Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Parasta erossa oli se, että pääsi exän lapsista eroon. Rasittavia autistisia venkuroita, joista ei ollut kuin riesaa. Ei ole ollut sekuntiakaan ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tuntisin itsekin vielä noin. Minä olin se, joka lähti vaikeasta suhteesta. Kaikkeni tein toisen vuoksi ja menetin itseni täysin. Silti kaipaan joka hetki sitä ihmistä, vaikka jo pitkään tunsin, että olen kahlittuna ahdistukseen ja pahoinvointiin niin kauan, kuin hänen kanssaan olen. Kiva ap ja muut, jotka nauttivat eron jälkeisestä elämästä. Itse keskityn vielä tovin vain hengittämään, ehkä tämä tästä.
Ja voi sitä seksin määrää mitä ainakin minä harrastin erottuani. Hauskaa oli.
Kyllä hyvässä parisuhteessa on ihanaa. 20 vuotta yhdessä ja rakkaus vain lisääntyy. On läheisyyttä, upeaa seksiä, huumoria, yhteisiä lomia ja arjen jakamista. Kauniimpaa naista ei markkinoilta löydy. Rakastan elämää joka päivä kun saan elää unelmieni naisen kanssa.
No riippuu täysin siitä kenestä eroo ja omasta vai toisen tahdosta. Kyllä eron jälkeinen aika voi olla p askaakin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään parisuhteeseen kuuluu ei niin hyviä asioita.
On ylä ja alamäkeä.
Ei vaan teidän pitää heti erota.
Itse en ole sellainen, 25 vuotta oltu yhdessä ja erotaan kun toinen kuolee.
Ihan mahtavaa kun on tuttu ihminen ja turva.
On ollut kriisejä ja niitä voi myös tulla lisää tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään parisuhteeseen kuuluu ei niin hyviä asioita.
On ylä ja alamäkeä.
Ei vaan teidän pitää heti erota.
Itse en ole sellainen, 25 vuotta oltu yhdessä ja erotaan kun toinen kuolee.
Ihan mahtavaa kun on tuttu ihminen ja turva.
On ollut kriisejä ja niitä voi myös tulla lisää tulevaisuudessa.
Pitkään liittoon voi kuulua niitä alamäkiäkin, mutta sitten on erikseen hyvä liitto niinkuin minulla. Yhdessä jo yli 10 vuotta ja koskaan ei tarvi riidellä ja rakkautta näytetään ja siitä nautitaan päivittäin, ihmiset vaan valitettavasti jämähtää niihin paska suhteisiin ja sitten hokevat itselleen että pitkässä liitossa on niitä alamäkiäkin :) säälittää kun ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämänsä suhteessa jonkun mölhön kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkettää miten itsekästä porukkaa täällä on. Tässäkin ketjussa monilla on lapsia. Onko myös heidän elämänsä eron jälkeen parantunut? Veikkaan, että useimmiten ei.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tämä naisten voimaantuminen eron ihanuudesta. Totuus on usein vähän karumpi.
Jos asutaan yksin kissojen ja kirjovehkan kanssa niin tyttöjen illoissa itkeä tihruutetaan muutaman siduk...jekkubatteryn jälkeen miten kukaan ei enää ole kiinnostunut eikä hyviä miehiä ole enää missään vapaana. Tai jos on menty isolla tohinalla pian uuteen suhteeseen niin se uusi puoliso onkin paljon huonompi, mutta tietenkään sitä ei voi julkisesti myöntää vaan ollaan ulospäin ja somessa yhtä aurinkoa ja samalla kiristellään hampaita.
Niinpä. Naisen on todella vaikea löytää hyvää miestä kun niitä on niin äärettömän vähän. Todennäköisempää on lyödå kätensä uudelleen pazcaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin eronnut ja pärjään paremmin yksin lasten kanssa! Minulla ei tukiverkkoakaan hirveästi ole. Omaa aikaa todella harvoin. Mutta enpä sitä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tämä naisten voimaantuminen eron ihanuudesta. Totuus on usein vähän karumpi.
Jos asutaan yksin kissojen ja kirjovehkan kanssa niin tyttöjen illoissa itkeä tihruutetaan muutaman siduk...jekkubatteryn jälkeen miten kukaan ei enää ole kiinnostunut eikä hyviä miehiä ole enää missään vapaana. Tai jos on menty isolla tohinalla pian uuteen suhteeseen niin se uusi puoliso onkin paljon huonompi, mutta tietenkään sitä ei voi julkisesti myöntää vaan ollaan ulospäin ja somessa yhtä aurinkoa ja samalla kiristellään hampaita.
Niinpä. Naisen on todella vaikea löytää hyvää miestä kun niitä on niin äärettömän vähän. Todennäköisempää on lyödå kätensä uudelleen pazcaan.
Itseasiassa monikaan ei ainakaan enää eron jälkeen saman katon alle kaipaa miiiieeestä. Mikä pakko se joillakin on,että miiiieeesss olisi joku elämän välttämättömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkään parisuhteeseen kuuluu ei niin hyviä asioita.
On ylä ja alamäkeä.
Ei vaan teidän pitää heti erota.
Itse en ole sellainen, 25 vuotta oltu yhdessä ja erotaan kun toinen kuolee.
Ihan mahtavaa kun on tuttu ihminen ja turva.
On ollut kriisejä ja niitä voi myös tulla lisää tulevaisuudessa.Pitkään liittoon voi kuulua niitä alamäkiäkin, mutta sitten on erikseen hyvä liitto niinkuin minulla. Yhdessä jo yli 10 vuotta ja koskaan ei tarvi riidellä ja rakkautta näytetään ja siitä nautitaan päivittäin, ihmiset vaan valitettavasti jämähtää niihin paska suhteisiin ja sitten hokevat itselleen että pitkässä liitossa on niitä alamäkiäkin :) säälittää kun ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämänsä suhteessa jonkun mölhön kanssa
Ukkos käy vierais niin jaksaa sinua.
