Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Nuorena on kova elämänhalu.

Pystyy unohtamaan vastoinkäymiset ja elämään hetkessä.

Keski ikäisellä sairastuminen, työttömyys ..ym voi tuoda kaikki lapsuudentraumat mieleen.

Itselläni on hävinnyt täysin kivat lapsuuden kokemukset nuoruuden kauhukokemusten (kotona ja koulussa) alle.

Nyt vain kouppailen

Sisältä rikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Vierailija kirjoitti:

minua kiusattiin aika pahasti koulussa, kotona vähäteltiin minun oppimista. Silti onnsituin elämässä, minulla on hyvä työ, hieno perhe ja nykyään aivan ihanat ystävät.

En tiedä miksi en jäänyt murehtimaan ja pelkämään, päätin vaan, että nyt mennään eteenpäin. Se olisi ollut helppo ratkaisu jäädä tuttuun ympäristöön ja murehtimaan asiasta. Muistelemaan menneitä. Mutta niin kuin joku viisas sanoi, jos tiput kuoppaan, niin älä katso taksepäin kuka sinua tönäsi vaan katso eteenpäin koska siellä se tie ylös löytyy.

olen oppinut, että ei kannata miettiä vanhoja ja miettiä kostoa, sen sijan yritän etsiä hyviä muistoja ja katsoa eteenpäin luottavaisella mielellä. Minä olen oikeasti se ainoa henkilö joka voi vaikuttaa minun onnelisuuten, ja jos aina mieli on siinä joka on paha, niin miten voisin nähdä sen hyvän. 

Te joka vielä taistelette sen kanssa, niin tsemppiä ja tiedän, että nämä minun sanomiset ei vaikuta teihin, sen pitää vaan itse oivaltaa.

Odotahan..kun tulee ro ,työttömyys..ym

nuoruuden voima häviää...olet yksin rikki..muistojen piinaama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Sinä kiusaat täällä ihmisiä. Olet siis kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Älä viitsi. Kiusatut eivät ole syyllisiä sinun mt-ongelmiisi.

ohis

Ei mutta "kiusatut" osaavat näköjään haukkua mt-ongelmaisiksi. Kaksinaamaista ja niin tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minua kiusattiin aika pahasti koulussa, kotona vähäteltiin minun oppimista. Silti onnsituin elämässä, minulla on hyvä työ, hieno perhe ja nykyään aivan ihanat ystävät.

En tiedä miksi en jäänyt murehtimaan ja pelkämään, päätin vaan, että nyt mennään eteenpäin. Se olisi ollut helppo ratkaisu jäädä tuttuun ympäristöön ja murehtimaan asiasta. Muistelemaan menneitä. Mutta niin kuin joku viisas sanoi, jos tiput kuoppaan, niin älä katso taksepäin kuka sinua tönäsi vaan katso eteenpäin koska siellä se tie ylös löytyy.

olen oppinut, että ei kannata miettiä vanhoja ja miettiä kostoa, sen sijan yritän etsiä hyviä muistoja ja katsoa eteenpäin luottavaisella mielellä. Minä olen oikeasti se ainoa henkilö joka voi vaikuttaa minun onnelisuuten, ja jos aina mieli on siinä joka on paha, niin miten voisin nähdä sen hyvän. 

Te joka vielä taistelette sen kanssa, niin tsemppiä ja tiedän, että nämä minun sanomiset ei vaikuta teihin, sen pitää vaan itse oivaltaa.

Odotahan..kun tulee ro ,työttömyys..ym

nuoruuden voima häviää...olet yksin rikki..muistojen piinaama

Niin, elämässä voi tulla sen kiusaamisen päälle kaikkea muutakin kuraa. Jossain vaiheessa sinnikkään tyypinkin voimat loppuvat eikä ylös päästä ilman muiden apua.

Kiusaajat ovat nyt aikuisia.

On perheet hyvät duunit ym

Eivät edes muista kiusanneensa.

