Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Kun eroat saat hyvää seksiä ja paljon. Tietysti sekin on itsestä kiinni. Kun aloitat uuden suhteen saat edelleen hyvää seksiä muutaman vuoden mutta sitten nainen kyllästyy ja seksin harrastaminen hiipuu ja loppuu kokonaan. Sitten on taas aika erota ja viettää seksirikasta elämää. Nimimerkillä kahdesti tämän jo kokenut....
Ja niille typerille naiskommentoijille jotka sanovat että elämä ei ole pelkkää seksin harrastamista niin ei olekaan mutta kun se on nautinnoista suurinta eikä lisäksi maksa juuri mitään. Ja kerranhan täällä vaan eletään.
Eroaminen tekee hyvää. Iho alkaa hehkua, aineenvaihdunta nopeutuu niin että voi syödä mitä vaan ja silti hoikistuu. Yleisilme muuttuu nuorekkaammaksi. Sillä on välittömät positiiviset terveysvaikutukset. Huono puoli on se että ei voi erota joka 4-6kk välein mitä ulkonäön ylläpito vaatisi keski-iässä. Lisäksi ei viitsi kärsiä parisuhteessa vain siksi että saisi erota ja nauttia hyödyistä.
tero73 kirjoitti:
Yleensä ongelmat alkaa siitä kun alkaa naisilla pitkät päänsäryt,herkee kiinnostamasta yhtyä tai muuten helpottaa miehen oloa.
Turha olettaa että mies jaksaa nalkuttavaa vaimoa kauaa
Ja mistähänne naisten päänsäryt johtuu? Ei ne varmaan tyhjästä ilmesty. Ja kuka sitten helpottaa sitä naisen oloa? Se jatkuvasti vonkaava mies?
Vierailija kirjoitti:
Kun eroat saat hyvää seksiä ja paljon. Tietysti sekin on itsestä kiinni. Kun aloitat uuden suhteen saat edelleen hyvää seksiä muutaman vuoden mutta sitten nainen kyllästyy ja seksin harrastaminen hiipuu ja loppuu kokonaan. Sitten on taas aika erota ja viettää seksirikasta elämää. Nimimerkillä kahdesti tämän jo kokenut....
Ja niille typerille naiskommentoijille jotka sanovat että elämä ei ole pelkkää seksin harrastamista niin ei olekaan mutta kun se on nautinnoista suurinta eikä lisäksi maksa juuri mitään. Ja kerranhan täällä vaan eletään.
Tämä ilmiö johtuu varmaan siitä, että sinä et anna näissä suhteissasi mitään. Ota vain. Nainen ei kauaa jaksa olla pelkkä antava osapuoli, kun ei itse siitä saa mitään.
Tämä pätee muutenkin , kuin vain sek-siin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei uskalla edes ajatella. Vaimolla vahvat mielenterveys ongelmat. Ei minkäänlaisia ihmissuhteita juuri ja juuri kykenee hoitamaan osaaika työnsä kotoa käsin. Lapsemme ovat hoidossa osapäivän. Työssäni joudun aina stressaamaan kuinka hän pärjää lasten tai itsensä kanssa. Puhelin kokoajan kädenulottuvilla ja kyselen usein kuinka hän jaksaa. Kukaan ei kysy kuinka minä jaksan. Asioistamme ei ole kuitenkaan uskallettu puhua muille tahoille. Apuja on saatu hyvästä lääkityksestä vaimolle. Erossa vaimo sekoaisi kenties jA SAISIN SYYLISTÄÄ ITSEÄNI LOPUN ELÄMÄNI. Ei ole avioliitto sitä mitä ajattelin elämäni parhaaksi ajaksi.
Nohei, nyt järki käteen ja eroamaan. Ei sun kande omaa elämää pilata. Ymmärrän toki että on sairas, mutta sairauden paheneminen sun elämänlaadun kustannuksella on riski mikä kannattaa ottaa. Miksi syyttäisit itseäsi? Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja mistäs sen tietää jos vaimosi löytää uuden "hoitajan".
Mutta huojentavaa huomata että miehetkin kärsii sairaista vaimoista, toivottavasti vaimosi on kiitollinen tuesta ja hoidosta. Yleensä naiset jää hoitamaan sairaita miehiään ja miehet pahimmillaan "palkitsee" tämän simputtamalla. Vastaavissa tilanteissa miehistä näkyy yleensä vain perävalot.
