovieraisiin ihmisiin.
Minä ainakin tunnen myötätuntoa sairasta ihmistä kohtaan, en ap:ta. Ap ei ole sairas. Hän on vain k-u-s-i-p-ä-ä. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoon sitouduttiin myös huonoiksi päiviksi. Järkyttävää, että ap ei jaksanut miehen kanssa edes asua. Kyllähän työikäinen saa kotiin kaikki mahdolliset avut. Ap:n ei olisi ollut pakko olla omaishoitajana edes.
Eri asia toki, jos mies itse halusi mieluummin muuttaa palvelutaloon.
Tiedän yhden naisen, joka oli ap:n miehen roolissa. Hän suri sitä, kun hänelle kävi, kuten ap:n miehelle ja vielä siten, miten ap suunnittelee jatkossa. Ei siis ollenkaan pitänyt siitä, miten hänelle kävi.
Avioliittoon ovat molemmat sitoutuneet myös huonoiksi päiviksi. Miksi tätä vaaditaan käytännössä nytkin pelkältä naiselta? Sairastuneeltakin voidaan vaatia omaa panostusta; itsestä huolehtimista, ohjattujen harjoitteiden tekemistä, terveellisiä elintapoja, terveen puolison kunnioittamista ja arvostamista, ulkopuolisen avun vastaanottamista. Silloin parisuhde voi jatkuakin, jopa suhteellisen onnellisena.
Sen sijaan katkeraa itsesääliä, passivoitumista, mustasukkaisuutta, vaatimista vaatimisen perään ja ilkeilyä ei kenenkään tarvinne vuositolkulla sietää.
Akuutti kriisi on erikseen mutta se ei kestä vuosikausia.Tämä. Ihan oikeesti, ei kenenkään tarvitse mitään ihmisarvoa alentavaa elämää elää, esimerkkinä vaikka tuo ms-tautia sairastaneen puoliso, jonka mies tahallaan heitti keitot lattialle. Sairastuneiden pitää osata käyttäytyä, se on sitä myötä- ja vastatuulta.
Uskon että äitini ja isäni tilanne olisi ihan toinen, jos isä ottaisi vastuuta kuntoutumisesta ja koittaisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Äiti auttaisi varmasti enemmän kuin mielellään kaikessa mihin isä ei pysty. Mutta kun ei, kahvia kun haluaa niin tarjoilla pitää kahden minuutin sisällä tai alkaa hirveä syyllistys ja huuto. Ihan hyvin pystyisi kahvinsa keittämään itse, tai edes kuppiin kaatamaan.
T. Se vanhemmistaan aiemmin kertonut
No oletko sinä huomauttanut isällesi hänen käytöksestään? Jos äitisi on tossun alla, niin jospa sinä ottaisit asian puheeksi, kun kuuluuhan se asia sinullekin, miten äitiäsi kohdellaan. Ja kai myös autat äitiäsi siivoamisessa yms käytännön asioissa. Äitisi saattaa olla esim. masentunutkin tuosta tölvimisen kohteena olosta, niin luultavasti tarvitsee tukea ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhemmassa ikäluokassa pysyttiin yhdessä ja hoidettiin puoliso hautaan asti. Onhan noista ollut paljonkin mm tv:s joissa mieskin on vaimonsa omaishoitaja ja ei voisi kuvitellakaan muuta. Eli kyse on nyt 70v-90v ikäluokan ihmisistä.
Se on todellista rakastamista niinkuin vihkikaavassa sanottiin.
Mulla vuosien omaishoitajana olon jälkeen on sisäisesti meneillään tilanne, että kaipaan järkyttävän paljon hellyyttä, kosketusta, huomiota, keskusteluja, naurua ym. vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta eroaminen on poissuljettu toistaiseksi (olen puolisolle ainoa syy olla hengissä) , joten jonkinlainen suhde olisi ainoa vaihtoehto ja siihen taas moraali ei taivu. Olen siis alle 40 ja puolisoon suhde vain hoitosuhde, toki läheinen muttei romanttinen millään tasolla. Naisena ja vaimona en ole enää ollut vuosikausiin olemassa, eläviä kuolleita ollaan molemmat jollakin tapaa.