Siksi kiusatun kärsimys on turhaa ja tarpeetonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Hyvä läskis

Älä pidä häneen jatkossa yhteyttä.

Jätä leimaamatta muut kiusatut, koska et tiedä heidän tilanteistaan riittävästi.

Henkisesti sairaat lapset voivat kirjaimellisesti kiduttaa toisiaan koulupäivien aikana. 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Sinä kiusaat täällä ihmisiä. Olet siis kiusaaja.

No jos arvon uniikki lumihiutale piti tuota edellistä kommenttiani kiusaamisena, niin en yhtään ihmettele, että et pääse "kiusaamisesta" yli. Teidän uhriutujien nokkaan ei tarvitse näköjään kuin pieraista, niin johan on tarvetta vuosikymmenien terapialle, kuntoutukselle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Kasvattakaa paksumpi nahka ja lakatkaa ulisemasta turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Älä viitsi. Kiusatut eivät ole syyllisiä sinun mt-ongelmiisi.

ohis

Ei mutta "kiusatut" osaavat näköjään haukkua mt-ongelmaisiksi. Kaksinaamaista ja niin tyypillistä.

Ei minua kiusattu, mutta olen niin inhimillinen, että osoitan empatiaa muiden kokemuksia kohtaan.

Kokeile joskus, vaikka käytöksesi on pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat nyt aikuisia.

On perheet hyvät duunit ym

Eivät edes muista kiusanneensa.

Siksi kiusatun kärsimys on turhaa ja tarpeetonta.

Kärsimystä ei valita. Ihminen kärsii, koska joutuu olemaan yksin vaikeiden kokemustensa kanssa. Hylkääminen sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Jos ei omakohtaista kokemusta ole niin sinuna en huutelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Sinä kiusaat täällä ihmisiä. Olet siis kiusaaja.

No jos arvon uniikki lumihiutale piti tuota edellistä kommenttiani kiusaamisena, niin en yhtään ihmettele, että et pääse "kiusaamisesta" yli. Teidän uhriutujien nokkaan ei tarvitse näköjään kuin pieraista, niin johan on tarvetta vuosikymmenien terapialle, kuntoutukselle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Kasvattakaa paksumpi nahka ja lakatkaa ulisemasta turhasta.

Ja jatkat kiusaamista. Hae itsellesi apua, vaikutat kärsivän monenlaisista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat nyt aikuisia.

On perheet hyvät duunit ym

Eivät edes muista kiusanneensa.

Siksi kiusatun kärsimys on turhaa ja tarpeetonta.

Hurskastelu on helppoa, jos ei joutunut rääkätyksi koulussa.

Minä en joutunut uhriksi, mutta ikävä kyllä sekä näin kyseistä toimintaa että kuulin muiden kokemuksista. 

Kerran päädyin lyönnin kohteeksi, kun kiusattu yritti lyödä kiusaajaa. Yritin estää tilanteen.

Kaverini ainakin toisinaan alkaa kärsiä yläkouluaikaisesta koulukiusaamisesta tietyissä tilanteissa.

Kaverini on 54-vuotias. Joskus tulee joissain asioissa hyvin voimakasta reagointia ja hän sanoo sen kiusaamiskokemuksensa pulpahtelevan pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

En ole eläissäni kiusannut yhtään ketään. Sen sijaan olen joutunut toimimaan vastentahtoisesti vuosikausia juuri tällaisena laskiämpärinä. Se kuule vie energiaa, eikä anna mitään muuta kuin huonon olon. Varsinkin kun se valittaja valittaa valittamasta päästyään. Aina ja iänkaikkisesti, amen.

Mikä on tehnyt sinusta rajattoman ihmisen? Oletko terapiassa työstänyt ongelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Entä sitten jos se kiusaaminen onkin ollut pahempaa kuin vain haukkumiset ja tönimiset 20vuotta sitten?

