Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Noin parikymmentä vuotta sitten töissä oli erään koulukiusaajan (lievä tosin) veli hommissa. Kysyin mitä x:lle kuuluu. Ihan hyvää, asuu yksiössä yksin ja on työtön. Mulla oli talo, perhe ja uudehko auto. Vastasun ettö aha. Eipä kiinostanut enempää, nyt palautu mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Jaa, minä ehdotin tässä ketjussa ammattiavun hakemista ja minut leimattiin kiusaajaksi. Teille ei ilmeisesti kelpaa mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on joutunut elämään niin, että ei ole koskaan saanut mahdollisuutta normaaliin tasapainoiseen lapsuuteen niin ei yhtäkkiä kuin taikaiskusta saa niitä samoja valmiuksia kuin muilla. Ei ole saanut harjoittaa sosiaalisia taitoja, ei saanut samoja hienoja kokemuksia kuin muut ja sai oikeastaan kaikesta vain ne huonot puolet. Sitä kasvoi siihen muottiin, jonka muut piikeistä kasasivat. Yksin siitä ei oikeastaan pääsekään eroon. Voi päästä pois kokonaan tuosta kivun kasvuympäristöstä ja löytää tasapainoisia ihmisiä ympärilleen ja oppia oikean suhtautumistavan itseen ja muihin. Kokea sen normaalin elämän. Mutta jos kiusaaminen jatkuu tai ei saa ikinä sitä positiivista kokemusta niin ei parantuminenkaan ikinä tapahdu.

Todella hienosti puit sanoiksi asian ytimen! ❤

Vierailija kirjoitti:

Itsesäälissä vellomisen tukeminen ja mahdollistaminen ei ole kovin empaattista, eikä siitä vellojallekaan ole hyötyä. Äitihullu on hyvä esimerkki.

Joku kirjoitti sinänsä oikein, että aivoissa aktivoituvat ne hermoradat, joita käytetään paljon. Eli sellaisen aivoissa joka aktiivisesti muistelee koulukiusaamista ne negatiiviset hermoradat vahvistuvat, asia tulee mieleen sitä useammin mitä useammin sitä tietoisesti ajattelee. Jos on onnistunut selittämään itselleen kaikki aikuisikänsä ongelmat lapsuudella, ei toivoa paremmasta ole, koska lapsuutta ei pääse muuttamaan. Omassa päässä oleva ennuste toteuttaa itsensä, jos arvelee että lapsuus tulee pilaamaan aikuisuuden, niin luultavasti todella myös käy.

Siksi oman parantumisen kannalta on hyödyllisempää ajatella, että olivatpa ne kiusaavat tyhmiä lapsia, ja että tilanne on aikaa sitten ohi. Paljon hyödyllisempää kuin maalata päässään heistä kuva kaikkivoipina kiiluvasilmäisinä sadisteina, jotka tarkoituksella ovat aiheuttaneet mt-ongelmia muille.

Lähempänä totuutta se on myös. Useimmat ovat itsekin tehneet lapsena tyhmiä asioita ajattelemattomuuttaan, tutkitusti monesti samalla ihmisellä on jossakin vaiheessa ollut rooli sekä kiusaajana että kiusattuna. Toki sitten on ihan käsittämättömiä yksipuolisia kiusaamistapauksia jotka minusta eivät ole koulukiusaamista vaan vakavia pahoinpitelyjä, mutta useimmat tapaukset ovat sellaista lievempää johon on törmännyt lähes jokainen jossakin elämänsä vaiheessa, ja josta pääsee kyllä yli.

Viimeistään kun tulee uusia ongelmia jotka pitää ratkaista kannattaa ihan tietoisella päätöksellä suunnata katse eteenpäin.

Vaikeita tunteita ei pidä blokata pois. Menneisyyttä on hyvä käsitellä siitä näkökulmasta miten se tällä hetkellä ajatuksiin ja toimintaan vaikuttaa. Sekä pohtia sitä mikä on auttanut tähän mennessä näistä kokemuksista selviämään ja mitä ne ovat opettaneet (jos ovat opettaneet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Jaa, minä ehdotin tässä ketjussa ammattiavun hakemista ja minut leimattiin kiusaajaksi. Teille ei ilmeisesti kelpaa mikään. 

Miksi luulet etteivät ihmiset apua ongelmiinsa yrittäisi hakea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Kiitos. Nämä on näitä, jotka aina vetoavat näihin mt-ongelmiin, jos joku on jostakin eri mieltä heidän kanssaan. Kun muuta ei enää keksitä, kysellään diagnooseja ja ehdotellaan psykiatrisen avun hankkimista. 

