Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Soita Lastensuojelulle heti esim. Ensikoti on paikka jossa voitte molemmat hoitaa vauvaa ja saada tukea ja lepoa, henkilökunta on paikalla myös öisin ja vauvan voi viedä heille hoidettavaksi. Pyytäkää vaikka tätä vaihtoehtoa. Aina ei välttämättä omalla paikkakunnalla ole paikkoja vapaana, mutta näitä kohteita on ympäri Suomea ja johonkin on aina mahdollisuus päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Refluksia voi olla yksi syy vauvan itkuisuuteen ja helpottaa yleensä vasta kuin vauva alkaa kävellä. Tähän on nykyään lääkehoito, jota kannattaa testata.
Vierailija kirjoitti:
Refluksia voi olla yksi syy vauvan itkuisuuteen ja helpottaa yleensä vasta kuin vauva alkaa kävellä. Tähän on nykyään lääkehoito, jota kannattaa testata.
Jos vanhemmat ovat tyystin hermostuneita, niin vauva vaistoaa sen ja itkee - tässä tapauksessa poisantaa hysteerisesti koko ajan. Vanhemman pitää osata ensin rauhoittua itse ja sitten vasta lapsikin rauhoittuu.
Nyt tulisi rauhoittua lähinnä tämän lastensuojeluilmoituksen jankkaajan kommentit, joita riittää samoja useita kymmeniä eli ap itse. Olen ilmiantanut ketjun, joten toivotaan, että poistuu hela hoito. 500 - 800 yläpeukkua kertoi heti alussa missä mennään. Nyt levinnyt käsistä jutut ja menevät negatiiviseen suuntaan. Pois ketju -vauvan poisantaminen-, tahallinen raflaava aloitus omista itsekkäistä syistä.
Ihan ensin. Poissulkekaa diabetes ja refluksitauti.
En vielä lukenut kokonaan aloitusta, mutta se kuulosti niin liiankin tutulle eli meidän nykyinen 10v oli aivan kamala raivoamaan ja huutamaan kurkkusuonet punaisena ilman mitään näkyvää syytä tmv.
Myöhemmin kävi ilmi, että hän sairastaa diabetesta ja kun tähän saatiin hoito, tilanne muuttui ja yhdistimme raivokohtaukset korkeisiin sokereihin. Alhaisilla taas oli poissaoleva ja kiukutteli myös.
Hän kärsi myös aivan vastasyntyneestä asti refluksista. Aina se ei johda ruuan ulos tuloon, mutta useimmiten kyllä. Tähän saatiin apu reseptivapaana ostettavasta cavisconista (nestemäinen ja ainoita lääkkeitä, mikä tekee suojaavan kalvon vatsan portille ettei ruoka pääse nousemaan ruokatorveen ja aiheuttamaan kipua. Vaiva diagnosoidaan kokeilemalla lääkettä, joten suosittelen ainakin kokeilemaan. Meinaan se korventava tunne ei välttämättä ole ihan pieni asia vaan voi aiheuttaa suurtakin tuskaa.
Vanhimmalla lapsellani tehtiin useita kokeita kun voi huonosti eikä kyennyt syödä. Mitään ei tullut ulos kuitenkaan. Hän laihtui vakavasti ja vaiva todettiin alkuun henkiseksi aiva ihmeellisin selityksin, mutta kun eräs kirurgi, muutettuamme eri paikkakunnalle, keksi mikä lasta voisi vaivata niin hänen koko ruokatorvi oli jo vakavasti tulehtunut ja korjausleikkaukseen päästyään oli jo anemia ym. Tämä siksi, että ruokatorvi oli jo menossa puhki ja sisäinen verenvuoto laski rautavarastot alas. Loppuikänsä tähystetään 1-2 vuoden välein ja otetaan koepala, koska ruokatorven syöpään on tällöin kohonnut riski. Nykyään voi syödä, mutta vain vähän kerrallaan ja usein. Mielellään syö keittoja ja soseita ym, vaikka ikää jo 21v. Myös hampaat tuhoutui refluksin vuoksi kunnolla ja niitä on korjailtu hiljalleen nyt pitkään.
