Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Entä sitten jos se kiusaaminen onkin ollut pahempaa kuin vain haukkumiset ja tönimiset 20vuotta sitten?

Itseäni on koulussa muun muassa aikanaan heitetty kivillä niin että verta ja mustelmia tuli ympäri kehoa. Puukässän tunnilla kolvilla poltettiin vaatteisiin reikiä ja sanottiin että jos kerron eteenpäin niin seuraavaksi polttavat vaikka silmän. Olen myös kävellyt kotiin kunnon pakkasilla ilman kenkiä tai ulkovaateita koska ne oli piilotettu, puolessa välissä matkaa kiusaajat tuli naureskelemaan ja heittivät vettä päälle, käskivät kuolla hankeen ja kertoivat kuinka auttoivat siinä sillä nyt jäätyisin nopeammin. Siinä on jo oikeasti ollut vaara pahemmistakin jäätymisestä. Minulta on myös murrettu nenä lyömällä pääni täysillä seinään. Sain valita joko sen tai puukkohipan, kyllä puukoillakin uhkailtiin.

Kerran yksi porukasta tuli kotiini uhkailemaan että jos en antaisi rahaa hänelle hän tulisi sisään ja satuttaisi muutaman vuoden ikäistä pikkusiskoani pahasti enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttaisi uhkailuaan. Hän kerran oli uhannut heittää minut koulussa avoimesta ikkunasta jos en antaisi rahaa ja olin kieltäytynyt. No onneksi olimme ensimmäisessä kerroksessa mutta maahan oli silti useempi metri matkaa ja tulin alas suoraan selälleni joka teki hyvin kipeää. Sain tästä vielä jälki-istuntoa sillä koko luokka, ne jotka ei edes olleet paikalla tai tekemisissä tämän kiusaajaporukan kanssa väitti opettajalle että päätin hypätä itse tyhmä kun olin.

Tiedän että he olivat lapsia mutta eivät tyhmiä lapsia vaan sadistisia ja sairaita joiden päässä oli vikaa, ei se silti pienenä omaa taakkaani tai tuskaani näistä kokemuksissa. Ja varmasti heillä oli myös pahoja ongelmiaan, mutta ei sekään paranna tilannetta suuntaan eikä toiseen. He tuhosivat minut silti.

Tuossakin vain murto-osa siitä mitä olen kokenut, aina kyse ei ole mistään pienestä haukkumisesta ja tönimisestä vaan ihan systemaattisesta vuosia kestävästä pahoinpitelystä. Ja tiedän etten ole edes kokenut niin pahoja asioita kuin jotkut. Säälitkö näissäkin tilanteissa mieluummin kiusaajia kuin kiusattua?

Yleiseen keskusteluun voin sanoa sen että itse sairastuin juurikin tuon kiusaamisen takia sellaisiin henkisiin mutta myös fyysisiin vaivoihin joista en edes luultavasti voi ikinä parantua vaikka kuinka ottaisin elämästä kiinni ja kantaisin vastuuni, saanko minäkään ja muut oikeasti todella rankkaa kiusaamista kokeneet sanoa että kiusaaminen vaikuttaa edelleen elämääni ja vaivani johtuvat siitä vai onko sekin uhriutumista?

Tämä keskustelu sai minut voimaan pahoin.

Sinun tapauksesi ei ole tyypillinen koulukiusaaminen. Mutta vaikka olisi, niin sinulla on se sama valinta kun niillä joilta on kuollut lapsi, ollut rankka syöpä, ovat joutuneet raiskatuksi jne.

Voit hakea apua ja mennä eteenpäin. Tai sitten jäät miettimään lapsuuden kurjuuksia ja elämän epäreiluutta. Kummallahan tavalla elämäsi on parempaa?

Ja sinä olet niitä ihmisiä jotka ei vain ymmärrä. Ei nekään joilla on kuollut lapsi (nyt kun itse tämän esimerkin tähän otit vaikkei omasta mielestä se ole mitenkään verrollinen) mene luultavasti ikinä eteenpäin vaan oppivat vain selviytymään ja elämään asian kanssa.

