Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Olisiko mahdollista saada lapsi esim. viikoksi asiantuntijan tarkkailuun jo ihan senkin takia, että te vanhemmat saisitte kerrankin levätä ja nukkua riittävästi.
Voisiko kuitenkin olla joku ruoka-aine, joka aiheuttaa jatkuvaa kipua? Onko maito testattu? Onko suolisto kuvattu, että nähdään kulkeutuuko ravinto kunnolla suolistossa? Voisiko noin pienellä olla jo sappikivet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanutkin hyviä vastauksia. Oma kokemus on, että vauva jolla on kaikki hyvin ei itke koko ajan. Joku syy löytyy aina. Vanhempi kyllä yleensä jossain sisimmässään tietää tämän. Omilla lapsillani tuli oireita puolivuotiaana. Ei mitään dramaattista, mutta huomasin, ettei kaikki ollut niin kuin kuului. Esimerkiksi tietyt vaatemateriaalit tai tietynmalliset sukat/lakit ja sukkahousut saivat lapsen oireilemaan. Jossain vaiheessa tajusin, että ”väärällä kohtaa” olevat vaatteiden saumat saivat lapsen huutamaan. Muitakin vastaavia vähän poikkeavia oireita huomasin, mutta neuvolassa minulle tarjottiin terapiaa... no, esikoisen täyttäessä 3 huomattiin adhdn piirteitä ja nuoremmasta tajusin samalla myös että jotain vastaavaa aisteihin liittyvää herkkyyttä on, vaikkei yhtä paljon.
En tarkoita, että teidän lapsellanne olisi adhd. Mutta neurologisia haasteita voi olla. Niinpä menisin ehdottomasti yksityiselle ja hakeutuisin tutkimuksiin. Jos ja kun saatte oikeanlaisen avun, niin elämänne helpottuu paljon. Lapsen kehityksellekin on parempi mitä aiemmin pääsee avun piiriin. Neurologisia haasteita on erilaisia ja eri tasoisia. Joskus jopa hyvinkin pienet muutokset voivat saada tilanteen parantumaan.
jos se on mielisairas..antakaa laitokseen
niin antoi Aira Samulinkin
Skitsofrenian hoitoon on liittynyt alusta alkaen vahva sosiaalikontrollin ulottuvuus, jonka tarkoituksena ei ollut niinkään parantaa potilasta, vaan tehdä hänestä helpommin kontrolloitava. Esimerkiksi skitsofrenian keksijä Bleuler ei pitänyt psykoosioireiden lääkitystä niinkään lääketieteellisenä hoitona, vaan eräänlaisena "kemiallisena pakkopaitana", jonka tarkoituksena oli tehdä potilaista helpommin hallittavia. Koska skitsofreniaa pidettiin pääasiassa perinnöllisenä häiriönä, sen periytymistä pyrittiin ehkäisemään muun muassa pakkosteriloimalla skitsofreniadiagnoosin saaneita ihmisiä. Taustalla vaikutti 1900-luvun alussa suosiota saavuttanut eugenistinen liike, jolle antoivat uskottavuutta erityisesti amerikkalaiset tiedelehdet Eugenics Review ja Eugenical News. Sekä varhaisdementian kehittäjä Kraepelin että skitsofrenian keksijä Bleuler kannattivat psykiatristen potilaiden pakkosterilointia ja massamurhaamista "rodullisen hygienian" edistämiseksi. Vuonna 1924 Bleuler kirjoitti: "Kaikkein raskainta henkistä taakkaa kantavien ei tulisi lisääntyä...Jos emme tee mitään muuta kuin edistä henkisesti ja fyysisesti sairaiden kykyä lisääntyä, ja terveen väestön tulee vähentää lisääntymistä elättääkseen heidät, jos luonnonvalinnan mekanismien toiminta yleensä ottaen estetään, tällöin, jollemme tee mitään, rotumme tulee nopeasti taantumaan".[4]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli myös huutava vauva ja on edelleen temperamenttinen teini. Hänellä on piirteitä autismista ja lievää aistiyliherkkyyttä (kosketus), mutta ei riittävästi viralliseen diagnoosiin. Silti toimintaterapiasta saatavat ohjeet ovat todella paljon helpottaneet hänen keakittymiskykyään ja hän on esimerkiksi päässyt niillä kokonaan eroon raivokohtauksista. En tiedä onko vauvoille toimintaterapiaa, mutta ainakin isompana kannattaa miettiä tätä, jos raivoaminen jatkuu. Meillä raivosi satunnaisesti vielä eskarina, jolloin pääsimme tosiaan toimintaterapeutin arvioon.
Mutta toinen asia, mikä ehkä vaikutti tämän nuoren naisen käytökseen oli pieni hyvänlaatuinen kasvain aivoissa. Ilmeisesti se vauvana ja pikkulapsena painoi sopivasti tiettyjä aivojen alueita ja aiheutti käytöksen säätelyn ongelmaa ja kiihdytti hormonitoimintaa. Kasvain on aivoissa edelleen, mutta kun pää on kasvanut, se vain möllöttää siellä harmittomana eikä sitä leikata pois. Kuvataan parin vuoden välein.
Kirjoitin tämän lähinnä, että monet syyt voivat olla aika epätodennäköiseltä kuulostavia mutta tutkimuksia pitää vaan jaksaa vaatia ja vaatia, kunnes jotain selviää. Aika voi korjata mutta toisaalta jos on joku vakava ja etenevä juttu, aika voi myös pahentaa.
