Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Uskon, että syöpää jne. toivovat ovat hyvin pieni ryhmä.

Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua välittömästi, jotta lapset säästyisivät monilta murheilta.

Ehkä kiusattuja syyttävät ovat itse olleet kiusaajia tai he ovat kiusaajien vanhempia?

Minä olin niin paha suustani, että yleensä vältyin kiusaajilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitun ja säälin. Myös vähän halveksin, koska olen itse tuon ikäinen, minua kiusattiin koulussa ja olen käsitellyt asian loppuun vuosikymmeniä sitten. Ongelmissaan voi velloa loppuikänsä niin halutessaan, mutta niistä pääsee myös yli jos haluaa. Lapsuutensa syyttäminen kaikesta koko loppuiän on henkisen kehittymättömyyden merkki. 

No, kerro mmiten pääsee eteenpäin, oi ylijumala.

En ole ylijumala, mutta eteenpäin päässyt, niin minäpä kerron miten päästään eteenpäin.

Ratkaistaan se tämän hetken ongelma, mikä se onkaan. Jos se on sairaus, vaaditaan hoitoa ja sitoudutaan siihen.

Jos se on työttömyys, analysoidaan syy ja tehdään asialle jotakin (tässä kohtaa toki on toivottavaa että on herännyt ongelmaan iässä 34 v, eikä vasta 54 v).

Kaikkia ongelmia ei yleensä saa ratkaistua, mutta ratkaisee ne tämän hetken kysymykset jotka OVAT ratkaistavissa.

Energiaa ja aikaa on rajallisesti, kaikki se minkä käyttää menneisyyden vääryyksien pohtimiseen on pois tästä päivästä. Voi syyttää lapsuutta, mutta se ei mitään muuta paremmaksi.

Ei se ole noin yksinkertaista. Ellei ymmärrä miten menneisyys vaikuttaa omaan käytökseen tällä hetkellä, niin kiertää samassa kehässä koko ajan. Ongelmia on käsiteltävä samaan aikaan monella eri tavalla, jos oikeasti tahtoo päästä eteenpäin.

No miksi sitten ei käsittele niitä ongelmia, vaan antaa muhia vuosikymmeniä?

Eikös tuttavasi yrittänyt sinun kanssasi puhua ongelmistaan? Jos siis aloittaja olet. Tällaista keskustelua kutsutaan ongelmien työstämiseksi. Sinulta ilmeisesti asiallinen keskustelu ei vain onnistunut. Kusipäisyytesi tuskin silti on tuttavasi syytä. Yritä jatkossa olla parempi ihminen, niin kaikki voivat paremmin.

Miksi tuttavan tulisi ottaa vastaan sinun ongelmiasi? Jos häntä kiinnostaa vaikka pelata jalkapalloa kanssasi, mutta ei muu? Eikö kannattaisi puhua puolisolle, äidille tai ammattiauttajalle. 

Koska hyvään ihmisyyteen kuuluu se, että tuemme toinen toisiamme emmekä pyri lisäämään muiden kärsimystä.

Mistä sinä tiedät toisen ihmisen kykyä ottaa vastaa sinun tuskaasi? Sillä tuttavallasi voi olla vaikka äiti kuolemassa, puoliso sairas ja itsellä joku raiskauskokemus omana traumana ja sitten pitäisi vielä vastentahtoisesti tukea sinua. 

Etkös sinä ollut sitä mieltä, että vahvojen ihmisten on mentävä eteenpäin? Kuunnellaan yhdessä toistemme murheita. Kummankin taakka kevenee, kun jaamme niitä.

Eivät nuo jaa muuta kun omaa traumaansa. Vahva ihminen ei hyödy mitään siitä, että joutuu vastentahtoisesti tukemaan tämmöistä äitihullun tapaista ihmistä, joiden maailmaan ei mahdu muut kun hän itse, ja hänen ongelmansa. Vastavuoroinen tukeminen perustuu vapaaehtoisuuteen, ei siihen että toinen haluaa pelata jalkapalloa ja toinen avautua lapsuudestaan.

Kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.

