Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli huono olonne on ollut täysin oma vika? Olisiko kannattanut hieman tutustua siihen toiseen puoliskoon ennen kuin alkoi kotia leikkimään?
Niin teki myös yksi ystäväni. Hän löysi jo 16 vuotiaana aika ok miehen, tekaisi kolme lasta nopealla tahdilla, otti karmean velan miehen kanssa, rakensivat ison talon ja kas kummaa, aika ok mies osoittautui arjen alkaessa siaksi.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja elämä on yhdessä ja perheenä lasten kanssa upeaa. Molempien vanhemmatkin ovat olleet yhdessä jo yli 50 vuotta ja heilläkin menee todella hyvin.
Aloin seurustella parikymppisenä, 3v päästä yhteenmuutto, 8 vuoden suhteen jälkeen eka lapsi, parin vuoden päästä siitä toinen, siitä reilun 2 vuoden päästä 13v suhteen jälkeen minun oli pakko laittaa mies pihalle ja nyt nautin elämästäni enemmän kuin koskaan, sinkkuäitinä.
Katsos, elämässä tapahtuu asioita jotka voivat muuttaa kivan ihmisen ihan toiseksi ja myrkylliseksi omalle perheelleen...
Enää en ota yhtään miestä saman katon alle asumaan lasten kanssa asuessani.Ehkä ne lapset olisi vonut laittaa isän kanssa asumaan saman katon alle. Taas veit isän oikeuden lapsiinsa.
Psykoottisesti käyttäytyvän, itsarilla uhkailevan, alkoholia vähintään 2krt viikossa käyttävän isän luo?
Yli puoleen vuoteen häntä ei kiinnostanut ottaa lapsia edes yökylään. Nyt kuntouduttuaan saisi viettää lastensa kanssa niin paljon aikaa kun haluaa. Silti se on max 2 päivää viikossa.
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Mulla erosta 4 vuotta. Parasta mitä tapahtui (henkisesti väkivaltaisessa suhteessa). Enää ei tarvitse katsoa toisen mökötystä joka pahimmillaan kesti 2 - 3 vkoa ilman syytä (tai syystä jota en tiedä). Ihanaa olla vapaa ja saa olla ja elää kuin itse haluaa :) Yksi yhteinen lapsi mutta hänkin jo täysi-ikäinen joten eipä tarvitse olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se toimii sulla, se ei välttämättä toimi kaikilla. Ero voi olla todella traumaattinen ja siihen voi musertua. Ehkä se riippuu arvoista? Jos arvostaa itsekästä, ”nautinnollista” elämää, omaa aikaa ja uusia ihmissuhteita niin mikäs siinä. Mutta jos arvostaa läheistä ihmissuhdetta, jatkuvuutta, turvallisuutta, arkipäivän jakamista ja ydinperhettä, niin ero pudottaa tyhjyyteen ja siinä iskeytyy miljooniksi säpäleiksi. Ja toipuminen todella ottaa aikaa, vuosiakin.
Itse yritin vaalia jälkimmäisiä, miestä kiinnosti enenevästi nuo ensinmainitut. Kummasti kuitenkin minä olin se joka eron halusi ja mies sitten keräili itseään aikansa...
Olisi mukava kuulla teidän valittajien entisen toisen puoliskon lausunto teistä. Mitä kaikkea paljastuisikaan...💥🤮
tero73 kirjoitti:
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Osaa miehetkin olla pihtareita. Itselläni olisi ollut haluja ja tahtoa ylläpitää parisuhdetta vauva-/pikkulapsiarjessakin mutta mies päätti alkaa selibaattiin. 2 vuoden kuluttua heitin pihalle.
Koskaan en suhteessa ole kieltäytynyt seksistä, no silloin kyllä jos hirveässä humalassa on vongattu, "nalkuttanutkin" vain silloin jos kymmenennen kerran saa mainita samasta asiasta...
Noh Noh, elämä eron jälkeen on Sinun parasta aikaa, ei kaikkien ihmisten.