Itseäni on koulussa muun muassa aikanaan heitetty kivillä niin että verta ja mustelmia tuli ympäri kehoa. Puukässän tunnilla kolvilla poltettiin vaatteisiin reikiä ja sanottiin että jos kerron eteenpäin niin seuraavaksi polttavat vaikka silmän. Olen myös kävellyt kotiin kunnon pakkasilla ilman kenkiä tai ulkovaateita koska ne oli piilotettu, puolessa välissä matkaa kiusaajat tuli naureskelemaan ja heittivät vettä päälle, käskivät kuolla hankeen ja kertoivat kuinka auttoivat siinä sillä nyt jäätyisin nopeammin. Siinä on jo oikeasti ollut vaara pahemmistakin jäätymisestä. Minulta on myös murrettu nenä lyömällä pääni täysillä seinään. Sain valita joko sen tai puukkohipan, kyllä puukoillakin uhkailtiin.

Kerran yksi porukasta tuli kotiini uhkailemaan että jos en antaisi rahaa hänelle hän tulisi sisään ja satuttaisi muutaman vuoden ikäistä pikkusiskoani pahasti enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttaisi uhkailuaan. Hän kerran oli uhannut heittää minut koulussa avoimesta ikkunasta jos en antaisi rahaa ja olin kieltäytynyt. No onneksi olimme ensimmäisessä kerroksessa mutta maahan oli silti useempi metri matkaa ja tulin alas suoraan selälleni joka teki hyvin kipeää. Sain tästä vielä jälki-istuntoa sillä koko luokka, ne jotka ei edes olleet paikalla tai tekemisissä tämän kiusaajaporukan kanssa väitti opettajalle että päätin hypätä itse tyhmä kun olin.

Tiedän että he olivat lapsia mutta eivät tyhmiä lapsia vaan sadistisia ja sairaita joiden päässä oli vikaa, ei se silti pienenä omaa taakkaani tai tuskaani näistä kokemuksissa. Ja varmasti heillä oli myös pahoja ongelmiaan, mutta ei sekään paranna tilannetta suuntaan eikä toiseen. He tuhosivat minut silti.

Tuossakin vain murto-osa siitä mitä olen kokenut, aina kyse ei ole mistään pienestä haukkumisesta ja tönimisestä vaan ihan systemaattisesta vuosia kestävästä pahoinpitelystä. Ja tiedän etten ole edes kokenut niin pahoja asioita kuin jotkut. Säälitkö näissäkin tilanteissa mieluummin kiusaajia kuin kiusattua?

Yleiseen keskusteluun voin sanoa sen että itse sairastuin juurikin tuon kiusaamisen takia sellaisiin henkisiin mutta myös fyysisiin vaivoihin joista en edes luultavasti voi ikinä parantua vaikka kuinka ottaisin elämästä kiinni ja kantaisin vastuuni, saanko minäkään ja muut oikeasti todella rankkaa kiusaamista kokeneet sanoa että kiusaaminen vaikuttaa edelleen elämääni ja vaivani johtuvat siitä vai onko sekin uhriutumista?

Tämä keskustelu sai minut voimaan pahoin.

Sinun tapauksesi ei ole tyypillinen koulukiusaaminen. Mutta vaikka olisi, niin sinulla on se sama valinta kun niillä joilta on kuollut lapsi, ollut rankka syöpä, ovat joutuneet raiskatuksi jne.

Voit hakea apua ja mennä eteenpäin. Tai sitten jäät miettimään lapsuuden kurjuuksia ja elämän epäreiluutta. Kummallahan tavalla elämäsi on parempaa?

Ja sinä olet niitä ihmisiä jotka ei vain ymmärrä. Ei nekään joilla on kuollut lapsi (nyt kun itse tämän esimerkin tähän otit vaikkei omasta mielestä se ole mitenkään verrollinen) mene luultavasti ikinä eteenpäin vaan oppivat vain selviytymään ja elämään asian kanssa.

