Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.
Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.
Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.
Hohhoijaa itsellesi! Väkivalta sikseen, mutta jos toinen pettää sen vuoksi että toinen on irtisanonut parisuhteesta s ksin yksipuolisesti, edes yrittämättä tehdä asialle mitään, niin mitä tykkäät? Pelkästään sen pettäjän vika, joka yrittää pitää avioliittoa kasassa hoitamalla tarpeensa muualla? Melko yksisilmäistä touhua sinulla. Kannattaa joskus katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskinta tässä on se, että eron jälkeen moni etsii pikaisesti uutta suhdetta. Hehkuttavat eroa ja kohta ollaan taas samassa tilanteessa.
Mun lopullisesta avioerostani tuli tänä vuonna 9 vuotta täyteen, ja kyllä. Voin suositella eroa kaikille jotka voivat huonosti suhteessaan eikä avun hakemisesta huolimatta muutosta olotilaan ole. Itse erosin hetkellä jolloin en saanut edes työttömyyspäivärahaa, mut oli just irtisanottu aiemmin osa-aikaduunista ja mulle jäi kaksi lastakin vielä, mutta silti se oli elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Täällä epäonnistujat ohjaavat muitakin tekemään samat virheet.
Mitäs ette menneet naimisiin oikeiden ihmisten kanssa? Oliko ehkä alapääratkaisu?
Miten niin? Eihän täällä usuteta ihmisiä eroon, jos liitto on onnellinen. Nimenomaan mainitaan, että jos on onneton, kannattaa erota. Ja elämänlaatu paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.
Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.
Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.Hohhoijaa itsellesi! Väkivalta sikseen, mutta jos toinen pettää sen vuoksi että toinen on irtisanonut parisuhteesta s ksin yksipuolisesti, edes yrittämättä tehdä asialle mitään, niin mitä tykkäät? Pelkästään sen pettäjän vika, joka yrittää pitää avioliittoa kasassa hoitamalla tarpeensa muualla? Melko yksisilmäistä touhua sinulla. Kannattaa joskus katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä.
Niinpä. Parisuhteessa ei suotta ole sanaa ”pari”. Se on kahdenvälinen suhde. Jos kumpikin ei saa tarvitsemaansa, olipa se mitä tahansa, suhde on rikki. Se, mitä typeryyksiä rikkinäisestä suhteessa kärsivä tekeekään, on eri asia. Pettäminen on useimmiten parisuhteen hajoamisen seuraus, eikä syy. Jo sitä ennen toinen on jäänyt vakavasti ja pitkäaikaisesti ilman jotakin tärkeää, joka parisuhteesta kuuluisi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.
Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.
Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.Hohhoijaa itsellesi! Väkivalta sikseen, mutta jos toinen pettää sen vuoksi että toinen on irtisanonut parisuhteesta s ksin yksipuolisesti, edes yrittämättä tehdä asialle mitään, niin mitä tykkäät? Pelkästään sen pettäjän vika, joka yrittää pitää avioliittoa kasassa hoitamalla tarpeensa muualla? Melko yksisilmäistä touhua sinulla. Kannattaa joskus katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä.
"Yrittää pitää avioliittoa kasassa hoitamalla tarpeensa muualla"? Näin erilailla ihmiset ajattelee. Toiselle tuo tarkoittaa pettämistä ja vieraissa käymistä, mutta toiselle se onkin (jaloa toimintaa?) avioliiton pelastamistoimi.
Pakko silti sanoa, että jos liitossa täytyy juosta vieraissa on se lupa saatava siihen puolisolta, muuten se ei todellakaan pelasta avioliittoa. Jos haluttomalla puoliskolle se on ok, että esim mies käy vieraissa niin ok sitten, mutta jos se ei ole, ei kyseistä tapaa voi pitää toimivana keinona pelastaa liitto. Itse antaisin mielummin puolisolle vapauden ja luvan häipyä koko liitosta, kuin että se alkaisi vieraissa juoksemaan.