Myös diabeetikolla ehti huono sokeritasapaino tuhota hampaita ja tehtiin iso korjausoperaatio nukutuksessa ja sokereiden ollessa tasapainossa, on hampaiden tilanne tietenkin rauhoittunut ja nykyään on tilanne aika hyvä.
Mutta kerron, koska olin aivan hukassa mikä lastani vaivasi, enkä huutaessaan saanut mitään kontaktia häneen. Ei auttanut syli ei mikään.
Kun pyysin diabeteksen poissulkemiseksi pissanäytteeseen lähetettä, pitivät minua neuvolassa vain ylihuolehtivana äitinä. No, plussalla oli sokerit pissassa ja sairaalaan mentyämme samana päivänä, oli verensokeri High eli niin korkea ettei laitteet edes sitä näyttänyt. Viikko sairaalassa ja sain aivan erilaisen lapsen kotiin ja vihdoin saatoin tutustua meidän todella rauhalliseen ja ihanaan tyttöön.
Toivon kovin, että teillä asiat selviäisi pian ja itse ehkä tiedustelisin lapselle mahdollisuutta päästä osastolle tutkittavaksi. Kerro, että ette pärjää hänen kanssaan kotona ja jokin on vialla. Luota vaistoosi. Vaikka päätyisittekin hetkelliseen avohuollon sijoitukseen niin sijaisperhe ei välttämättä aktiivisesti etsi sellaista apua mitä sinä epäilet lapsen tarvitsevan. Avohuollon sijoitus väsymyksen vuoksi voisi olla paikallaan. Ensin saisitte levätä ja sitten voimia alkaa pohtia lapsenne avun tarvetta ja saantia ellei sijisperhe sitä aktiivisesti aja.
Väsyneenä se avun vaatiminen on hankalaa ja ponnetontakin ehkä, vaikka juuri nyt tulisi todella selvittää miksi lapsi niin kamalasti itkee. Neuvon myös videoimaan jonkun ”kohtauksen” ihan esimerkiksi lääkärille ja toimitte videolla, kuten muutenkin ja millä eri tavoin pyritte tilannetta rauhoittamaan. Jos jaksat niin kirjaa ylös viikon ajalta kaikki kerrat kun lapsi itkee ja kauanko ja liittyykö siihen raivoa jne. Siten voitte osoittaa ettei määrä ole normaalia.
Paljon halauksia, rukoilen puolestanne ja asiat järjestyy aivan varmasti. Kiireellistä sijoitusta en suosittele ellei nyt aivan ole tilanne se, että pelkäätte seurauksia.
Te selviätte ja kaikki kääntyy vielä ihsn sujuvaksi arjeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulisi rauhoittua lähinnä tämän lastensuojeluilmoituksen jankkaajan kommentit, joita riittää samoja useita kymmeniä eli ap itse. Olen ilmiantanut ketjun, joten toivotaan, että poistuu hela hoito. 500 - 800 yläpeukkua kertoi heti alussa missä mennään. Nyt levinnyt käsistä jutut ja menevät negatiiviseen suuntaan. Pois ketju -vauvan poisantaminen-, tahallinen raflaava aloitus omista itsekkäistä syistä.
Lisään vielä, että tuollaista tilannetta ei siis ole tällä hetkellä mitä aloitus kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Soita Lastensuojelulle heti esim. Ensikoti on paikka jossa voitte molemmat hoitaa vauvaa ja saada tukea ja lepoa, henkilökunta on paikalla myös öisin ja vauvan voi viedä heille hoidettavaksi. Pyytäkää vaikka tätä vaihtoehtoa. Aina ei välttämättä omalla paikkakunnalla ole paikkoja vapaana, mutta näitä kohteita on ympäri Suomea ja johonkin on aina mahdollisuus päästä.
En suosittele. Näissä rajoitetaan perheen elämää siten, että monet joutuvat irtisanoutumaan työstään ja yhteydenpito sukulaisiin ja läheisiin voi jäädä.
Perhetuki on äärimmäisen huonosti vielä toteutettu ja käytännössä rajoitetaan lähes kaikkea mikä on laitonta, mutta moni perhe kokee elävänsä vankilassa.
Vankilassa olevillakin on enemmän vapautta, vapaata aikaa ja jopa lomia.