En myöskään sanonut että elämäni olisi huonoa, siihen kuitenkin vaikuttaa hyvin vahvasti kiusattuna oleminen eikä sitä saada pois millään hoidoilla. Olen niissä ollut kyllä mutta tapahtumat ovat muokanneet minun kehitystä tärkeissä lapsen vaiheissa niin ettei kaikkia vaurioita ole korjattavissa ikinä mutta ei se tee elämästäni huonoa eikä sekään etten mene eteenpäin sillä tavalla kuin monet täällä ajattelevat että pitäisi. Kyllä minä aijon sanoa vielä keski-ikäisenäkin jos jonkun kanssa puhetta tulee että saatan saada psykoosimaisen paniikkikohtauksen jos he vaikka sanovat jotain huonosti ja se johtuu nimenomaan kiusaamisesta eikä se ole uhriutumista vaan fakta.

Toivon myös ettet ikinä mene sanomaan ihmisille joka on raiskattu tai jonka lapsi on kuollut että hanki apua ja mene eteenpäin, elämäsi on parempaa niin.

Se, että oppii elämään asian kanssa on juuri eteenpäin menemistä. Ei elämän tapahtumia tarvitse unohtaa tai teeskennellä, että niitä ei koskaan tapahtunut. Niiden kanssa on vaan opittava elämään, niin, että ne eivät häiritse toimintakykyä ja tuota liikaa tuskaa. 

En tiedä onko minun ilmaisutaidoissani vai sinun luetun ymmärtämisessä vika, mutta nämä asiat nimenomaan häiritsee toimintakykyäni todella merkittävästi sillä niistä tullut erilaisia sairauksia.

Eteenpäin meneminen on hatara käsite, olen oppinut elämään asian kanssa mutten koe että olisin mennyt eteenpäin, ehkä joskus tai sitten en. Ne voivat tarkoittaa samaa tai sitten eivät.

Selväähän tämä on, että sinä et ole oppinut elämään asian kanssa terveellä pohjalla vaan olet pitänyt ikävistä kokemuksistasi kynsin ja hampain kiinni, niin, että ne ovat sinut sairastuttaneet. 

Ja näin ystävät, tässä. Klassinen uhrin syyllistäminen. Oma vika kun oot sairas.

Kiitos, en olekaan mutta sairaudet ei ole oma vikani.

Onko sinulla parempaa mallia millä ikävistä kokemuksista selviää kuin niiden kanssa elämään oppiminen ja eteenpäin meneminen?

Miten sinä konkreettisella tavalla autat kiusaamisesta kärsiviä ihmisiä? Oletko valmis kuuntelemaan heidän kertomuksiaan, jos he tarvitsivat sitä käsitelläkseen menneisyyttä? Eteenpäin on mahdotonta päästä, jollei saa kiinni pahasta olosta.

Meillä on ammattikuuntelijoita tässä yhteiskunnassa, joiden puoleen kääntyä. 

Ja ammattikuuntelijat sanovat, että kaikilla pitäisi olla ystäviä joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut.

Tuskinpa se tarkoittaa sitä, että tämän ystävän pitää jaksaa kuunnella kun toinen koko ajan jauhaa yhtä ja samaa. Kyllä terapoimiseen kuuluu ammattilaisille.

Ystävyyteen kuuluu kyllä se, että voidaan välillä puhua vaikeistakin asioista molemmin puolin. Ellei voida, niin kyse on tuttavuudesta ja kaveruudesta.

Toki voidaan, mutta jos koko ystävyys on yksisuuntaista toisen tukemista, ei kukaan sitä jaksa. Pääosa ystävyydestä pitää olla hauskaa, viihdyttävää ja eteenpäin vievää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Jotain on selvästi kohdallasi edelleen pahasti rikki, kun olet noin armoton muiden kärsimystä kohtaan.

En tiennyt, että totuuden sanominen tarkoittaa että olen rikki.

Säälin vain ihmisiä, jotka eivät osaa kääntää vastoinkäymisiään voitoksi. Kyllä minullakin meni silloin elämä sirpaleiksi, yritin itsemurhaa ja kävin vuosia psykoterapiassa. Mutta näin vaivaa sen eteen, että elämäni menisi kuntoon, ja niin lopulta kävikin.

Ei ole normaalia olla yli kolmekymppinen ja syyttää lapsuuden traumoja siitä, ettei menesty elämässä.

-31

Entä jos olisit onnistunut i.tsemurhayrityksessäsi? Silloin et olisi itsekään täällä paasaamassa miten kaikesta pääsee yli, kun et itsekään olisi päässyt. Eli olisit juuri tuollainen, joita haukut.

Ymmärtäväisemmin kuin ap:n kaltaisiin idiooitteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Sinä kiusaat täällä ihmisiä. Olet siis kiusaaja.