Olen naureskellut tåällä partaani tätä keskustelutapaa: viikolla sanoin yhden kommentin jostain pikkuisen eri tulokulmasta, mistä johtuen minulle ehdotettiin psykoterapiaa. Luullaankohan psykopätemistä jotenkin erityisfiksujen piirteeksi? Aika moni ihan ammattinsa puitteissa joutuu "käsittelemään asioitaan", ainakin sosiaali- ja kasvatusalojen erikoistumisissa nämä kuuluvat koulutuksiin. Enemmän sääntö kuin poikkeus kumminkin, toisin kuin nämä psykonikkarit luulevat. 

Aika moni hyötyy terapiasta. Kokeile sinäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Kuulepas nyt, kun sinä et yhtään tiedä mikä tilanne oli ja miten se päättyi, niin ole hyvä ja keskity nyt vaan vellomaan siinä omassa elämässäsi ja jätä minun analysoimiseni sikseen. Minä en ole raivonnut, minä olen kertonut oman kokemukseni "kiusatuista". Menepä nyt eteenpäin tästä minun kokemuksestani, jos osaat, äläkä jää jumittamaan tähän.

Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

En ole vielä ihan viisikymppinen, mutta onhan tämä vähän hassua. Opin lapsena pelkäämään väkivaltaista kiusaamista niin paljon, että aloin vältellä ihmisten ilmoilla olemista. Kävin yliopiston, mutta en tutustunut kehenkään, koska kävin lähinnä vain tenteissä. Minulla ei ole sosiaalista elämää, en ole työelämässä ja en poistu kotoa kuin aamupäivisin kauppaan pari kerta kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Tämä!

Minä olen ollut koko yläasteaikani koulukiusattu ja siihen aikaan ei kuulkaa ollut sellaista asiaa olemassakaan kuin koulukiusaaminen. Rehtorikin käski mun vaan naisistua ja "kestää pientä jäynää, ei sitä kuule ennenkään ole tämän takia luokkaa vaihdettu".

Lisäksi mulla on ollut väkivaltainen aviomies.

Mutta mutta.

Peruskoulun loppumisen jälkeen luin paljon itsetunnosta ja sen kehittämisestä kertovia kirjoja ja oppaita (silloin ei ollut vielä internetiä) ja avioeroni jälkeen kävin terapiassa. 

On paljon asioita joita olen joutunut kestämään, omasta käytöksestäni johtuen ja siitä johtumatta. Mutta semmosta elämä on. Jos mä jotain teen niin en todellakaan syytä siitä koulukiusaamista tai exää, minä teen aikuisena itse omat päätökseni eikä mikään menneisyyden trauma. Jos jotain teen, vastuu on minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Jaa, minä ehdotin tässä ketjussa ammattiavun hakemista ja minut leimattiin kiusaajaksi. Teille ei ilmeisesti kelpaa mikään. 

Lukeeko se ystäväsi siis tätä ketjua? Ja jos hän on sinusta vaan uniikki lumihiutale, jota ei oikeasti ole kiusattu, niin ei kai hänelle kanbatakaan ehdottaa terapiaa kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Tämä!

Minä olen ollut koko yläasteaikani koulukiusattu ja siihen aikaan ei kuulkaa ollut sellaista asiaa olemassakaan kuin koulukiusaaminen. Rehtorikin käski mun vaan naisistua ja "kestää pientä jäynää, ei sitä kuule ennenkään ole tämän takia luokkaa vaihdettu".

Lisäksi mulla on ollut väkivaltainen aviomies.

Mutta mutta.

Peruskoulun loppumisen jälkeen luin paljon itsetunnosta ja sen kehittämisestä kertovia kirjoja ja oppaita (silloin ei ollut vielä internetiä) ja avioeroni jälkeen kävin terapiassa. 

On paljon asioita joita olen joutunut kestämään, omasta käytöksestäni johtuen ja siitä johtumatta. Mutta semmosta elämä on. Jos mä jotain teen niin en todellakaan syytä siitä koulukiusaamista tai exää, minä teen aikuisena itse omat päätökseni eikä mikään menneisyyden trauma. Jos jotain teen, vastuu on minun.

Toki lain edessä vastuu päätöksistäsi on sinulla. Mutta mutta, jos traumasi ovat käsittelemättä, niin ne ohjaavat toimintaasi vaikket sitä ymmärräkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Jaa, minä ehdotin tässä ketjussa ammattiavun hakemista ja minut leimattiin kiusaajaksi. Teille ei ilmeisesti kelpaa mikään. 

