Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Kun olin 6-vuotias, mummoni pakotti minut pukemaan talvihaalarin päälle, kun menimme kävelylle toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlissa piti aina olla mekko ja en tykännyt käyttää mekkoja. Yhden kerran alle kouluikäisenä muistan pyytäneeni juhlien emännältä college-housuja ja -paitaa lainaksi :D
Poolopaidat. Tuntui kun olisi kuristunut.
Yksi talvitakki oli niin painava että tuntui ettei jaksa liikkua.
Mintunvihreät kurahousut. Inhosin niitä syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ihan pelkästään rumia vaatteita, paitsi että farkut oli aina jalassa mutta eihän kaupoissa edes ollut mitään kivaa 70-luvulla. Mietin myös, miksei useammin käytetty hameita. Kai se oli jotain vanhempien angstia, kun tytöiltä oli kielletty housut heidän aikanaan.
Olen ihan pienestä asti ollut varsin tarkka mitä päälleni puen, ja myös varsin päättäväinen sen suhteen. Onnekseni meillä oli äiti joka halusi aina pukea meidät kauniisti, ja siitä saatiin kuullakin naapureilta ja koulussakin. Äiti on taitava ompelukoneen kanssa sekä neulepuikkojen.
Yksi kerta kuitenkin on jäänyt mieleen. Äiti pakotti pukemaan kamalat kurahousut kun ulkona oli satanut kaatamalla ja halusin ulos. Piha oli sateen jäljiltä isoilla vesilätäköillä. Muistan miten seisoin keittiön ikkunan alla enkä suostunut liikahtamaankaan, niin paljon vihasin niitä housuja! Olin alta kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskea verkkaripuku esiteininä. En käytä sitä väriä ikinä enää.
Äitini puki minua aina yhden tietyn merkin vaatteisiin, mm. yksissä juhlissa minulla oli housuhame vekeillä ja olkatopattu kauluspaita. Kääk. Olin noin kahdeksanvuotias, ja yleensä puettu kuin pieni aikuinen. Kadehdin serkkuni röyhelömekkoja ja minua harmitti, että äiti ei ottanut vastaan käytettyjä vaatteita.
Sen merkin tehtaanmyymälä oli lähellä meitä, eikä varsinainen kauppakaan kaukana ollut. On pystyssä edelleen, enkä katsokaan sinne päin nyt kun itse olen äiti 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ommellut vaatteet. Perheemme oli aikanaan todella köyhä ja se oli melkoista juhlaa, kun joskus viimein yläasteelle mennessä sai oikean kaupasta ostetun (Levis) paidan.
M 44
Juhlissa mulle laitettiin aina tirorilaistyylinen mekko, johon kuului essu ja valkoinen röyhelöhihainen paita. Vanhempieni mielestä hirmu söpö. Ostettiin aina uusi dirndl kun kasvoin edellisestä yli. En tiedä eikö 80-luvulla ollut lapsille "normaaleja" juhlamekkoja muka saatavilla vai oliko tämä vanhempieni oma tyylipakkomielle. Inhoan kaikkia perinnetyylin vaatteita tästä syystä. Omalla 5-vuotiaalla on kaunis juhlamekko eikä mikään Octoberfest-roolipuku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mintunvihreät kurahousut. Inhosin niitä syvästi.
Ja minulla keltaiset, paksut ja tönköt. Niitä piti käyttää melkein aina alkusyksystä pitkälle kevääseen kun oli vähänkin kosteaa. Olivat isot, ylettyvät aivan leuan alle ja keväällä kun aurinko jo paistoi niin olivat hiostavat ja haisivat pahalle.
Tummanvihreä kurahousut, joissa oli reikä. Vihasin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laamapaita. Tuntui, että aina oli jotenkin kierossa tai kinnasi päällyspaidan alla. Ihan hirveä kapistus.
Kutittavat ja ahtaat ribbisukkahousut. 80-luvun alku
Mut pakotettiin käyttämään suoria kangashousuja ja paidan kanssa pitsikaulusta, kunnes olin tokalla luokalla. Silloinkin sain vakuutella ihan urakalla että tyttöjenkin on nykyään normaalia käyttää farkkuja, eikä kukaan pitäisi mua huligaanina vaikka en käyttäisikään enää pitsikaulusta. Tämä 90-luvun puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Laamapaita. Tuntui, että aina oli jotenkin kierossa tai kinnasi päällyspaidan alla. Ihan hirveä kapistus.
Laamapaita!! Ou jes :D Tämä menee nyt aiheen vierestä, mutta tuli muistoja mieleen. Mullakin oli pienenä laamapaita ja laamapitkikset. Rakastin niitä yli kaiken, kun ne oli mummon ostamat ja ihanan pehmoiset
Olin ala-asteella kun äitini osti mulle kalliin JA PAINAVAN ulkoilutakin. Siis en tajua mikä siinä pystyikin painaa niin paljon! Lisäksi se oli ruma kuin mikä. Ja toki siihen oli ostettu kasvunvaraa. Se oli myös todella kömpelö ja siinä oli vaikea liikkua. Sitä jouduin sitten käyttämään muistaakseni 3-6-luokalla. Yyh vieläkin menee kylmiä väreitä.
Minut pakotettiin mummin neulomiin poolopaitoihin, jotka olivat aivan liian pieniä. Käytäntö oli, että isäpuolen lapset käyttivät niitä ensin ja minä sain ne käytettyinä (jouduin käyttämään) Ikäeroa meillä 3-4v. Paidat olivat aivan liian lyhyitä ja puristivat kaulasta. Lisäksi minulla selässä palovamma jota piilottelin jatkuvasti kiskomalla paitaa alaspäin.
Eka luokalla paksut seeprasukkahousut.
Näyttivät kivoilta paksuissa, lyhyissä töppöjaloissa;(