T. 32 vuotta naimisissa sielunkumppanin kanssa
tero73 kirjoitti:
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Tämä hyvä esimerkki! Miehet huom! Jos nainen välttelee seksiä pysähtykää ja miettikää miksi. Onko seksi vain miehen tarpeiden tyydyttämistä? Missä naisen tarpeet? Mitä mies voisi tehdä, että naistakin kiinnostaisi? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että nainen haluaa uudelleen jos edellinen kerta oli hyvä. Mieti, oliko se naisesi mielestä HYVÄÄ?
Esileikki ei ole sormi alapäähän ja kulta, annatko tänään. Se voi olla se, miten koko päivän toista huomioinut ja näyttänyt kiinnostuksensa tätä kohtaan ihmisenä.
Ja miksi muuten sulle pitää nalkuttaa? Etkö ihan itse osaa tehdä asioita vaan odotat, että joku tulee niistä sanomaan. Oletko siivonnut, tehnyt ruokaa, korjannut rikkinäiset asiat, huomioinut lapset yms ihan sanomattakin? Ethän ole heittäytynyt vaimosi viimeiseksi lapseksi?
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
On se huimasti parempaa kuin elää jonkun persepäämiehen kanssa ja ehdoilla. Kissat sentään ANTAVAT hellyyttä ja vuorovaikuttavat. Ja pitävät itsensä puhtaina.
Erosta 3 vuotta, hittu että on hyvä olla kun ei tarvitse enää mököttäjää huomioida MISSÄÄN asiassa. Omat rahat voi käyttää mihin haluaa.
On syynsä sille, miksi pitkä parisuhde pidentää miehen elinikää ja lyhentää naisen.
Hah, jonneja ahistaa kun naiset pärjäävät yksin. Mikäs on ollessa, kun on työ ja toimeentulo, ikioma velaton asunto ja ystävät?
Mitäs jonnella: alkkismammansa kolmiosta yksi huone, likaiset kalsarit ja peruspäiväraha loppuu kohta. Ainut elämää muistuttava piirre trollaus vauva.fissä. Siellä sentään pääsee samaan ketjuun naisten kanssa 😂🤣😂🤣
Eroa ei uskalla edes ajatella. Vaimolla vahvat mielenterveys ongelmat. Ei minkäänlaisia ihmissuhteita juuri ja juuri kykenee hoitamaan osaaika työnsä kotoa käsin. Lapsemme ovat hoidossa osapäivän. Työssäni joudun aina stressaamaan kuinka hän pärjää lasten tai itsensä kanssa. Puhelin kokoajan kädenulottuvilla ja kyselen usein kuinka hän jaksaa. Kukaan ei kysy kuinka minä jaksan. Asioistamme ei ole kuitenkaan uskallettu puhua muille tahoille. Apuja on saatu hyvästä lääkityksestä vaimolle. Erossa vaimo sekoaisi kenties jA SAISIN SYYLISTÄÄ ITSEÄNI LOPUN ELÄMÄNI. Ei ole avioliitto sitä mitä ajattelin elämäni parhaaksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
🤣🤣🤣🤣🤣 No aivan varmasti mielummin siellä kuin pahoinvoivana huonossa suhteessa.
Ootko niitä, joiden mielestä ero ei ikinä ole vaihtoehto ja yksinolo kurjempaa kuin piinaava huono liitto??
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei uskalla edes ajatella. Vaimolla vahvat mielenterveys ongelmat. Ei minkäänlaisia ihmissuhteita juuri ja juuri kykenee hoitamaan osaaika työnsä kotoa käsin. Lapsemme ovat hoidossa osapäivän. Työssäni joudun aina stressaamaan kuinka hän pärjää lasten tai itsensä kanssa. Puhelin kokoajan kädenulottuvilla ja kyselen usein kuinka hän jaksaa. Kukaan ei kysy kuinka minä jaksan. Asioistamme ei ole kuitenkaan uskallettu puhua muille tahoille. Apuja on saatu hyvästä lääkityksestä vaimolle. Erossa vaimo sekoaisi kenties jA SAISIN SYYLISTÄÄ ITSEÄNI LOPUN ELÄMÄNI. Ei ole avioliitto sitä mitä ajattelin elämäni parhaaksi ajaksi.