Yrittäkää ajatella aivosolujen ja niistä muodostuvien verkostojen tasolla. Kun aivosolut ovat saaneet ympäristöstä paljon vahingollisia malleja niin myös aivosolujen verkostoituminen on vahingoittunut. Eli sillä koulukiusatulla ei ole samanlaisia asioita sisältävät aivot kuin teillä on vaan siellä on paljon vahingollista tietoa ja  vahingollisia yhteyksiä.

Ne aivosolut ja yhteydet pitää korjata, jolloin ihminen pääsee eteenpäin. Me kaikki joka päivä turuilla ja toreilla liikkuessa, töissä jne. joko syvennämme noita vahinkoja tai korjaamme niitä. Kun kommunikoimme ohimennen tuntemattomien kanssa niin voimme jättää toisen aivoihin hyvän jäljen huonon sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta on olemassa pahempiakin kohtaloita, joista on pakko päästä yli mikäli mielii vielä olla joskus elämässään onnellinen. Esim. oma lapsen kuolema, sotakokemukset, kidutus, hyväksikäyttö lapsena, oma, tai läheisen pahasti vammautuminen jne. Tällaisiakin ihmisiä on vaikka kuinka paljon, ja hekin pääsevät elämässään vielä onnellisiksi. Kysykääpä heiltä miten pääsivät sinuiksi elämänsä kanssa! Vastausket tosin on näitä samoja mitä täälläkin on kerrottu... Ydinkysymys teille kiusatuillekin on, että HALUATTEKO ylipäätään päästä yli? Jos hauatte, niin kuunnelkaa niitä ylipäässeitä, heillä on avaimet siihen!

Tällainen on juuri se väärä asenne. Kyllä lapsen menettäneeseenkin verrattuna löytyy vielä se aina julmempi kohtalo. Koskaan ei pidä verrata tapahtumia ja kokemuksia niin, että tarkoitus on vähätellä. Esimerkiksi vuosikymmeniä jatkunut henkinen kiusaaminen ja väkivalta, silloin kun se on jatkunut pienestä lapsesta asti saa lapsen kasvamaan ihan toisin kuin olisi tarkoitettu. Tämä lapsi ei saa mitään muuta mallia, eikä voi olettaa, että lapsi kykenee lapsena etsimään tietoa kuin aikuinen. Ei myöskään pidä ajatella, että väärin kasvatettu aikuinen pystyisi vain iän vuoksi tarkastelemaan asioita toisin, ei. Se näkökulma pitää osoittaa: Tässä kohtaa ympäristösi toimi väärin, tämä sinun ajattelumallisi on seurausta ympäristösi virheellisestä toiminnasta ja asioilla A ja B voimme yrittää korjata sitä.

Sinä puhut vähättelystä, minä puhun asioiden suhteuttamisesta. Minulle monta kymmentä vuotta sitten tapahtuneet kurjat asiat - yhtään vähättelemättä kuinka kurjia ja epäreiluja ne ovat olleet- eivät ole verrattavissa nykyhetken ongelmiin. Ja useimmat taitavat ihan itsekin tajuta, ettei kiusaaminen ole oikein.

Se taas, johtuuko esim nykyinen ongelma, kuten vaikka työttömyys, lapsuudesta vaiko ihmisen silkasta laiskuudesta, on asia joka on vain arvausta. Voi johtua molemmista, voi johtua vain toisesta, voi johtua ihan kolmannesta asiasta, esim. siitä että ihmisellä on diagnosoimaton lukihäiriö. Ongelma on siinä, että lapsuutta ei voi muuttaa: jos päättää että työttömyys johtuu lapsuudesta, ei ole mitään tehtävissä, koska lapsuus meni jo. Siksi vierastan näitä päättelyketjuja, joissa jokin on automaatio. Kun samaa esimerkkiä käyttäen, valtaosa koulukiusatuista on töissä kiusaamisesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitun ja säälin. Myös vähän halveksin, koska olen itse tuon ikäinen, minua kiusattiin koulussa ja olen käsitellyt asian loppuun vuosikymmeniä sitten. Ongelmissaan voi velloa loppuikänsä niin halutessaan, mutta niistä pääsee myös yli jos haluaa. Lapsuutensa syyttäminen kaikesta koko loppuiän on henkisen kehittymättömyyden merkki. 