Tuo on sellainen asia, joka täytyy sopia molemmille osapuolille.
Otsikkoon pitää sanoa että ei todellakaan ole parasta aikaa. Silloin kun ero tulee ylläittäin ja toisen suunnasta jos on pitkä parisuhde takana. Elämä murtui siihen paikkaan ja ensimmäinen 6kk meni syömättömänä ja sohvalla nukkuen lähes koko vapaa ajan.
Ja edelleen 3v jälkeen voin sanoa että kyllä kumppanin kanssa kaikki oli mukavampaa ja monipuolisempaa.
Tietenkin miehille hän ero on pahempi aina (jopa tutkimusten perusteella, koska tukiverkostot rakennetaan puolison kautta, jne).
Mutta sitten aloituksen tekstiin. Tottakai erotkaa jos suhde on huono. Jos oma aika parisuhteessa on parempaa aikaa kuin kumppanin läsnä niin ei kannata katkeroittaa itseä pitkittämällä eroa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootahan vaan, kun todellisuus selviää ja arki alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut, että minussa on ehkä jotain vikaa, mutta nyt kolmekymppisenä uskallan myöntää sen itselleni, minuakaan ei ole luotu parisuhde-elämään. Olen aina viihtynyt paljon paremmin yksinäni, mutta kuitenkin suurimman osan elämästä seurustellut ja asunut miehen kanssa. Kolme vakavaa parisuhdetta takana.
Jokaisen eron jälkeen olen toivonut ja halunnut olla yksin, mutta aina jostain on ilmestynyt joku mies, ja sitten en kehtaa erota/loukata toista vaan sopeudun itse vaikka hiljaa kärsinkin, koska minulle ei vaan sovi elämä jonkun kanssa. Kaikki onnellisimmat hetket mitä elämässäni on ollut, ovat tapahtuneet vain minulle, en ole jakanut niitä kenenkään kanssa.
En jaksa jakaa asioita kumppanin kanssa, en tykkää tehdä ruokaa toiselle, syödä yhdessä, säännöllinen seksielämä kyllästyttää ja ahdistaa.
Ja nyt olen "joutunut" naimisiin.
Olen vähän samantyyppinen. Onneksi löysin jo vuosikymmeniä sitten puolison, jonka kanssa voi viettää yhteistä aikaa, kun se molemmille sopii, mutta kummallakin on omat harrastukset ja kumpiki viihtyy paljon yksinään omissa puuhissaan. Molemmat saa mennä omissa harrastuksissaan ja tavata ystäviään vapaasti ilman draamaa ja yhteisiä ystäviä meillä on vähän ja tapaamme heitä harvoin, koska kumpikaan meistä ei oikein jaksa tavanomaista kyläilyä, jossa höpötetään niitä samoja asioita, joita media puskee silmät ja korvat täyteen muutenkin. On meillä yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita, mutta harrastamme niitä vain silloin, kun molemmista tuntuu hyvältä.
Kuulostat unelmanaiselta :) ja todella harvinaiselta myös ikävä kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain ketjussa kysyttiin rempseästä ja voimaantuneesta naisesta. Voimaantunut ap
Mun elämä meni erosta pilalle. Menetin kaiken mitä olin koko ikäni halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lopullisesta avioerostani tuli tänä vuonna 9 vuotta täyteen, ja kyllä. Voin suositella eroa kaikille jotka voivat huonosti suhteessaan eikä avun hakemisesta huolimatta muutosta olotilaan ole. Itse erosin hetkellä jolloin en saanut edes työttömyyspäivärahaa, mut oli just irtisanottu aiemmin osa-aikaduunista ja mulle jäi kaksi lastakin vielä, mutta silti se oli elämäni paras päätös.
Pian 3 vuotta erosta, onnellisena elellyt lasteni kanssa. En ymmärrä näitä "ei ole varaa erota" -juttuja. Raha ei saa olla syy jäädä vahingolliseen suhteeseen. Itse elin kotihoidontuella erotessani lasten isästä. Kummasti sitä rahaa silti oli arjessa enemmän kun ei tarvinnut elää tuhlarin kanssa, vaikkei hän elatusmaksujakaan maksa...