En myöskään sanonut että elämäni olisi huonoa, siihen kuitenkin vaikuttaa hyvin vahvasti kiusattuna oleminen eikä sitä saada pois millään hoidoilla. Olen niissä ollut kyllä mutta tapahtumat ovat muokanneet minun kehitystä tärkeissä lapsen vaiheissa niin ettei kaikkia vaurioita ole korjattavissa ikinä mutta ei se tee elämästäni huonoa eikä sekään etten mene eteenpäin sillä tavalla kuin monet täällä ajattelevat että pitäisi. Kyllä minä aijon sanoa vielä keski-ikäisenäkin jos jonkun kanssa puhetta tulee että saatan saada psykoosimaisen paniikkikohtauksen jos he vaikka sanovat jotain huonosti ja se johtuu nimenomaan kiusaamisesta eikä se ole uhriutumista vaan fakta.

Toivon myös ettet ikinä mene sanomaan ihmisille joka on raiskattu tai jonka lapsi on kuollut että hanki apua ja mene eteenpäin, elämäsi on parempaa niin.

Se, että oppii elämään asian kanssa on juuri eteenpäin menemistä. Ei elämän tapahtumia tarvitse unohtaa tai teeskennellä, että niitä ei koskaan tapahtunut. Niiden kanssa on vaan opittava elämään, niin, että ne eivät häiritse toimintakykyä ja tuota liikaa tuskaa. 

En tiedä onko minun ilmaisutaidoissani vai sinun luetun ymmärtämisessä vika, mutta nämä asiat nimenomaan häiritsee toimintakykyäni todella merkittävästi sillä niistä tullut erilaisia sairauksia.

Eteenpäin meneminen on hatara käsite, olen oppinut elämään asian kanssa mutten koe että olisin mennyt eteenpäin, ehkä joskus tai sitten en. Ne voivat tarkoittaa samaa tai sitten eivät.

Selväähän tämä on, että sinä et ole oppinut elämään asian kanssa terveellä pohjalla vaan olet pitänyt ikävistä kokemuksistasi kynsin ja hampain kiinni, niin, että ne ovat sinut sairastuttaneet. 

Ja näin ystävät, tässä. Klassinen uhrin syyllistäminen. Oma vika kun oot sairas.

Kiitos, en olekaan mutta sairaudet ei ole oma vikani.

Onko sinulla parempaa mallia millä ikävistä kokemuksista selviää kuin niiden kanssa elämään oppiminen ja eteenpäin meneminen?

Miten sinä konkreettisella tavalla autat kiusaamisesta kärsiviä ihmisiä? Oletko valmis kuuntelemaan heidän kertomuksiaan, jos he tarvitsivat sitä käsitelläkseen menneisyyttä? Eteenpäin on mahdotonta päästä, jollei saa kiinni pahasta olosta.

Meillä on ammattikuuntelijoita tässä yhteiskunnassa, joiden puoleen kääntyä. 

Ja ammattikuuntelijat sanovat, että kaikilla pitäisi olla ystäviä joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut.

Tuskinpa se tarkoittaa sitä, että tämän ystävän pitää jaksaa kuunnella kun toinen koko ajan jauhaa yhtä ja samaa. Kyllä terapoimiseen kuuluu ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Entä sitten jos se kiusaaminen onkin ollut pahempaa kuin vain haukkumiset ja tönimiset 20vuotta sitten?

Itseäni on koulussa muun muassa aikanaan heitetty kivillä niin että verta ja mustelmia tuli ympäri kehoa. Puukässän tunnilla kolvilla poltettiin vaatteisiin reikiä ja sanottiin että jos kerron eteenpäin niin seuraavaksi polttavat vaikka silmän. Olen myös kävellyt kotiin kunnon pakkasilla ilman kenkiä tai ulkovaateita koska ne oli piilotettu, puolessa välissä matkaa kiusaajat tuli naureskelemaan ja heittivät vettä päälle, käskivät kuolla hankeen ja kertoivat kuinka auttoivat siinä sillä nyt jäätyisin nopeammin. Siinä on jo oikeasti ollut vaara pahemmistakin jäätymisestä. Minulta on myös murrettu nenä lyömällä pääni täysillä seinään. Sain valita joko sen tai puukkohipan, kyllä puukoillakin uhkailtiin.