No, kerro mmiten pääsee eteenpäin, oi ylijumala.

En ole ylijumala, mutta eteenpäin päässyt, niin minäpä kerron miten päästään eteenpäin.

Ratkaistaan se tämän hetken ongelma, mikä se onkaan. Jos se on sairaus, vaaditaan hoitoa ja sitoudutaan siihen.

Jos se on työttömyys, analysoidaan syy ja tehdään asialle jotakin (tässä kohtaa toki on toivottavaa että on herännyt ongelmaan iässä 34 v, eikä vasta 54 v).

Kaikkia ongelmia ei yleensä saa ratkaistua, mutta ratkaisee ne tämän hetken kysymykset jotka OVAT ratkaistavissa.

Energiaa ja aikaa on rajallisesti, kaikki se minkä käyttää menneisyyden vääryyksien pohtimiseen on pois tästä päivästä. Voi syyttää lapsuutta, mutta se ei mitään muuta paremmaksi.

Ei se ole noin yksinkertaista. Ellei ymmärrä miten menneisyys vaikuttaa omaan käytökseen tällä hetkellä, niin kiertää samassa kehässä koko ajan. Ongelmia on käsiteltävä samaan aikaan monella eri tavalla, jos oikeasti tahtoo päästä eteenpäin.

No miksi sitten ei käsittele niitä ongelmia, vaan antaa muhia vuosikymmeniä?

Eikös tuttavasi yrittänyt sinun kanssasi puhua ongelmistaan? Jos siis aloittaja olet. Tällaista keskustelua kutsutaan ongelmien työstämiseksi. Sinulta ilmeisesti asiallinen keskustelu ei vain onnistunut. Kusipäisyytesi tuskin silti on tuttavasi syytä. Yritä jatkossa olla parempi ihminen, niin kaikki voivat paremmin.

Miksi tuttavan tulisi ottaa vastaan sinun ongelmiasi? Jos häntä kiinnostaa vaikka pelata jalkapalloa kanssasi, mutta ei muu? Eikö kannattaisi puhua puolisolle, äidille tai ammattiauttajalle. 

Koska hyvään ihmisyyteen kuuluu se, että tuemme toinen toisiamme emmekä pyri lisäämään muiden kärsimystä.

Mistä sinä tiedät toisen ihmisen kykyä ottaa vastaa sinun tuskaasi? Sillä tuttavallasi voi olla vaikka äiti kuolemassa, puoliso sairas ja itsellä joku raiskauskokemus omana traumana ja sitten pitäisi vielä vastentahtoisesti tukea sinua. 

Etkös sinä ollut sitä mieltä, että vahvojen ihmisten on mentävä eteenpäin? Kuunnellaan yhdessä toistemme murheita. Kummankin taakka kevenee, kun jaamme niitä.

Et sinä voi pakottaa toista ihmistä kuuntelemaan tuskiasi tai edes syyllistämällä velvoittaa. Haluatko sinä, että minä aloitan samalla oksentamaan omat pahanoloni sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa tekevä tuttavani mainitsi kerran että valtaosalla 30 - 50 -vuotiaana terapiaan tulevista on koulukiusaamistausta. Tämä kertoo ehkä jotain. Suhtaudun ymmärryksellä: kun "oma lauma" kääntyy vastaan, kokemus on traumaattinen ja trauma harvemmin hälvenee itsekseen vaan siihen tarvitaan apua. Jonkinlainen pysyvä jälki niistä tuppaa jäämään aina.

Hyvin monesta asiasta jää ihmiseen jälki.

Ei se sitä selitä, että osa yhä vaan miettii jotakin vuosikymmenten takaisia epäoikeudenmukaisuuksia, sen sijaan että keskittyisi nykyhetken ongelmiin, mitä ne kullakin ovat.

Tavallaan on inhimillistä hakea syyllisiä ulkopuolelta, tyyliin koska koulukiusaaminen, niin ei koskaan hankkinut kunnon ammattia ja nyt on rahaongelmia. Mutta se ei yhtään auta niihin ongelmiin, enemmän auttaisi kun keskittyisi siihen ammattiin ja raha-asioihin ja antaisi jo menneisyyden olla.

