Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Ensimmäisen luokan kevätjuhlissa minulla oli niin lyhyt neulemekko, että se oli oikeastaan pusero. Äiti otti edellisenä iltana tarhan kevätjuhliin itse neulotun turkoosin mekon esille ja kun sitä sovitin, niin huomasi, että on jäänyt lyhyeksi. Totesi vaan, että ei ole lisää lankaa jatkaa sitä ja aukaisi helmasta käännöksen. Helmaan tuli vähän pituutta lisää ja sellainen rullautuva reuna. Kengät olivat kyllä sopivat punaiset remmikengät. Reidet siis näkyivät paljaana ylös asti, mutta olin kyllä hoikka tyttö siihen aikaan. Mutta oli kyllä vähän alaston olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaikki kouluaikaiset.
käytettyjä, ylisuuria, mauttomia, halpoja, rumia.
Mulla oli aina isoveljien vanhoja vaatteita, en saanut koskaan mitään uutta. Kaikki vaatteet ja kengät olivat käytettyjä mutta kelpasivat kuulemma minulle, ainakin vanhempien mukaan. Yleisin vaatetukseni oli verkkaripuku ja kumisaappaat. Ja talvella joku kamala vanha toppatakki lisäksi.
Muistoni liittyvät siihen miten eri säihin varauduttiin. Talvella oli kaikki mahdolliset toppavaatteet käytössä jo pikkupakkasella. Ja jos uhkasi sataa niin vähintään sadetakki ja kumisaappaat laitettiin heti. Talvisin en palellut ja sateella pysyin kuivana.
Typerä sudenhäntälakin jäljitelmä 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mintunvihreät kurahousut. Inhosin niitä syvästi.
Ja minulla keltaiset, paksut ja tönköt. Niitä piti käyttää melkein aina alkusyksystä pitkälle kevääseen kun oli vähänkin kosteaa. Olivat isot, ylettyvät aivan leuan alle ja keväällä kun aurinko jo paistoi niin olivat hiostavat ja haisivat pahalle.
Mulla oli ylisuojeleva äiti ja aina piti pukeutua pahimman varalle. Pahinta oli just kurahousujen kanssa, tuntuu että koko lapsuus ja osa nuoruuttakin meni haisevissa kuravaatteissa. Vähänkin pilviä taivaalla niin heti komennettiin laittamaan kurikset ja kumisaappaat, useimmiten turhaan. Ja tätä jatkui vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun alun painatus vaatteet. Ne olivat lapsen silmissä huikean hienoja siihen saakka käytössä olleisiin tylsimyksiin verrattuna. Ainut vaan, että tuolloin taisi olla aivan tavallista pestä pyykit 60 tai jopa 90 asteessa, mitä sen aikaiset kuvat vaatteissa ei kai kestäneet. Varsinkin kesäisin pyykit oli äidin työn takia milloin kenenkäkin sukulaisen tai lastenhoitajan vastuulla, ja aina oli joku joka ei painatusten pesunkestosta tiennyt tai piitannut vaan pyykkäsi korkeita pesulämpötilaa käyttämällä painatukset pois vaatteistamme. Uusia vaatteita ei sen takia saatu, niimpä sit kuljettiin vaatteissa jossa oli painatuksista jäljellä epämääräiset muruset ja varjot.
Tämä on kertakaikkiaan hilpeä ketju. Niiiiin useampi osu omalle kohdalle moneen muuhun on helppo samaistua. Omat lapset ei ole järkyttävästi puettu, eihän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pikkusiskon kanssa ikäeroa vähän yli vuosi ja hän oli isokokoinen joten meitä luultiin kaksosiksi kun äiti puki meidät samanlaisiin vaatteisiin. Äiti ompeli vaatteet itse. Kyläilyyn laitettiin mekkoa ja pitsisukkahousua ja talvisaikaan muistan vain älyttömän palelun - ja karmean valkoisen lierillisen tekoturkislakin jossa oli korvaläpät sisäpuoleltakin karvaa jotka työntyivät korviin ja kutittivat sietämättömästi. Varpaat jäätyivät monta kertaa koska kalliita talvikenkiä pidettiin niin kauan kuin suinkin jalkaan mahtuivat. Siitä olen saanut sitten riesan aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pikkusiskon kanssa ikäeroa vähän yli vuosi ja hän oli isokokoinen joten meitä luultiin kaksosiksi kun äiti puki meidät samanlaisiin vaatteisiin. Äiti ompeli vaatteet itse. Kyläilyyn laitettiin mekkoa ja pitsisukkahousua ja talvisaikaan muistan vain älyttömän palelun - ja karmean valkoisen lierillisen tekoturkislakin jossa oli korvaläpät sisäpuoleltakin karvaa jotka työntyivät korviin ja kutittivat sietämättömästi. Varpaat jäätyivät monta kertaa koska kalliita talvikenkiä pidettiin niin kauan kuin suinkin jalkaan mahtuivat. Siitä olen saanut sitten riesan aikuisenakin.