Noissa perhe pakotetaan osallistumaan erilaisiin ryhmäistuntoihin ja terapiaan tm. Kun oikeasti pitöisi se tarjonta olla sen mukaan mitä kukin yksilöinä tarvitsee, käytännössä tämä ei toteudu vaan kaikille on samat asiat päivän aikana ja osallistuminen pakollista.
Valvotaan perheen imuroinnin ym määrää jne. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kun moisia suosittelee kenellekään.
Paras keino on vapaaehtoinen avohuollon sijoitus. Siinä lapsi pääsee perheeseen ja käy vanhempien voimavarojen mukaisesti kotona lomilla. Yleensä alkuun jokatoinen viikonloppu.
Sijoituksen voi purkaa milloin vain eikä vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa saa rajoittaa. Avohuollon sijoitusta voidaan jatkaa, vaikka vuoden verran jos tilanne niin vaatii. Tilanne päivitetään n.kerran kuukaudessa palaveeraamalla sosiaalityön kanssa,
Kiireellisessä sijoituksessa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa ja se kestää vähintään 30vrk eikä sitä niin vaan pureta. Jatkot katsotaan ensimmäisen 30vrk jälkeen. Tällöin voi jatkaa avohuollon sijoituksena, mutta yleensä hoitopaikka vaihtuu. Eli lapsen kannalta olisi hyvä sellainen tapa missä häntä ei heiteltäs paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulisi rauhoittua lähinnä tämän lastensuojeluilmoituksen jankkaajan kommentit, joita riittää samoja useita kymmeniä eli ap itse. Olen ilmiantanut ketjun, joten toivotaan, että poistuu hela hoito. 500 - 800 yläpeukkua kertoi heti alussa missä mennään. Nyt levinnyt käsistä jutut ja menevät negatiiviseen suuntaan. Pois ketju -vauvan poisantaminen-, tahallinen raflaava aloitus omista itsekkäistä syistä.
Onkin mennyt yhden ihmisen kommentointiin tämä touhu. Välillä liitetään skitsofreenisiä juttuja, välillä perheinstituutiota haukutaan. Ylipitkiä kertomuksia vailla todellisuutta jne. Poistoon saa mennäkkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita Lastensuojelulle heti esim. Ensikoti on paikka jossa voitte molemmat hoitaa vauvaa ja saada tukea ja lepoa, henkilökunta on paikalla myös öisin ja vauvan voi viedä heille hoidettavaksi. Pyytäkää vaikka tätä vaihtoehtoa. Aina ei välttämättä omalla paikkakunnalla ole paikkoja vapaana, mutta näitä kohteita on ympäri Suomea ja johonkin on aina mahdollisuus päästä.
En suosittele. Näissä rajoitetaan perheen elämää siten, että monet joutuvat irtisanoutumaan työstään ja yhteydenpito sukulaisiin ja läheisiin voi jäädä.
Perhetuki on äärimmäisen huonosti vielä toteutettu ja käytännössä rajoitetaan lähes kaikkea mikä on laitonta, mutta moni perhe kokee elävänsä vankilassa.
Vankilassa olevillakin on enemmän vapautta, vapaata aikaa ja jopa lomia.
Noissa perhe pakotetaan osallistumaan erilaisiin ryhmäistuntoihin ja terapiaan tm. Kun oikeasti pitöisi se tarjonta olla sen mukaan mitä kukin yksilöinä tarvitsee, käytännössä tämä ei toteudu vaan kaikille on samat asiat päivän aikana ja osallistuminen pakollista.
Valvotaan perheen imuroinnin ym määrää jne. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kun moisia suosittelee kenellekään.Paras keino on vapaaehtoinen avohuollon sijoitus. Siinä lapsi pääsee perheeseen ja käy vanhempien voimavarojen mukaisesti kotona lomilla. Yleensä alkuun jokatoinen viikonloppu.
Sijoituksen voi purkaa milloin vain eikä vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa saa rajoittaa. Avohuollon sijoitusta voidaan jatkaa, vaikka vuoden verran jos tilanne niin vaatii. Tilanne päivitetään n.kerran kuukaudessa palaveeraamalla sosiaalityön kanssa,Kiireellisessä sijoituksessa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa ja se kestää vähintään 30vrk eikä sitä niin vaan pureta. Jatkot katsotaan ensimmäisen 30vrk jälkeen. Tällöin voi jatkaa avohuollon sijoituksena, mutta yleensä hoitopaikka vaihtuu. Eli lapsen kannalta olisi hyvä sellainen tapa missä häntä ei heiteltäs paikasta toiseen.
