Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi jaksaa edelleen mainita että äitinsä sanoi niin pahasti silloin kun hän oli lapsi. Siis yhden kerran. No elämähän siitä.pilalle meni

Ei nyt ehkä mennyt pilalle, mutta tottakai se satuttaa, jos elämän tärkein ihminen sanoo pahasti. Yksikin kerta riittää, jos sanoo tarpeeksi pahasti, vaikkei sitä pumpulissa kasvanut normaali ihminen voikaan ymmärtää.

On myös selviytyjiä.

En väitä yhtään, että kiusaaminen on kiusatun vika, tai että siitä kaikki selviävät. Sanon vain, että meitä on erilaisia.

Oma hiihto, jälleen kerran.

Mitä hemmetin väliä on sillä mitä joku ulkopuolinen tuumii jonkun toisen sisäisestä todellisuudesta?

Ei se kärsimys sillä häviä että joku Pirjo 23-v:n mielestä se ei ole hirveän rakentavaa, tai että ihan tyhjästä valittavat.

Itselle tuskaa aiheuttava sisäinen maailma saattaa aivan hyvin olla seurausta lapsuuden kokemuksista. Tällaiset ongelmat korjataan itse vuosikausien terapiassa, ne eivät ole mitään helppoja pikkujuttuja jotka muuttuvat noin vain muuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi jaksaa edelleen mainita että äitinsä sanoi niin pahasti silloin kun hän oli lapsi. Siis yhden kerran. No elämähän siitä.pilalle meni

Ei nyt ehkä mennyt pilalle, mutta tottakai se satuttaa, jos elämän tärkein ihminen sanoo pahasti. Yksikin kerta riittää, jos sanoo tarpeeksi pahasti, vaikkei sitä pumpulissa kasvanut normaali ihminen voikaan ymmärtää.

On myös selviytyjiä.

En väitä yhtään, että kiusaaminen on kiusatun vika, tai että siitä kaikki selviävät. Sanon vain, että meitä on erilaisia.

Joo, yksi murtuu siitä mikä on toisen kasvattava kokemus.

Mutta mitä apua sille murtuneelle on siitä tiedosta että se on jotakuta paskemmin selvinnyt?

Syy miksi näin on on käsittääkseni usean tekijän summa joista moneen ihmisellä itsellään ei ole vaikutusmahdollisuutta.

Kertakaikkiaan kauhea ketju... ei ihme etteivät monet meistä kiusatuista edes uskalla puhua/hakea apua kun ihmisten käsitys on sellaista mitä tässäkin ketjussa näkee...

Itseäni kiusattiin rankasti koulussa, ekaluokalta aina ammattikouluun asti. Kotona en päässyt yhtään vähemmällä, en edes ala muistelemaan, muuten alan oireilla. Työelämässäkin on kiusattu. Nyt on sitten PTSD ynnä muita "mukavia" mt-ongelmia, ihmissuhteet eivät kestä kun en täysin voi kehenkään luottaa, töissä (silloin kun olen, nyt taas työtön) joutuu jännittämään kiusataanko vai ei...

Ja nyt on turha mäkistä siitä että jotenkin "uhriudun" ei, en uhriudu. Kerroin faktat. En edes ikinä yritä kenellekään puhua, kun en ensinnäkään luota ihmisiin ja toisekseen, en halua olla vaivaksi.

Ja tosiaan ainoa syy kiusata on ollut se että olin hiljainen (en ujo) ja viihdyin omissa oloissani ja olin hyvä oppija.

Töissä taas kiusattu juuri siksi etten juuri puhu ellei liity työasioihin ja tykkään mieluummin työskennellä omassa rauhassani.

Antakaa meidän kiusattujen olla rauhassa, teidän suoraan sanottuna v*ttumainen asenteenne ei meitä auta, päinvastoin. Ja eikö teille ole kotona opetettu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa ennemmin olla vain hiljaa? Kaikkia ajatuksia ei tarvitse eikä pidä päästää suustaan..

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa. Kaikki on muiden syytä.

Hae lääkitys, jos toisten ongelmat noin ahdistavat. Ei ole normaalia.

Tää on keskustelupalsta, täällä voi keskustella vaikka aiheesta, miksi jotkut katsovat oikeudekseen uhriutua. Älä siitä turhaan ahdistu.