Voi hyvinkin olla että koulukiusaaminen ei ainakaan auttanut asioita, mutta entä sitten, menneisyyttä ei voi muuttaa. Toisaalta osa kiusaamisesta johti hyviinkin asioihin, minä opiskelin sitäkin ahkerammin että pääsisin eroon niistä "hikareita" kiusaavista koulupudokkaista, ja kun tiemme erosivat yläasteen jälkeen (minä menin lukioon/yliopistoon) ja he kortistoon, niin kiusaaminen loppui kuin seinään.

Miksi et vaan ymmärrä niin yksinkertaista asiaa? Jos ei ole oman perheen tukea, eikä ole lukenut itsehoito-oppaita niin ongelman alkusyitä ja seurauksia ei edes tunnista. Silloin jää vain haahuilemaan oireidensa kanssa ja yrittää lievittää nititä esim. kotiin jäämällä, joka voi johtaa syrjäytymiseen. Koulukiusatusta tulee monesti herkkä reagoimaan muiden ihmisten suhtautumiseen. Voi olla pelkotiloja, esiintymisjännitystä, jo pelkkä luokkaan meneminen voi olla tuskallista. Kiusattu ei välttämättä osaa ajatella, että toisessa ympäristössä häntä ei kiusata. Jännitystila voi olla myös krooninen eli sitä ei tunnista itse kun elää "ikijännittyneessä" tilassa. Jännitys voi olla sekä fyysisä, että psyykkistä. Jännityksen tilalla tai lisäksi voi olla muita tunnetiloja.

NO lue niitä oppaita, mene joogaan ja harrasta urheilua niin rentoudut, hae keskusteluapua jos on tarpeen. Hanki joku harrastus, jossa sinua ei kiusata.

Niin on selvinneetkin tehneet.

Sinun tässä pitäisi lukea traumojen vaikutuksesta. Sellaisia asioita, jotka ovat painuneet liian syvälle on todella hidasta ja hankalaa muuttaa. Kun mennään tasolle taistele, lamaudu tai pakene niin asiat eivät ole vain päätettävissä.

Minä olen lukenut, jo siinä 20+ iässä. En vakuuttunut oikeastaan kun Ben Furmanin kirjasta "Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

Monet niistä kirjoista veivät lukijansa suohon seuraavalla ketjulla: Ainulla on ollut huono lapsuus. Josta johtuu, että aikuisuutesi on huono. Koska huonosta lapsuudesta aina seuraa se huono aikuisuus, et voi tehdä oikeastaan muuta kun odotella kuolemaa. Se, että osa selviää hyvään aikuisuuteen huonosta lapsuudesta riippumatta, sivuutetaan kokonaan.

minua kiusattiin aika pahasti koulussa, kotona vähäteltiin minun oppimista. Silti onnsituin elämässä, minulla on hyvä työ, hieno perhe ja nykyään aivan ihanat ystävät.

En tiedä miksi en jäänyt murehtimaan ja pelkämään, päätin vaan, että nyt mennään eteenpäin. Se olisi ollut helppo ratkaisu jäädä tuttuun ympäristöön ja murehtimaan asiasta. Muistelemaan menneitä. Mutta niin kuin joku viisas sanoi, jos tiput kuoppaan, niin älä katso taksepäin kuka sinua tönäsi vaan katso eteenpäin koska siellä se tie ylös löytyy.

olen oppinut, että ei kannata miettiä vanhoja ja miettiä kostoa, sen sijan yritän etsiä hyviä muistoja ja katsoa eteenpäin luottavaisella mielellä. Minä olen oikeasti se ainoa henkilö joka voi vaikuttaa minun onnelisuuten, ja jos aina mieli on siinä joka on paha, niin miten voisin nähdä sen hyvän. 