Jep, itselle viimeinen niitti eroon oli se kun olin miehen (mielen)terveysongelmien takia hoitanut lapset ja kodin miehen mennessä omilla menoillaan tai maatessa kotona ja erään riidan aikana sanoin miten hän suhtautuisi jos roolit olisi toisinpäin. Vastasi "olisin varmaan lähtenyt jo meneen". Mitäpä minäkään sitten enempää elämääni tuhlaamaan...
Stressioireeni hävisivät ja elämänlaatu parani muutenkin huomattavasti jäädessäni kolmisin lasten kanssa, vaikka heidän takiaan huoli exän jaksamisesta jäi elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
🤣🤣🤣🤣🤣 No aivan varmasti mielummin siellä kuin pahoinvoivana huonossa suhteessa.
Ootko niitä, joiden mielestä ero ei ikinä ole vaihtoehto ja yksinolo kurjempaa kuin piinaava huono liitto??
Kuule, noita on paljonkin. Koko elämä hukkaan vaikka ei yhtään sovittais yhteen tai vaikka toinen olisi totaalinen idiootti. Kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Surullista.
Monesti ihminen sokeutuu kaikelle huonolle, eikä enää erota, mikä on huonon liiton syytä. Lisäksi, jos on panostanut liittoon ja rakentanut sitä vuosia tai vuosikymmeniä, niin sen purkamiseen on todella suuri kynnys. Vasta eron jälkeen tajuaa oikeasti, miten asiat ovat.
Edelleen on valitettavasti vallalla ajatus että olet jotenkin epäonnistunut jos et ole parisuhteessa ja nimenomaan siinä perinteisessä "asutaan yhdessä" -mallissa.
Lisääntymishalu varmaan ajaa monesti yhteen ja sitten ei uskalleta erota edes siististi kun "ydinperhe on parasta lapsille" -tyypit hyökkää päälle.
Aina pidempään parisuhteellisia kuunnellessa olen vain iloinen että saan elää omilla, ja lasteni, ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun eroat saat hyvää seksiä ja paljon. Tietysti sekin on itsestä kiinni. Kun aloitat uuden suhteen saat edelleen hyvää seksiä muutaman vuoden mutta sitten nainen kyllästyy ja seksin harrastaminen hiipuu ja loppuu kokonaan. Sitten on taas aika erota ja viettää seksirikasta elämää. Nimimerkillä kahdesti tämän jo kokenut....
Ja niille typerille naiskommentoijille jotka sanovat että elämä ei ole pelkkää seksin harrastamista niin ei olekaan mutta kun se on nautinnoista suurinta eikä lisäksi maksa juuri mitään. Ja kerranhan täällä vaan eletään.
Itse olen kokenut täysin samaa miesten kanssa. Alkuun ollaan kimpussa kokoajan, sitten seksinharrastaminen ei kiinnosta edes itsensä kanssa.
Seksi on yksi parhaita asioita elämässä ja siksi lopetinkin 13 vuotisen suhteen miehen järjestämän kahden selibaattivuoden jälkeen. Nyt mietin miten olin edes järjissäni tuollaisen totaalikiellon jäljiltä.
Onneksi apua on löytynyt sinkkuna :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei uskalla edes ajatella. Vaimolla vahvat mielenterveys ongelmat. Ei minkäänlaisia ihmissuhteita juuri ja juuri kykenee hoitamaan osaaika työnsä kotoa käsin. Lapsemme ovat hoidossa osapäivän. Työssäni joudun aina stressaamaan kuinka hän pärjää lasten tai itsensä kanssa. Puhelin kokoajan kädenulottuvilla ja kyselen usein kuinka hän jaksaa. Kukaan ei kysy kuinka minä jaksan. Asioistamme ei ole kuitenkaan uskallettu puhua muille tahoille. Apuja on saatu hyvästä lääkityksestä vaimolle. Erossa vaimo sekoaisi kenties jA SAISIN SYYLISTÄÄ ITSEÄNI LOPUN ELÄMÄNI. Ei ole avioliitto sitä mitä ajattelin elämäni parhaaksi ajaksi.
Nohei, nyt järki käteen ja eroamaan. Ei sun kande omaa elämää pilata. Ymmärrän toki että on sairas, mutta sairauden paheneminen sun elämänlaadun kustannuksella on riski mikä kannattaa ottaa. Miksi syyttäisit itseäsi? Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja mistäs sen tietää jos vaimosi löytää uuden "hoitajan".