Sitä alkuperäistä oletusta josta Ap ja moni muukin näyttää ponnistavan voi myös voimakkaasti kritikoida. Älä sinä tule selittämään toisille mitä heidän tulisi tuntea ja miten ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Kertakaikkiaan kauhea ketju... ei ihme etteivät monet meistä kiusatuista edes uskalla puhua/hakea apua kun ihmisten käsitys on sellaista mitä tässäkin ketjussa näkee...

Itseäni kiusattiin rankasti koulussa, ekaluokalta aina ammattikouluun asti. Kotona en päässyt yhtään vähemmällä, en edes ala muistelemaan, muuten alan oireilla. Työelämässäkin on kiusattu. Nyt on sitten PTSD ynnä muita "mukavia" mt-ongelmia, ihmissuhteet eivät kestä kun en täysin voi kehenkään luottaa, töissä (silloin kun olen, nyt taas työtön) joutuu jännittämään kiusataanko vai ei...

Ja nyt on turha mäkistä siitä että jotenkin "uhriudun" ei, en uhriudu. Kerroin faktat. En edes ikinä yritä kenellekään puhua, kun en ensinnäkään luota ihmisiin ja toisekseen, en halua olla vaivaksi.

Ja tosiaan ainoa syy kiusata on ollut se että olin hiljainen (en ujo) ja viihdyin omissa oloissani ja olin hyvä oppija.

Töissä taas kiusattu juuri siksi etten juuri puhu ellei liity työasioihin ja tykkään mieluummin työskennellä omassa rauhassani.

Antakaa meidän kiusattujen olla rauhassa, teidän suoraan sanottuna v*ttumainen asenteenne ei meitä auta, päinvastoin. Ja eikö teille ole kotona opetettu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa ennemmin olla vain hiljaa? Kaikkia ajatuksia ei tarvitse eikä pidä päästää suustaan..

N24

Miksi sitten vellot lisää omalla tarinallasi, sillä aloittaja kuitenkin tarkoittanut keski-ikäisiä kouluaikaiseen kiusaamiseensa jämähtäneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Mihin perustat väitteesi, että ENEMMISTÖ kiusatuista ei sairastu mt-ongelmiin? Kyllähän (rankin mahdollinen) henkinen ja joskus myös fyysinenkin väkivalta persoonaan ja henkiseen puoleen jotenkin vaikuttaa. Onhan näitä vaikutuksia tuotu esille jatkuvalla syötöllä ja useaan kertaan.

Itse en tunne yhtäkään esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, jolla ei olisi jotain traumaa taustalla. Ei välttämättä jokaisen kohdalla ole kyse kiusaamis-traumasta, mutta jostain traumasta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Ei kiusaamisesta traumautuminen tarkoita läheskään aina menneiden vatvomista.

En juuri muistele kiusaajiani pahalla, hehän olivat lapsia tai muuten keskenkasvuisia.

Vuosikausia jatkunut pilkka ja poissulkeminen vain muokkaa luonnetta.

Ehdollistut pitämään itseäsi huonona, ulkopuolisena.

Jariko kirjoitti:

Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.

Jos siis näissä tapauksissa ei siis ole kyse niistä esim. oikeasti entisistä kiusaajista, niin kuin joku toi esille, niin joillekin kiusatuille tulee vain sellainen selviytymistyyli, että "hyökkäys on paras puolustus". Eihän se järkevää välttämättä ole, mutta muitakaan keinoja selviytymiseen ei ole ollut mahdollista oppia, kun on jatkuvasti ollut altavastaajana (väärinkin perustein) ja joutunut olemaan puolustuskannalla eikä ole tullut oikealla tavalla kuulluksi ja huomioiduksi ym. eikä vääryyksiä ole korjattu. Näin toimimalla sitä siis yrittää jo ennakkoon, että ei tulisi väärin kohdelluksi edelleen. Siis tapa ennaltaehkäisyyn on huono varsinkin väärässä paikassa. Toisaalta ei siihen huonoon kohteluun välttämättä mikään auta, vaikka mitä muutakin yrittäisi. Tai sitten puuttuu ne oikeat keinot yrittää puuttua asiaan. Mikä siis johtuu siitä kiusaamistaustasta, että oikeita keinoja ei ole oppinut. Mistähän sitä oppia vanhemmalla iällä enää saisi (itsensä oikeanlaisen puolustamisen taidosta), kun nuorempana ei ole ollut mahdollista oppia? Ei taida olla mitään kurssia tällaiseen olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Jariko kirjoitti:

Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.