Lukenut monta sivua tätä ketjua. Onko näin että ei saa erota jos partneri sairastuu? Ok erota jos lopettaa rakastamasta, tapaa uuden,kyllästyy elämään kun veli ja sisko.Ok erota jos toinen pettää, hakkaa jne.Mutta missään tapauksessa ei jos toinen sairastut? Sillon kyllä muistetaan vihkivalat ja parkeerataan oma elämä siihen asti että se parneri kuolee.Hoitajakin voi joutua onnettomuuteen,sairastua ja kuolla ennen tätä hoidettavaa.
Ei se itsensä uhraaminen kenestäkään pyhimystä tee.
Ap,teet just niinkun itse parhaaksi katsot. Aja omaa ja lasten etua tässä kysymyksessä.
Niille jotka uskonnon varjolla piinaavat ap,tä,lopettakaa, ei ole kypsän eikä normaalijärkisen puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vuosien omaishoitajana olon jälkeen on sisäisesti meneillään tilanne, että kaipaan järkyttävän paljon hellyyttä, kosketusta, huomiota, keskusteluja, naurua ym. vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta eroaminen on poissuljettu toistaiseksi (olen puolisolle ainoa syy olla hengissä) , joten jonkinlainen suhde olisi ainoa vaihtoehto ja siihen taas moraali ei taivu. Olen siis alle 40 ja puolisoon suhde vain hoitosuhde, toki läheinen muttei romanttinen millään tasolla. Naisena ja vaimona en ole enää ollut vuosikausiin olemassa, eläviä kuolleita ollaan molemmat jollakin tapaa.
No tee asialle jotain! Olet itse vastuussa. Kyllä vakavasti sairaankin ihmisen kanssa voi olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin miehelleni edunvalvojan, koska tilanne meni niin mahdottomaksi pelaamisen kanssa. Meinasi luottotiedot mennä kummaltakin. Nyt hän saa tietyn summan käyttöönsä kuukaudessa. Se ei tietenkään hänen mielestään riitä (mikäpä raha pelurille riittäisi), joten on koko ajan pyytämässä rahaa. On myös "lainannut" lapsilta rahaa, josta tein lopun, kun sain tietää. Hän on myös vakuuttunut siitä, että minä edunvalvojan kanssa olen tyhjentänyt hänen tilinsä. Muistelee sairastumista ennen saamaansa muutaman tuhannen euron veikkausvoittoa, joka on jo vuosia sitten käytetty sairaalamaksuihin.
Eli käytännössä meillä on omat, erilliset taloudet. Meillä ei ole omaisuutta, eikä mies pysty maksamaan elareita, joten Kela maksaa.
Niin, mies ei pysty hoitamaan asioita kodin ulkopuolella. Sillä tarkoitan esim. pankki- tai virastoasioita, ei pysty vastaamaan omista asioistaan. Kaupasta mukaan tarttuu makkaraa ja tupakkaa. Kummasti jalka nousee, kun pelihimo iskee, mutta muuten ei tapahdu mitään liikuntaan viittaavaakaan.
Mies on joka toinen viikonloppu täällä meidän kanssa. Eron tullen järjestely sopii mulle, lasten takia, jos mies haluaa. Tietysti lapset on jo isoja ja pääsevät itsekin tapaamaan isäänsä. Miehellä on siis oma asunto palvelukodissa. Hoitajia on paikalla vuorokauden ympäri. Tälläkin hetkellä miehellä on terveyspulma, jonka hoitamiseen mun kyvyt eivät riittäisi, joten on hyvä, että hän on siellä avun piirissä.
Ap
Harvoin palstalla näkee näin pahan ja ilkeän ihmisen aloituksia. Kehtaatkin valehdella vakavasti sairastuneesta ja vammautuneesta ihmisestä. Häpeäisit.
Minkä v*n kultaisen kehän sairaus laskee ku**pään ylle? Miksi sairasta pitäisi kohdella silkkihansikkailla? Et sinä kuitenkaan ottaisi avohoitolaitosta tms hullujenhuonetta naapurisi! Miksi jonkun muun pitäisi kuitenkin uhrata elämänsä sairaan vuoksi? Kaksinaismoralisti. Onko oma pesä varmasti puhdas kun osoitat syyttävällä sormella muita!