Laitan teille alapeukuttajille tänne linkin kun ehdin ja missä tämän asian perustelee ja keroo lastensuojelullisia asioita hoitava varatuomari ja asianajaja.
Tiedän näistä asioista ja näissä vaihtoehdoissa ja eri tavoissa on hurjasti eroa miten lakia sovelletaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita Lastensuojelulle heti esim. Ensikoti on paikka jossa voitte molemmat hoitaa vauvaa ja saada tukea ja lepoa, henkilökunta on paikalla myös öisin ja vauvan voi viedä heille hoidettavaksi. Pyytäkää vaikka tätä vaihtoehtoa. Aina ei välttämättä omalla paikkakunnalla ole paikkoja vapaana, mutta näitä kohteita on ympäri Suomea ja johonkin on aina mahdollisuus päästä.
En suosittele. Näissä rajoitetaan perheen elämää siten, että monet joutuvat irtisanoutumaan työstään ja yhteydenpito sukulaisiin ja läheisiin voi jäädä.
Perhetuki on äärimmäisen huonosti vielä toteutettu ja käytännössä rajoitetaan lähes kaikkea mikä on laitonta, mutta moni perhe kokee elävänsä vankilassa.
Vankilassa olevillakin on enemmän vapautta, vapaata aikaa ja jopa lomia.
Noissa perhe pakotetaan osallistumaan erilaisiin ryhmäistuntoihin ja terapiaan tm. Kun oikeasti pitöisi se tarjonta olla sen mukaan mitä kukin yksilöinä tarvitsee, käytännössä tämä ei toteudu vaan kaikille on samat asiat päivän aikana ja osallistuminen pakollista.
Valvotaan perheen imuroinnin ym määrää jne. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kun moisia suosittelee kenellekään.Paras keino on vapaaehtoinen avohuollon sijoitus. Siinä lapsi pääsee perheeseen ja käy vanhempien voimavarojen mukaisesti kotona lomilla. Yleensä alkuun jokatoinen viikonloppu.
Sijoituksen voi purkaa milloin vain eikä vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa saa rajoittaa. Avohuollon sijoitusta voidaan jatkaa, vaikka vuoden verran jos tilanne niin vaatii. Tilanne päivitetään n.kerran kuukaudessa palaveeraamalla sosiaalityön kanssa,Kiireellisessä sijoituksessa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa ja se kestää vähintään 30vrk eikä sitä niin vaan pureta. Jatkot katsotaan ensimmäisen 30vrk jälkeen. Tällöin voi jatkaa avohuollon sijoituksena, mutta yleensä hoitopaikka vaihtuu. Eli lapsen kannalta olisi hyvä sellainen tapa missä häntä ei heiteltäs paikasta toiseen.
Laitan teille alapeukuttajille tänne linkin kun ehdin ja missä tämän asian perustelee ja keroo lastensuojelullisia asioita hoitava varatuomari ja asianajaja.
Tiedän näistä asioista ja näissä vaihtoehdoissa ja eri tavoissa on hurjasti eroa miten lakia sovelletaan.
Tässä hieman noista perhekodeista ja ongelmakohdista vanhempien ja lasten oikeuksisa ja lain soveltamisesta. Itse voi toki etsiä aiheesta lisää jos kiinnostaa. Turvallisin tapa on avohuollon sijoitus jos kotiin annettava apu on tilanteessa selvästi riittämätön vaihtoehto.
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/category/last…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
No kuule itse asiassa sektiovauvat on itkuisempia ja niillä on enemmän sairauksia sekä vaikeuksia sopeutua ulkomaailmaan, kun syntymä ei ole luonnollinen, aivoissa ei ala myelinisaatio kuten luonto on sen tarkoittanut jne.
Minun sektio vauvani oli erittäin rauhallinen vauva. Käytännössä vain nukkui ja söi ensimmäiset 6 kk. Hän on jo teini-ikäinen, mutta lapsistani edelleen rauhallisin ja helpoin. Alateitse syntynyt lapseni taas itki paljon vauvana ja on edelleen levoton.. en usko, että synnyttämistapa vaikuttaa lapseen, mutta synnytyksen aikaiset komplikaatiot voivat vaikuttaa.