Jos siis näissä tapauksissa ei siis ole kyse niistä esim. oikeasti entisistä kiusaajista, niin kuin joku toi esille, niin joillekin kiusatuille tulee vain sellainen selviytymistyyli, että "hyökkäys on paras puolustus". Eihän se järkevää välttämättä ole, mutta muitakaan keinoja selviytymiseen ei ole ollut mahdollista oppia, kun on jatkuvasti ollut altavastaajana (väärinkin perustein) ja joutunut olemaan puolustuskannalla eikä ole tullut oikealla tavalla kuulluksi ja huomioiduksi ym. eikä vääryyksiä ole korjattu. Näin toimimalla sitä siis yrittää jo ennakkoon, että ei tulisi väärin kohdelluksi edelleen. Siis tapa ennaltaehkäisyyn on huono varsinkin väärässä paikassa. Toisaalta ei siihen huonoon kohteluun välttämättä mikään auta, vaikka mitä muutakin yrittäisi. Tai sitten puuttuu ne oikeat keinot yrittää puuttua asiaan. Mikä siis johtuu siitä kiusaamistaustasta, että oikeita keinoja ei ole oppinut. Mistähän sitä oppia vanhemmalla iällä enää saisi (itsensä oikeanlaisen puolustamisen taidosta), kun nuorempana ei ole ollut mahdollista oppia? Ei taida olla mitään kurssia tällaiseen olemassa?

Jotkuthan etsivät jatkuvasti keinoja leimatu kiusattu vääränlaiseksi tämän kohtelun oikeuttamiseksi. Tätä on syyllistäminen siitä, että ei laittanut kiusaajalle tarpeeksi vastaan tai laittoi väärällä tavalla vastaan. Uhria syyllistävät ihmiset ovat ihmisistä kaikkein alhaisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Hahaa, aloitit tämän ketjun ilmiselvästi koska olet itse entinen koulukiusaaja. Miten läpinäkyvää. No kuules, se on sillälailla että jos on silmätikuksi joutunut, niin ne traumat mitä jää ne jää ainaisiksi. Ei niin, että ne kokoajan olisi aktiivisia. Joskus tulee kuitenkin tilanteita, missä ne aina muistuu mieleen, ja taasen aktivoituu. Vertaa tilannetta mihin tahansa kaltoinkohdeltuun elävään, eläimeen tai ihmiseen. Luottamus voi palautua suht normiksi, mutta jokin tilanne, tutun oloinen/kasvoinen jossain kohtaamisessa saa jälleen ns. 'lihasmuistin' aktiiviseksi. Sellaista se kuule on. Yksinkertaista

Jos ap:n tuttavan lähipiiri koostuu noin tunnevammaisista ihmisistä, niin minä puhuisin tuttavasta selviytyjänä, koska hän on yhä hengissä vaikeista kokemuksistaan huolimatta, vaikka ei ole läheisiltään tukea saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jariko kirjoitti:

Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.

Jos siis näissä tapauksissa ei siis ole kyse niistä esim. oikeasti entisistä kiusaajista, niin kuin joku toi esille, niin joillekin kiusatuille tulee vain sellainen selviytymistyyli, että "hyökkäys on paras puolustus". Eihän se järkevää välttämättä ole, mutta muitakaan keinoja selviytymiseen ei ole ollut mahdollista oppia, kun on jatkuvasti ollut altavastaajana (väärinkin perustein) ja joutunut olemaan puolustuskannalla eikä ole tullut oikealla tavalla kuulluksi ja huomioiduksi ym. eikä vääryyksiä ole korjattu. Näin toimimalla sitä siis yrittää jo ennakkoon, että ei tulisi väärin kohdelluksi edelleen. Siis tapa ennaltaehkäisyyn on huono varsinkin väärässä paikassa. Toisaalta ei siihen huonoon kohteluun välttämättä mikään auta, vaikka mitä muutakin yrittäisi. Tai sitten puuttuu ne oikeat keinot yrittää puuttua asiaan. Mikä siis johtuu siitä kiusaamistaustasta, että oikeita keinoja ei ole oppinut. Mistähän sitä oppia vanhemmalla iällä enää saisi (itsensä oikeanlaisen puolustamisen taidosta), kun nuorempana ei ole ollut mahdollista oppia? Ei taida olla mitään kurssia tällaiseen olemassa?