Kerran yksi porukasta tuli kotiini uhkailemaan että jos en antaisi rahaa hänelle hän tulisi sisään ja satuttaisi muutaman vuoden ikäistä pikkusiskoani pahasti enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttaisi uhkailuaan. Hän kerran oli uhannut heittää minut koulussa avoimesta ikkunasta jos en antaisi rahaa ja olin kieltäytynyt. No onneksi olimme ensimmäisessä kerroksessa mutta maahan oli silti useempi metri matkaa ja tulin alas suoraan selälleni joka teki hyvin kipeää. Sain tästä vielä jälki-istuntoa sillä koko luokka, ne jotka ei edes olleet paikalla tai tekemisissä tämän kiusaajaporukan kanssa väitti opettajalle että päätin hypätä itse tyhmä kun olin.

Tiedän että he olivat lapsia mutta eivät tyhmiä lapsia vaan sadistisia ja sairaita joiden päässä oli vikaa, ei se silti pienenä omaa taakkaani tai tuskaani näistä kokemuksissa. Ja varmasti heillä oli myös pahoja ongelmiaan, mutta ei sekään paranna tilannetta suuntaan eikä toiseen. He tuhosivat minut silti.

Tuossakin vain murto-osa siitä mitä olen kokenut, aina kyse ei ole mistään pienestä haukkumisesta ja tönimisestä vaan ihan systemaattisesta vuosia kestävästä pahoinpitelystä. Ja tiedän etten ole edes kokenut niin pahoja asioita kuin jotkut. Säälitkö näissäkin tilanteissa mieluummin kiusaajia kuin kiusattua?

Yleiseen keskusteluun voin sanoa sen että itse sairastuin juurikin tuon kiusaamisen takia sellaisiin henkisiin mutta myös fyysisiin vaivoihin joista en edes luultavasti voi ikinä parantua vaikka kuinka ottaisin elämästä kiinni ja kantaisin vastuuni, saanko minäkään ja muut oikeasti todella rankkaa kiusaamista kokeneet sanoa että kiusaaminen vaikuttaa edelleen elämääni ja vaivani johtuvat siitä vai onko sekin uhriutumista?

Tämä keskustelu sai minut voimaan pahoin.

Sinun tapauksesi ei ole tyypillinen koulukiusaaminen. Mutta vaikka olisi, niin sinulla on se sama valinta kun niillä joilta on kuollut lapsi, ollut rankka syöpä, ovat joutuneet raiskatuksi jne.

Voit hakea apua ja mennä eteenpäin. Tai sitten jäät miettimään lapsuuden kurjuuksia ja elämän epäreiluutta. Kummallahan tavalla elämäsi on parempaa?

Ja sinä olet niitä ihmisiä jotka ei vain ymmärrä. Ei nekään joilla on kuollut lapsi (nyt kun itse tämän esimerkin tähän otit vaikkei omasta mielestä se ole mitenkään verrollinen) mene luultavasti ikinä eteenpäin vaan oppivat vain selviytymään ja elämään asian kanssa.

En myöskään sanonut että elämäni olisi huonoa, siihen kuitenkin vaikuttaa hyvin vahvasti kiusattuna oleminen eikä sitä saada pois millään hoidoilla. Olen niissä ollut kyllä mutta tapahtumat ovat muokanneet minun kehitystä tärkeissä lapsen vaiheissa niin ettei kaikkia vaurioita ole korjattavissa ikinä mutta ei se tee elämästäni huonoa eikä sekään etten mene eteenpäin sillä tavalla kuin monet täällä ajattelevat että pitäisi. Kyllä minä aijon sanoa vielä keski-ikäisenäkin jos jonkun kanssa puhetta tulee että saatan saada psykoosimaisen paniikkikohtauksen jos he vaikka sanovat jotain huonosti ja se johtuu nimenomaan kiusaamisesta eikä se ole uhriutumista vaan fakta.