No jos arvon uniikki lumihiutale piti tuota edellistä kommenttiani kiusaamisena, niin en yhtään ihmettele, että et pääse "kiusaamisesta" yli. Teidän uhriutujien nokkaan ei tarvitse näköjään kuin pieraista, niin johan on tarvetta vuosikymmenien terapialle, kuntoutukselle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Kasvattakaa paksumpi nahka ja lakatkaa ulisemasta turhasta.

Ja jatkat kiusaamista. Hae itsellesi apua, vaikutat kärsivän monenlaisista ongelmista.

Niin tyypillistä, kun muuta ei enää keksitä. "Hae apua". Minä voin vallan mainiosti, kun en enää jaksa kuunnella turhista ruikuttajien itsesääliä. Se syö energiaa. Mutta te "kiusatut" voisitte tosiaan hakea sitä ammattiapua sen sijaan että kaadatte ongelmanne sivullisten niskaan.

Itsellesi ei ole tainnut koskaan käydä mitään joka jättää sellaiset arvet että ne ei koskaan katoa. Kyllä minäkin sanon että olen sellainen henkilö joka tällä hetkellä olen siksi koska olen ollut koulukiusattu mutta uhriutuminen on kyllä asia erikseen. Oma elämäni on kaikesta huolimatta ihanaa ja osaan myös olla kiitollinen että ainankin kyen tuntemaan empatiaa toista kohtaan sen takia varmasti paremmin kuin sellainen jota ei koskaan ole kiusattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

Itsellani ulkonaosta kiusaaminen vaikutti niin,  etta ajattelin lapsena ja nuorena, etta olen jotenkin todella vastenmielinen fyysisesti.  Etta enemman vastenmielista ei voi ollakaan.  Sairastahan se on,  mutta kun vuosikausia kuuntelee haukuntaa ja feikkioksennus-aania selkas takana,  niin tahan alkaa uskoa.  

Olen kaynyt terapiassa ja harrastan itsetutkiskelua.  Olen myos paattanyt menna eteenpain enka juurikaan muistele vanhaa.  Mutta se rumuuden tunne on osa identiteettia.  Deittailu ja parisuhteen muodostaminen on ollut hankalaa kun pidan kaikkia omaa tasoani ylempana,  enka uskalla ottaa riskeja noyryyttamisen pelosta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

Sitoiko tuttavasi sinut toistuvasti kiinni patteriin, jotta kuuntelisit? Vai mistä on kyse? Koulukiusaamista ei pääse pakoon, mutta aikuisten suhteet vapaa-ajalla perustuvat yleensä vapaaehtoisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta on olemassa pahempiakin kohtaloita, joista on pakko päästä yli mikäli mielii vielä olla joskus elämässään onnellinen. Esim. oma lapsen kuolema, sotakokemukset, kidutus, hyväksikäyttö lapsena, oma, tai läheisen pahasti vammautuminen jne. Tällaisiakin ihmisiä on vaikka kuinka paljon, ja hekin pääsevät elämässään vielä onnellisiksi. Kysykääpä heiltä miten pääsivät sinuiksi elämänsä kanssa! Vastausket tosin on näitä samoja mitä täälläkin on kerrottu... Ydinkysymys teille kiusatuillekin on, että HALUATTEKO ylipäätään päästä yli? Jos hauatte, niin kuunnelkaa niitä ylipäässeitä, heillä on avaimet siihen!

Tällainen on juuri se väärä asenne. Kyllä lapsen menettäneeseenkin verrattuna löytyy vielä se aina julmempi kohtalo. Koskaan ei pidä verrata tapahtumia ja kokemuksia niin, että tarkoitus on vähätellä. Esimerkiksi vuosikymmeniä jatkunut henkinen kiusaaminen ja väkivalta, silloin kun se on jatkunut pienestä lapsesta asti saa lapsen kasvamaan ihan toisin kuin olisi tarkoitettu. Tämä lapsi ei saa mitään muuta mallia, eikä voi olettaa, että lapsi kykenee lapsena etsimään tietoa kuin aikuinen. Ei myöskään pidä ajatella, että väärin kasvatettu aikuinen pystyisi vain iän vuoksi tarkastelemaan asioita toisin, ei. Se näkökulma pitää osoittaa: Tässä kohtaa ympäristösi toimi väärin, tämä sinun ajattelumallisi on seurausta ympäristösi virheellisestä toiminnasta ja asioilla A ja B voimme yrittää korjata sitä.