Tämä siis 70-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Kutittavat ja ahtaat ribbisukkahousut. 80-luvun alku
Olin tulossa sanomaan samaa, mulla nää oli vissiin villaa. Järkyttävän pistelevät ja kutittavat, valuivat haaroista mutta oli pakko käyttää. 80-luvun alussa.
Lisäksi mut pakotettiin pitämään villaista, pistelevää ja kutittavaa mustapunaista vekkihamemekkoa, jossa alaosa oli vekkihametta ja yläosa kummallinen röyhelöhirvitys jossa ne röyhelöt oli tehty siitä samasta jäykästä villakankaasta, ja ne siksi sojottivat tönkkönä ylös, eteen & taakse.
En tiedä, oliko tämä itsetehty, vai jostain hankittu - meillä asui tuohon aikaan yksi sukulainen Pariisissa, ja hän toi sieltä joskus muotiluomuksia meille Suomeen. Järkky oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikki kouluaikaiset.
käytettyjä, ylisuuria, mauttomia, halpoja, rumia.
Mulla oli aina isoveljien vanhoja vaatteita, en saanut koskaan mitään uutta. Kaikki vaatteet ja kengät olivat käytettyjä mutta kelpasivat kuulemma minulle, ainakin vanhempien mukaan. Yleisin vaatetukseni oli verkkaripuku ja kumisaappaat. Ja talvella joku kamala vanha toppatakki lisäksi.
Meillä myös joka ainut käytetty vaate oli "ihan hyvä". Kaameeta..
Vierailija kirjoitti:
Typerä sudenhäntälakin jäljitelmä 70-luvulla.
Jaettu ykkössija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvun alun painatus vaatteet. Ne olivat lapsen silmissä huikean hienoja siihen saakka käytössä olleisiin tylsimyksiin verrattuna. Ainut vaan, että tuolloin taisi olla aivan tavallista pestä pyykit 60 tai jopa 90 asteessa, mitä sen aikaiset kuvat vaatteissa ei kai kestäneet. Varsinkin kesäisin pyykit oli äidin työn takia milloin kenenkäkin sukulaisen tai lastenhoitajan vastuulla, ja aina oli joku joka ei painatusten pesunkestosta tiennyt tai piitannut vaan pyykkäsi korkeita pesulämpötilaa käyttämällä painatukset pois vaatteistamme. Uusia vaatteita ei sen takia saatu, niimpä sit kuljettiin vaatteissa jossa oli painatuksista jäljellä epämääräiset muruset ja varjot.
Ulkomaan lomamatkalla sain valita ekaa kertaa painatus t-paidan. Joko niitä ei siihen aikaan saanut Suomesta ollenkaan tai sitten minulla ei vaan ollut sellaisia. Ehdin pitää sitä siellä vain puoli päivää kun hotellilla kaadoin paidalleni mehua. Uuden lempipaidan likaantuminen itketti kovasti, mutta äiti rauhoitteli, että asiat järjestyy ja se saadaan puhtaaksi. Hotellilla oli pesula, joten äiti keräsi kokoon kaikki pyykit ja veimme ne yhdessä respaan. Respassa täti hymyili, että don't worry everything will be fine paitani nähtyään, mutta totuus oli toinen - pesula nimittäin haalisti kaikki vaatteemme ja pyykkäsi tämän kumisen painatuksen lähes täysin näkymättömiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkahousut jotka kutittivat! Minulla on herkkä, atooppinen iho jonka tyttäreni peri enkä ole pakottanut häntä edes juhliin laittamaan sukkiksia koska tiedän mitä se kutina on.
Olen ilmeisesti vielä herkkänahkaisempi ja pahemmin atoopikko/allergikko, koska mulla ne sukkikset ihan pisteli ihoa jatkuvasti. Tytöillä "piti olla" sukkikset ja talvella ne olivat täyttä villaa! Välillä tuli kyyneleet silmiin siitä jatkuvasta raapimisesta. Olin vain hankala, vaativa ja kranttu kakara. Voi sitä onnen päivää, kun joskus alle 10-vuotiaana sain äitini puhutuksi ympäri ostamaan minullekin sellaiset poikien raappahousut, joita pikkuveljeni käytti. Ne olivat pehmeää puuvillaa sisäpinnaltaan eikä kutinoista tietoakaan! Aikansa taivuttelu otti, sillä nehän olivat poikien vermeitä...