Lukeeko se ystäväsi siis tätä ketjua? Ja jos hän on sinusta vaan uniikki lumihiutale, jota ei oikeasti ole kiusattu, niin ei kai hänelle kanbatakaan ehdottaa terapiaa kiusaamiseen.

Sulla menee jo puurot ja vellit iloisesti sekaisin. Tässä on kaksi eri kommentoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Jaa, minä ehdotin tässä ketjussa ammattiavun hakemista ja minut leimattiin kiusaajaksi. Teille ei ilmeisesti kelpaa mikään. 

Lukeeko se ystäväsi siis tätä ketjua? Ja jos hän on sinusta vaan uniikki lumihiutale, jota ei oikeasti ole kiusattu, niin ei kai hänelle kanbatakaan ehdottaa terapiaa kiusaamiseen.

Sulla menee jo puurot ja vellit iloisesti sekaisin. Tässä on kaksi eri kommentoijaa.

Niin on tälläkin puolella minun lisäkseni muitakin kommentoijia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Tämä!

Minä olen ollut koko yläasteaikani koulukiusattu ja siihen aikaan ei kuulkaa ollut sellaista asiaa olemassakaan kuin koulukiusaaminen. Rehtorikin käski mun vaan naisistua ja "kestää pientä jäynää, ei sitä kuule ennenkään ole tämän takia luokkaa vaihdettu".

Lisäksi mulla on ollut väkivaltainen aviomies.

Mutta mutta.

Peruskoulun loppumisen jälkeen luin paljon itsetunnosta ja sen kehittämisestä kertovia kirjoja ja oppaita (silloin ei ollut vielä internetiä) ja avioeroni jälkeen kävin terapiassa. 

On paljon asioita joita olen joutunut kestämään, omasta käytöksestäni johtuen ja siitä johtumatta. Mutta semmosta elämä on. Jos mä jotain teen niin en todellakaan syytä siitä koulukiusaamista tai exää, minä teen aikuisena itse omat päätökseni eikä mikään menneisyyden trauma. Jos jotain teen, vastuu on minun.

Toki lain edessä vastuu päätöksistäsi on sinulla. Mutta mutta, jos traumasi ovat käsittelemättä, niin ne ohjaavat toimintaasi vaikket sitä ymmärräkään.

Miksi ihmiset eivät tajua sitä, että ihmiset jotka ovat käyneet terapiassa ovat traumojen suhteen aivan eri asemassa kuin ne, jotka eivät mitään apua ole saaneet? En tajua. Itse olen todella kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus työstää kipupisteitäni yhdessä ammattilaisten kanssa. Ilman sitä olisin aivan eri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Tämä!

Minä olen ollut koko yläasteaikani koulukiusattu ja siihen aikaan ei kuulkaa ollut sellaista asiaa olemassakaan kuin koulukiusaaminen. Rehtorikin käski mun vaan naisistua ja "kestää pientä jäynää, ei sitä kuule ennenkään ole tämän takia luokkaa vaihdettu".

Lisäksi mulla on ollut väkivaltainen aviomies.

Mutta mutta.

Peruskoulun loppumisen jälkeen luin paljon itsetunnosta ja sen kehittämisestä kertovia kirjoja ja oppaita (silloin ei ollut vielä internetiä) ja avioeroni jälkeen kävin terapiassa. 

On paljon asioita joita olen joutunut kestämään, omasta käytöksestäni johtuen ja siitä johtumatta. Mutta semmosta elämä on. Jos mä jotain teen niin en todellakaan syytä siitä koulukiusaamista tai exää, minä teen aikuisena itse omat päätökseni eikä mikään menneisyyden trauma. Jos jotain teen, vastuu on minun.

Toki lain edessä vastuu päätöksistäsi on sinulla. Mutta mutta, jos traumasi ovat käsittelemättä, niin ne ohjaavat toimintaasi vaikket sitä ymmärräkään.

Luetun ymmärtäminen ei ole ilmeisesti sun juttu; olen käsitellyt traumani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Tämä!

Minä olen ollut koko yläasteaikani koulukiusattu ja siihen aikaan ei kuulkaa ollut sellaista asiaa olemassakaan kuin koulukiusaaminen. Rehtorikin käski mun vaan naisistua ja "kestää pientä jäynää, ei sitä kuule ennenkään ole tämän takia luokkaa vaihdettu".

Lisäksi mulla on ollut väkivaltainen aviomies.

Mutta mutta.