Mutta huojentavaa huomata että miehetkin kärsii sairaista vaimoista, toivottavasti vaimosi on kiitollinen tuesta ja hoidosta. Yleensä naiset jää hoitamaan sairaita miehiään ja miehet pahimmillaan "palkitsee" tämän simputtamalla. Vastaavissa tilanteissa miehistä näkyy yleensä vain perävalot.
Jep, itselle viimeinen niitti eroon oli se kun olin miehen (mielen)terveysongelmien takia hoitanut lapset ja kodin miehen mennessä omilla menoillaan tai maatessa kotona ja erään riidan aikana sanoin miten hän suhtautuisi jos roolit olisi toisinpäin. Vastasi "olisin varmaan lähtenyt jo meneen". Mitäpä minäkään sitten enempää elämääni tuhlaamaan...
Stressioireeni hävisivät ja elämänlaatu parani muutenkin huomattavasti jäädessäni kolmisin lasten kanssa, vaikka heidän takiaan huoli exän jaksamisesta jäi elämään.
Mies ei ikinä kestä naiselta samaa kohtelua minkä tämä antaa naiselle.
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Rakastan kahvia, kissaani, kotiani ja elämääni.
Elämä on ihmisen parasta aikaa!
Pitkä parisuhde toimii, jos kumpikin sitä haluaa ja on valmis pohtimaan, miksi toisella on paha olo. se paha olo pitkässä suhteessa on kummallakin aina välillä. Ei 50-60 vuotta eletä niin, etteikö tulisi ihastuksia ja kriisejä ja kyllästymistä ja seksittömyyttä ja vaikka mitä.
Mutta jos näistä halutaan päästä yli, niin niistä pitää puhua ja miettiä, miten niiden kanssa pärjätään.
Sillä lailla se ei onnistu, että suree koko ajan, että tuo toinen ei tee minua onnelliseksi ja se on sitä ja tätä ja ihan paska.
Mutta ehkä nykyään ei ole tarkoituskaan elää pitkään yhdessä. Meitä on vain kaksi pariskuntaa, jotka olemme vielä yhdessä tutuistamme nyt lähempänä kuuttakymmentä. Kieltämättä olen onnellinen, että meillä on ollut onni löytää toisemme ja kummallakin halu pysyä yhdessä.
Eron jälkeen elämäni on ollut raskasta.
En eroaisi, jos tietäisin...
Vierailija kirjoitti:
Pitkä parisuhde toimii, jos kumpikin sitä haluaa ja on valmis pohtimaan, miksi toisella on paha olo. se paha olo pitkässä suhteessa on kummallakin aina välillä. Ei 50-60 vuotta eletä niin, etteikö tulisi ihastuksia ja kriisejä ja kyllästymistä ja seksittömyyttä ja vaikka mitä.
Mutta jos näistä halutaan päästä yli, niin niistä pitää puhua ja miettiä, miten niiden kanssa pärjätään.
Sillä lailla se ei onnistu, että suree koko ajan, että tuo toinen ei tee minua onnelliseksi ja se on sitä ja tätä ja ihan paska.
Mutta ehkä nykyään ei ole tarkoituskaan elää pitkään yhdessä. Meitä on vain kaksi pariskuntaa, jotka olemme vielä yhdessä tutuistamme nyt lähempänä kuuttakymmentä. Kieltämättä olen onnellinen, että meillä on ollut onni löytää toisemme ja kummallakin halu pysyä yhdessä.
Nimenomaan kummallakin! Yksin yrittäminen ei parisuhdetta kanna vaikka kuinka yrittäisi. Monesti se toinen osapuoli ei vaan ole halukas tekemään työtä suhteen eteen.
Jos löydän miehen joka ei ole perässävedettävä joojoomies eikä pomottaja, vaan vuorotellen tuetaan toista ja oikeasti jaetaan elämää, voin alkaa taas parisuhteeseen.
N37
Koko elämä on ollut parasta aikaa. Vapaa nyt ja ikuisesti! MGTOW
Huvittaa aina tämä naisten voimaantuminen eron ihanuudesta. Totuus on usein vähän karumpi.