Te joka vielä taistelette sen kanssa, niin tsemppiä ja tiedän, että nämä minun sanomiset ei vaikuta teihin, sen pitää vaan itse oivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta on olemassa pahempiakin kohtaloita, joista on pakko päästä yli mikäli mielii vielä olla joskus elämässään onnellinen. Esim. oma lapsen kuolema, sotakokemukset, kidutus, hyväksikäyttö lapsena, oma, tai läheisen pahasti vammautuminen jne. Tällaisiakin ihmisiä on vaikka kuinka paljon, ja hekin pääsevät elämässään vielä onnellisiksi. Kysykääpä heiltä miten pääsivät sinuiksi elämänsä kanssa! Vastausket tosin on näitä samoja mitä täälläkin on kerrottu... Ydinkysymys teille kiusatuillekin on, että HALUATTEKO ylipäätään päästä yli? Jos hauatte, niin kuunnelkaa niitä ylipäässeitä, heillä on avaimet siihen!

Tällainen on juuri se väärä asenne. Kyllä lapsen menettäneeseenkin verrattuna löytyy vielä se aina julmempi kohtalo. Koskaan ei pidä verrata tapahtumia ja kokemuksia niin, että tarkoitus on vähätellä. Esimerkiksi vuosikymmeniä jatkunut henkinen kiusaaminen ja väkivalta, silloin kun se on jatkunut pienestä lapsesta asti saa lapsen kasvamaan ihan toisin kuin olisi tarkoitettu. Tämä lapsi ei saa mitään muuta mallia, eikä voi olettaa, että lapsi kykenee lapsena etsimään tietoa kuin aikuinen. Ei myöskään pidä ajatella, että väärin kasvatettu aikuinen pystyisi vain iän vuoksi tarkastelemaan asioita toisin, ei. Se näkökulma pitää osoittaa: Tässä kohtaa ympäristösi toimi väärin, tämä sinun ajattelumallisi on seurausta ympäristösi virheellisestä toiminnasta ja asioilla A ja B voimme yrittää korjata sitä.

Sinä puhut vähättelystä, minä puhun asioiden suhteuttamisesta. Minulle monta kymmentä vuotta sitten tapahtuneet kurjat asiat - yhtään vähättelemättä kuinka kurjia ja epäreiluja ne ovat olleet- eivät ole verrattavissa nykyhetken ongelmiin. Ja useimmat taitavat ihan itsekin tajuta, ettei kiusaaminen ole oikein.

Se taas, johtuuko esim nykyinen ongelma, kuten vaikka työttömyys, lapsuudesta vaiko ihmisen silkasta laiskuudesta, on asia joka on vain arvausta. Voi johtua molemmista, voi johtua vain toisesta, voi johtua ihan kolmannesta asiasta, esim. siitä että ihmisellä on diagnosoimaton lukihäiriö. Ongelma on siinä, että lapsuutta ei voi muuttaa: jos päättää että työttömyys johtuu lapsuudesta, ei ole mitään tehtävissä, koska lapsuus meni jo. Siksi vierastan näitä päättelyketjuja, joissa jokin on automaatio. Kun samaa esimerkkiä käyttäen, valtaosa koulukiusatuista on töissä kiusaamisesta huolimatta.

Just. Itsellä on korkeasta koulutuksesta huolimatta ura mennyt ihan roskakoriin, kun masennus ja traumat ovat vieneet voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitun ja säälin. Myös vähän halveksin, koska olen itse tuon ikäinen, minua kiusattiin koulussa ja olen käsitellyt asian loppuun vuosikymmeniä sitten. Ongelmissaan voi velloa loppuikänsä niin halutessaan, mutta niistä pääsee myös yli jos haluaa. Lapsuutensa syyttäminen kaikesta koko loppuiän on henkisen kehittymättömyyden merkki. 

No, kerro mmiten pääsee eteenpäin, oi ylijumala.

En ole ylijumala, mutta eteenpäin päässyt, niin minäpä kerron miten päästään eteenpäin.

Ratkaistaan se tämän hetken ongelma, mikä se onkaan. Jos se on sairaus, vaaditaan hoitoa ja sitoudutaan siihen.

Jos se on työttömyys, analysoidaan syy ja tehdään asialle jotakin (tässä kohtaa toki on toivottavaa että on herännyt ongelmaan iässä 34 v, eikä vasta 54 v).