Jotkuthan etsivät jatkuvasti keinoja leimatu kiusattu vääränlaiseksi tämän kohtelun oikeuttamiseksi. Tätä on syyllistäminen siitä, että ei laittanut kiusaajalle tarpeeksi vastaan tai laittoi väärällä tavalla vastaan. Uhria syyllistävät ihmiset ovat ihmisistä kaikkein alhaisimpia.

Olet oikeassa. Toivottavasti tuosta aikaisemmasta viestistäni ei saanut sellaista kuvaa, että jotenkin syyllistäisin kiusattuja tms. mitenkään, koska se ei ollut tarkoitukseni eikä minkään sanomisissani pitänyt sellaiseen viitatakaan. Tarkoitin sitä sellaista "hyökkäys on paras puolustus"-tyyppistä käytöstä sellaistenkin ihmisten seurassa, jotka eivät ole tehneet vielä mitään pahaa eivätkä ole kiusaajia ja suhtautuvat oikealla tavalla kiusaamiseen. He kai eivät kuitenkaan ole syyllisiä omaan menneisyyteen (tai nykyisyyteen, jos jotkut edelleen kohtelevat huonosti). Mutta ei se helppoa ole näyttää iloista naamaa, jos jatkuvasti kohdellaan huonosti ja tukea tms. ei ole. Itseltä ainakin puuttuu em. taito, eli itsensä oikeanlaisen puolustamisen taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Mihin perustat väitteesi, että ENEMMISTÖ kiusatuista ei sairastu mt-ongelmiin? Kyllähän (rankin mahdollinen) henkinen ja joskus myös fyysinenkin väkivalta persoonaan ja henkiseen puoleen jotenkin vaikuttaa. Onhan näitä vaikutuksia tuotu esille jatkuvalla syötöllä ja useaan kertaan.

Itse en tunne yhtäkään esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, jolla ei olisi jotain traumaa taustalla. Ei välttämättä jokaisen kohdalla ole kyse kiusaamis-traumasta, mutta jostain traumasta kuitenkin.

Tunnen monta koulukiusattua, kukaan ei ole siitä enää keski-iässä oireillut. Toisekseen mitä kotikutoiseen mutuiluusi tulee bipolaarisesta, niin olet väärässä. Perimä altistaa eniten eikä traumaperustasta ole mitään tieteellistä todennusta. Tunnen useita bipolaarisia, joita ei ole erityisemmin kiusattu. Oma miehenikin on bipolaarinen, kasvoi kuiteinkin hyvin hyväosaisena lapsuutensa ja nuoruutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Mihin perustat väitteesi, että ENEMMISTÖ kiusatuista ei sairastu mt-ongelmiin? Kyllähän (rankin mahdollinen) henkinen ja joskus myös fyysinenkin väkivalta persoonaan ja henkiseen puoleen jotenkin vaikuttaa. Onhan näitä vaikutuksia tuotu esille jatkuvalla syötöllä ja useaan kertaan.

Itse en tunne yhtäkään esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, jolla ei olisi jotain traumaa taustalla. Ei välttämättä jokaisen kohdalla ole kyse kiusaamis-traumasta, mutta jostain traumasta kuitenkin.

Tunnen monta koulukiusattua, kukaan ei ole siitä enää keski-iässä oireillut. Toisekseen mitä kotikutoiseen mutuiluusi tulee bipolaarisesta, niin olet väärässä. Perimä altistaa eniten eikä traumaperustasta ole mitään tieteellistä todennusta. Tunnen useita bipolaarisia, joita ei ole erityisemmin kiusattu. Oma miehenikin on bipolaarinen, kasvoi kuiteinkin hyvin hyväosaisena lapsuutensa ja nuoruutensa. 