Jos asutaan yksin kissojen ja kirjovehkan kanssa niin tyttöjen illoissa itkeä tihruutetaan muutaman siduk...jekkubatteryn jälkeen miten kukaan ei enää ole kiinnostunut eikä hyviä miehiä ole enää missään vapaana. Tai jos on menty isolla tohinalla pian uuteen suhteeseen niin se uusi puoliso onkin paljon huonompi, mutta tietenkään sitä ei voi julkisesti myöntää vaan ollaan ulospäin ja somessa yhtä aurinkoa ja samalla kiristellään hampaita.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tämä naisten voimaantuminen eron ihanuudesta. Totuus on usein vähän karumpi.
Jos asutaan yksin kissojen ja kirjovehkan kanssa niin tyttöjen illoissa itkeä tihruutetaan muutaman siduk...jekkubatteryn jälkeen miten kukaan ei enää ole kiinnostunut eikä hyviä miehiä ole enää missään vapaana. Tai jos on menty isolla tohinalla pian uuteen suhteeseen niin se uusi puoliso onkin paljon huonompi, mutta tietenkään sitä ei voi julkisesti myöntää vaan ollaan ulospäin ja somessa yhtä aurinkoa ja samalla kiristellään hampaita.
Mitä pahaa niissä kissoissa on miesten mielestä? Kun aina niistä jauhatte. Minulla on kaksi lasta ja koira niiden kissojen tilalla. Lapset lentää jossain vaiheessa pesästä, sitten otan varmaan toisen koiran. Ja uskon että voin elää onnellista elämää niiden koirieni kanssa. Nähdä kavereita silloin kun sopii. Sänkyseuraakin saa aina jos haluaa.
Tuntuu olevan miehille kova paikka kun nainen ei tarvitse vakimiestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tämä naisten voimaantuminen eron ihanuudesta. Totuus on usein vähän karumpi.
Jos asutaan yksin kissojen ja kirjovehkan kanssa niin tyttöjen illoissa itkeä tihruutetaan muutaman siduk...jekkubatteryn jälkeen miten kukaan ei enää ole kiinnostunut eikä hyviä miehiä ole enää missään vapaana. Tai jos on menty isolla tohinalla pian uuteen suhteeseen niin se uusi puoliso onkin paljon huonompi, mutta tietenkään sitä ei voi julkisesti myöntää vaan ollaan ulospäin ja somessa yhtä aurinkoa ja samalla kiristellään hampaita.
Mitä pahaa niissä kissoissa on miesten mielestä? Kun aina niistä jauhatte. Minulla on kaksi lasta ja koira niiden kissojen tilalla. Lapset lentää jossain vaiheessa pesästä, sitten otan varmaan toisen koiran. Ja uskon että voin elää onnellista elämää niiden koirieni kanssa. Nähdä kavereita silloin kun sopii. Sänkyseuraakin saa aina jos haluaa.
Tuntuu olevan miehille kova paikka kun nainen ei tarvitse vakimiestä.
No ihan vaan se, että naiset käyttävät noita lemmikkejä miesten korvikkeina. Niin mihin sitä vakimiestä tarvitsee kun hellyyden ja läheisyyden ja...kaipuun täyttää pyyteetön eläin jolla ei ole omaa tahtoa. Lisäksi eläimistä on paljon vaivaa, ne vaativat jatkuvaa hoitoa ja jos lähtee reissuun niin pakko hommata hoitaja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh Noh, elämä eron jälkeen on Sinun parasta aikaa, ei kaikkien ihmisten.
T. 32 vuotta naimisissa sielunkumppanin kanssa
Käsittääkseni ap puhuikin Itsestään ja kehotti eroamaan kaikkia heitä jotka kärsivät Huonosta suhteesta? Mutta hyvä että sulla menee hyvin.
No ap.n otsikko huusi ihan muuta eli:
Eron jälkeen elämä on IHMISEN parasta aikaa!
Ei tästä ketjusta kai ole tarkoitus tulla joko-tai kilpailu, siksi reagoin tuohon otsikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Oliko suhteessa jotain piilevää sukupuolitautia kenties?
Ei muuta kuin pientä kuppaa.
Monesti ihminen sokeutuu kaikelle huonolle, eikä enää erota, mikä on huonon liiton syytä. Lisäksi, jos on panostanut liittoon ja rakentanut sitä vuosia tai vuosikymmeniä, niin sen purkamiseen on todella suuri kynnys. Vasta eron jälkeen tajuaa oikeasti, miten asiat ovat.