Kaikkia ongelmia ei yleensä saa ratkaistua, mutta ratkaisee ne tämän hetken kysymykset jotka OVAT ratkaistavissa.

Energiaa ja aikaa on rajallisesti, kaikki se minkä käyttää menneisyyden vääryyksien pohtimiseen on pois tästä päivästä. Voi syyttää lapsuutta, mutta se ei mitään muuta paremmaksi.

Ei se ole noin yksinkertaista. Ellei ymmärrä miten menneisyys vaikuttaa omaan käytökseen tällä hetkellä, niin kiertää samassa kehässä koko ajan. Ongelmia on käsiteltävä samaan aikaan monella eri tavalla, jos oikeasti tahtoo päästä eteenpäin.

No miksi sitten ei käsittele niitä ongelmia, vaan antaa muhia vuosikymmeniä?

Eikös tuttavasi yrittänyt sinun kanssasi puhua ongelmistaan? Jos siis aloittaja olet. Tällaista keskustelua kutsutaan ongelmien työstämiseksi. Sinulta ilmeisesti asiallinen keskustelu ei vain onnistunut. Kusipäisyytesi tuskin silti on tuttavasi syytä. Yritä jatkossa olla parempi ihminen, niin kaikki voivat paremmin.

Miksi tuttavan tulisi ottaa vastaan sinun ongelmiasi? Jos häntä kiinnostaa vaikka pelata jalkapalloa kanssasi, mutta ei muu? Eikö kannattaisi puhua puolisolle, äidille tai ammattiauttajalle. 

Koska hyvään ihmisyyteen kuuluu se, että tuemme toinen toisiamme emmekä pyri lisäämään muiden kärsimystä.

Mistä sinä tiedät toisen ihmisen kykyä ottaa vastaa sinun tuskaasi? Sillä tuttavallasi voi olla vaikka äiti kuolemassa, puoliso sairas ja itsellä joku raiskauskokemus omana traumana ja sitten pitäisi vielä vastentahtoisesti tukea sinua. 

Etkös sinä ollut sitä mieltä, että vahvojen ihmisten on mentävä eteenpäin? Kuunnellaan yhdessä toistemme murheita. Kummankin taakka kevenee, kun jaamme niitä.

Et sinä voi pakottaa toista ihmistä kuuntelemaan tuskiasi tai edes syyllistämällä velvoittaa. Haluatko sinä, että minä aloitan samalla oksentamaan omat pahanoloni sinulle?

Kerro vain mikä vaivaa mieltä. Minä jaksan kyllä kuunnella.

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää jo jumalauta elämässä eteenpäin! Säälittää nämä normaalia heikommat ihmiset 😂

Marko?

Ei, tällä kertaa joku toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa tekevä tuttavani mainitsi kerran että valtaosalla 30 - 50 -vuotiaana terapiaan tulevista on koulukiusaamistausta. Tämä kertoo ehkä jotain. Suhtaudun ymmärryksellä: kun "oma lauma" kääntyy vastaan, kokemus on traumaattinen ja trauma harvemmin hälvenee itsekseen vaan siihen tarvitaan apua. Jonkinlainen pysyvä jälki niistä tuppaa jäämään aina.

Hyvin monesta asiasta jää ihmiseen jälki.

Ei se sitä selitä, että osa yhä vaan miettii jotakin vuosikymmenten takaisia epäoikeudenmukaisuuksia, sen sijaan että keskittyisi nykyhetken ongelmiin, mitä ne kullakin ovat.

Tavallaan on inhimillistä hakea syyllisiä ulkopuolelta, tyyliin koska koulukiusaaminen, niin ei koskaan hankkinut kunnon ammattia ja nyt on rahaongelmia. Mutta se ei yhtään auta niihin ongelmiin, enemmän auttaisi kun keskittyisi siihen ammattiin ja raha-asioihin ja antaisi jo menneisyyden olla.

