Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Parasta aikaa. Itseasiassa pelottavan hyvältä tuntuvaa. Tuntuu ettei halua lainkaan enään parisuhdetta
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee tulee mieleen pari asiaa. Kaikkia meitä ei ole luotu parisuhteeseen ja se on ihan hyväksyttävää. Toinen on se miten alkoholi on suhteessa kolmantena pyöränä ja pilaa kaiken. Puhun nimenomaan ongelmakäyttäjistä ja heitä on paljon.
Mielestäni se on yhtä vakava asia kuin pettäminen. On paljon ihmisiä jotka eivät elämänsä aikana opi ymmärtämään miten valtavasti juominen aiheuttaa ongelmia suhteeseen. On ihmisiä joille se on ykkösasia, puoliso jää aina toiseksi.
Ja totuus kielletään loppuun asti. Minullahan on kivaa kännissä, minulla on oikeus juoda. Ei nähdä tai ei haluta nähdä puolison kärsimystä.
Eron jälkeen on muutama kuukausi sellaista outoa aikaa milloin on vielä parisuhdemode päällä. Jokin sisäinen pakko saada siihen joku, mutta kun sen tunteen torjuu aktiivisesti eikä päästä lipsahtamaan laastarisuhteen puolelle niin. Siis kun sinkkuna ei ole mitään ongelmia elämässä, ei kirjaimellisesti mitään ongelmia. Kaikki poistuu parisuhteen myötä. Ei sitä mielenrauhaa halua enää antaa pois kun siihen tottuu.
Ei mun lasteni isä lapsinemme ainakaan ole siltä vaikuttanut, vaan rasittuneelta ja väsyneeltä.
Nainen 30v kirjoitti:
Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)
Toivottavasti joku jo vastasikin mutta vastaan silti. Saat asumistukea kerran palkkasi on pieni ja asut kahdestaan lapsesi kanssa. Ja elatustukeakin ellei ole käytännön yhteishuoltajuus. Papereilla yhteishuoltajuus ei siihen vaikuta jos lapsi kuitenkin asuu luonasi, silloin sinulla on oikeus elatustukeen. Sen saa vaikka kelasta jos ei miehen säännölliseen maksuun voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää eronne! Mulla vielä tässäkin iässä syvä kaipuu löytää uusi kulta vierelle vaikka valtaosan mielestä tän ikäinen kuuluukin jo palvelutalon nurkkaan! M61
Ei vielä tuossa iässä, hassu. Sun ikäisenä niittää mitä on kylvänyt. 12 vuotta ainak8n vielä ennen kuin voit alkaa ajatella palvelutalovaihetta
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei uskalla edes ajatella. Vaimolla vahvat mielenterveys ongelmat. Ei minkäänlaisia ihmissuhteita juuri ja juuri kykenee hoitamaan osaaika työnsä kotoa käsin. Lapsemme ovat hoidossa osapäivän. Työssäni joudun aina stressaamaan kuinka hän pärjää lasten tai itsensä kanssa. Puhelin kokoajan kädenulottuvilla ja kyselen usein kuinka hän jaksaa. Kukaan ei kysy kuinka minä jaksan. Asioistamme ei ole kuitenkaan uskallettu puhua muille tahoille. Apuja on saatu hyvästä lääkityksestä vaimolle. Erossa vaimo sekoaisi kenties jA SAISIN SYYLISTÄÄ ITSEÄNI LOPUN ELÄMÄNI. Ei ole avioliitto sitä mitä ajattelin elämäni parhaaksi ajaksi.
Tuokin on oma valintasi. Sitten elelet noin hullun vaimon kanssa. Muista, että viimeistään 12v iässä lapsia jo kuullaan missä ja kenen kanssa haluavat asua, ja 14 v saavat pääsääntöisesti itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kun on ollut huono suhde. Loppuelämän yksinäisyys ei ole kivaa.
N50
Parisuhteessa voi olla enemmän yksin kuin eronneena. Ja ihan kuin parisuhde olisi ainoa mahdollinen ihmissuhde?
Jotkut myös viihtyvät parhaiten yksin. Itse taidan olla sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kun on ollut huono suhde. Loppuelämän yksinäisyys ei ole kivaa.
N50
Parisuhteessa voi olla enemmän yksin kuin eronneena. Ja ihan kuin parisuhde olisi ainoa mahdollinen ihmissuhde?
Jotkut myös viihtyvät parhaiten yksin. Itse taidan olla sellainen.