Tuo tapahtui joskus 70-luvun ihan alussa. En vieläkään voi pitää villaa ihoa vasten ilman syyhyjä, mutta villasukkia kudon ja käytän ahkerasti. Talvisin käytän edelleen pitkiä puuvillakalsareita, jotka nykyisin eivät ole sellaisia paksuja lökäpöksyjä kuten nuo raappahousut. Sukkahousuja käytän todella harvoin eli hameen/mekon kanssa. Ne ovat myös puuvillaisia.
Onneksi veljen lasten kutinat on ymmärretty ottaa tosissaan. Olen edesauttanut siinä kertomalla omat kokemukseni.
N58
Voi ei. Tämä voisi olla minun kirjoittamani, paitsi pohjoisessa lapsuuden viettäneenä, minulla oli villaiset puserot, villakaulaliina ja jotain muutakin kutiavaa (en muista sukkahousujen kutiamista, mutta kaikki muu...). Silti piti pukea ne, kun tosiaankin, pidettiin vaan kiukuttelevana lapsena. Se oli tuskaa se kutina.
Joskus alle 10-veenä minäkin sain tahtoni läpi eikä tarvinnut niihin pukeutua. 13-vuotiaana sitten tuli asiaan selitys, kun alkoi tulemaan läiskiä ja eka diagnoosi oli nimenomaan atooppinen iho. Erittäin paha kokovartalopsori sitten seurasi minua lähes 30 vuotta. Nyt onneksi ohi.
Edelleenkään en voi pitää mitään villaista ylläni, kutisee. Kaupassakaan en luota välttämättä vaatteissa tuoteselostukseen, vaan pidän tuotetta ylläni tai kosketan sillä kaulaani noin 30 sek ja tiedän heti, onko tuotteessa villaa vähänkään vai ei....
Voi kauhistus tuota kutinaa lapsena. Ei auttanut yhtään, vaikka sanoi, että en halua tuota päälle, kun se kutisee. Se puettiin kyllä, ei saanut vaan turhaan kiukutella ja olla hankala. Se kutina kyllä helpotti pihalla ulkoleikeissä, kun sen unohti, mutta muutoin.... :(
Äiti on kyllä jälkikäteen ollut pahoillaan, kun ei ollut ottanut tosissaan valitustani.
T, 51-v, muistot kutinasta myös -70 luvulta
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa mulle laitettiin aina tirorilaistyylinen mekko, johon kuului essu ja valkoinen röyhelöhihainen paita. Vanhempieni mielestä hirmu söpö. Ostettiin aina uusi dirndl kun kasvoin edellisestä yli. En tiedä eikö 80-luvulla ollut lapsille "normaaleja" juhlamekkoja muka saatavilla vai oliko tämä vanhempieni oma tyylipakkomielle. Inhoan kaikkia perinnetyylin vaatteita tästä syystä. Omalla 5-vuotiaalla on kaunis juhlamekko eikä mikään Octoberfest-roolipuku.
Mulla oli tuollaisia 2 kpl (peräjälkeen, kin kasvoin) 1970-luvulla. Minä tykkäsin tirolilaishameista.
80-luvun hauskin vaatemuisto on kuin joskus ala-asteikäisenä poikana mulla oli kotosalla pihalla ollessa semmoinen vihreä tekokuituinen haalari tai hiihtohousut miksikä niitä sanotaan, kumarruin ja koko haarasauma repesi edestä taakse kerralla xD
Vanhemmista se ei varmaan niin kovin hauskaa ollut...
Housut, joissa oli jäätävä reikä haaroissa. Olin ne päällä koulussa kerran 8-vuotiaana. Hävetti olla rikkinäisissä housuissa. En muista, miksi olin reikäisissä housuissa koulussa, mutta kyllä meillä nyt yleensä oli ehjät ja puhtaat vaatteet päällä. Ehkä valitsin ne itse vahingossa tai housut repesivät koulupäivän aikana. Muistan vain sen orvon ja nolon olon kävellä koulusta kotiin reikä housujen takapuolessa.
Ribbi-puuvillaiset sukkahousut, jotka valuivat koko ajan alaspäin. Pahempi versio vielä näistä olivat villasekoitesukkikset. Eli sama kauheus, mutta pistelevänä.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Muistan, kuinka muut oudoksuivat mun vaatteita ala-asteella. Muilla oli niitä siihen aikaan normaaleja toppatakkeja, toppahaalareita, trumpettihousuja, raitaverkkareita, hiippapipoja yms.
Mulla oli talvella jalassa tasapohjaiset bootsit, jalassa mustat farkut ja kevät/syksytakkina punainen nahkatakki. Näin muutamana esimerkkinä...