Toivon myös ettet ikinä mene sanomaan ihmisille joka on raiskattu tai jonka lapsi on kuollut että hanki apua ja mene eteenpäin, elämäsi on parempaa niin.

Se, että oppii elämään asian kanssa on juuri eteenpäin menemistä. Ei elämän tapahtumia tarvitse unohtaa tai teeskennellä, että niitä ei koskaan tapahtunut. Niiden kanssa on vaan opittava elämään, niin, että ne eivät häiritse toimintakykyä ja tuota liikaa tuskaa. 

En tiedä onko minun ilmaisutaidoissani vai sinun luetun ymmärtämisessä vika, mutta nämä asiat nimenomaan häiritsee toimintakykyäni todella merkittävästi sillä niistä tullut erilaisia sairauksia.

Eteenpäin meneminen on hatara käsite, olen oppinut elämään asian kanssa mutten koe että olisin mennyt eteenpäin, ehkä joskus tai sitten en. Ne voivat tarkoittaa samaa tai sitten eivät.

Selväähän tämä on, että sinä et ole oppinut elämään asian kanssa terveellä pohjalla vaan olet pitänyt ikävistä kokemuksistasi kynsin ja hampain kiinni, niin, että ne ovat sinut sairastuttaneet. 

Ja näin ystävät, tässä. Klassinen uhrin syyllistäminen. Oma vika kun oot sairas.

Kiitos, en olekaan mutta sairaudet ei ole oma vikani.

Onko sinulla parempaa mallia millä ikävistä kokemuksista selviää kuin niiden kanssa elämään oppiminen ja eteenpäin meneminen?

Miten sinä konkreettisella tavalla autat kiusaamisesta kärsiviä ihmisiä? Oletko valmis kuuntelemaan heidän kertomuksiaan, jos he tarvitsivat sitä käsitelläkseen menneisyyttä? Eteenpäin on mahdotonta päästä, jollei saa kiinni pahasta olosta.

Meillä on ammattikuuntelijoita tässä yhteiskunnassa, joiden puoleen kääntyä. 

Ja ammattikuuntelijat sanovat, että kaikilla pitäisi olla ystäviä joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut.

Tuskinpa se tarkoittaa sitä, että tämän ystävän pitää jaksaa kuunnella kun toinen koko ajan jauhaa yhtä ja samaa. Kyllä terapoimiseen kuuluu ammattilaisille.

Ystävyyteen kuuluu kyllä se, että voidaan välillä puhua vaikeistakin asioista molemmin puolin. Ellei voida, niin kyse on tuttavuudesta ja kaveruudesta.

Luulin, että Heidi Kyrö olisi lopettanut kiusaamisesta puhumisen.Mitä vielä, jossain otsikossa näkyi taas tätä samaa iänkaikkisen vanhaa virttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moni koulukiusattu nimenomaan EI näe, että kaikilla on ongelmansa, ja monella paljon pahempia ongelmia kun jotkut haukkumiset ja tönimiset 20 v sitten. Että moni kiittäisi polvillaan, jos saisi ainoiksi ongelmiksi jotkut 20 v vanhat lasten ilkeilyt.

Mt-sairaudetkaan eivät ole niin suoraviivaisia, enemmistö ei sairastu vaikka on joutunut kiusatuksi (aikaisempina vuosikymmenisä pääsääntö oli että jonkin verran ainakin kiusattiin lähes jokaista). Ja osa niistä joita ei ole kiusattu, silti sairastuu vaikka kaksisuuntaiseen.

Sitten toi kiusaajien demonisointi tökkää. Miten täynnä kiusattu on omaa uhriutumista kun ei havaitse, että kiusaajat olivat lapsia. Tyhmiä lapsia toki, mutta edelleen pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärtäneet paremmasta, ja joilla usein miten oli rankkoja ongelmia itselläänkin. Minua esim kiusattiin hikarina niiden toimesta, jotka ei koskaan saaneet edes peruskoulua kunnolla suoritetuksi.