Peruskoulun loppumisen jälkeen luin paljon itsetunnosta ja sen kehittämisestä kertovia kirjoja ja oppaita (silloin ei ollut vielä internetiä) ja avioeroni jälkeen kävin terapiassa. 

On paljon asioita joita olen joutunut kestämään, omasta käytöksestäni johtuen ja siitä johtumatta. Mutta semmosta elämä on. Jos mä jotain teen niin en todellakaan syytä siitä koulukiusaamista tai exää, minä teen aikuisena itse omat päätökseni eikä mikään menneisyyden trauma. Jos jotain teen, vastuu on minun.

Toki lain edessä vastuu päätöksistäsi on sinulla. Mutta mutta, jos traumasi ovat käsittelemättä, niin ne ohjaavat toimintaasi vaikket sitä ymmärräkään.

Luetun ymmärtäminen ei ole ilmeisesti sun juttu; olen käsitellyt traumani.

Osaatko sinä lukea? Kirjoitin kommenttiini sanan "jos". Miksi koet minun viittaavan juuri sinun tapaukseesi, jos olet terapiat käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Kuulepas nyt, kun sinä et yhtään tiedä mikä tilanne oli ja miten se päättyi, niin ole hyvä ja keskity nyt vaan vellomaan siinä omassa elämässäsi ja jätä minun analysoimiseni sikseen. Minä en ole raivonnut, minä olen kertonut oman kokemukseni "kiusatuista". Menepä nyt eteenpäin tästä minun kokemuksestani, jos osaat, äläkä jää jumittamaan tähän.

Minkä sinä miellät raivoamiseksi, jos haukkuryöppysi eivät mielestäsi ole sitä? Kertoisitko myös miten sinulla ihmisten kanssa kommunikointi tosielämässä sujuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Kuulepas nyt, kun sinä et yhtään tiedä mikä tilanne oli ja miten se päättyi, niin ole hyvä ja keskity nyt vaan vellomaan siinä omassa elämässäsi ja jätä minun analysoimiseni sikseen. Minä en ole raivonnut, minä olen kertonut oman kokemukseni "kiusatuista". Menepä nyt eteenpäin tästä minun kokemuksestani, jos osaat, äläkä jää jumittamaan tähän.

Minkä sinä miellät raivoamiseksi, jos haukkuryöppysi eivät mielestäsi ole sitä? Kertoisitko myös miten sinulla ihmisten kanssa kommunikointi tosielämässä sujuu?

Jäit sitten kuitenkin jankkaamaan. Oletko kenties Äitihullu itse? No, kiitos  nyt kysymästä, kommunikointini muiden ihmisten kanssa sujuu vallan mainiosti. Olen erittäin sosiaalinen työelämässä, ja vastapainoksi sille viihdyn kotona ihan perheen kesken. Mitä sinä tällä tiedolla teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Kuulepas nyt, kun sinä et yhtään tiedä mikä tilanne oli ja miten se päättyi, niin ole hyvä ja keskity nyt vaan vellomaan siinä omassa elämässäsi ja jätä minun analysoimiseni sikseen. Minä en ole raivonnut, minä olen kertonut oman kokemukseni "kiusatuista". Menepä nyt eteenpäin tästä minun kokemuksestani, jos osaat, äläkä jää jumittamaan tähän.

Minkä sinä miellät raivoamiseksi, jos haukkuryöppysi eivät mielestäsi ole sitä? Kertoisitko myös miten sinulla ihmisten kanssa kommunikointi tosielämässä sujuu?

Jäit sitten kuitenkin jankkaamaan. Oletko kenties Äitihullu itse? No, kiitos  nyt kysymästä, kommunikointini muiden ihmisten kanssa sujuu vallan mainiosti. Olen erittäin sosiaalinen työelämässä, ja vastapainoksi sille viihdyn kotona ihan perheen kesken. Mitä sinä tällä tiedolla teet?

Eli et pidä tosielämässä tuollaisia puheita, joissa haukut "kiusattuja" ja saat nykyään suusi auki, jos joudut ikävään tilanteeseen? Onko siis niin, että epäsosiaaliset ominaispiirteesi tulevat esiin ainoastaan silloin, kun trollaat netissä, muuten olet oppinut ne kätkemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Millä tavalla minä olen "rajaton"? Mitä se edes tarkoittaa tässä yhteydessä? Huvittavaa, että sinä, joka et edes tunne minua, heittelet sieltä kaikenmaailman diagnooseja lonkalta ja ehdottelet terapioita. Ettet vaan olisi kiusaaja?