Anteeks nyt vaan kun en jaksa lukea 20 sivua viestejä, mutta olisi varmaan aloitusviestiin kannattanut kirjoittaa onko lapsessa todettu jotain lääketieteellistä vikaa? Onko oikeasti kunnolla tutkittu?
Eihän tuo ole tervettä millään tasolla, lapsella on jotain pahasti vialla jos aina huutaa! Hän kärsii, tai on jotenkin vammainen eikä osaa ilmaista itseään millään muulla tavoin. EI OLE NORMAALIA!
Eli huutoon on löydyttävä ratkaisu, ratkaisu ei ole se että siirretään huutava lapsi muualle huutamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Jatkotutkimuksiin. Ennen kuin teillä menee hermo ja jotain sattuu.
Vaatimaan hoitoa, lapsella ei ole kaikki hyvin. Älkää tehkö peruuttamattomia päätöksiä nyt väsyneitä ja ahdistuneina. Teitä ei ole kuultu kunnolla. Vielä voimia siihen, että lapsi saa laajat tutkimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö tätä mpr rokotteesta:
"Asiaan kuuluvaa varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa M-M-RVAXPRO-rokotetta henkilöille, joilla itsellään tai joiden suvussa on aikaisemmin esiintynyt kouristuskohtauksia tai joilla on aiemmin todettu aivovaurioita."
https://www.ema.europa.eu/documents/product-information/m-m-rvaxpro-epa…
Tiedättekö kovin tarkasti sukulaistenne kouristuskohtaukset ja aivovauriot?
25 vuotta sitten koin samoja tunteita, juuri tuo, että lapsella on väärät vanhemmat, hän on tyytymätön hoitoonsa, olemme epäonnistuneet. Kolme vuotiaana vein vielä lääkäriin, kun heräsi öisin huutamaan. Ei mitään vikaa. Nyt aikuisena kärsii monenlaisista vatsavaivoista, joiden syy ei ole selvinnyt, Alhaisia kortisolitasoja myös. On kuitenkin erittäin hyväluonteinen ja hyvin opiskeluissaan menestynyt, ja pärjää vaivojensa kanssa, vaikka helpompaakin voisi olla. Nyt ajattelen, että se ensimmäisten vuosien huutaminen johtui vatsavaivoista ja verensokerin heittelyistä. Hän on menossa taas tutkimuksiin, ja odotan tilanteen selviävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muitakin vastaavia vähän poikkeavia oireita huomasin, mutta neuvolassa minulle tarjottiin terapiaa...
Niin tyypillistä. Ja tietenkin äiti on se jossa vika, joka tarvitsee terapiaa, ei isä. Eikä lapsella ole ongelmaa...
Lykätkää se mukula nyt jonnekkin isoon metsään ja jättäkää sinne toppavaatteissa muutamaks tunniks joka päivä!
Eihän tossa muu auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HOHHOIJAA TEITÄ VANHEMMIKSI RYHTYVIÄ,
EIKÖHÄN SE OLE NIIN ETTÄ VANHEMMUUS VAIN
YKSINKERTAISESTI ON AIKANSA ELÄNYT INSTITUUTIO
MAAILMASSA.
Vaikea tilanne. Itse olin niin pahassa masennuksessa etten pystynyt hoitamaan vauvaa kunnolla, en myöskään tuntenut vauvaa kohtaan mitään ja se tuntui todella pahalta. Sain apua vasta kun jouduin hetkeksi psykiatriselle osastolle...(en ehkä osannut etsiä oikeanlaista) Apua saatiin pikkulapsi psykiatriasta ja myöhemmin olimme perhekuntoutuksessa 10kk, jossa mm. mulle ja tyttärelle oli theraplay-terapiaa, mulle omia terapia käyntejä ja järjestettiin myös vanhemman omaa aikaa. Nyt tyttö on pian 3 ja meidän suhde on todella läheinen. Itsetehtyä lastensuojeluilmoitusta suosittelen
Lisään vielä että menetin toisen lapseni ja yritin selvitä surusta yksin. Ahdistus kasvoi niin suureksi että aloin satuttaa itseäni mm polttamalla. Menin psykiatrille ja annoin tulla kaikki ja näytin palovammat ja haavat ja tämä laittoi lähetteen psykiatriselle osastolle, jonka jälkeen on saanut apua, jota olisin varmasti tarvinnut jo paljon aiemmin... Ajattelin vielä selventää etten nyt oo mikään ihme sekopää vaan nuori äiti jolla oli liian suuri taakka.
Vesimies84 kirjoitti:
HOHHOIJAA TEITÄ VANHEMMIKSI RYHTYVIÄ,
EIKÖHÄN SE OLE NIIN ETTÄ VANHEMMUUS VAIN
YKSINKERTAISESTI ON AIKANSA ELÄNYT INSTITUUTIO
MAAILMASSA.
Sinulta kyllä. Lopeta huutelu, mene vaikka nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävikö ap eilen lääkärissä?
TÄMÄ ON KEKSITTY TARINA. Ap on trolli.
Ap, oletko käyttänyt vauvaa hermoratahieronnassa? Hermosto- ja suolistokipuun auttaa paljon. Tän lisäksi tietty lääkäriin vielä, hermoratshieronta helpottaa oireita kuitenkin.