Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Teillä tietty allergiatestit tehty, mutta voishan almiron peptiä vielä kokeilla...jos siis juo lehmänmaitoa..
Vaikka et ehkä nyt väsymykaeltäsi ja pettymykseltäsi usko, mutta se vauva rakastaa sinua ja sillä on joku hätä. Joku hermopinne, neurologinen vaiva, jotain on pielessä. Onko päässyt siis neurologille, onko pää kuvattu? Jos ei niin yksityiseltä lähete julkiselle neurologille.
Kun oma lapseni oli 1-v soitin lasuun ja pyysin itkien hakemaan pois. Olivat aivan ihania ihmisiä, tulivat ja yhdessä veimme lapsen kriisipaikalle. Itse lähdin kotiin. Ja vasta tyhjään kotiin tullessani ymmärsin, etten enää voinut elää ilman lastani. Vasta siitä lähtien hän oli minun valintani.
Pari kolme päivää hän oli hoidossa ja sillä aikaa kävin itse lääkärissä ja sain masennusdiagnoosin ja lääkkeet. Lääkkeitä en koskaan syönyt, muttavterapiajakson aloitin ja toivuin. Sain soskusta apua puoltoista vuotta kerran viikossa muutaman tunnin joku kävi ulkoiluttamassa lasta.
Ja vielä, sinä et ole huono äiti, eikä lapsesi ole huono lapsi. Tarvitsette nyt vaan apua, jonkun huomaamaan tilanteenne. Vauva tarvitsee tutkimuksia ja apua ja sinä konkreettista hoitoapua. Ja sitähän saa vaikka soskusta ja pidemmällä tähtäimellä voitte hakea vaikka tukiperhettä lapselle.
Jos päiväkodissa ei lasta voida huudon takia pitää niin sen jälkeen viimeistään lapsesi todellakin pääsee tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuvatkaa sitä vauvaa ja vie materiaali lekurille, hoitajalle ja ties mille. Sano suomen kielellä, että sinä et enää jaksa, te ette enää jaksa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ilmeisesti olettaneet, että sekä sinulla että miehelläsi on päässä vikaa. Minua loukkaisi, jos pidettäisiin niin lapasena, etten vauvan normaalia itkua kestä, ja tyrkättäisiin masennuslääkkeet matkaan. Varmaan jossain lukee, että molemmilla synnytyksen jälkeinen masennus ja normaali vuorovaikutus vauvan kanssa ei ota onnistuakseen. Kokevat raskaana lapsen tarpeet ja sitten liuta jotain alkeellista keittiöpsykologiaa.
Käykää jollain arvostetulla lastenlääkärillä, älkää enää millään pikkukylän tunareilla.
Siinä meillä varsinainen arvostelija. Ihan sama mikä sinua loukkaisi, sinähän et kestä edes tavallista itkua saati sitten sairaan lapsen.
:D Ilmeisesti olet siis joku pienen kylän läääkri. Ikävää jos noin kovasti onnistuin pahoittamaan mielesi. Älä huoli, kyllä sinullakin on vahvuutesi. Minulla ei ole lapsia, joten ei tarvitse kestää mitään itkua.
Mä olen lukenut koko ketjun ja kyllä pitää ihmetellä taas tätä ihmiskuntaa. Pitää tapella rokotuksista ja lasuista ja ties mistä! Ei viitsitä lukea ketjua saatikka edes aloitusta vaan aletaan suoraan diagnosoimaan vauvalle ties mitä syöpää ja refluksia. Jos ei jaksa lukea - älä jaksa vastata. JA sinä joka ihan urheilumielessä haastat täällä riitaa - painuppa vaikka lunta kolaamaan.
AP:LLE. Vaatikaa neuvolasta / kaupungilta lapselle hoitaja. Mielummin hoitopaikka nyt heti. Vaikka vain vuorokaudeksi. Siinä ajassa te vanhemmat saatte hiljaisuutta ja näkee huutaako lapsi myös vieraassa ympäristössä. Jos joku uusi ihminen keksisi uusia keinoja saada huuto loppumaan. JA kun olette kaksin kotona ilman vauvaa, ajatukset vauvan pois antamisesta joko voimistuvat tai haihtuvat. Jos halut luopua lapsesta vain vahvistuvat myös silloin kun lapsi ei ole korvan juuressa huutamassa, niin silloin varmasti asia etenee. Tässäkin maassa on useita lapsettomia pareja, jotka toivovat lasta tavalla tai toisella. Jos ei, saatte ainakin vähän levätä ja kerättyä voimia taas jaksaa.