Voi hyvinkin olla että koulukiusaaminen ei ainakaan auttanut asioita, mutta entä sitten, menneisyyttä ei voi muuttaa. Toisaalta osa kiusaamisesta johti hyviinkin asioihin, minä opiskelin sitäkin ahkerammin että pääsisin eroon niistä "hikareita" kiusaavista koulupudokkaista, ja kun tiemme erosivat yläasteen jälkeen (minä menin lukioon/yliopistoon) ja he kortistoon, niin kiusaaminen loppui kuin seinään.

Miksi et vaan ymmärrä niin yksinkertaista asiaa? Jos ei ole oman perheen tukea, eikä ole lukenut itsehoito-oppaita niin ongelman alkusyitä ja seurauksia ei edes tunnista. Silloin jää vain haahuilemaan oireidensa kanssa ja yrittää lievittää nititä esim. kotiin jäämällä, joka voi johtaa syrjäytymiseen. Koulukiusatusta tulee monesti herkkä reagoimaan muiden ihmisten suhtautumiseen. Voi olla pelkotiloja, esiintymisjännitystä, jo pelkkä luokkaan meneminen voi olla tuskallista. Kiusattu ei välttämättä osaa ajatella, että toisessa ympäristössä häntä ei kiusata. Jännitystila voi olla myös krooninen eli sitä ei tunnista itse kun elää "ikijännittyneessä" tilassa. Jännitys voi olla sekä fyysisä, että psyykkistä. Jännityksen tilalla tai lisäksi voi olla muita tunnetiloja.

NO lue niitä oppaita, mene joogaan ja harrasta urheilua niin rentoudut, hae keskusteluapua jos on tarpeen. Hanki joku harrastus, jossa sinua ei kiusata.

Niin on selvinneetkin tehneet.

Sinun tässä pitäisi lukea traumojen vaikutuksesta. Sellaisia asioita, jotka ovat painuneet liian syvälle on todella hidasta ja hankalaa muuttaa. Kun mennään tasolle taistele, lamaudu tai pakene niin asiat eivät ole vain päätettävissä.

Minä olen lukenut, jo siinä 20+ iässä. En vakuuttunut oikeastaan kun Ben Furmanin kirjasta "Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

Monet niistä kirjoista veivät lukijansa suohon seuraavalla ketjulla: Ainulla on ollut huono lapsuus. Josta johtuu, että aikuisuutesi on huono. Koska huonosta lapsuudesta aina seuraa se huono aikuisuus, et voi tehdä oikeastaan muuta kun odotella kuolemaa. Se, että osa selviää hyvään aikuisuuteen huonosta lapsuudesta riippumatta, sivuutetaan kokonaan.

Furmanin kirja on täyttä roskaa. Lapsuus on mitä on. Ei sitä jälkikäteen pysty parantamaan. Jari Sinkkonen on asiasta aivan samaa mieltä. Niillä korteilla on yritettävä tulla toimeen mitkä kädessä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Sosiaalisia taitoja voi opetella ja harjoitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Sosiaalisia taitoja voi opetella ja harjoitella. 

Luuletko etten ole vuosikymmeniä tätä yrittänyt? Harva toivoo olevansa jatkuvasti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Toivottavasti löydät mukavia ihmisiä. Täällä voi onneksi kirjoittaa, koska ainakin osa kirjoittajista on ymmärtäväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Sinä olet kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuille hyvä ratkaisu: vaihtakaa kavereita. Ei kannata puhua niille, jotka mitätöivät teidän kokemuksianne, vaan niille, jotka ymmärtävät. Heitäkin onneksi on. :)

Kiusaajille tai herjaajille on turha selittää kiusattujen kokemia kärsimyksiä.

Ei löydy uusia kavereita, etsitty on.

Niin, voisikohan johtua siitä, että ette etsi kavereita, vaan laskiämpäreitä ja olkapäitä mihin nojata. Olette siis helvetin raskasta seuraa.

Älä viitsi. Kiusatut eivät ole syyllisiä sinun mt-ongelmiisi.

ohis

Ap. tuntuu jo  valmiiksi lähtevän siitä, että kaikilla muillakin täällä ilman muuta olisi sama 'naurettavana ' pitämis-asenne koulukiusaamiseen, kuin hänellä itselläänkin ...