Erosin reilu 10v sitten avioliitosta. Sillon päätin, että en enää koskaan ala palvelemaan ketään. ,Kokkaa kellekkään ruokia ja siivoa hänenkin puolesta. Enkä katsele kenenkään kaljan tissuttelua. Päätös on pitänyt. Ja elän elämäni onnellista aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu minulla. Olen tyytyväinen aikuinen yksineläjä. Myöskään minulla elintaso ei ole kärsinyt siitä, että elän vain omilla tuloillani. Olen vakituisessa työssä ja kuuden eron jälkeisen vuoden aikana olen ostanut, remontoinut ja myynyt pari omistusasuntoa. Nyt 40+ vuotiaana olen asunnon omistaja ilman lainan tarvetta ja pärjään tosi mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on aivan uskomaton. Se on jo aiheuttanut:
a) Miesten ja naisten välisen kuilun syventymisen
b) Naisvihaisten miesten määrän lisääntymisen
c) Miesvihaisten naisten määrän lisääntymisen
d) Lapsivihan lisääntymisen
e) Lastenhankinnan väheentymisen (VAUVA!!!)
f) Ja nyt seuraava on sitten varmaan avioliittovihan lisääntyminen..
Mut joo, täällä keskittytään kirosanojen modailuun. Samalla ms*iraat saavat levittää tautiaan kulovalkean tavoin.
Sen vielä ymmärtäs, jos joku kirjoittelisi näitä a-f- aiheisia viestejä, mutta kun niistä tykätään vielä ihan selvästi muita viestejä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Erosin reilu 10v sitten avioliitosta. Sillon päätin, että en enää koskaan ala palvelemaan ketään. ,Kokkaa kellekkään ruokia ja siivoa hänenkin puolesta. Enkä katsele kenenkään kaljan tissuttelua. Päätös on pitänyt. Ja elän elämäni onnellista aikaa :)
Elit siis alkoholistin kanssa ja nyt et enää usko kunnollista miestä löytäväsi.
Kun nainen esimerkiksi pettää ja iskee varatun miehen, pistää kaksi perhettä rikki ja syyttää aivan kaikesta ex-miestään hän on aina vapautunut ihanasti, löytänyt rakkauden ja yhteyden itseensä ja löytänyt uuden suunnan.
Miehen kohdalla tällaista kieltä käytetään harvemmin.
Ennen eroa kannattaa syyttää puolisoa aivan kaikesta erityisesti niin että lapsillekkan ei jää epäselväksi kuka on oikeassa ja kuka se pahin hirviö on. Ja omaa käyttäytymistä ei kannata paljon miettiä.
Kun unohtaa kokonaan ne omat ikävät piirteet niin se omakuva kaiken ylläpitävästä ja kaiken kärsimyksen vastaanottavasta osapuolesta vahvistuu.
Erityisesti kannattaa kirjoitella keskustelupalstoille osatotuuksia väärillä tiedoìlla ja saada valheellisilla jutuilla vertaistukea kaikille valinnoilleen oli ne millaisia tahansa.
Juuri tämän keskustelunaloittajaan mahdollisesti henkilönä mitenkään liittymättä.
Vierailija kirjoitti:
Itkettää miten itsekästä porukkaa täällä on. Tässäkin ketjussa monilla on lapsia. Onko myös heidän elämänsä eron jälkeen parantunut? Veikkaan, että useimmiten ei.
Joo olisihan se lapsille ollut parempi, että isä haukkuu kotona ties millä rumilla nimillä ja raivoaa joka pienimmästä asiasta. Ja kai sekin lapset sitten tekee onnelliseksi, kun isä haukkuu heille jatkuvasti äitiä.
Mies oli tosiaan ihan normaali vielä kuopuksen syntymän aikoihin. Tästä meni joitain kuukausia, kun hänen elämässään tapahtui jotain, mikä muutti hänen persoonaansa täysin. Monta vuotta yritin keskustella, sanoa ettei minua tai lapsia saa haukkua, olla hänelle kiva ja ymmärtävä. Mutta kuitenkin vain jatkoi ja jatkoi. Kun en enää pahoittanut näkyvästi mieltäni siitä, että haukkuu minua, alkoi haukkua lapsia, koska silloin minun oli tietenkin pakko reagoida ja puolustaa lapsia. Mies oikeutti itselleen minkä tahansa käytöksen, koska hänellä oli paha olla. Kaatoi sen muiden niskaan ja oli sitä mieltä, ettei kukaan muukaan saa voida hyvin. Mitään ei ollut valmis tekemään pahan olonsa käsittelemiseksi, vaan oli ainoastaan katkera.
Eron jälkeen on kyllä lapsille hyvä isä, vaikka edelleen minulle katkera. Ja selvyyden vuoksi, en todellakaan ole pettänyt tmv. En toki aina ole ollut täydellinen kumppanikaan, mutta olen ottanut vastuun omista mokistani ja pyrkinyt selvittämään asioita. Ex ei pystynyt myöntämään tehneensä mitään ikinä väärin ja oli ihan vilpittömästi sitä mieltä, että minua joko saa kohdella huonosti, koska olen niin huono tai toisinaan ei edes pystynyt myöntämään että kohteli minua väärin. Hänestä esim haukkuminen oli ihan ok käytöstä ja olin ansainnut sen. Minusta eksän käytös oli sellaista, etten kohtelisi niin edes pahinta vihollistani (jos minulla sellainen olisi)...
Erosta se omakin onni löytyi - kun löysin itseni uudelleen.