Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Tämä on vähän typerähkö juttu, mutta koittakaa kestää:
Tykkäsin lapsena käyttää hameita ja mekkoja ja yksi ruma hame jäi mieleen erityisen ärsyttävänä. Ollessani n. 10 v minulla oli monta vuotta käytössä paksua kangasta oleva, musta kynähame, jossa oli tätimäinen sohvakuosi. Äitini laittoi vaatteet meille aina valmiiksi ja, vaikka minulla oli kaappi täynnä nättejä ja kivoja perusarkeen sopivia mekkoja, hameita ja housuja, käytin varmaan 90 % ajasta tuota fakin kynähametta. Usein käytin sitä viikonkin putkeen, koska tummanpuhuvasta kirjavasta vaatteesta lika ei niin helpolla näkynyt. Koitin toki liata kynähameen välillä tahallani, mutta sillä tavalla sain ehkä yhden päivän vapaata siitä, kun se oli narulla kuivumassa. Kuivumisen jälkeen kynähame annettiin välittömästi päälleni puettavaksi ja sen kuivumisen aikana käyttämäni hame tai housut meni takaisin kaappiin.
En tiedä, mikä hyperfiksaatio äidilläni tuota nimenomaista vaatetta kohtaan oli, enkä koskaan uskaltanut kysyä. Tai olen aikuisena, mutta ei hän enää muista. Onneksi (ja varmaan äidin suureksi suruksi) kynähame kuitenkin jäi lopulta pieneksi minulle ja sain siitä lopullisen vapautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RUSKEA toppatakki. En käytä ruskeita vaatteita vieläkään.
Toinen inhotus oli kun joutui laittamaan kauniit / juhlavaatteeet, ihoan edelleekin ns. parempaa pukeutumista.
Kun jouduin meneen kouluun siskon kesämekossa
-homo pekka
Kotiompelijan väsäämä 60-luvun kammotus - liivihame! Ja se iänikuinen kasvunvara piti olla vaatteissa. 70-luvulla kaikilla oli lonksuvat Hai-saappaat. Housunpuntit tungettiin niihin sisälle ja saappaisiin satoi.
Vanhempieni epäesteettisyys kohdistui myös minuun. Minulla oli lapsena todella vähän vaatteita ja nekin vähä tuli pääasiassa vanhemmilta serkuilta. Saatoin joutua kulkemaan myös liian pienissä vaatteissa. Ei opetettu, että alkkarit ja sukat vaihdetaan päivittäin. Eräänkin talven jouduin kulkemaan minulle liian suurissa äitini vanhoissa rikkinäisissä talvisaapikkaissa. Emme kuitenkaan olleet niin vähävaraisia etteikö olisi ollut varaa ostaa minulle kunnon vaatteita ja kenkiä. Tuo ei vain ollut vanhempieni mielestä tärkeä asia. (Kuitenkin isälleni oli tärkeää vetää askillinen norttia päivässä). Hiukseni kynittiin parturissa aina lyhyeksi poikatukaksi, koska äitini mielestä se oli käytännöllinen hiusmalli. Minua luultiinkin välillä pojaksi.
Eli kyllä jäi traumat siitä miltä näytin lapsena. Vielä nykyäänkin vaikka pukeudun ns. perusnätisti ja hiukseni on naiselliset ja hoidettu, ja laitettu joka aamu, niin silti saatan tuntea itseni rääsyläiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain yhdeksänvuotiaana serkultani pieneksi jääneen tönköstä violetista kankaasta tehdyn lappuhameen. Inhosin sitä, mutta pakko oli pitää kun ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita kovin usein.
Eräänä kouluaamuna äiti oli taas laittanut sen tuolin selustalle odottamaan pukemista. Vastustelin pontevasti, ja äiti lupasi että kun nyt laitan sen päälleni vielä kerran, niin sitten ei enää tarvitse koulussa käyttää. Pitkin hampain puin sen ylleni ja kappas vaan - sinä päivänä olikin koulukuvaus. Niinpä istun kolmannen luokan koulukuvassa nyrpeänä, ikuistettuna inhokkihame ylläni.