Olet vuosikausia vastentahtoisesti kuunnellut toista ihmistä. Nyt kärsimyksesi on sinusta tämän toisen ihmisen vika.

Miksi et poistunut paikalta tai pyytänyt toista puhumaan jostain muusta? Miksi tilanne toistui noin vuosikausia?

En ole puhunut mistään "kärsimyksistäni". Sanoin, että se on ihan helvetin rasittavaa kuunnella toisten ihmisten ongelmista aina ja jatkuvasti. Olen sen lopettanut ja minähän tässä nyt olenkin kauhea kiusaaja ja itsekäs ihminen. No, ei voi mitään, itse voin hyvin enkä anna kenenkään vetää minua pohjamutiin omien ongelmiensa vuoksi. Sitä varten on ammattilaiset.

Sinulla on yksi rasittava kaveri ja leimaat kaikkk kiusatut sen perusteella? En minä ainakaan ystävilleni jauha kiusaamisestani, vaikka se edelleenkin vaikuttaa identiteettiini. Kyllä meillä on ihan muut keskustelunaiheet suurimman osan ajasta ystäväpiirissäni.

Minä leimasin "kiusatut". Uniikit lumihiutaleet, joiden ainoa missio maailmassa on kertoa kaikille kuinka rankkaa heillä on, ja kuinka kenelläkään muulla ei voi olla yhtä rankkaa. Terapiat ei auta, ystävät ei auta, mikään ei auta. Huomiohuoria ja erittäin negatiivisia sellaisia. Ja heitähän riittää. Vakavasti traumatisoitujakin on, mutta murto-osa näistä valittajista.

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?

Ihan normipäiseltä tuo minusta vaikuttaa.

Psyykkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita. Hän erottaa omat tunteensa toisten tunteista, mikä tuolta kommentoijalta ei onnistu.

Älä puhu potaskaa. Hän kertoi, että on kuunnellut toisten vuodatuksia ja kokenut ne rasittaviksi. Minä ymmärrän asian niin, että hän kyllä kykenee erottamaan omat tunteensa, mutta ei jaksa eikä viitsi tuhlata aikaansa olemalla toisten laskitynnyri. Kuka ihme sellaista viitsii ollakaan? Ei kukaan. 

Ei vuosiin uskaltanut sanoa ettei jaksa kuunnella? Kiväärilläkö kaveri uhkaili?

Kilttinä ihmisenä yrittänyt olla kärsivällinen ja tukea, mutta kun kaivo on pohjaton. 

Ei kovin kiltiltä kuulosta. Kiltti ja empaattinen ihminen olisi ihan ystävällisesti kaverilleen ehdottanut avun hakemista eikä raivoaisi täällä syyllistäen kaikkia kiusattuja.

Kuulepas nyt, kun sinä et yhtään tiedä mikä tilanne oli ja miten se päättyi, niin ole hyvä ja keskity nyt vaan vellomaan siinä omassa elämässäsi ja jätä minun analysoimiseni sikseen. Minä en ole raivonnut, minä olen kertonut oman kokemukseni "kiusatuista". Menepä nyt eteenpäin tästä minun kokemuksestani, jos osaat, äläkä jää jumittamaan tähän.

Minkä sinä miellät raivoamiseksi, jos haukkuryöppysi eivät mielestäsi ole sitä? Kertoisitko myös miten sinulla ihmisten kanssa kommunikointi tosielämässä sujuu?

Jäit sitten kuitenkin jankkaamaan. Oletko kenties Äitihullu itse? No, kiitos  nyt kysymästä, kommunikointini muiden ihmisten kanssa sujuu vallan mainiosti. Olen erittäin sosiaalinen työelämässä, ja vastapainoksi sille viihdyn kotona ihan perheen kesken. Mitä sinä tällä tiedolla teet?

Eli et pidä tosielämässä tuollaisia puheita, joissa haukut "kiusattuja" ja saat nykyään suusi auki, jos joudut ikävään tilanteeseen? Onko siis niin, että epäsosiaaliset ominaispiirteesi tulevat esiin ainoastaan silloin, kun trollaat netissä, muuten olet oppinut ne kätkemään?

Taidat tosiaan olla itse Äitihullu. En minä joudu ikäviin tilanteisiin, koska en enää suostu olemaan kenenkään laskiämpärinä. En myöskään trollaa, kerroin kokemuksestani "kiusatusta", johan minä sen kerroin. Mikä tarve sinulla on analysoida minua, itsellesi tuntematonta ihmistä? Tämä menee nyt ihan ohi aiheen.