Sinä puhut vähättelystä, minä puhun asioiden suhteuttamisesta. Minulle monta kymmentä vuotta sitten tapahtuneet kurjat asiat - yhtään vähättelemättä kuinka kurjia ja epäreiluja ne ovat olleet- eivät ole verrattavissa nykyhetken ongelmiin. Ja useimmat taitavat ihan itsekin tajuta, ettei kiusaaminen ole oikein.

Se taas, johtuuko esim nykyinen ongelma, kuten vaikka työttömyys, lapsuudesta vaiko ihmisen silkasta laiskuudesta, on asia joka on vain arvausta. Voi johtua molemmista, voi johtua vain toisesta, voi johtua ihan kolmannesta asiasta, esim. siitä että ihmisellä on diagnosoimaton lukihäiriö. Ongelma on siinä, että lapsuutta ei voi muuttaa: jos päättää että työttömyys johtuu lapsuudesta, ei ole mitään tehtävissä, koska lapsuus meni jo. Siksi vierastan näitä päättelyketjuja, joissa jokin on automaatio. Kun samaa esimerkkiä käyttäen, valtaosa koulukiusatuista on töissä kiusaamisesta huolimatta.

Just. Itsellä on korkeasta koulutuksesta huolimatta ura mennyt ihan roskakoriin, kun masennus ja traumat ovat vieneet voimat.

Mutta kun molempia meitä on koulukiusattu, miksi sinulla se on tuhonnut uran mutta minulla ei? En minä ole sen kummempi. Jos siis mustavalkoisesti koulukiusaaminen tuhoaa työuran.

Minusta väistämätön johtopäätös on, että asiat eivät ole lainkaan niin mustavalkoisia, että tietynlaisesta lapsuudesta aina seuraa tietynlainen aikuisuus. Toki varmasti keskimäärin tietyt asiat altistavat (kuten rankka koulukiusaaminen mt-ongelmiin), mutta kun kaikille rankasti kiusatuille ei niitä tule, niin väkisinkään se automaatio että vaikeuksista aina seuraisi vain pahaa, ei pidä paikkansa. Vaikka pahaa ei tule hyväksyä eikä vähätellä, mutta kun monenlaista pahaa tapahtuu silti.

Koulukiusaaminen saattaa johtaa siihenkin, että ihmisestä kasvaa sellainen, joka puuttuu kiusaamiseen työpaikalla, ei kiusaa eikä anna muiden kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen saattaa johtaa siihenkin, että ihmisestä kasvaa sellainen, joka puuttuu kiusaamiseen työpaikalla, ei kiusaa eikä anna muiden kiusata.

Tämä juuri teki minusta sairaassa työyhteisössä silmätikun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Eli koet ylipäätään ihmissuhteet vaikeiksi ja sinun on vaikea käsitellä tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Eli koet ylipäätään ihmissuhteet vaikeiksi ja sinun on vaikea käsitellä tätä asiaa.

??? Älä laita sanoja suuhuni, kiusaaja. 

Ymmärryksellä ja myötätunnolla, koska olen normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Kuule. Kun sellaista perässä vellojaa päänaukojaa ole kyselty mitenkään "kaveriksi".

Joka tikusta pitää yrittää vääntää jotain negatiivista ulos kaverista kun itsetunto ja ahdistuneisuus velloo selvästi jonkun kaverin perässä.

Sitten on latvalahoja jotka "se on nyr minun muijani" jankuttajia perässä kun luuta ja nahkaa, kusella höystettynä velloo miehen perässä.

Pst kakarasi haisee

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Toiset vaan ovat herkkää särkyvää lasia ja toiset umpipuuta, kuten sinä - vaikka iskisi katki, ei tunnu missään.

"mitä ihmeellistä.." kirjoitti:

Kuule. Kun sellaista perässä vellojaa päänaukojaa ole kyselty mitenkään "kaveriksi".

Joka tikusta pitää yrittää vääntää jotain negatiivista ulos kaverista kun itsetunto ja ahdistuneisuus velloo selvästi jonkun kaverin perässä.

Sitten on latvalahoja jotka "se on nyr minun muijani" jankuttajia perässä kun luuta ja nahkaa, kusella höystettynä velloo miehen perässä.

Pst kakarasi haisee

Kylläpä olet ruma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.