Tämä 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaatteet veljeltä pieneksi jääneitä rytkyjä. Jos ilmaisin haluavani jotain tyttömäisempiä juttuja, tuhahdettiin vain millainen hienostelija olen. Eipä paljon "hienosteltu" niissä harmaissa poikien collegepaidoissa.
Meillä ei myöskään arvostettu tyttömäisyyttä eikä muutenkaan nättejä vaatteita. Tyttömäisyyttä pidettiin turhamaisena. Jouduin kulkemaan vanhoissa kuluneissa rytkyissä. Minulla oli tosi vähän vaatteita. Tyyliin pari pitkähihaista paitaa ja pieniksi jääneitä sukkia. Muistan mun yhdet tummanvihreät collegehousut joissa oli metrin mittaiset polvipussit jotka ei edes pesussa pienentyneet. Ne oli aivan kamalat. Minulle ei ostettu kunnon vaatteita eikä kenkiä. Olin välillä niin harmistunut siitä miltä näytin ja kateellinen muille tytöille, joille äitinsä ostivat nättejä tyttömäisiä vaatteita. Hiukseni pidettiin myös aina tosi lyhyenä, kun muilla tytöillä oli pitkät hiukset nätisti letillä tai ponnarilla. Muistan, kun kerran sain serkulta nätin vaaleanpunaisen mekon ja katselin itseäni peilistä se päällä. Olin niin ihastuksissani mekosta. Mutta heti pilkattiin, kun liikuin ns. tyttömäisesti se päällä.
Nämä kokemukset ankeasta kasarin neuvostosuomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeimmat muistot oli sitä kun vaatteita meni pesussa pilalle, mutta niitä siltikin oli vain pakko pitää kun uutta ei saanut tilalle. Vaatteita värjääntyi, haalistui tai printit lähti kun ne pestiin. En tiedä mistä tämä johtui, oliko sitten värit löysemmässä kuin nykyvaatteissa. Sen jälkeen sitte kuljettiin vaaleanharmaassa paidassa pesussa tulleella punertavalla tai sinertävällä sävyllä.
Synnyin 1961.
Äitini oli ompelija ja ennen koulun joulujuhlia hän kysyi haluanko jotain uutta koulun joulujuhliin.
Sanoin haluavani. Äiti ompeli metsänvihreästä mistälie verhokankaasta housut. Olin ihan nolo mutta en kehdannut sanoa mitään äidille. Vedin nolot vihreät " verhohousut" jalkaan ja lähdin koulun juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nolot alushousut. Mutsi osti mulle semmosia lahkeettomia poikien pikkuhousuja. Ne oli nolot. Värejä oli valkoista vaaleanruskeaa ja mintun vihreää ainakin. Liikunta tunnilla pukuhuoneessa ja kouluterveystarkastuksessa hävetti ne.
Olitko nuo jalassasi luokan tyttöjen suuri naurunaihe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolot alushousut. Mutsi osti mulle semmosia lahkeettomia poikien pikkuhousuja. Ne oli nolot. Värejä oli valkoista vaaleanruskeaa ja mintun vihreää ainakin. Liikunta tunnilla pukuhuoneessa ja kouluterveystarkastuksessa hävetti ne.
Olitko nuo jalassasi luokan tyttöjen suuri naurunaihe?
Kaikkea kiusaamista oli meillä aikanaan pukeutumiseen liittyen, mutta ei onneksi sentään alusvaatteista! Ysärillä oli eroa perheiden varallisuudessa paljon ja se näkyi pukeutumisessa. Mutta tuommmonen kiusaaminen olisi silloin kyllä johtanut toimenpiteisiin. Silloin koulussa ja kotona oli sentään vielä kuria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kovin moni tyttö alushousujani nähnyt. Siskon kaveri sanoi kerran että ompa hienot kalsarit ja virnuili päälle.
Kyllä on pieniä murheet.