Voimia ap:n perheelle. Vaatikaa apua kunnalta ja tutkimukisa lääkäristä, älkää poistuko lääkäristä ennen kun saatte lähetteen eteen päin. lapsen pois antaminen tuskin on oikea ratkaisu, vaikka väsyneenä saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää äänieristetty huone, jossa vauva saa olla huutamassa, niin saatte tekin jollain tavalla rauhaa. Tietysti pitää jatkuvasti käydä tarkistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin ja antaa sille läheisyyttä, mutta myös vanhempien hyvinvointi on tärkeää. Kun epätoivo vanhemmilla kasvaa liian isoksi, niin seuraukset voivat olla ihan oikeasti kuollut vauva, kun vanhemmat eivät enää jaksa. Näitäkin uutisia aina välillä tulee julkisuuteen. Kolikkivauva huutaa kyllä huutamasta päästyäänkin ja kovaa, joten on siinä mielessä yksi ja sama, että vuorottelevatko vanhemmat vuorokauden tai puoli vuorokautta vaikka erillisessä pikkurakennuksessa vauvan kanssa, että toinen saa hetken höllätä tärykalvojaan ja hermojaan. Vauvaa ei tietenkään voi väkisin hiljentää, niin kannattaa koettaa keksiä keino rajoittaa sitä äänen leviämistä ympäristössä. Jos asutte kerrostalossa tai rivitalossa, niin tuollainen erillinen rakennus ei varmasti tule kyseeseen. Silloin lähtisin ehkä kokoamaan pinnasängyn ympärille äänieristekoppia, jossa tulee tietysti olla ilmanvaihto. Onko vauvalle apua pimeästä? Silloin koppiin ei kannata vaivautua edes valoa laittamaan. Sitten vain vuorottelette miehesi kanssa vauvan hoidossa ja vähtimisessa. Ei sitä heitteillekän voi jättää, vaikka mieli varmasti tekisi.
Veisin lapsen bioresonanssiterapeutille jolla sikahyvä laite tutkimiseen missä vika. Olen kuullut että Keski-Euroopassa jotkin lääkärit käyttävät samaa laitetta, Suomessa vain terapeuteilla. Kovasti voimia, syy kyllä löytyy kun jaksatte vielä sinnikkäästi käyttää hänet siellä ja sitä kautta paranemisprosessi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä:
Olen jo vuosia huomannut ajoittain pienen kakan hajun lehahtavan mun ympärillä. Aivankuin pieru, mutta mitään pieraisun tunnetta en ole tuntenut peräpäässä. Luulin aluksi, että kuvittelen, mutta en kuvittele, vaan tajusin, että tämä liittyy toiseen mun vaivaan eli siihen, että suoleni ei tyhjene kunnolla ja silloin kun en ole saanut auttamalla suolta tyhjäksi, niin tämä haju esiintyy välillä. Uskon, että sisempi sulkijalihakseni jää jotenkin raolleen ulostamisen jälkeen ja se suoleen jäljelle jääneen kakan haju pääsee ulos.
Ap
Olet kyllä melko lailla taantunut alhaiselle tasolle. Pidätkö kirjaa missä ketjussa milloinkin olet, voi tulla huteja. Porttikielto hetkeksi olisi paikallaan.
En lukenut ketjua kuin sivulle 13, mutta kuulostaa kyllä sileät refluxilta, joka meidänkin vauvaa huudatti ekan vuoden. Ei sitä koskaan sen enempää lääkäreissä tutkittu kuin terveyskeskuksella kuunneltiin mun ikuista selostusta tilanteesta ja lyötiin resepti kouraan refluksilääkkeestä n.9kk iässä. Lääke vaan ei auttanut, joten mentiin uudestaan lääkärille, josta saatiin voimakkaampi Lääke, mutta sekään ei tuonut vauvalle helpotusta, heräili öisin 10-20 kertaa. Lopulta 11 kk iässä sain ystävältä lasten reflukseihin yms. erikoistuneen yksityisen lääkärin nimen, jolle saatiin aika seuraavaksi päiväksi. Siellä viimein teetettiin kaikki mahdolliset testit ja annettiin ekasta kokeilemastamme lääkkeestä resepti mutta isommalla annostuksella. Ja niin siinä kävi, että kaikki huuto ja uniongelmat loppuivat kuin seinään, ja lääkitys voitiin lopulta purkaa kokonaan kolmen kuukauden päästä. Ja lapsi oli yhtäkkiä aurinkoinen ja tyytyväinen, aivan kuin eri lapsi kun ei enää kurkkua korventanut!