Kumma juttu kun viihdyn erinomaisesti yksin. Itseasiassa haluaisin aina olla yksin. Parisuhteessa se yksinäisyys on kuitenkin niin käsinkosteltavan syvää, painostavaa ja totaalista, että sellaista yksinäisyyttä ei ikinä pääse sinkkuna kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on. Erosin 13 vuoden avioliitosta viisi vuotta sitten ja olen joka päivä onnellinen, että lähdin. Elämäni paras päätös
Näin on, pääsin eroon huutavasta ämmästä ja sen kamalista kakaroista!!! Kukahan ne nyt elättää, niiden isä ei ainakaan!
HAHHAHHAA!!!
Viimeinkin vapaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka te, jotka ette enää halua parisuhdetta, vaan olette tyytyväisiä yksinoleiluun, hoidatte seksielämänne? Yhdenillan jutuilla, joillain vakkari jutskilla vai ihan omin käsin onneen tyylillä?
Erosin aikoinani yli kahdeksan vuotta kestäneestä suhteesta. En kylläkään omasta halustani, vaan minut jätettiin tylysti (toinen nainen tuli kuvioihin). Rukoilin ja anelin (siis voi kyllä :D) että suhteemme ei päättyisi, mutta mies oli tehnyt päätöksensä ja ero tuli. Olin varma että luhistun siihen paikkaan. Kaikki menetti merkityksensä, laihduin ja surin. Nyt kun erosta on jo aikaa, voin todeta, että niin pitikin käydä. Elämäni otti ihan uuden suunnan. En itse olisi ikinä älynnyt/kyennyt lähtemään suhteesta, mutta onneksi joku muu päätti asian puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka te, jotka ette enää halua parisuhdetta, vaan olette tyytyväisiä yksinoleiluun, hoidatte seksielämänne? Yhdenillan jutuilla, joillain vakkari jutskilla vai ihan omin käsin onneen tyylillä?
Masturboin ja lisäksi on vaki seksikumppani.
N50
Vierailija kirjoitti:
Ootahan vaan, kun todellisuus selviää ja arki alkaa.
7
Juu todellisuus on todellakin selvinnuyt ja aivan ihana arki on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka te, jotka ette enää halua parisuhdetta, vaan olette tyytyväisiä yksinoleiluun, hoidatte seksielämänne? Yhdenillan jutuilla, joillain vakkari jutskilla vai ihan omin käsin onneen tyylillä?
Satunnainen masturbointi. Ei seksiä ole parisuhteessakaan joten on oppinut hoitelemaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka te, jotka ette enää halua parisuhdetta, vaan olette tyytyväisiä yksinoleiluun, hoidatte seksielämänne? Yhdenillan jutuilla, joillain vakkari jutskilla vai ihan omin käsin onneen tyylillä?
Satunnainen masturbointi. Ei seksiä ole parisuhteessakaan joten on oppinut hoitelemaan itsensä.
Samoin, olen sinkku ja vanhemmiten seksihalut vähenee. En kumma kyllä kaipaa edes läheisyyttä. Omasta mielestäni suhde olisi liian kallis hinta satunnaisseksistä joten omin käsin onneen. Enkä jaksaisi jos kumppani haluaisi useasti, itse en .
Kymmenen vuotta erosta ja ihanaa elämä. Joitain kumppaneita ollut. Mutta ei vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää eronne! Mulla vielä tässäkin iässä syvä kaipuu löytää uusi kulta vierelle vaikka valtaosan mielestä tän ikäinen kuuluukin jo palvelutalon nurkkaan! M61
Et kuulu sinne. Toivottavasti löydät naisen. :)
50v.
Itse aikanaan jokainen on sen puolisonsa valinnut. Empä minäkään voinut kuvitella vuosia sitten eräästä juuri eronneesta naisesta, mitä aiempien kokemustensa paskaa se syytää niskaani. Olin "maailman ihanin" jonkin aikaa. Vitutti kuunnella sen erokriisejä jossa "exät sitä ja exät tätä. Mutta sä olet ihana". Miehenä ymmärsin kokeneena, että muikki käy lävitse menneitä juttujaan, eikä ole selvillä niistä. Miehenä en koskaan ole kenelläkään haukkunut exiäni, en haluaisi toisinpäinkään. Ilman hyviä puoliaan, en päivääkään heidän kanssaan olisi ollut. Mutta haukkumiset, "ihanan uuden rakkauden tunteet" yms ovat niitä läpikäytäviä luonnollisia prosesseja