Minkä v*n kultaisen kehän tämä tilanne laskee ap:n kaltaisen ku**pään ylle? Uhrautuva, säälittävä marttyyri. Normaali ihminen tuntee myötätuntoa sairaita ja vammautuneita kohtaan. Ap on vain v*tun itsekäs hemmoteltu i**emu*halla uhkaileva pikkukakara. Sairaat ihmiset eivät ole hulluja ja k**päitä. On normaalia auttaa heitä eikä se ole mitään "elämänsä uhraamista". Ap ei kestä vain mitään vastoinkäymisiä.
Miksi tämmöinen huuto? Epäiletkö että se on sinun rouvasi siellä pohtimassa eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin miehelleni edunvalvojan, koska tilanne meni niin mahdottomaksi pelaamisen kanssa. Meinasi luottotiedot mennä kummaltakin. Nyt hän saa tietyn summan käyttöönsä kuukaudessa. Se ei tietenkään hänen mielestään riitä (mikäpä raha pelurille riittäisi), joten on koko ajan pyytämässä rahaa. On myös "lainannut" lapsilta rahaa, josta tein lopun, kun sain tietää. Hän on myös vakuuttunut siitä, että minä edunvalvojan kanssa olen tyhjentänyt hänen tilinsä. Muistelee sairastumista ennen saamaansa muutaman tuhannen euron veikkausvoittoa, joka on jo vuosia sitten käytetty sairaalamaksuihin.
Eli käytännössä meillä on omat, erilliset taloudet. Meillä ei ole omaisuutta, eikä mies pysty maksamaan elareita, joten Kela maksaa.
Niin, mies ei pysty hoitamaan asioita kodin ulkopuolella. Sillä tarkoitan esim. pankki- tai virastoasioita, ei pysty vastaamaan omista asioistaan. Kaupasta mukaan tarttuu makkaraa ja tupakkaa. Kummasti jalka nousee, kun pelihimo iskee, mutta muuten ei tapahdu mitään liikuntaan viittaavaakaan.
Mies on joka toinen viikonloppu täällä meidän kanssa. Eron tullen järjestely sopii mulle, lasten takia, jos mies haluaa. Tietysti lapset on jo isoja ja pääsevät itsekin tapaamaan isäänsä. Miehellä on siis oma asunto palvelukodissa. Hoitajia on paikalla vuorokauden ympäri. Tälläkin hetkellä miehellä on terveyspulma, jonka hoitamiseen mun kyvyt eivät riittäisi, joten on hyvä, että hän on siellä avun piirissä.
Ap
Harvoin palstalla näkee näin pahan ja ilkeän ihmisen aloituksia. Kehtaatkin valehdella vakavasti sairastuneesta ja vammautuneesta ihmisestä. Häpeäisit.
Minkä v*n kultaisen kehän sairaus laskee ku**pään ylle? Miksi sairasta pitäisi kohdella silkkihansikkailla? Et sinä kuitenkaan ottaisi avohoitolaitosta tms hullujenhuonetta naapurisi! Miksi jonkun muun pitäisi kuitenkin uhrata elämänsä sairaan vuoksi? Kaksinaismoralisti. Onko oma pesä varmasti puhdas kun osoitat syyttävällä sormella muita!
Minkä v*n kultaisen kehän tämä tilanne laskee ap:n kaltaisen ku**pään ylle? Uhrautuva, säälittävä marttyyri. Normaali ihminen tuntee myötätuntoa sairaita ja vammautuneita kohtaan. Ap on vain v*tun itsekäs hemmoteltu i**emu*halla uhkaileva pikkukakara. Sairaat ihmiset eivät ole hulluja ja k**päitä. On normaalia auttaa heitä eikä se ole mitään "elämänsä uhraamista". Ap ei kestä vain mitään vastoinkäymisiä.
Miksi tämmöinen huuto? Epäiletkö että se on sinun rouvasi siellä pohtimassa eroa?
Oletkos itse ap? Totuuden saa kertoa. Itse kirjoitti julkiselle keskustelupalstalle. Minä en k**ipäiden päitä silittele ja voivottele.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Ymmärtänet että käytös johtuu sairaskohtauksen jälkitilasta? Muutoksista kognitiossa? Ihan samaa sairauden scheissea se on - ei sairaalle valinnaista.
Ihme kommentti.