Vierailija kirjoitti:
Tehkää äänieristetty huone, jossa vauva saa olla huutamassa, niin saatte tekin jollain tavalla rauhaa. Tietysti pitää jatkuvasti käydä tarkistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin ja antaa sille läheisyyttä, mutta myös vanhempien hyvinvointi on tärkeää. Kun epätoivo vanhemmilla kasvaa liian isoksi, niin seuraukset voivat olla ihan oikeasti kuollut vauva, kun vanhemmat eivät enää jaksa. Näitäkin uutisia aina välillä tulee julkisuuteen. Kolikkivauva huutaa kyllä huutamasta päästyäänkin ja kovaa, joten on siinä mielessä yksi ja sama, että vuorottelevatko vanhemmat vuorokauden tai puoli vuorokautta vaikka erillisessä pikkurakennuksessa vauvan kanssa, että toinen saa hetken höllätä tärykalvojaan ja hermojaan. Vauvaa ei tietenkään voi väkisin hiljentää, niin kannattaa koettaa keksiä keino rajoittaa sitä äänen leviämistä ympäristössä. Jos asutte kerrostalossa tai rivitalossa, niin tuollainen erillinen rakennus ei varmasti tule kyseeseen. Silloin lähtisin ehkä kokoamaan pinnasängyn ympärille äänieristekoppia, jossa tulee tietysti olla ilmanvaihto. Onko vauvalle apua pimeästä? Silloin koppiin ei kannata vaivautua edes valoa laittamaan. Sitten vain vuorottelette miehesi kanssa vauvan hoidossa ja vähtimisessa. Ei sitä heitteillekän voi jättää, vaikka mieli varmasti tekisi.
Tämä oli jo sairasta.
Itselläni on melkoinen kokemus vauvasta, joka kuoli hiukan alle 6-kuisena. Hän syntyi alateitse, vietiin hoitoon teho-osastolle, koska keuhkot täynnä lapsivettä. Hätäkastettiin 2 tunnin kuluttua syntymästä, vaikka oli aamuyö. Vähitellen todettiin vauvalla kaikenlaisia kehityshäiriöitä, mitkä olivat syntyneet sikiövaiheessa. Kun vauva oli puolitoistakuinen saimme hänet kotiin. Hän huusi kaiken aikaa, ei ollut imemisrefleksiä, piti ns pakkosyöttää, eli pumpata maitoa suuhun. Kyllä hän nukkuikin välillä, eli ei ihan 24/7 huutanut. Hengitti erittäin katkonaisesti, veti sitten pitkään henkeä sisäänsä, aivan kuin olisi ollut uniapnea. Kun hän sitten kuoli eräänä yönä, todettiin ruumiinavauksessa, että hänellä oli ns vesipää, eli liikaa nestettä aivoissa, mikä aiheuttaa päänsärkyä. Hänelle ei ollut asennettu stenttiä kalloon, mikä poistaa liian nesteen. Toinen kipua aiheuttava asia todettiin myös, krooninen keuhkoputkentulehdus, mikä aiheuttaa kipua joka hetki kun vetää henkeä sisään taikka ulos. Siihen ei ollut lääkitystä myöskään, vaikka lapsi oli lääkärillä noin viikkoa aiemmin ja lääkäri huomasi rohinan, kysyi vain, että onko tuo aina noin räkäinen? Luulisin, että tällaisten lasten hoito on nykyään jo aivan eri tasolla. Lapsemme oli jo todettu vaikeasti aivovaurioiseksi, oltuaan ekat puolitoista kuukautta tehohoidossa, hän ei koskaan kehittyisi käveleväksi ja puhuvaksi yksilöksi, joka menisi joskus kouluun.
Ap:n tapauksessa nämä vaihtoehdot on varmaan pois suljettu.