Sääliksi niitä kiusaajia käy näin aikuisen näkökulmasta, jos jotakin heistä ajattelee.

Entä sitten jos se kiusaaminen onkin ollut pahempaa kuin vain haukkumiset ja tönimiset 20vuotta sitten?

Itseäni on koulussa muun muassa aikanaan heitetty kivillä niin että verta ja mustelmia tuli ympäri kehoa. Puukässän tunnilla kolvilla poltettiin vaatteisiin reikiä ja sanottiin että jos kerron eteenpäin niin seuraavaksi polttavat vaikka silmän. Olen myös kävellyt kotiin kunnon pakkasilla ilman kenkiä tai ulkovaateita koska ne oli piilotettu, puolessa välissä matkaa kiusaajat tuli naureskelemaan ja heittivät vettä päälle, käskivät kuolla hankeen ja kertoivat kuinka auttoivat siinä sillä nyt jäätyisin nopeammin. Siinä on jo oikeasti ollut vaara pahemmistakin jäätymisestä. Minulta on myös murrettu nenä lyömällä pääni täysillä seinään. Sain valita joko sen tai puukkohipan, kyllä puukoillakin uhkailtiin.

Kerran yksi porukasta tuli kotiini uhkailemaan että jos en antaisi rahaa hänelle hän tulisi sisään ja satuttaisi muutaman vuoden ikäistä pikkusiskoani pahasti enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttaisi uhkailuaan. Hän kerran oli uhannut heittää minut koulussa avoimesta ikkunasta jos en antaisi rahaa ja olin kieltäytynyt. No onneksi olimme ensimmäisessä kerroksessa mutta maahan oli silti useempi metri matkaa ja tulin alas suoraan selälleni joka teki hyvin kipeää. Sain tästä vielä jälki-istuntoa sillä koko luokka, ne jotka ei edes olleet paikalla tai tekemisissä tämän kiusaajaporukan kanssa väitti opettajalle että päätin hypätä itse tyhmä kun olin.

Tiedän että he olivat lapsia mutta eivät tyhmiä lapsia vaan sadistisia ja sairaita joiden päässä oli vikaa, ei se silti pienenä omaa taakkaani tai tuskaani näistä kokemuksissa. Ja varmasti heillä oli myös pahoja ongelmiaan, mutta ei sekään paranna tilannetta suuntaan eikä toiseen. He tuhosivat minut silti.

Tuossakin vain murto-osa siitä mitä olen kokenut, aina kyse ei ole mistään pienestä haukkumisesta ja tönimisestä vaan ihan systemaattisesta vuosia kestävästä pahoinpitelystä. Ja tiedän etten ole edes kokenut niin pahoja asioita kuin jotkut. Säälitkö näissäkin tilanteissa mieluummin kiusaajia kuin kiusattua?

Yleiseen keskusteluun voin sanoa sen että itse sairastuin juurikin tuon kiusaamisen takia sellaisiin henkisiin mutta myös fyysisiin vaivoihin joista en edes luultavasti voi ikinä parantua vaikka kuinka ottaisin elämästä kiinni ja kantaisin vastuuni, saanko minäkään ja muut oikeasti todella rankkaa kiusaamista kokeneet sanoa että kiusaaminen vaikuttaa edelleen elämääni ja vaivani johtuvat siitä vai onko sekin uhriutumista?

Tämä keskustelu sai minut voimaan pahoin.

Sinun tapauksesi ei ole tyypillinen koulukiusaaminen. Mutta vaikka olisi, niin sinulla on se sama valinta kun niillä joilta on kuollut lapsi, ollut rankka syöpä, ovat joutuneet raiskatuksi jne.

Voit hakea apua ja mennä eteenpäin. Tai sitten jäät miettimään lapsuuden kurjuuksia ja elämän epäreiluutta. Kummallahan tavalla elämäsi on parempaa?