Tuskin paljon lohduttaa, mutta kyllä se huuto joskus loppuu.
Ja ihan mielenkiinnosta - missä asutte, siis millaisessa talossa? Tuskin kerrostalossa ainakaan, luulisi naapureiden valittavan jatkuvasti...
kaikki kommentit luettu kirjoitti:
Mä olen lukenut koko ketjun ja kyllä pitää ihmetellä taas tätä ihmiskuntaa. Pitää tapella rokotuksista ja lasuista ja ties mistä! Ei viitsitä lukea ketjua saatikka edes aloitusta vaan aletaan suoraan diagnosoimaan vauvalle ties mitä syöpää ja refluksia. Jos ei jaksa lukea - älä jaksa vastata. JA sinä joka ihan urheilumielessä haastat täällä riitaa - painuppa vaikka lunta kolaamaan.
AP:LLE. Vaatikaa neuvolasta / kaupungilta lapselle hoitaja. Mielummin hoitopaikka nyt heti. Vaikka vain vuorokaudeksi. Siinä ajassa te vanhemmat saatte hiljaisuutta ja näkee huutaako lapsi myös vieraassa ympäristössä. Jos joku uusi ihminen keksisi uusia keinoja saada huuto loppumaan. JA kun olette kaksin kotona ilman vauvaa, ajatukset vauvan pois antamisesta joko voimistuvat tai haihtuvat. Jos halut luopua lapsesta vain vahvistuvat myös silloin kun lapsi ei ole korvan juuressa huutamassa, niin silloin varmasti asia etenee. Tässäkin maassa on useita lapsettomia pareja, jotka toivovat lasta tavalla tai toisella. Jos ei, saatte ainakin vähän levätä ja kerättyä voimia taas jaksaa.
Tuskin paljon lohduttaa, mutta kyllä se huuto joskus loppuu.
Ja ihan mielenkiinnosta - missä asutte, siis millaisessa talossa? Tuskin kerrostalossa ainakaan, luulisi naapureiden valittavan jatkuvasti...
Kiitos, hyvä kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa jaksaa jatkuvasti ihan vaan huvikseen huutaa. Eikö ne siellä neuvolakäynneillä ole tätä huutoa huomanneet ? Yhteyttä sinne ja tosissaan. Olisko mahdollista vaikka nauhottaa/kuvata sitä huutoa ja niitä tilanteita ja esittää se sitten neuvolaan lekuriin tms...? Jossain on joku vika ja lapsella joku hätä ja jos se ei teidän menetelmillä hellitä, sitten astuu ammattilaiset kehiin, se on niiden työtä selvittää, mikä lasta itkettää ja miten sen saisi loppumaan. Rohkeasti vaan, sillä en usko, että lapsikaan teistä eroon haluaisi. Yrittää vaan kertoa teille jotain, voi se olla henkistäkin kipua.
Itse aikoinaan annoin omani pois juurikin huudon takia, eikä asiaa osattu tutkia kunnolla. Sairastuin masennukseen ja hoitamattomana se kestikin vuosia. Myöhemmin sitten selvisi, mistä se huuto johtui, ihan pieni asia, jonka olisin voinut tehdä toisin, mutta en sitä silloin teiniäitinä tajunnut. Onneksi välit lapseeni on aina olleet erittäin hyvät ja lämpimät.
Oman rakkaan lapsen poisantaminen on ihan viimeinen kortti...Tsemppiä teille ja toivon, että tilanne helpottaa ja pääsisitte myös nauttimaan hänen kasvamisestaan :)
Nyt on kyllä jo ihan luokatonta provoilua tämä ja aloitus... varmaan saman hullun näppikseltä?
Käytiin neuvolassa.
Lähete lastenlääkärille ja kotihoidon apua toiveidemme mukaisesti. Huomenna saamme yhteydenoton ja keskustelemme, miten etenemme. Neuvolalääkäri oli mukava. Tuli tunne, että tulemme saamaan apua. Eihän se huutamista poista, mutta askel kuitenkin.
Niin ja jotkut ovat miettineet maidotonta ruokavaliota. Sekin on kokeiltu. Ensi alkuun oli kuukauden Pepti, jossa maitoproteiini on pilkottu. Sitten vielä kuukauden verran Neocate, joka on täysin maidoton. Ei vaikutusta huutoon. Käytiin myös sairaalan kaksoissokkotesti (väliviikkoineen yhteiskesto 4 viikkoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei ole totta. Ihan missä tahansa päin Suomea puututtaisiin ihan eri tavalla heti tuon tason itkuun kuin ap väittää.
