Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Mistäpäin ootte? ( Oon toi Vierailija
356/341 |
klo 11:25 | 25.2.2019) ja otan mielellään hänet hoitoon. Täältä löytyy adhd teini ja hänen ollessa pieni teki monta kertaa viikossa mieli vaan luovuttaa. Tuntui että arki oli yhtä helvettiä. Ajoittain edelleen on,mutta nyt kun tuo on 15 vuotias voin kävellä ovesta kouran kanssa ulos ja todeta että tarviin nyt rauhottumisajan,moro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin ootte? ( Oon toi Vierailija
356/341 |
klo 11:25 | 25.2.2019) ja otan mielellään hänet hoitoon. Täältä löytyy adhd teini ja hänen ollessa pieni teki monta kertaa viikossa mieli vaan luovuttaa. Tuntui että arki oli yhtä helvettiä. Ajoittain edelleen on,mutta nyt kun tuo on 15 vuotias voin kävellä ovesta kouran kanssa ulos ja todeta että tarviin nyt rauhottumisajan,moro.
Just, että tyrkytät apua, vaikka et omaakaan lastasi kestä kuunnella. Hieno homma.
Näytäppä mulle se vanhempi joka jaksaa aina jäädä kattoo kun tavarat lentää seinään ja teini haukkuu huoraksi kun ei saa pelata 24/7
Siinäpä yhden aina nukkuvanvauvelin/taaperon äitinä kiillotat sädekehääsi 😇😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin ootte? ( Oon toi Vierailija
356/341 |
klo 11:25 | 25.2.2019) ja otan mielellään hänet hoitoon. Täältä löytyy adhd teini ja hänen ollessa pieni teki monta kertaa viikossa mieli vaan luovuttaa. Tuntui että arki oli yhtä helvettiä. Ajoittain edelleen on,mutta nyt kun tuo on 15 vuotias voin kävellä ovesta kouran kanssa ulos ja todeta että tarviin nyt rauhottumisajan,moro.Just, että tyrkytät apua, vaikka et omaakaan lastasi kestä kuunnella. Hieno homma.
Voi pyhä yksinkertaisuus: sappikivet kahdeksankuukautisella.
Meillä oli tosi samanlaisesti huutava vauva. Jatkuvaa (jatkuvalta tuntuvaa) huutoa kesti 6kk ikään, sitten siinä alkoi olla välillä taukoja. Vauva ei antanut levätä yhtään. Hän huusi ja huusi, vaikka olisi juuri syönyt, ollut syömättä,röyhtäissyt, kakannut, nukkunut, mitä vaan. Mikään ei auttanut. Huuto oli tosi kovaäänistä, jo lapsivuodeosastolla sanottiin, että onpas vauvalla vahvat keuhkot. Pidimme kuulosuojaimia miehen kanssa ja vuorotellen hytkytimme vauvaa. Mitään vikaa ei yksityisellä tai julkisella puolella löytynyt. Vauva nukkui 25-35min pituisia päiväunia monia, mutta vain kun hytkytin häntä, en siis voinut silloin levätä itse. Yöllä nukkui 35-40min pätkiä noin 12h ajan. Läpi yön, joka yö. Olin kuolemanväsynyt kun en saanut nukkua, en tuossa ajassa yleensä ehtinyt edes huomata nukahtaneeni kun huuto taas alkoi. En voinut mennä muualle nukkumaan kun imetin eikä vauva juonut pullosta enkä tajunnut että olisi ollut järkevää lopettaa imettäminen, koska se oli silloin ainoa keino saada vauva hetkeksi hiljaiseksi. Noin puolen vuoden kohdalla aloin ajatella hänen viskaamistaan avonaisesta parvekkeen ovesta alas, tai yhdessä hyppäämistä. Ihan vaan että huuto loppuisi. Nämä ajatukset tuli aina vain silloin kun mies oli töissä ja olin yksin vauvan kanssa. En sellaista yrittänyt mutta ajatukset olivat hyvin pelottavia. En uskaltanut kertoa niistä edes miehelle saati neuvolassa, vaikka olisi todellakin pitänyt. Kamalaa näin jälkikäteen ajateltuna. Poika on nykyään aivan ihana ja rakas minulle, kuolisin hänen puolestaan. Mutta hänellä todettiin 3-vuotiaana aistiyliherkkyys ja varmaan se oli ainakin osittain vauvaongelmien syynä. Hän on edelleen, yli 10v myöhemmin, hyvin herkkä- ja vähäuninen. Eikä ole elämänsä aikana nukkunut kuin alle 10 yötä heräämättä. Hän herää muuten vaan, tai sitten ei herää vaan huutaa unissaan kauhukohtauksessa ja silloin hänet on vaikea rauhoitella. Noina muutamina aamuina, kun hän oli nukkunut läpi yön ja aamulla tajusin, että hän on vielä pedissään eikä ole herättänyt minua yöllä, säikähdin joka kerta hirveästi, onkohan hän elossa ollenkaan. Muuten on ihan normaali, kasvaa hyvin, pärjää hyvin koulussa, on kavereita jne. Ja minulla on ollut jatkuva tinnitus ja kuulonalenema tuosta vauva-ajasta alkaen. En toivoisi kenellekään tuollaista vauva-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju jäi vaivaamaan niin paljon että pakko kysyä: ap, mitä kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju jäi vaivaamaan niin paljon että pakko kysyä: ap, mitä kuuluu?
Sama
Hei, olisi mielenkiintoista tietää, saiko kirjoittaja selville syyn jatkuvaan itkuun vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaisitko miten teillä menee?
Alue: Aihe vapaa
mä voin ottaa vauvan välillä päiväksi hoitoon.
Onko kokeiltu kipulääke kuuria? Siis esim.3 krt päivässä panadol ja jos ri auta niin panadol ja burana. Koska huutaa sata varmasti kipua!
Mieheni sukulaisella oli elimiä väärissä paikoissa, jotain oli selkärangan ympäri mikä ei olisi kuulunut olla (mikä aiheutti kovaa kipua). Lapsena huusi sairaasti enemmän kuin sisarukset. Vasta teini-iässä joku erikoislääkäri otti työkseen käydä läpi kaikki harvinaiset fyysi set syyt kivulle. pääty todennäköiseen dg tyttö avattiin kirurgin toimesta ja vika korjattiin. Kun toipu leikkauksesta ei enää kärsinyt kivuista!
Eli nyt vaaditte lääkäriltä lähetteen erikoislääkärille jotta vauva magneettikuvataan jotta se syy huutoon löytyy!