Vierailija kirjoitti:
Ootahan vaan, kun todellisuus selviää ja arki alkaa.
Pian 3 vuotta sinkkuäitinä eron jälkeen ja kyllä tämä edelleen sen parisuhdearjen voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut, että minussa on ehkä jotain vikaa, mutta nyt kolmekymppisenä uskallan myöntää sen itselleni, minuakaan ei ole luotu parisuhde-elämään. Olen aina viihtynyt paljon paremmin yksinäni, mutta kuitenkin suurimman osan elämästä seurustellut ja asunut miehen kanssa. Kolme vakavaa parisuhdetta takana.
Jokaisen eron jälkeen olen toivonut ja halunnut olla yksin, mutta aina jostain on ilmestynyt joku mies, ja sitten en kehtaa erota/loukata toista vaan sopeudun itse vaikka hiljaa kärsinkin, koska minulle ei vaan sovi elämä jonkun kanssa. Kaikki onnellisimmat hetket mitä elämässäni on ollut, ovat tapahtuneet vain minulle, en ole jakanut niitä kenenkään kanssa.
En jaksa jakaa asioita kumppanin kanssa, en tykkää tehdä ruokaa toiselle, syödä yhdessä, säännöllinen seksielämä kyllästyttää ja ahdistaa.
Ja nyt olen "joutunut" naimisiin.
Olen vähän samantyyppinen. Onneksi löysin jo vuosikymmeniä sitten puolison, jonka kanssa voi viettää yhteistä aikaa, kun se molemmille sopii, mutta kummallakin on omat harrastukset ja kumpiki viihtyy paljon yksinään omissa puuhissaan. Molemmat saa mennä omissa harrastuksissaan ja tavata ystäviään vapaasti ilman draamaa ja yhteisiä ystäviä meillä on vähän ja tapaamme heitä harvoin, koska kumpikaan meistä ei oikein jaksa tavanomaista kyläilyä, jossa höpötetään niitä samoja asioita, joita media puskee silmät ja korvat täyteen muutenkin. On meillä yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita, mutta harrastamme niitä vain silloin, kun molemmista tuntuu hyvältä.
Kuulostat unelmanaiselta :) ja todella harvinaiselta myös ikävä kyllä
Olin 13 vuotta yhdessä exän kanssa ja meillä oli lähes aina erilliset harrastukset ja kaveritapaamiset, joskus harvoin oltiin samassa kaveriporukassa juhlimassa. Tämä ei kuitenkaan miehelle riittänyt, meni lopulta siihen että minä olin itsestäänselvyys ja kavereiden ryyppykämpillä viihtyi paremmin. Pyysin muuttamaan omaan asuntoon.
Erosta on kohta 3 vuotta ja ihanteellinen parisuhde olisi sellainen missä nähtäisiin vaan vapaa-ajalla eikä arkirutiinit ja 24/7 yhdessäolo rasittaisi suhdetta. Libidon täytyy myös olla paljon korkeampi kuin selibaattiexällä :D
oldwwoman kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, miten väärin voi nainen valita, vaikka on täysissä järjissään. Katsellaanko sitä kumppania rakkauselokuvien vaaleanpunaisten silmälasien läpi vai onko naisten ihmistuntemus yleensä ottaen niin huono, että mies pystyy huijaamaan vuosia (!) niin kuin tälläkin palstalla on kerrottu. Millainen vuorovaikutus oikein parilla on, jos feikkaus menee läpi vuosia?! Tällainen nainen ei ole varmaan lapsuudessaan tottunut terveisiin ihmissuhteisiin.
Tai että ihan "ok-miehestä" tulee "katkera, ilkeä, vainoharhainen, pienituloinen, lihava juoppo". Millainen yhteiselämä on ollut, millaisia vaikeuksia on ollut kun tuohon on päädytty? Vai onko naimisiin menty sukupuolisen vetovoiman takia pelkästään. Onko oltu toisten tukena vastamäessäkin?