Ammattini puolesta tiedän. Typerä provo. En tiedä mitä ap tällä haki, ilmeisesti huomiota ja näyttää toimivan.
Samoin. Täysin sairasta trollailla tällaisella asialla.
Itselleni tulee mieleen joku katkera vela tai tahattomasti lapseton, joka toivoo ihmisten hylkäilevän vauvojaan, kun on ollut jo vuosia adoptiojonossa. Joku mt-tapaus joka tapauksessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna se lapsi pois jos mielestäsi joku muu olisi parempi vanhempi. Ei sitä oo pakko pitää.
O_O
Kuka kirjoittaa tai miettii oikeasti jotain tuollaista? Lapsi ei ole mikään tavara tai lemmikki.
kaikki kommentit luettu kirjoitti:
Mä olen lukenut koko ketjun ja kyllä pitää ihmetellä taas tätä ihmiskuntaa. Pitää tapella rokotuksista ja lasuista ja ties mistä! Ei viitsitä lukea ketjua saatikka edes aloitusta vaan aletaan suoraan diagnosoimaan vauvalle ties mitä syöpää ja refluksia. Jos ei jaksa lukea - älä jaksa vastata. JA sinä joka ihan urheilumielessä haastat täällä riitaa - painuppa vaikka lunta kolaamaan.
AP:LLE. Vaatikaa neuvolasta / kaupungilta lapselle hoitaja. Mielummin hoitopaikka nyt heti. Vaikka vain vuorokaudeksi. Siinä ajassa te vanhemmat saatte hiljaisuutta ja näkee huutaako lapsi myös vieraassa ympäristössä. Jos joku uusi ihminen keksisi uusia keinoja saada huuto loppumaan. JA kun olette kaksin kotona ilman vauvaa, ajatukset vauvan pois antamisesta joko voimistuvat tai haihtuvat. Jos halut luopua lapsesta vain vahvistuvat myös silloin kun lapsi ei ole korvan juuressa huutamassa, niin silloin varmasti asia etenee. Tässäkin maassa on useita lapsettomia pareja, jotka toivovat lasta tavalla tai toisella. Jos ei, saatte ainakin vähän levätä ja kerättyä voimia taas jaksaa.
Tuskin paljon lohduttaa, mutta kyllä se huuto joskus loppuu.
Ja ihan mielenkiinnosta - missä asutte, siis millaisessa talossa? Tuskin kerrostalossa ainakaan, luulisi naapureiden valittavan jatkuvasti...
Kuvitteletko olevasi asiantuntija luettuasi ketjun läpi kokonaan? Lähinnä se kertoo tyhmyydestäsi, että niin olet tehnyt. Varmasti sen jälkeen lumen luonti tuntui taivaalliselta taidolta. Huuto ei lopu koskaan, ainakaan sinulta. Ajatuksesi asiasta tuli hyvin selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Toivottavasti saatte nyt apua kun neuvola otti asian tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Toivottavasti saatte nyt apua kun neuvola otti asian tosissaan.
Ap kysyy ja ap vastaa. Alkaa olla huolestuttavaa kuka sitä apua eniten kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki kommentit luettu kirjoitti:
Mä olen lukenut koko ketjun ja kyllä pitää ihmetellä taas tätä ihmiskuntaa. Pitää tapella rokotuksista ja lasuista ja ties mistä! Ei viitsitä lukea ketjua saatikka edes aloitusta vaan aletaan suoraan diagnosoimaan vauvalle ties mitä syöpää ja refluksia. Jos ei jaksa lukea - älä jaksa vastata. JA sinä joka ihan urheilumielessä haastat täällä riitaa - painuppa vaikka lunta kolaamaan.
AP:LLE. Vaatikaa neuvolasta / kaupungilta lapselle hoitaja. Mielummin hoitopaikka nyt heti. Vaikka vain vuorokaudeksi. Siinä ajassa te vanhemmat saatte hiljaisuutta ja näkee huutaako lapsi myös vieraassa ympäristössä. Jos joku uusi ihminen keksisi uusia keinoja saada huuto loppumaan. JA kun olette kaksin kotona ilman vauvaa, ajatukset vauvan pois antamisesta joko voimistuvat tai haihtuvat. Jos halut luopua lapsesta vain vahvistuvat myös silloin kun lapsi ei ole korvan juuressa huutamassa, niin silloin varmasti asia etenee. Tässäkin maassa on useita lapsettomia pareja, jotka toivovat lasta tavalla tai toisella. Jos ei, saatte ainakin vähän levätä ja kerättyä voimia taas jaksaa.