Nohei, nyt järki käteen ja eroamaan. Ei sun kande omaa elämää pilata. Ymmärrän toki että on sairas, mutta sairauden paheneminen sun elämänlaadun kustannuksella on riski mikä kannattaa ottaa. Miksi syyttäisit itseäsi? Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja mistäs sen tietää jos vaimosi löytää uuden "hoitajan".
Mutta huojentavaa huomata että miehetkin kärsii sairaista vaimoista, toivottavasti vaimosi on kiitollinen tuesta ja hoidosta. Yleensä naiset jää hoitamaan sairaita miehiään ja miehet pahimmillaan "palkitsee" tämän simputtamalla. Vastaavissa tilanteissa miehistä näkyy yleensä vain perävalot.
Vierailija kirjoitti:
tero73 kirjoitti:
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Tämä hyvä esimerkki! Miehet huom! Jos nainen välttelee seksiä pysähtykää ja miettikää miksi. Onko seksi vain miehen tarpeiden tyydyttämistä? Missä naisen tarpeet? Mitä mies voisi tehdä, että naistakin kiinnostaisi? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että nainen haluaa uudelleen jos edellinen kerta oli hyvä. Mieti, oliko se naisesi mielestä HYVÄÄ?
Esileikki ei ole sormi alapäähän ja kulta, annatko tänään. Se voi olla se, miten koko päivän toista huomioinut ja näyttänyt kiinnostuksensa tätä kohtaan ihmisenä.
Ja miksi muuten sulle pitää nalkuttaa? Etkö ihan itse osaa tehdä asioita vaan odotat, että joku tulee niistä sanomaan. Oletko siivonnut, tehnyt ruokaa, korjannut rikkinäiset asiat, huomioinut lapset yms ihan sanomattakin? Ethän ole heittäytynyt vaimosi viimeiseksi lapseksi?
Loistavasti puit sanoiksi kaikki mun ajatukset!!!
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla teidän valittajien entisen toisen puoliskon lausunto teistä. Mitä kaikkea paljastuisikaan...💥🤮
Sittenhän ero on ollut varsin hyvä ratkaisu molempien mielestä, ei me nyt sentään toivota että exien sydämet ovat lopun ikää murtuneet. Ja💥 🤮 vaan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Noh Noh, elämä eron jälkeen on Sinun parasta aikaa, ei kaikkien ihmisten.
T. 32 vuotta naimisissa sielunkumppanin kanssa
Käsittääkseni ap puhuikin Itsestään ja kehotti eroamaan kaikkia heitä jotka kärsivät Huonosta suhteesta? Mutta hyvä että sulla menee hyvin.
tero73 kirjoitti:
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Teroooooo ❤ Nykyään naisia ei tarvitse kiinnostaa pelkkä miehen olon helpottaminen. Naiset haluaa että yhdessä helpotatte toistenne oloa.
Vaikka tämä taitaakin olla vain eronneiden naisten ylistysketju, niin itse olen eronneena miehenä ihan samaa mieltä. Nyt on helppo olla ja elää.
Ennen ei pystynyt töitäkään tekemään rauhassa, kun kotiin piti aina tulla ajoissa. Aina muka piti tehdä kotona jotain, viedä lapsia sinne ja tänne. Nyt vuoroviikkoisänä hoidan kotityöt ja lasten viemiset edelleen hyvin, mutta ilman ylimääräistä stressiä. Aikaa on töiden tekemiseen riittävästi, urakin lähtenyt nousuun. Voin olla oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
🤣🤣🤣🤣🤣 No aivan varmasti mielummin siellä kuin pahoinvoivana huonossa suhteessa.
Ootko niitä, joiden mielestä ero ei ikinä ole vaihtoehto ja yksinolo kurjempaa kuin piinaava huono liitto??
Kuule, noita on paljonkin. Koko elämä hukkaan vaikka ei yhtään sovittais yhteen tai vaikka toinen olisi totaalinen idiootti. Kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Surullista.
Onneksi ei menty naimisiin eikä ostettu asuntoa, vaikka molempia jossainvaiheessa toivoin. Avoliitto oli niin paljon helpompi purkaa kun se ihminen muuttui.
"Et aina saa sitä mitä haluat, ei siksi ettet ansaitsisi sitä, vaan siksi että ansaitset enemmän."