Minusta on kummallista, ettämoni nainen on laskenut vaginaansa miehen, jolta muutaman vuoden päästä vihaisena kieltää yhteisen lapsen tapaamisoikeuden. Että niin lähelle on ensin laskenut, ja sitten kuitenkin vihaa. Täytyisi tehdä naisen itsenanalyysia kyllä, että miten niin massiivinen virhearvio on tullut tehdyksi.
Niin, hyvin monen naisen lapsuudessa on se läpip.aska isä eli moni ei ole nähnyt tervettå ihmissuhdetta.
Oma tyttäreni kysyi kerran minulta ettå miksi olen ottanut hänen isänsä miehekseni kun hän on niin hankala. Vastasin että ei hän noin 10 ensimmäiseen vuoteen ollutkaan, sitten iski joku ukkous (ilkeys ja katkeruus), lihavuus ja laiskuus.
Niin tai kannattaa katsoa, että menee oikean kanssa naimisiin, oikea ihminen ei vaadi sua hukuttamaan itseä suhteeseen.. Tietty kukapa tulevaisuudesta tietää, ihmiset muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli huono olonne on ollut täysin oma vika? Olisiko kannattanut hieman tutustua siihen toiseen puoliskoon ennen kuin alkoi kotia leikkimään?
Niin teki myös yksi ystäväni. Hän löysi jo 16 vuotiaana aika ok miehen, tekaisi kolme lasta nopealla tahdilla, otti karmean velan miehen kanssa, rakensivat ison talon ja kas kummaa, aika ok mies osoittautui arjen alkaessa siaksi.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja elämä on yhdessä ja perheenä lasten kanssa upeaa. Molempien vanhemmatkin ovat olleet yhdessä jo yli 50 vuotta ja heilläkin menee todella hyvin.
Aloin seurustella parikymppisenä, 3v päästä yhteenmuutto, 8 vuoden suhteen jälkeen eka lapsi, parin vuoden päästä siitä toinen, siitä reilun 2 vuoden päästä 13v suhteen jälkeen minun oli pakko laittaa mies pihalle ja nyt nautin elämästäni enemmän kuin koskaan, sinkkuäitinä.
Katsos, elämässä tapahtuu asioita jotka voivat muuttaa kivan ihmisen ihan toiseksi ja myrkylliseksi omalle perheelleen...
Enää en ota yhtään miestä saman katon alle asumaan lasten kanssa asuessani.
Ehkä ne lapset olisi vonut laittaa isän kanssa asumaan saman katon alle. Taas veit isän oikeuden lapsiinsa.
Jos se toimii sulla, se ei välttämättä toimi kaikilla. Ero voi olla todella traumaattinen ja siihen voi musertua. Ehkä se riippuu arvoista? Jos arvostaa itsekästä, ”nautinnollista” elämää, omaa aikaa ja uusia ihmissuhteita niin mikäs siinä. Mutta jos arvostaa läheistä ihmissuhdetta, jatkuvuutta, turvallisuutta, arkipäivän jakamista ja ydinperhettä, niin ero pudottaa tyhjyyteen ja siinä iskeytyy miljooniksi säpäleiksi. Ja toipuminen todella ottaa aikaa, vuosiakin.
No joo, kyllä se ero oli vain helpotus. Ihanaa kun ei tarvitse enää katsella omassa kodissa ihmistä jonka kanssa 90% kanssakäymisestä ei enää onnistu. Köyhäkin olin kuin kirkonrotta ja lapsia kaksi, mutta rahan takia ei tässä maassa huonoon liittoon tarvitse kenenkään jäädä.
t. vuosi sitten eronnut
Silloin kun minä erosin niin seksiä oli tosi tosi paljon. Nykyisin kun olen taas parisuhteessa seksiä on tosi tosi vähän niin kuin oli avioliitossakin. Pitäisiköhän taas erota kun seksiä tekee mieli.