Tuskin paljon lohduttaa, mutta kyllä se huuto joskus loppuu.
Ja ihan mielenkiinnosta - missä asutte, siis millaisessa talossa? Tuskin kerrostalossa ainakaan, luulisi naapureiden valittavan jatkuvasti...
Mitä jos vaan lopetat trollaamisen?
”Tässäkin maassa on useita lapsettomia pareja, jotka toivovat lasta tavalla tai toisella.”
Miten kuvittelet, että adoptiovanhemmarmt jaksaisivat 24/7 huutavaa vauvaa yhtään paremmin? Eivät sitäkään vähää, heillä kun ei ole samanlaista tunnesidettä ja rakkautta lapseen kuten oikeilla vanhemmilla. Aloitus on provo, mutta tosielämässä tuollainen vauva tarvitsisi lääketieteen apua eikä hylkäämistä! Täytyy olla kyllä täysi ääliö, jos ei tuota ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Toivottavasti saatte nyt apua kun neuvola otti asian tosissaan.
Ap kysyy ja ap vastaa. Alkaa olla huolestuttavaa kuka sitä apua eniten kaipaa.
Onko tämä joku sanoman mielipidekampanja lapsen hylkäämisen normalisoimiseksi? ”Äitiys kaduttaa” ja ”haluan antaa vauvani pois” ovat olleet aika suosittuja aiheita tällä palstalla, muilla ei juurikaan.
Muutenhan tälläinen provo olisi jo poistettu.
Älä anna lasta pois, vaan menkää pian yhdessä vaikka sairaalaan "unikouluun" niin näkevät tilanteen, uskovat ja auttavat.
Jos ette pääse tarpeeksi nopeasti, niin sitten vaikka ensi- ja turvakotiin aluksi. Entäpä kertaluonteinen yksityislääkärillä käynti, onko mahdotonta?
Pitäkää lasta mahdollisimman paljon ihan liki itseänne, kun lapsi tarvitsee teistä turvaa itselleen.
Jos apua ei saa tai auta, niin sitten tilapäinen huostaanotto voisi olla kokeilemisen arvoista.
Paljon rakkautta ja voimaa teille koko perheelle!
Aaaapapap kirjoitti:
Käytiin neuvolassa.
Lähete lastenlääkärille ja kotihoidon apua toiveidemme mukaisesti. Huomenna saamme yhteydenoton ja keskustelemme, miten etenemme. Neuvolalääkäri oli mukava. Tuli tunne, että tulemme saamaan apua. Eihän se huutamista poista, mutta askel kuitenkin.
Miksi kävitte neuvolassa? Suoraan erikoislääkärille vastaavissa tapauksissa. Olisi nimittäin parempi, että toimintaohjeet päättää sellainen lääkäkäri, joka kokee voivansa asiassa auttaa. Nyt joku lääkäri lupasi apua kotiin, mutta mistä tiedätte ettei se vaan pahenna lapsen vointia (kai sillä on väliä), ja hankaloita edelleen sen lääkärin työtä, joka hoidon suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lasta pois, vaan menkää pian yhdessä vaikka sairaalaan "unikouluun" niin näkevät tilanteen, uskovat ja auttavat.
Jos ette pääse tarpeeksi nopeasti, niin sitten vaikka ensi- ja turvakotiin aluksi. Entäpä kertaluonteinen yksityislääkärillä käynti, onko mahdotonta?
Pitäkää lasta mahdollisimman paljon ihan liki itseänne, kun lapsi tarvitsee teistä turvaa itselleen.
Jos apua ei saa tai auta, niin sitten tilapäinen huostaanotto voisi olla kokeilemisen arvoista.
Paljon rakkautta ja voimaa teille koko perheelle!
Unikoulu!? Eikö lapsi ole jo riittävästi helvetissä.
Samoin kaikki stressaavat säädöt kuten "muutto", niitä säätöjä on varmasti riittänyt kotonakin.
Ja jos lapsi on raivoissaan, fyysisyyteen pakottaminen on oksettavaa.
Tilapäinen huostaanotto...
Vierailija kirjoitti:
Tuo ap:n puhe synnytysLAITOKSESTA kuulostaa hyvin vanhoilliselta...oudolta.
Mikäpä siinä ei kuulostaisi oudolta...
Palstalla ei pitäisi antaa lapselle diagnooseja, vaan löytää riittävän pätevä lasten erikoislääkäri tai kokeilee eri lääkäreitä joilla on kokemusta. Oli syynä koliikki, kipua aiheuttava sairaus tai ihan mikä tahansa. Neuvola ei ole paikka jossa tuo selvitetään.