Sinuna menisin heti päivystykseen ja kertoisin saman, jonka olet ap kirjoittanut, Lapsenne tarvitsee osaavan ja kiinnostuneen lääkärin apua! On varmasti jossain lääkäri joka ottaa todesta huolenne.
Meidän esikoisemme oli hyvin vaativa heti synnytyslaitokselta saakka ja muistan kun kysyin miksi vauvamme on niin kiukkuinen kokoajan, niin kätilö/hoitaja tuumasi että kyllähän ne vauvat muutakin tekevät kuin nukkuvat! Erittäin törkeää mielestäni yleistää että esikoisen saavat nuoret äidit eivät ymmärtäisi tätä asiaa. Esikoisella yritin imetysdieetit, hieronnat, kylvetykset, disflatyltipat jne jne, mutta mikään ei auttanut. Kun aloitettiin kiinteät, oli ruoka yliherkkyyksiä. Muistan tuon ajan kuinka oli välillä vaikeuksia tuntea lämpöä lasta kohtaan joka vain huutaa, onneksi tuli myös niitä lämpimäkin hetkiä. Kärsi myös kuumekouristuksista sekä unissakävely kohtauksista. Tänä päivänä ihana, vilkas adhd lapsi. Kaksi nuorimmaista ovat olleet ns rauhallisia vauvoja ja tänä päivänäkin pärjäävät hyvin.
Toivon teille sydämestäni että lapsen itkuisuus selviää ja te vanhempina olette lapsenne parhaat asiantuntijat! Joten älkää antako periksi! Voimia teille tähän hetkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
Vain lapsesta voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.
On taas näitä pätijöitä, ketkä eivät itsekään tiedä tai kokevat pätemisen tärkeämpänä kun auttamisen. Jeah, kyllä kannattaa.
Eli tässä tarkoitettiin, että voitte tehdä itsestänne ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Se käsitellään pehmeämmin kun esim.viranomaisen tekemä, mutta silti aivan tosissaan teitä kuunnellen.
Tuota lasua ei tehdä lapsesta niinkään, vaikka aiempi vastaaja niin sanoi. Lasussa kyllä selvitetään ja mahdollisesti toimitaan lapsen etua ajatellen, ei vanhempien ensimmäisenä, mutta kyllä vanhempienkin hyvinvointi ja jaksaminen on kärjessä asioiden suhteen ja jokainen meistä tietää miksi.
Sitten on suoraan lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista huolissaan olevia ihmisiä, ketkä tekevät lasun. Tuollainkin on silti tärkeää usein kartottaa vanhemman tukiverkko ja hyvinvointi, sillä ne on avainasemassa usein lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Lasun voi tehdä, vaikkapa perhepäivähoitajasta, kenellä ei itsellään ole yhtään lasta, mutta hänen toimintansa vaikuttaa suoraan lapsiin. Eli ei asia ole noin mustavalkoinen ja on hienoa jos pyytää apua itselleen voidakseen olla parempi vanhempi ja jaksaa olla sellainen vanhempi kun toivoisi olevansa jne. Aina ei tarvitse olla lapsella varsinainen hätätilanne päällä eikä edes lähellä vaan huoli omasta ( tai toisen) jaksamisesta riittää ja huoli lapsen terveydestä kun tuntuu ettei apua saa terveydenhuollon puolelta.
Näsäviisailla kommenteilla voimme tehdä jopa tuhoa ja estää avun pyytäminen, osoittamalla sen olevan jollain tapaa typerää.
Täällä myös löytyi ADHD samoilla oireilla. Pojan synnytys oli kyllä myös rankka, hapenpuutetta tuli. Itku alkoi laitoksella ja jatkui vauva-ajan. Kävimme tutkimukset läpi, mutta mitään ei löytynyt. Kunnes sitten diagnosoitiin vaikea-asteinen ADHD 4-vuotiaana. Itkuisuus alkoi vähentyä vuoden iässä, mutta tilalle tuli raivarit ja ylivilkkaus. Tyttö ollut aina hyvä nukkuja alusta asti, eikä itkuisuutta ollut ollenkaan.
Mutta voi siis kieliä tulevasta neuropsykiatrisesta ongelmasta. Tuo vauva-ajan itkuisuus on yksi tyypillisimmistä oireista.