Mistä sinä tiedät toisten oireilut? Eivät ihmiset puhu kaikista asioistaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Mihin perustat väitteesi, että ENEMMISTÖ kiusatuista ei sairastu mt-ongelmiin? Kyllähän (rankin mahdollinen) henkinen ja joskus myös fyysinenkin väkivalta persoonaan ja henkiseen puoleen jotenkin vaikuttaa. Onhan näitä vaikutuksia tuotu esille jatkuvalla syötöllä ja useaan kertaan.

Itse en tunne yhtäkään esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, jolla ei olisi jotain traumaa taustalla. Ei välttämättä jokaisen kohdalla ole kyse kiusaamis-traumasta, mutta jostain traumasta kuitenkin.

Tunnen monta koulukiusattua, kukaan ei ole siitä enää keski-iässä oireillut. Toisekseen mitä kotikutoiseen mutuiluusi tulee bipolaarisesta, niin olet väärässä. Perimä altistaa eniten eikä traumaperustasta ole mitään tieteellistä todennusta. Tunnen useita bipolaarisia, joita ei ole erityisemmin kiusattu. Oma miehenikin on bipolaarinen, kasvoi kuiteinkin hyvin hyväosaisena lapsuutensa ja nuoruutensa. 

Mistä sinä tiedät toisten oireilut? Eivät ihmiset puhu kaikista asioistaan kaikille.

No kyllä minä ystävieni kesken olen puhunut hyvin monenlaisista asioista. Useimmille ne suhde vanhempaan, parisuhdeongelmat tai taloudelliset ongelmat ovat nelikymppisenä isompi asia kuin joku ammoin tapahtunut kouluasia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Mihin perustat väitteesi, että ENEMMISTÖ kiusatuista ei sairastu mt-ongelmiin? Kyllähän (rankin mahdollinen) henkinen ja joskus myös fyysinenkin väkivalta persoonaan ja henkiseen puoleen jotenkin vaikuttaa. Onhan näitä vaikutuksia tuotu esille jatkuvalla syötöllä ja useaan kertaan.

Itse en tunne yhtäkään esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, jolla ei olisi jotain traumaa taustalla. Ei välttämättä jokaisen kohdalla ole kyse kiusaamis-traumasta, mutta jostain traumasta kuitenkin.

Tunnen monta koulukiusattua, kukaan ei ole siitä enää keski-iässä oireillut. Toisekseen mitä kotikutoiseen mutuiluusi tulee bipolaarisesta, niin olet väärässä. Perimä altistaa eniten eikä traumaperustasta ole mitään tieteellistä todennusta. Tunnen useita bipolaarisia, joita ei ole erityisemmin kiusattu. Oma miehenikin on bipolaarinen, kasvoi kuiteinkin hyvin hyväosaisena lapsuutensa ja nuoruutensa. 

Mistä sinä tiedät toisten oireilut? Eivät ihmiset puhu kaikista asioistaan kaikille.

No kyllä minä ystävieni kesken olen puhunut hyvin monenlaisista asioista. Useimmille ne suhde vanhempaan, parisuhdeongelmat tai taloudelliset ongelmat ovat nelikymppisenä isompi asia kuin joku ammoin tapahtunut kouluasia. 

Aika harva puhuu paniikkikohtauksista yms. tuttavilleeen vaikka koulukiusaamisen jäljiltä sellainen oireilu mukana seuraisi. Lopeta mutuilusi. Sinä et toisten elämästä kovin paljon välttämättä tiedä.

Muistoja ei voi väkisin pyyhkiä pois, mutta jos aidosti pääsee yli niin kyllä ne haalistuu olemattomiin. Tähän ei voi käskeä itseä eikä varsinkaan toista, mitä ap nyt yrittää.

Täällä on kyllä varsinaiset mielenterveyspotilaiden kokoontumisajot. Jokaisella syy kuupan himmenemiseen on omien sanojensa mukaan jossain ihan muualla kuin itsessä ja vielä aikamiehenä ja naisena sysätään vastuuta omasta hyvinvoinnista muille kuin itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä varsinaiset mielenterveyspotilaiden kokoontumisajot. Jokaisella syy kuupan himmenemiseen on omien sanojensa mukaan jossain ihan muualla kuin itsessä ja vielä aikamiehenä ja naisena sysätään vastuuta omasta hyvinvoinnista muille kuin itselle. 

Sinä et ole terve, jos muiden ahdistus sinua niin pahasti ahdistaa. Työstä ongelmiasi, niin muutkin tekevät.