Ja sinä olet niitä ihmisiä jotka ei vain ymmärrä. Ei nekään joilla on kuollut lapsi (nyt kun itse tämän esimerkin tähän otit vaikkei omasta mielestä se ole mitenkään verrollinen) mene luultavasti ikinä eteenpäin vaan oppivat vain selviytymään ja elämään asian kanssa.

En myöskään sanonut että elämäni olisi huonoa, siihen kuitenkin vaikuttaa hyvin vahvasti kiusattuna oleminen eikä sitä saada pois millään hoidoilla. Olen niissä ollut kyllä mutta tapahtumat ovat muokanneet minun kehitystä tärkeissä lapsen vaiheissa niin ettei kaikkia vaurioita ole korjattavissa ikinä mutta ei se tee elämästäni huonoa eikä sekään etten mene eteenpäin sillä tavalla kuin monet täällä ajattelevat että pitäisi. Kyllä minä aijon sanoa vielä keski-ikäisenäkin jos jonkun kanssa puhetta tulee että saatan saada psykoosimaisen paniikkikohtauksen jos he vaikka sanovat jotain huonosti ja se johtuu nimenomaan kiusaamisesta eikä se ole uhriutumista vaan fakta.

Toivon myös ettet ikinä mene sanomaan ihmisille joka on raiskattu tai jonka lapsi on kuollut että hanki apua ja mene eteenpäin, elämäsi on parempaa niin.

Se, että oppii elämään asian kanssa on juuri eteenpäin menemistä. Ei elämän tapahtumia tarvitse unohtaa tai teeskennellä, että niitä ei koskaan tapahtunut. Niiden kanssa on vaan opittava elämään, niin, että ne eivät häiritse toimintakykyä ja tuota liikaa tuskaa. 

En tiedä onko minun ilmaisutaidoissani vai sinun luetun ymmärtämisessä vika, mutta nämä asiat nimenomaan häiritsee toimintakykyäni todella merkittävästi sillä niistä tullut erilaisia sairauksia.

Eteenpäin meneminen on hatara käsite, olen oppinut elämään asian kanssa mutten koe että olisin mennyt eteenpäin, ehkä joskus tai sitten en. Ne voivat tarkoittaa samaa tai sitten eivät.

Selväähän tämä on, että sinä et ole oppinut elämään asian kanssa terveellä pohjalla vaan olet pitänyt ikävistä kokemuksistasi kynsin ja hampain kiinni, niin, että ne ovat sinut sairastuttaneet. 

Ja näin ystävät, tässä. Klassinen uhrin syyllistäminen. Oma vika kun oot sairas.

Kiitos, en olekaan mutta sairaudet ei ole oma vikani.

Onko sinulla parempaa mallia millä ikävistä kokemuksista selviää kuin niiden kanssa elämään oppiminen ja eteenpäin meneminen?

Miten sinä konkreettisella tavalla autat kiusaamisesta kärsiviä ihmisiä? Oletko valmis kuuntelemaan heidän kertomuksiaan, jos he tarvitsivat sitä käsitelläkseen menneisyyttä? Eteenpäin on mahdotonta päästä, jollei saa kiinni pahasta olosta.

Meillä on ammattikuuntelijoita tässä yhteiskunnassa, joiden puoleen kääntyä. 

Ja ammattikuuntelijat sanovat, että kaikilla pitäisi olla ystäviä joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut.

Tuskinpa se tarkoittaa sitä, että tämän ystävän pitää jaksaa kuunnella kun toinen koko ajan jauhaa yhtä ja samaa. Kyllä terapoimiseen kuuluu ammattilaisille.

Ystävyyteen kuuluu kyllä se, että voidaan välillä puhua vaikeistakin asioista molemmin puolin. Ellei voida, niin kyse on tuttavuudesta ja kaveruudesta.

Jos asenne on tuo, niin eipä ihme, että aikuiset ihmiset vinkuu täällä ystävän puutetta.